Satuin poimimaan hedelmäkorista mandariinin, jonka täydellisyys herätti lopullisesti inhimillisestä uniajasta, ja toi pois öisten kaikujen palasista. Jo pelkkä kosketus mandariiniin sai aikaan kahahduksen, jonka seurauksena öiset pensaslinnut oksiltaan pyrähtivät ilmoille, ja jonkinlainen maan hedelmän viileys täytti lämpimän kämmenen. Vasta tämän jälkeen saapui tietoisuuteen hedelmän väri, joka oli täydellinen oranssi.
Sellaista oranssia ei ollut missään muualla maailmankaikkeudessa, kuin mandariinissa itsessään. Se oli mandariinin väri, ja jota se yksinoikeudella hallitsi. Viereen voitiin tuoda värikartta jos toinenkin, mutta se olisi vain värikartan väri, ei mandariinin oma oranssi. Värissä oli jotain etäistä, kuten nousevassa auringossa oli. Se oli yhä viileä, mutta voimistui kuin sen muoto lämmittäisi sitä pitelevää kättä, joka koki mandariinin viileäksi. Muoto, joka muistutti maan magneettikenttää sen kaavamaisessa mielessä kuvattuna. Dipolikenttä oli kuin pullea turbaani säkenöivine voimaviivoineen. Lähes tunsin sen yliaistillisen olemuksen, kun puristin hellästi sen pintaa, ja koin viivojen joustavan otteessani, painuvan kasaan ja palautuvan entiseen muotoonsa paineen hellittäessä.
Hämmentävintä täydellisessä mandariinissa oli myös se että se oli yhtä helppo kuoria kuin olisi kuorinut itsensä alastomaksi. Vaatteet yksinkertaisesti vain putosivat pois hedelmän päältä, ja iltaruskon pilvet tipahtelivat hajanaisina riekaleina pöydälle, ja käteen jäi lähes häveliäs suloinen herkkyys, joka oli kaikilla tavoilla elämänmyönteinen ja iloinen näky pirskahtelevassa olemuksessaan. Tällainen alaston muoto oli hetken hiljaisuuden arvoinen. Sellainen pysäytti ihmisen ja asetti tämän oikeaan kohdaan mahdollisuuksien kartalla, ja antoi hänelle yhden ainoan pienen hetken katsella jotain todellista ja todellisuudessaan kaunista. Oli vain unestaan havahtunut ihminen ja alaston mandariini, hetken ilmiselvä kirkkaus.
Seisoin ikkunan edessä hiljaisessa talossa. Edessäni levittäytyi suurkaupungin musta, epämääräinen kattosiluetti. Nostin mandariinin hetkeksi koko kaupungin ylle. Koko maailman ylle.
(Hihitystä)
😁✌
Sellaista oranssia ei ollut missään muualla maailmankaikkeudessa, kuin mandariinissa itsessään. Se oli mandariinin väri, ja jota se yksinoikeudella hallitsi. Viereen voitiin tuoda värikartta jos toinenkin, mutta se olisi vain värikartan väri, ei mandariinin oma oranssi. Värissä oli jotain etäistä, kuten nousevassa auringossa oli. Se oli yhä viileä, mutta voimistui kuin sen muoto lämmittäisi sitä pitelevää kättä, joka koki mandariinin viileäksi. Muoto, joka muistutti maan magneettikenttää sen kaavamaisessa mielessä kuvattuna. Dipolikenttä oli kuin pullea turbaani säkenöivine voimaviivoineen. Lähes tunsin sen yliaistillisen olemuksen, kun puristin hellästi sen pintaa, ja koin viivojen joustavan otteessani, painuvan kasaan ja palautuvan entiseen muotoonsa paineen hellittäessä.
Hämmentävintä täydellisessä mandariinissa oli myös se että se oli yhtä helppo kuoria kuin olisi kuorinut itsensä alastomaksi. Vaatteet yksinkertaisesti vain putosivat pois hedelmän päältä, ja iltaruskon pilvet tipahtelivat hajanaisina riekaleina pöydälle, ja käteen jäi lähes häveliäs suloinen herkkyys, joka oli kaikilla tavoilla elämänmyönteinen ja iloinen näky pirskahtelevassa olemuksessaan. Tällainen alaston muoto oli hetken hiljaisuuden arvoinen. Sellainen pysäytti ihmisen ja asetti tämän oikeaan kohdaan mahdollisuuksien kartalla, ja antoi hänelle yhden ainoan pienen hetken katsella jotain todellista ja todellisuudessaan kaunista. Oli vain unestaan havahtunut ihminen ja alaston mandariini, hetken ilmiselvä kirkkaus.
Seisoin ikkunan edessä hiljaisessa talossa. Edessäni levittäytyi suurkaupungin musta, epämääräinen kattosiluetti. Nostin mandariinin hetkeksi koko kaupungin ylle. Koko maailman ylle.
(Hihitystä)
😁✌
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mjoo
Siis musta on tuntunut jo pitkään siltä, että ihmiskunta on jollain tasolla tullut sokeaksi tällaisille pienille asioille, kuten mandariini on. Suuret asiat koostuvat pienistä sellaisista, eikä suuria asioita kykene kukaan hahmottamaan tai hallitsemaan.
Esmes itse istun tällä hetkellä bussissa nro 66K. Minulla ei ollut ennen bussiin astumista käsitystä siitä, että tuo K numeroiden perässä tarkoittaa "kiertelee".
(Naurua)
😁👌
Mandariinin voi kuoria antaumuksella... "valkoiset roikaleet" voi nyppiä lähes olemattomiin ja palasen irroitettua toisistaan, voi sen vielä poikkaista kahteen osaan. Hedeämälihaa sisällä voi ensin katsoa. Kuten pieniä mehupusseja olisi ripustettu siihen palasen sisälle. Niitä voi vielä tuntea huulillaan, ennenkuin palasen laittaa kokonaan suuhun. Maun voi tuntea suussa, jo ennenkuin maistaakaan. Tuoksukin saa veden herahtamaan kielelle ja synapsit nappaavat nautintovälitysaineita jo....
Kuitenkin sitten tuo oranssi ihanuus maistuu v.tun väkevälle....helkatti...ja auta armias, kun löytyy siemen...saaketti....Fantalla oli mandariinilimppari ja niitä saa kuorettomina sokeriliemessä purkissakin....ei tule ikäviä yllätyksiä...