Minusta on kiva yllättää kumppani pienin tavoin. Saatan valmistaa hänen lempiruokaansa tai leipoa pitkästä työpäivästä tulevalle jotain hänen herkkuaan. Saatan saunan jälkeen hieroa hartioita, ehdottaa suihinottoa tai muuta mistä mieheni erityisesti pitää. Jätän joskus yllärinä eväät kaappiin ja pöydälle pusulappuja. Kaikkea tämmöstä pientä, ja mulle tulee tosi hyvä mieli kun hän selvästi ilostuu.
Mutta missä on vastavuoroisuus? Ei missään hitto. Tämä on jo kolmas pitkä suhteeni ja sama kaava toistuu. Ei sillä, että tekisin asioita saadakseni vastapalveluksen, mutta olisi se edes JOSKUS kiva olla se vastaanottava osapuoli. Ikinä ei ole minulle tehty ruokaa valmiiksi, ei ole ehdotettu hierontaa eikä edes pimppiä nuoltu vaikka olen pyytänyt. Vissiin vaan tv-sarjoissa mies vie naisen syntymäpäivänä ulos syömään ja sellasta.
Nykyiseltä mieheltäni kun nätisti pyysin, että olisi kiva joku hellä rakkaudenosoitus, hän tiuskaisi että pitäåkö sulle tuoda joka viikko kukkia että olisit tyytyväinen. Mitä hemmettiä.. no oisihan sekin tosi kiva toki joskus, koska hän ei ole koskaan mulle kukkia tuonut. Mikä tahansa pienikin huomaavaisuuden osoitus kävisi, ilostuisin valtavasti.
Mikä tässä on niin vaikeaa? Onko suurin osa miehistä vain niin itsekkäitä, etteivät saa mitään iloa toisen ilahduttamisesta? Onko miehille tämmöset asiat vaan naisten paskahömppää, mutta itse kyllä nauttivat kun heitä huomioidaan? Vai oonko minä noukkinut justiin ne ihan väärät miehet?
Mutta missä on vastavuoroisuus? Ei missään hitto. Tämä on jo kolmas pitkä suhteeni ja sama kaava toistuu. Ei sillä, että tekisin asioita saadakseni vastapalveluksen, mutta olisi se edes JOSKUS kiva olla se vastaanottava osapuoli. Ikinä ei ole minulle tehty ruokaa valmiiksi, ei ole ehdotettu hierontaa eikä edes pimppiä nuoltu vaikka olen pyytänyt. Vissiin vaan tv-sarjoissa mies vie naisen syntymäpäivänä ulos syömään ja sellasta.
Nykyiseltä mieheltäni kun nätisti pyysin, että olisi kiva joku hellä rakkaudenosoitus, hän tiuskaisi että pitäåkö sulle tuoda joka viikko kukkia että olisit tyytyväinen. Mitä hemmettiä.. no oisihan sekin tosi kiva toki joskus, koska hän ei ole koskaan mulle kukkia tuonut. Mikä tahansa pienikin huomaavaisuuden osoitus kävisi, ilostuisin valtavasti.
Mikä tässä on niin vaikeaa? Onko suurin osa miehistä vain niin itsekkäitä, etteivät saa mitään iloa toisen ilahduttamisesta? Onko miehille tämmöset asiat vaan naisten paskahömppää, mutta itse kyllä nauttivat kun heitä huomioidaan? Vai oonko minä noukkinut justiin ne ihan väärät miehet?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jo kolmas suhde menossa ja vieläkään et saa vastavuoroisuutta?
Voihan, että sanonko mitä. Että olet oikein pyytänyt, siinähän se vika on kerjäämisessä ja vaikerruksessa. Ei minullekaan ole koskaan ruokaa tehty, hierottu tms., mutta mitä siitä. Käyn mieluummin ammattihierojalla, niin tulee jotakin tulostakin. Hyvä parisuhde on yhdessäoloa ei vastavuorisesti toisen palvelemista, kuulostaa ihan hyötymissuhteelta. Epälen, että jos noukit miehiä, niin vääriä just noukit, anna joku kerta jonkun saalistaa vähän haastavamman kaavan kautta, niin voit saada erilaisen.
Voi perse, näitä saalistusjuttujakin. Ihan oikeesti ja ikä oli? Miksei voi puhua. Käyt mielummin ihan ammattihierojalla. No tuntuuko kosketuksensa ihan samalta kuin puolison kosketus? Jos ajatellaan kaikkee mitä rahalla saa niin mihinkä sitä kumppania tarviikaan. Siivouksen voi ostaa, ruoat voi ostaa valmiina, seuralaisen johonkin tapahtumiin voi ostaa, seksiä voi ostaa. Mitä sitä enää roikkuvalla kumppanilla tekeekään. Jos ei maha roiku niin henkisesti roikkuu.
Harrastat varmaan seksiäkin ammattilaisen kanssa mieluummin kuin vaimosi/tyttöystäväsi kanssa?
Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu toisten huomioiminen. Suomalaiset miehet ovat pääosin juntteja. Jos aloittaja ottaisi vaikka italialaisen miehen, niin paluuta suomalaiseen mieheen ei enää olisi. Suomalaiselle miehelle parisuhde on automaattisesti saavutettu oikeus ja arvostus parisuhteessa on sen mukaista. Suomessa miehet elävät vahvasti machokulttuurissa, kaikki pitäisi olla heitä varten.
