Oon 23 vuotias nainen. Oon asunut 19 vuotiaasta lähtien yksin omillani enkä ole seurustellut. Välillä kaipaan seuraa ja miestä rinnalle mutta sitten ajattelen kuinka ruma ja tylsä ihminen olen. Sain kokea koulukiusaamista viimeiset 4 vuotta peruskoulussa. Ulkonäköäni haukuttiin ja sitten juuri sitä kun olin hiljaisempi kun muut ja tylsä ihminen. En ymmärrä miten 10 vuoden jälkeen kaikki voi vielä vaikuttaa ja itken lähes päivittäin kun ajattelen miten ruma olen ja joudun varmaan koko loppuelämän viettää yksin.
En ole yrittänyt mitenkään hakeutua ihmiseten seuraan kun ajattelen että parempi olla vaan yksin ja ei kukaan oikeasti haluisi olla missään tekemisissä tälläisen ihmisen kanssa.
Viime viikolla yksi lähes tuntematon mies pyysi mua kahville mutta en uskaltanut lähteä vaikka olisinkin ehkä halunnut. Ajattelin että mitä turhaan mennä nolaamaan itseään kun tämä mies on kuitenkin samalla työpaikalla vaikkakin eri osastolla. Nyt tuli kauhea olo siitäkin kun en selitellyt sille mitään miksi en pääse kahville sen kanssa. Tunnen itseni vielä huonommaksi ihmiseksi.
Onko jollain ollut samanlaisia kokemuksia? Pitäisköhän mennä vaikka jollekkin terapeutille puhumaan näistä asioista.
En ole yrittänyt mitenkään hakeutua ihmiseten seuraan kun ajattelen että parempi olla vaan yksin ja ei kukaan oikeasti haluisi olla missään tekemisissä tälläisen ihmisen kanssa.
Viime viikolla yksi lähes tuntematon mies pyysi mua kahville mutta en uskaltanut lähteä vaikka olisinkin ehkä halunnut. Ajattelin että mitä turhaan mennä nolaamaan itseään kun tämä mies on kuitenkin samalla työpaikalla vaikkakin eri osastolla. Nyt tuli kauhea olo siitäkin kun en selitellyt sille mitään miksi en pääse kahville sen kanssa. Tunnen itseni vielä huonommaksi ihmiseksi.
Onko jollain ollut samanlaisia kokemuksia? Pitäisköhän mennä vaikka jollekkin terapeutille puhumaan näistä asioista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.