Miksi lapsen pitää saada kaikki??

Kylläpäs oli paksua luettavaa. Tiedän, että tuonlaisia perheitä on, mutta silti en voi ymmärtää niitä vanhempia, jotka tavaralla yrittää osoittaa lapselle pitävänsä hänestä. Voihan olla, että vanhemmat ei halua lapsen kokevan pettymyksiä, jos jotain ei saakaan. Mahdollista on myös sekin, että kun lapsi on saanut pienestä pitäen kaiken ja jos vanhemmat ovatkin joskus kieltäytyneet ostamasta, niin lapsi on aloittanut mahdottoman huudon/kinuamisen. Vanhemmat eivät kauan jaksa kuunnella ja antavat periksi. Siitä alkaa kierre, joka ei lopu muuten kuin vanhempien tahdosta. Sääliksi käy tällaista lasta. Hänen laisensa tyypit sitten eivät pärjää armeijassakaan, kun on aikeisemmin oppinut saamaan kaiken.

haluu näyttää et niillä rahaa. Eihän toi vielä mitään, ett hankitaan eläimiä. Vanhemmat hankki lapselleen hevosen, no eihä siinä vielä mitään, mut kun kellään näistä kolmesta ei ollut alkeellisintakaan käsitystä ko. eläimen pidosta.
No, hevonen auto talliin ja koiran naksuja ruuaksi. Ja tämä tarina on tosi.

Näitä riittää. Itseäni ärsyttää suunnattomasti tuo tavaranpaljous. Kun meidän muksuilla on syntymäpäivät yritän jo etukäteen sanoa vieraille, että jos välttämättä haluaa lahjoja tuoda, tuokaa mieluummin vaatteita ym.
Itse ostamme lapsillemme lelun tai kaksi ehkä kerran puolessa vuodessa. Jos leluja on kertynyt liikaa, heitän sumeilematta roskiin ylimääräiset. Lapset ei kuitenkaan edes leiki niillä, leikkivät mieluummin esim. astioilla tai imurilla yms.

Onhan lapsille opetettava ettei se raha puussa kasva ja sen eteen on tehtävä jotain. Aina ei voi saada mitä haluaa.

Kuvailemistasi lapsista kasvaa tod.näk. uusavuttomia jotka eivät edes osaa keittää hernekeittoa.

Meillä lelut korvataan yleensä kaikella muulla mukavalla touhulla, ollaan ulkona, tehdään nuotio, paistetaan makkaraa. Sisällä leivotaan, tiskataan ja siinä osaavat jo aivan pienimmätkin lapset "auttaa" tavallaan. Heille voi antaa vaikka pienen kipon ja pyyhkeen käteen kun äiti tiskaa, siinä ne sitten kuivailee. Eihän noita kaikenmaailman leluja ole ennenkään lapset tarvinneet. =)

No ei kuulosta hyvältä. :( Varsinkaan se, että lapselle hommataan eläimiä. Lapsi ei voi yksin "omistaa" eläintä, siitä on aina se vanhempi kuitenkin vastuussa. Ja muutenkin se on koko perheen asia. No, se siitä saarnasta.

Mutta tuli mieleen tuosta, että poika lukee vanhaa kirjaa ja tavarat makaa hyllyissä.. Minä tein pienenä itselleni soittimen, jonkinlaisen kitara-kanteleen :) siten, että pingotin narua sellaiseen metallikehikkoon tai mikä ritilä nyt olikin. Soittelin sitä sitten ihan innoissani ja mielestäni siitä lähti tosiaan erilaisia ääniä niin että saattoi näppäillä vaikka Ukko nooa. :) No, tästä äiti ja mummo (tai jompi kumpi) sai idean, että pitäähän tolle lapselle ostaa OIKEA kantele kun se on noin innostunut asiasta. Ja kantele ostettiin. Mutta arvatkaa vaan oliko tylsää sen jälkeen. Ei voinut enää soittaa sillä itsetehdyllä, kun kerran oli se hieno oikeakin. Ja kuitenkin se itsetehty olisi ollut paljon kiinnostavampi. Niin, ei tullut kanteleensoittajaa minusta.