Suosittelisin aloittajaa lopettamaan kaiken huomioimisensa miestään kohtaan ja alkamaan kehumaan muita hyvätapaisia miehiä.
tuo on taas tapaus kohtaista, olen synty suomalainen ja minulla ei ole ollut mitään ongelmia antaa suhteessa pikku tekoja takaisin, sauna hieronnat ja muu aika tuttua, mutta usein ongelmaksi oon huomannu että kerran kun tekee niin siitä pitäisi tulla tapa mistä ei voi poistua ja uutta mukavaa pitää aina olla
Aitoa+huomaavaisuutta+eikä+kaupan+käyntiä.
Sama havainto. Taitaa olla niin, että monet perusmiehet ajattelevat, että kun osallistuu kodin arkeen, niin siinä on toisen huomioimista ihan riittävästi. Eli kun käy kaupassa tai vie roskat kun pyydetään, auttaa viikkosiivouksessa tai katsoo että autot on katsastettu ja vastaavaa.
Vaikka arvostan osallistumista kotiaskareisiin, en koe noita sen ihmeellisempinä rakkaudenosoituksina tai huomaavaisuuksina. Samanlailla pyykkäisin, tiskaisin, ruokkisin ja viikkaisin vaikken olisi parisuhteessa, se kuuluu aikuisen ihmisen taloudenpitoon. Enkä minäkään noita huomaavaisuuttani miestä kohtaan tee, sitä varten on ihan eri keinot.
Aivan mukavia nuo 7369:n huomioimiset, perinteikkäitä. Parasta olisi jos kumpikin osaisi tehdä toiselle aina välillä jotain pientäkin huomaavaista, mistä tietää toisen tykkäävän.
Mun mies tykkää, kun kehaisen joskus hänen ulkonäköään ja lihaksiaan tai teen hänen mieliruokiaan. Olis se kiva minunkin joskus arjen keskellä kuulla että olen viehättävä, mutta eipä tuo semmoisia sano vaikka tiedän, että olen hänen mielestään ihan nätti nainen. Rakastelustakin puhuu aina vain "pallien tyhjentämisenä", ei ole hellästä erotiikasta tietoakaan. Tiiä sitten mistä johtuu, onko tuommoinen parisuhdemalli saatu kotoa vai mikä on, välillä ärsyttää ja tuntuu että jotain tärkeää suhteesta puuttuu.
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa. Joko miehesi nyt vain ovat olleet hyvin jäyhiä tapauksia joilta mitkään romantiikkaan vivahtavatkaan huomionosoitukset eivät vain yksinkertaisesti luonnistu. Tai sitten on niin että mies kyllä tekee pieniä huomaavaisuuksia mutta sinä et niitä noteeraa koska sinä et koe niitä samalla tavalla kuin miehesi.
Minullakin meni aika kauan kunnes tajusin että minun mieheni tapa osoittaa välittämistä on se jos hän aamulla putsaa valmiiksi autoni ikkunat ettei minun tarvitse tai jos kylppärin altaan hajulukko on putsattu jo ennen kun olen siitä hänelle valittanut. Ei toki kauhean romanttista mutta kukin osoittaa välittämisen tavallaan.
Kyllä minä myös arjen huomaavaisuudet noteeraan, tuommoinen saisi onnesta soikeaksi jos olisi vaikka auton lumet putsattu valmiiksi ihan minun takia.
Tai vaikka käynyt yllätyksenä pesettämässä mun auton pesulassa kun tietää, että tykkään niin että mun auto on puhdas. Ei sen huomaavaisuuden pidä olla mitään siirappia, mitä tahansa mikä on sellaista jota ei tarvitsisi tehdä, mutta tekee kuitenkin vain ollakseen huomaavainen toiselle.
Kai mulla on sitten ollut ja on jäyhät miehet. Oma vika kun olen semmoiset valinnut peräjälkeen.
Minusta nuo "pienet huomaavaisuudet" ovat itsestään selviä, enkä osaa pitää niitä "huomaavaisuuksina".
Eräs itsestään selvä "huomaavaisuus" on sekin, että vaimoni palaa tyttöjen matkoilta aina perusteellisesti siivottuun asuntoon. Olen pitänyt viikon aikarajaa. Lyhyemmiltä reisuilta, kuten nyt 4:n vuorokauden retkeltä hän palaa pintasiivottuun, tasot tyhjennettyyn huusholliin jossa odottaa lajiteltuna hänelle tullut posti.
Arkipäivää eikä "huomaavaisuutta". Tämä tyyli ja Espajan kukkapuskat saavat riittää pienten, sattumavaraisten ylläreiden lisäksi.
Minua ei tarvitse kehua. Luulent etäväni omat vahvuuteni ja osan mahdollisista heikkouksistani.
Vaimoni vakavalla naamalla lausuma toteamus, että minä olen paras mahdollinen aviomies hänelle, on riittävän kattava!
"Minusta nuo "pienet huomaavaisuudet" ovat itsestään selviä, enkä osaa pitää niitä "huomaavaisuuksina"."
