Pitää muuten täydellisesti paikkansa. Lapsuudessa, kun olin alle 7 vuotias, niin muistan kun olimme anopin luona mummolassa, niin sanoin, etten mene koskaan naimisiin.
Valitettavasti tuo toteamus on pitänyt paikkansa.
Olen jo yli 45 vuotias ja edelleen yksin, enkä naimisissa kenekään kanssa, joten toteamus, että lapsen suusta totuus kuullaan piti 100% varmuudella paikkansa, valitettavasti joissakin asioissa.
Eikä näin vanhana enää mitään parisuhteita aloiteta, ne kuuluvat nuoremmille.
Valitettavasti tuo toteamus on pitänyt paikkansa.
Olen jo yli 45 vuotias ja edelleen yksin, enkä naimisissa kenekään kanssa, joten toteamus, että lapsen suusta totuus kuullaan piti 100% varmuudella paikkansa, valitettavasti joissakin asioissa.
Eikä näin vanhana enää mitään parisuhteita aloiteta, ne kuuluvat nuoremmille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin sanoin lapsena etten mene koskaan naimisiin. En mennyt enkä mene mutta avoliitossa olin 30 vuotta.
Totta tuokin, mutta sinulla oli kuitenkin kumppani rinnalla, eikä yksin tarvinut olla.
Ei tämä yksinolo mitään herkkua ole, toisinaan sitä kaipaa kumppania rinnalleen, mutta on tässä totuteltu siihen, että loppuaika menee yksikseen, kun juna on mennyt jo kauan sitten kumppanin suhteen.
Tosiaalta voi itseäänkin syyttää, kun ei ollut nuorempana kovin aktiivinen kumppanin etsimisen suhteen, kun aika meni erilaisissa harrastuksissa ja vuodet tuppaa vierimään nopeasti.
Vuosien saatossa on viisastunut ja jos saisi aloittaa alusta, niin aikani käyttäisin kyllä kumppanin etsimiseen, enkä niinkään harrastuksiin, mutta tehty mikä tehty, niin sille nyt ei vaan mitään voi.