...pimein, eikä mitään rajoja. Toivottavasti tilanne ei ole sama, kuin tuttavaperheessä, jossa lapsia ei raaskita kieltää tai jos ensin kielletään, annetaan hetken kuluttua periksi. Samaisessa perheessä 4-vuotias valitsee itse vaatteensa(myös ulkovaatteet)päiväkotiin, eikä vanhemmilla ole siihen nokankoputtamista. Kauhulla odotan, milloin siellä aletaan vaatia kissaa, koiraa tai ponia!

Siskoni sai kaksi lasta, jotka hukutettiin tavaraan ja ruokaan. Meillä itsellämme oli sellainen lapsuus, että jääkaapillakin käyntiin piti kysyä lupa. Olin aika huolissani siskon muksuista, mutta kun ne ovat ehtineet jo kouluikään, huomaan että ihan suotta. Lapset ovat lähteneet itse karsimaan tavaroitaan -haluaisin antaa sellaisia leluja pois, mitä en itse käytä ja voisin myydä jotakin kirpputorilla ja ostaa itselleni sellaista, mitä haluan. Uskon, että lapsista kasvaa valikoivampia aikuisia kuin puutteessa ja nälässä eläjistä. Itse en usko tekeväni samoin omille lapsilleni, mutta eihän sitä tiedä...

tosiaan saanut lapsen! Itellä on toinen tilauksessa (ikää 36 v) enkä noin hölmöksi kyllä rupeisi! Ensimmäiselle osteltiin kaikennäköistä, mutta ihan järjellä (jälkeenpäin ajatellen liikaakin). Disney-videoita on varmaan lähemmäs parikymmentä, mutta muuta krääsää hankittiin isolla seulalla tyyliin: lapsi on terve, kun se pyytää tavaraa, mutta kaikkea voi saada.

Lapselleen haluaa vain parasta. Monen mielestä se paras on tavaraa.

lapsi makaa vuoteellaan ja lukee jotain vanhaa kirjaa - - - ja siitäkin sinä olet huolissasi??

Eikö ole vain hyvä, että lapsi lukee??

Mielikuviteksottomia ja lapsia, jotka eivät osaa leikkiä, on myös sellaisissa perheissä, jossa ei tavaramäärään lasta hukuteta.

Nykylapset leikkivät eri tavalla kuin me aikoinaan, mutta kyllä he yleensä leikkiä osaavat.

Turhaa huolestut. Jokainen perhe on omanlaisensa ja uskon että lapsesta kasvaa ihan tavallinen hyvä ihminen, rakkautta hän taatusti saa, ja hyväksyntää, tavaran lisäksi.

Jos haluat jotenkin puuttua toisen perheen elämään, koska sinusta siellä elämänmeno on hulvatonta - joudut kyllä sitten puuttumaan varsin monen perheen elämään !!! Kummallisia tapoja kun on monissa perheissä ja on perheitä joissa ollaan sairaalloisen tiukkojen sääntöjen alla.

Meillä 10v poika. On saanut aika paljon kaikkea, mutta vain synttäripäivänä tai Jouluna, nimppareina ei lahjoja, vaan ystäviä kylään ja letunpaistoa. Ne lahjat ostetaan mitä toivotaan 4-5kpl, ts. ei katsota mitä maksaa, kun ei ole tarvetta, ollaan hyväpalkkaisia, eikä muita lapsia jakamassa.
Kesäisin pidetään pihalla usein lelukirpparia, poika myy turhia tavaroita ja pelejä muille kavereille, tehdään mainokset ja kaikki. Saadut rahat laitetaan säästöön, poika säästää mopoa. terve järki peliin, vaikka rahaa olis ei lapsista pidä kingejä kasvattaa, heidän oma tulevaisuus saattaa olla ihan erilainen, mistäs sitten tuohi temmataan, jos lapsena ei ole opittu rahan arvoa?