Ne ovat itsestäänselvyyksiä usein silloin jos niitä on tottunut saamaan/antamaan. Mutta jos ei ole niin kyllä niiden puutteen silloin huomaa.
Elämässä on harvoin hyväksi jos alkaa pitää hyviä asioita elämässä itsestäänselvyyksinä.
Seksuaalista kipinää suhteessa ei pidetä yllä wc-kaivon hajulukon puhdistamisella. On ihan itsepetosta väittää, että tällainen on toisen huomioimista. Sehän on ihan normaalia talouden hoitoa, josta molemmat kantavat vastuunsa tasapainoisessa parisuhteessa. Jos perusarki ei parisuhteessa toimi, niin sitten ollaan jo tosi heikolla suhteessa. Mutta jos mikään tapa ei pidä yllä rakkautta, niin sitten on vaan kaverisuhde. Moni mies tappaa parisuhteet omalla käytöksellään. Avioerotilastot puhuvat paljon puolestaan, naiset ovat tyytymättömiä parisuhteisiinsa.
Kylläpä te naiset tyydytte vähään. Tekeekö mieli seksiä tällaisen miehen kanssa ja kuinka kauan?
"Seksuaalista kipinää suhteessa ei pidetä yllä wc-kaivon hajulukon puhdistamisella. On ihan itsepetosta väittää, että tällainen on toisen huomioimista."
En usko että se 127. kukkakimppukaan enää sitä seksuaalista kipinää paljon lisää. Kaikkeen siis tottuu, myös romanttisiin eleisiin.
Lopulta kyse on aina siitä että osaa nähdä sen toisen välittämisen myös niiden tekejan takaa jotka eivät heti niin romanttisilta enää vaikutakaan. Se vaatii ennen kaikkea halua ja tahtoa rakastaa ja nähdä se toinen rakastettavana.
Tai sitten pitää itsestään selvyytenä, mikä kyllä tuhoaa parisuhteen
Kyllä pitäisi miehen osata näyttää rakkauden osoitus puolisolleen. Minustakin ne sanattomaksi eleet ja toiselle antaen pieniä mukavia eleitä tulisi nähdä molemmat. Koska minäkin naisena teen kaiken tuon "hömpsötyksen mieheni eteen. Ja mies on iloinen asiasta. Mies näyttää kyllä rakkauttaan mutta harvemmin kuin minä. Kysyn toki välillä etten liikaa hömpsötä. Ettei tunne ahdistusta liiasta tunteilusta koska me naiset sitä monesti tehdään. En tunne etten saisi vasta rakkautta toiselta. Yhdessä te sen määrittätte kuinka paljon ja kuinka usein. Miesten ja naisten ero on juuri tässä tunteiden hömpsötyksessä. Toki niitä olla ja pystyä niitä näyttämään. Mieheni nauraa minulle joskus kun puhun mitä sattuu ja esitän vaimoa joka kaipaa huomiota. Mutta jos et saa vastaan toiselta yhtään mitään osoituksia on silloin tilanne ettei kykene mies tälläiseen huomion antamiseen sinulle. Tuli mieleen kauan aikaa sitten kun tosiaan hemmottelin yli korostetusti miestäni illan kaikun eduin ja kun näin kuinka nautti osasi se illalla myös antaa takaisin. Miehen pitää ymmärtää meidän naisten hömpsötyksen syyt ja kuinka kaipaamme näitä. Tuo letksutus pitääkö kukkia tuoda jokapäivä kertoo kyllä millätavalla asennoituu teidän suhteeseen. Ikävä kyllä olet kylmän miehen saanut. Mutta näitä osoituksia pitää osata näyttää oikealla hetkellä. Jos toinen on väsynyt tai stressiä töistä johtuvaa en silloin edes harkitse huomion antamista ja vaatimista missään nimessä. Tämän oppii kyllä aikanaan mikä on se hyvä määrä ja miten näytät. Toisaalta kun lukee tarinaa niin syyllistät toista jo valmiiksi. Yhdessä te sen määrittätte. Pienenä muistutuksena me naiset ollaan tunteellisempia kuin miehet.
No meillä toi toimi vähän molemmin puolin varmaan noin kymmenisen vuotta jopa mutta sitten hiljeni. Kun tulin kotiin töistä pe iltana sauna oli päällä, kylmää juotavaa odottamassa, nainen kylpymekossa saunan raikkaana ja kun vähän rentouduin alkoi intiimi osa, hyvää nautinnollista seksiä työpäivän jälkeen ei voi muuta toivoa ja kun vielä sai suihinottoa mikäs sen parempaa. Minäkin huomion naistani, vein välillä ulos syömään hieroin kipeitä hartioita ja jalkoja. Tämä kaikki hyvä kuitenkin loppui jossain vaiheessa, ei ollut enää hyvää seksiä ei suihinottoja eikä kyllä muijakaan enää halunnut mun hierontaa eikä käydä ulkona syömässä. Rakkaus ja intohimo lopahti eikä ole takaisin tullut. Nyt on tasaisen tappavaa arkea.
Hmm. Mielestäni toimintasi ei ole huomaavaisuutta, vaan miellyttämisen halua ihan överiksi asti. Sitä taas miehissäsi ei ole, yhtään, ei mitään huomaavaisuutta. Eli väärät miehet on kehissä! Itselläni toinen mies, joka kyllä on huomaavainen. Ei liian usein, se olisi minusta kiusallista. Ex oli samanlainen, ehkei niin huomaavainen kuin nykyinen. Mutta kukkia, lahjoja, pimpin hellintää, hierontaa ja ulkona syömistä. Tosin kaikesta ruokailuun liittyvästä kyllä keskustellaan etukäteen. Paikka ja ajoitus on kovin tärkeää miehellenikin, sillä hänellä on I tyypin diabetes. Ihanteellinen mies minulle, sillä olen vähäruokainen nirso :). En tykkää höösätä hellan ääressä, enkä loihtia ruokayllätyksiä. Jätski, suklaa ja laku - ne menee yllätyksestä silloin tällöin.
Sapuskalla hellimisestä täytyy tunnustaa lintsaavani Espanjassa. Vaikka muuten hoidan kaiken alusta alkaen siihen saakka, että käytetyt astiat päätyvät vaimon murheiksi tiskialtaaseen niin suununtaisin käymme lounaalla ulkona.
Olen myös kahdesti sortunut ylilyönteihin. Vaimon ehdotuksesta varasin illallispöydän parvekkeellemme näkyvästä, tasokkaasta ravitolasta 40v hääpäivän juhlistamiseksi.
Ravintola huomasi tarjota päivän kunniaksi ison pullon kuohuviiniä.
Samanlainen rälläys myös 45 vuotispäivänä.
Onneksemme olemme aina hääpäivän aikaan Espanjassa joten säästöä se on pienikin säästö vaikka kalliiksi tulikin.
"Eräs yksityiskohta jota pidän äärettömän luottamuksen osoituksena. Kun kotiuduin kokoaikaisesti niin vaimoni jätti ajokorttinsa uusimatta. Siitä ei edes keskusteltu koska ratkaisu oli täysin luonteva."
Siis tuohan on mitä suurinta typeryyttä mitä ihminen voi itselleen tehdä, rajoittaa vapaaehtoisesti omaa liikkuvuuttaan ja jättäytyy yhden ihmisen varaan. Ymmärtäisin, jos vaimosi olisi jättänyt ajokorttinsa uusimatta sen takia, että hän ei tykkää ajamisesta tai, jos hänen terveytensä on sen verran heikoissa kantimissa, että hän ei enää kykene liikenteessä turvallisesti omin avuin liikkumaan.
Mutta, että luottamuksen osoituksena sinulle jättää ajokorttinsa uusimatta, tuo on minusta päinvastoin aikamoista ajattelemattomuutta vaimoltasi ja sinulta.
Entäs jos sinulle sattuu sama kuin minun miehelle?
Meillä kummallakin on ollut koko avioliiton ajan yli 40 vuotta oma auto.
Mieheni heräsi kotona yhtenä aamuna, näki toisella silmällään vain kaksoiskuvia. Onneksi olin kotona. Ei muuta kuin kiireesti vaatteet päälle ja lähimpään sairaalaan. Lääkäri arveli, että kaksi silmähermoa oli halvaantunut, mutta otettiin aivokuvat jne. Jouduin ottamaan töistä monta kertaa vapaata sen takia kun hänet piti viedä milloin silmäklinikalle, otettiin uudelleen aivojen viipalekuvia jne. Mieheni ei ajanut autolla yli neljään kuukauteen metriäkään.
Jos mieheni näkö ei olisi palautunut ennalleen, hän olisi joutunut luopumaan itsenäisyydestään ja se olisi ollut kova pala hänelle. Hän on ollut mökillä metsästysaikana pari viikkoa, käy veljensä luona pohjoisessa yli 600km päässä muutaman kerran vuodessa jne. Enkä minä pääsisi minnekkään harrastuksiin iltaisin jos minulla ei olisi omaa autoa.
Pistimme kädet kyynärpäitä myöden ristiin kun miehen silmä parani entiselleen.
Ja entäs jos sinulle käy samoin kuin minulle viime talvena, liukastuin työpaikan ylimmällä ulkorappusella, lensin viisi porrasta alaspäin osittain polvillaan, osittain kyljelläni. Meni polvi paskaksi ja pari kylkiluuta poikki. Olin sairaalassa viikon, polvi leikattiin, jalka oli kipsissä 6 viikkoa ja vielä senkin jälkeen klenkkarin kyynärsauvoilla muutaman viikon. Enpä olisi liikkunut kotoa minnekään, jos miehellä ei olisi ollut ajokorttia.
Tottakai olisimme voineet ajella taksilla sairasaikana, mutta aika kalliiksi se olisi tullut kukkarolle mennä pohjoiseen sukulaisten häihin, lapsenlapsen ristiäisiin 300km päähän.
Siihen lisäksi kummankin lääkäri, sairaala yms käynnit jne.
Nyt ei tarvinnut edes miettiä miten asiat hoidetaan kun toinen meistä oli ajokykyinen toisen sairastaessa.
Me hemmotellaan t
oisiamme sillä, että kumpikin voi liikkua vapaasti omissa jutuissaan ilman, että täytyy kysyä toiselta lupaa. Kummankaan ei tarvitse odotella tyhjän panttina parkkipaikalla autossa silloin kun toinen on harrastuksissaan. Minulle ja miehelleni ajokortista luopuminen ilman hyvää syytä olisi oman elinpiirin kaventamista tosi suppeaksi.
Eipä tuo ole liikkumista rajoittanut. Olin kahdessa vaiheessa naapurikaupungin sairaalassa ensin 9vrk ja 3kk myöhemmin 6vrk.
Vaimo kävi katsomassa eikä tuntunut kärsivän kortin puutteesta.
Luvan kysyminen naurattaa jo asianakin! Asioista sopiminen on toinen juttu.
Meillä ei ole missään vaiheessa käytetty kahta autoa vaikka jossakin vaiheessa niitä oli pihassa 3 katsastettua. Yksi oli tosin lasten mutta toinen oli omamme ja kolmas minun työsuhdeautoni. Silloin vielä vaimolla oli kortti mutta eipähän tuo käyttänyt menopelejä. Keskiluokkaisia vekottimia. Yksi japsi ja kaksi eurooppalaista. Lasten oli iäkkäämpi, oma keski-ikänen ja työsuhdevärkki uudehko. Kaikki hyvässä kunnossa.
Liikkuminen. Kerran vaimo tilattiin Espanjasta Kittilään paimentamaan lapsenlapsia pariksi viikoksi. Eipä tarvinnut omaa autoa. Tietysti lennoilla oli hintansa.
Vaimon keskisen Suomen ja pk-seudun matkat ovat taittuneet VR:llä ja busseilla. Kätevää ja halvempaa.
Busapysäkki ja taksiasema ovat noin 200m:n päässä.
Vaimoni on selvinnyt tyttöjen ulkkarimatkoille olipa korttia tai ei.
Harrastukset. Vaimoni viikottaiset harrastukset kolmena päivänä ovat muutaman sadan metrin säteellä. Neljäs on alle 2:n km:n päässä.
Tuo autossa odottaminen tuntuu ajatuksena naurettavalle.
Tyttöjen matkoja ajatellen hänen sooloreviirinsä säde on noin 5000km. Useimmiten toki vain alle 3500km.
Olisi masentavaa jos vaimoni omanarvontunto tai tunne itsenäisyydestä olisi ajokortista kiinni.
Missään vaiheessa ei mielessämme ole käynyt ajatusta toisen armoilla olemisesta tai suppeasta elinpiiristä.
Onnekseni vaimoni ei varmaankaan tunne itseään "suurimaksi typeryjseksi".
Kuka toteuttaa itseään mitenkin.
"Eräs yksityiskohta jota pidän äärettömän luottamuksen osoituksena. Kun kotiuduin kokoaikaisesti niin vaimoni jätti ajokorttinsa uusimatta. Siitä ei edes keskusteltu koska ratkaisu oli täysin luonteva."
"Siis tuohan on mitä suurinta typeryyttä mitä ihminen voi itselleen tehdä, rajoittaa vapaaehtoisesti omaa liikkuvuuttaan ja jättäytyy yhden ihmisen varaan."
Samaa mieltä, ehkä hiukkasen eri syystä. Minusta vain on silkkaa typeryyttä, henkistä ja taloudellista, jättää uusimatta ajokorttia, vaikkei sitä juuri tällä hetkellä normielämässä tarvitsisikaan. Joskus voi tarvita. Kortin uusiminen ei ole vaikeaa, ei vaadi mahdottomia ponnisteluja. Lääkärissäkäynti ja siinä se. Kun puolison mielestä toisen nenäänsä pidemmälle ajattelematon typeryys on luottamuksen osoitus, niin en löydä sanoja miten sitä kuvailisi... Mutta.... kukin tavallaan. Jos minun puolisoni kertoisi jättävänsä kortin uusimatta, niin se on sellainen juttu mihin varmasti puuttuisin. Pakottaisin uusimaan, vaikka yleensä vastustan pakkoa viimeiseen asti. Olen todella tiukka vapaaehtoisuuden kannattaja. Tietysti jos puolisolla olisi vakuuttavia sairauksia, joiden perusteella ei saisi korttia uusittua, se olisi täysin eri juttu.
Olen hölmö vapaaehtoisuuden kannattaja koska yuleensä pidän autoa!
Järkeviä perusteita sille ei ole mutta tahan se on.
Auton omistaminen ei voi olla itsetarkoitus!
Ovatko kahden kortin kannattajat itsestään epävarmoja fanaatikkoja vai syrjäisessä korvessa asujia?
Voi luoja... Kertoisitko mitä HAITTAA on kahdesta kortista - etenkin jos sellainen ON? Ei kortin haltijan tarvitse omistaa autoa... tai ajaa sitä, tai edes vuokrata/lainata menopeliä. Mutta jos tilanteet muuttuu, tarvetta tulee, niin ajaminen on mahdollista.
Eli olen samaa edellisen kanssa. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa - eli luopua ajokortista, vaikka sellaisen on hankkinut.
Itse hommasin kortin, koska eräänä kesänä nuoruudessa oli tylsää. Kaipasin jotain vaihtelua elämään. Ja eikun autokouluun. Kun lapset olivat pieniä, omistin auton jokusen vuoden, en paljon ajellut, silloin tällöin lasten kanssa mummolaan toiseen kaupunkiin. Kotopuolessa käytimme lasten kanssa julkisia tai kävelimme. Mies, nykyään ex ajoi kauppaan 200 metrin päähän (juu, eikä ostanut ikinä perheen ruokaostoksia, vaan itselleen välipalaa).
Nykyisin ei ole autoa, mutta olen vuokrannut sellaisen, kun on tarvis. Tarve on silloin, kun haluan jonnekin minne metro ei kulje ja junallakaan ei pääse.
Niin, ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu prätkä. Sitten viimeistään kun minusta tulee mummo, aivan varmasti ostan motskarin... Nuorena ajoin isäni pyörällä ja haave on jäänyt elämään.
Komppaan täysin. Ajokortti on turvallisuustekijä koko perheelle ja ajattelemattomuutta jättää sellainen uusimatta. Vähän sama kuin jättäisi palovaroittimen pariston vaihtamatta ja se voi maksaa perheenjäsenen hengen.
Omituista, että joku pitää tällaista luottamuuden osoituksena, kun asia on myös itselle haitallinen.
Ovatko kaikki kortittomat ja autottomat aikuiset ajattelemattomia, hengenvaarassa olevia, turvattomia yksilöitä?
Miten kortittomuus aiheuttaa hengenvaaraa?
Vastatkaa nyt tuplakortti-ihmiset kysymyksiini!
Parisuhteessa on normi, että ollaan ystävällisiä ja huomaavaisia toisia kohtaan. Samoin pitää olla huomaavainen ja ystävällinen itseä kohtaan. Jos toinen "unohtaa" huomioida sinut, sinä lakkaat huomioimasta miestä ja keskityt huomioimaan itseäsi. Keskustelu olisi paikallaan. Tosin tuskin se auttaa. Ei toista voi pakottaa mitenkään huomioimaan. Vaikka saisi väännön kautta huomiota, niin olisiko se kuitenkaan kivaa tietäessään, ettei huomiointi ole aitoa?
Samaa mieltä. Pyytää toki voi joskus jotain, eli kertoa mistä pitäisi, eihän toinen ole ajatustenlukija. Mutta kyllähän aikuinen ihminen tietää, millä toista voi ilahduttaa, ei sitä edes ole tarkoituksenmukaista kumppanille alkaa rautalangasta vääntämään.
Eikä sitä joka hetki ehdi ja jaksa toista ajatella, minullakin on 2 lasta ja kolmivuorotyö, arki on välillä raskasta, miehelläkin raskas työ. Mutta sitä suuremmalla syyllä kaipaisin itsekin vastavuoroisesti huomaavaisuutta.
Parisuhteessa kuuluisi minusta olla edes hieman miellyttämisen halua toista kohtaan, koska jos se kärsii inflaation, suhde alkaa olla itsekäs ja tyhjä.
Näin sivusta katsottuna näyttää pikemminkin siltä, että ajokortin uusimatta jättäminen johtuu siitä, että vaimosi ei halua autoilla, tai ei osaa ajaa autolla, joten en kauheasti sinuna hehkuttaisi kortin menetystä luottamuksen osoituksena.
Pitikö sinun nyt tämäkin ilo minulta viedä?
Asia on täsmälleen kuten olet päätellyt!
Vaimoni käytti autoa ainoastaan pakottavissa, tai ainakin erittäin tarpeellisissa tilanteissa.
Eräänä esimerkkinä juuri nuo mainitsemani sairaalakäynnit.
Olemme ajaneet lomamatkoilla Euroopassa vuoden 1971 jälkeen noin 160000km.
Vaimoni ei ole suostunut ajamaan metriäkään.
Olemme käyneet omallamme Espanjassa 15 kertaa. Mennessä ajoin Tukholmasta perille Kaakkois-Espanjaan 32 - 36:ssa tunnissa. Vaimo torkkui vieressä. Kun joskus ehdotin hänelle yhden tankillisen ajamista Ranskan puolen öisellä, tyhjällä motarilla niin tyly vastaus oli "aja levikkeelle"!
Kirkkaat ajoratamerkinnät aiheuttivat kyynelnesteen erittymistä 160 -200km/h nopeudessa.
En täysin lopeta hehkuttamista koska, jäätyäni kokoaikaisesti kotiin, oli itsestään selvä, että minä hoidan tarvittavat kuljetukset.
Totta puhuen, vaimon vähäinen ajokokemus näkyi myös taidossa.
Aihetta sivuten. Vaimollani oli 52 vuotisena 4 aivohalvausta jotka sotkivat normaalin elämän täydellisesti vuodeksi ja vähemmän täydellisesti pariksi seuraavaksi vuodeksi.
Näistä riippumatta, vuosia aiemmin tehdyn suunnitelman mukaisesti, jäin kokoaikaisesti kotiin samoihin aikoihin.
Viimeiset 15 vuotta vaimoni on ollut täysipainoinen ihminen.
" Olemme käyneet omallamme Espanjassa 15 kertaa. Mennessä ajoin Tukholmasta perille Kaakkois-Espanjaan 32 - 36:ssa tunnissa. Vaimo torkkui vieressä. Kun joskus ehdotin hänelle yhden tankillisen ajamista Ranskan puolen öisellä, tyhjällä motarilla niin tyly vastaus oli "aja levikkeelle"! Kirkkaat ajoratamerkinnät aiheuttivat kyynelnesteen erittymistä 160 -200km/h nopeudessa."
Aikamoista riskinottoa olet lastesi hengellä aikoinaan harrastanut. Mitä iloa tuollaisesta matkailusta on, jos ketään kyydissä olevaa ei kiinnosta katsella mitä ympärillä näkyy ja jos mon pakko yötkin vetää moottoribaanaa tukka putkella.
Hehkutukseesi sen verran, eihän sinulla ole vaihtoehtoja, joko ajat tai käytät julkisia niin kuin vaimosi. Olet jo päälle 70 vuotias, kannattaa nauttia autoilusta niin kauan kuin se on mahdollista.
Riskinotto? Kun kaikki aistit ja reaktiot olivat kunnossa niin siinä ei ollut mitään riskiä, että ajoi motarin vasemman puoleista kaistaa muun liikennevirran mukana ja tietenkin, kuten aina muulloinkin, peilejä seuraten. Öiset motarit olivat hiljaisempia Saksasakin ja suorastaan autioita Ranskassa ja Espanjassa.
Yhtään vaaratilannetta ei ollut. Liikennettä on osattava lukea ja ennakoida. Motareilla on syytä katsoa riittävän kauas eteen päin ja ymmärtää siellä tapahtuvat muutokset. Mutta mitäpä minä selittämään sinulle Keski- ja Etelä-Euroopan motarituntijalle.
Lomat olivat rajallisia joten meneessä ei ollut mitään katseltavaa. Tarkoitus oli nopea pääsy perille ja sieltä käsin tapahtuva retkeily. Espanjassa esimerkiksi Granada, Toledo, Quenca, Ronda, Gibraltar, Valencia, Cartagena jne. Palatessamme käytimme aikaa ja paikkallisteitä. Samoin myös liikkuessamme muualla Euroopassa. Perhetuttavuuksia syntyi etenkin Itävallassa ja Unkarissa.
Lasten tipahdettua pois teimme kahdestaan vielä muutaman automatkan mutta lentojen halvennettua ryhdyimme käyttämään halpislentoja ja vuokra-autoja. Nyt olemme luopuneet siitäkin.
En ole koskaan "nauttinut" autoilusta. 1971 alkanut liikkumisemme johtui uteliaisuudestamme nähdä Eurooppaa haluamastamme vinkkelistä ja se oli myös kustannuskysymys kalliiden lentojen aikaan. Se reisu kesti 4,5 viikkoa ja ulottui Ranskan Riviera, Pohjois-Italia, Slovenia alueille. Silloin menomatkalla ajoin yötä myöten Köpenhaminasta Baseliin.
On ollut pakko hyväksyä tosiasiat. Elokuussa vaihdoin coupee citikan pappapoloon. Pienempi ja varsinkin lyhyempi, nopeampi ohjausgeometria ja alakierroksilla vääntävä kone.
En käytä julkisia ja vaimoni julkisten käyttö tapahtuu muutaman kerran vuodessa kun vien hänet VR- asemalle tai, kuten nykyisin, 35km:n päähän pitkän linjan helpisbusille.
Onko kyse siitä että haluaa vain miellyttää toista vaiko ihan puhtaasti halusta tehdä toisen eteen asioita. tiedän kyllä että meilläkin puolin ja toisin miellytetty toista varsinkin jos haluaa kuumaa ja kiihkeää seksiä. Olen vaan todennut että vaikka tekisit mitä ei sitä seksiä ole sen enmppää jos toinen ei vaan halua kuten ei muutakaan.
Enpä ole ennen kuullut naisesta, joka huomioisi miestään eri tavoin vain siksi, että saisi seksiä.. Ei ole mullakaan koskaan ollut leipoessa tai miehen jalkoja hieroessa mielessä, että kyllä varmaan tällä irtoaa :D.
No joo, ehkä puhuit vain omasta puolestasi, eli sinun huomiointisi ei ole ollut aitoa rakkautta vaan kauppatavaraa.
Minä haluan seksiä useammin kuin mies, joten mua ei ole sen takia tarvinnut koskaan miellyttää. Harmi kyllä, kun teillä on mennyt homma kylmäksi, silloin ei ole kivaa enää kellään.
Aikaisemassa suhteessa joka kesti 6 vuotta olin aina se antava osapuoli. Yllätyksiä, leipomista aamupalalle, lahjoja, tein kotityöt ja kerran opettelin jopa soittamaan/laulamaan rakkauslaulun hänelle johon meni useampi kuukausi. Jälkikäteen kaikki oli turhaa. En nähnyt itse niiden vaaleanpunaisten sydänlasien takaa että ei mies ollut minuun niin rakastunut kuin minä häneen. Tein kaiken koska olin niin rakastunut enkä odottanut vastapalvelua koska ajattelin, että miehet on miehiä ja haluan olla ihana puoliso. No, miehellä paljastui salasuhde ja erohan siitä tuli.
Minä jätän aina aamuisin "ilottelun" jälkeen satasen yöpöydälle !! Ei ole kukkia kerjätty, eikä muutakaan "huomionosoitusta", vaimo antaa ;) aina ymmärtää milloin on "shoppailupäivä" tulossa.
Toi on naisissa tuttu asenne, saman olen huomannut. Nainen kun haluaa shoppailla oikein kunnolla ja tarvii mieheltä rahaa niin on tarjolla sitä mitä ei muuten ole, homma on hoitunut vaikka keittiön pöytää vasten tai sen päälläkin ei tosin enää. Silloin saa päästellä kunnolla ja kun nainen antaa parastaan niin pitäähän se huomioida.
Olette vissin rikkaita miehiä, mulle ei ole koskaan annettu euroakaan vaan ihan omilla rahoilla olen shoppaillut. Ja seksiä on harrastettu ja paljon, ihan molempien halusta.
Luonteeltaan karmeita muijia selvästi olette valinneet, mutta omapahan on naismakunne.
Vaimollani on ollut piikki auki 48 vuotta. Joskus matalampi. Joskus korkeampi. Eipä tuo ole siitä koskaan purnannut eikä antanut vaihtelun vaikuttaa käytökseensä.
Vaimoni ei ole koskaan pyytänyt rahaa enkä ole koskaan rahaa antanutkaan.
"Minä jätän aina aamuisin "ilottelun" jälkeen satasen yöpöydälle !!"
Voi tsiisus! Törkeää naista alistavaa asennetta, ja tilannetajun puutetta.
Itse suuttuisin niin moisesta, että jättäisin eropaperit menemään. En voisi huorata, seksiä en myy liitossakaan. Nautin kyllä seksistä täysin siemauksin, mutta raha vesittäisi ilon ja olisi arvojeni vastaista toimintaa. Sanoisin sinulle vaimosi tilalla "haista paska". Vaimosi ei taida olla niin itseään kunnioittava kuin minä...
Meilläkin on koko parisuhteen ajan, yli 40 vuotta, ollut yhteiset rahat, yhdessä olemme ne tiennanneet, kumpikin on koko aikuisikänsä käynyt palkkatöissä kodin ulkopuolella.
Mitä toisen huomioimiseen tulee, niin meillä seksiä on ollut pääsääntöisesti viikottain, kummankin vapaaehtoisesta halusta, ei ole tarvinnut maksaa puolin eikä toisin näistä seksisessioista. Me nautimme toistemme seurasta, meillä on hauskaa, vielä näin lähes kuusikymppisinäkin sängyssä.
Lapset on tehty ja hoidettu yhdessä. Mies piti isyyslomat ja olipa muutaman kuukauden pelkästään lasten kanssa kotonakin silloin kun he olivat 2 ja 4 vuotiaita. Hän pärjää lastenlastenkin kanssa erinomaisesti, kuljettelee harrastuksiin ja on ollut hoitamassa heitä omalta osaltaan kun pikkuiset ovat olleet sairaana ja heidän vanhempansa töissä. Viimeksi kun oli mennyt hakemaan 4 vuotiasta päiväkodista, likka oli juossut kaukaa ilosta kiljuen ukkinsa syliin, että sinä tulit, mennäänkö nyt rakentamaan majaa. Heillä kun oli sellainen homma jäänyt kesken viikonloppuna.
Mitä toisen huomioimiseen tulee, niin meille on tullut tietyt rutiinit. Mies tekee aamupalan molemmille, hän lähtee aikaisemmin töihin. Minä taas tulen aina ruokakaupan kautta kotiin ja sitten teemme yhdessä ruuat kun mies inhoaa kaupassa käymistä. Keittiön ja kodin siivoaa jompi kumpi. Ei näistä tarvitse edes keskustella, tällaiseksi se meidän elämä on muotoutunut vuosikymmenien saatossa. Välillä on mies imuroinut ennen kuin minä ehdin töistä kotiin.
Pyykit pesen ja silitän aina minä, mies vastaavasti leikkaa kesällä nurmikot kerran viikossa ja tekee talvella lumityöt. Joskus jompikumpi ostaa kukkia kotiin, hääpäivää ei meillä muistella kun emme ole aviossa, mutta ensitapaamisen vuosipäivää juhlimme. Samaten normaaliin arkeen kuuluvat satunnaiset teatteriliput, leffaliput, ulkomaan matkat joita se hankkii jolle kohdalle sattuu tai tulee mieleen ostaa. Viimeksi mies osti minulle uuden hiustenkuivaajan rikki menneen tilalle kun sattui ajamaan gigantin ohi työreissullaan.
Rakkaus. Sen pitäisi automaattisesti parisuhteessa olla molemminpuolista. Molemmat tekevät hyvää toisilleen, pyytämättä. Rakkaudenosoitukset puolestaan vastavuoroisia.
Vaikuttaisi siltä, että valinnut kumppaniksesi tyyppejä, joita ei kiinnosta millainen sinä olet, mitä sinä haluat. Heidän mielestään parisuhde toimii yksipuolisesti, heidän hyväksi. Sinulle pitäisi riittää, että voit ilahduttaa kumppania...
Mitä voisit tehdä? Oikeastaan et juurikaan mitään. Mieti miksi olet tuollaisessa suhteessa, mitä saat siitä.