Hei!
Itse lapsena kerroin vanhemmilleni ensimmäisen maaseudulla mummolassa vietetyn kesän jälkeen, että minusta tulee isona tipulan omistaja. Olin ehkä alle kolmevuotias ja naapurissa oli kanala.
Toimittajan ura oli lukiolla haaveissa, mutta kohtalo päätti toisin. Rakastuin ja tein lapsenikin ennen ammattiin valmistumista. Ala osoittautui kyllä oikeaksi - puh!
Miten teillä haaveet ja todellisuus kohtasivat?
Tiesitkö ammattisi jo lapsena - mihin päädyit?
61
708
Vastaukset
- teretule
En--- apina Suomen jätin 23 vuotiaana!!!!
teretule yritttää sabotoida kaikilla vastauksillaan vasta aloittamani viestiketjun! Vaadin kaikkia hänen viestejään mukaanlukien omaani "semmoista" -viestiä poistettaviksi.
- teretule
Kaikilla ei ole
onnea!!!! - teretule
Jo lapsena tiesin jätän Suomen kun on aika.
- Per-kel
Que sera sera.- Harvensin sokerijuurikkaita, puotipuksuna, varastomiehenä, bensaaseman myyjänä, automaalarina,merimiehenä, hitsaajana ja viimeks prosessihoitajana 36 v 6 kk ja 14 pvä :)
Semmoista...
- ö-Öö
Jep
Ihan kakarasta tavallaan samaa alaa. Hommat toki paljon vaihdelleet, tullut toki tehtyä kaikkea muutakin. Mä siis puhun laajasta skaalasta, ei kaikki ole sitä yhtä juttua. Periaatteessa kuitenkin, tänäänkin samalla alalla laajasti ottaen, kuin alle kouluikäisenä.
Puhutaan paljon ns. "kutsumusammateista". Meinataan yleisimmin hoitsuja, kapiaisia, selllaista. Noh, ei mulla tolleen, mulla omaa hommaani. Mutta noin loppupeleissä, mä enimmäkeen elämässäni ollut nimenomaan kutsumusammatissani.
Monesti tosin tuntunut, ois kannattanut ehkä valita jokin varma ala, vaikkapa mäkihyppääjä, tahi haudankaivaja.....
=DW= - kymmenenvuotiaana
Tällä hetkellä työnimikkeenä on juuri se mihin ammattiin sanoin lapsena haluavani.
- Kerrokuinkuvastin
No. Mihin ajauduit?
Hienoa! Jotkut näyttelijät ja eri taiteen alojen edustajat ovat julkisuudessa kertoneet tienneensä tulevasta urastaan jo lapsena.
- ammateille-kysyntää
Renki. Puuseppä. Maalari. Leipomotyöläinen.Varastotyöläinen. Rakennusmies. Ruiskumaalari. Mainostoimisto. Tiilien valmistaja. Kirvesmies. Painovärien tekijä. Maalien valmistaja. Prosessi työntekijä. Veneentekijä. Ahtaaja. Hyttiasentaja telakat. Sirkustyöntekijä. Roudari. Muurari. Laatoittaja. Rappari. Ikkunanpesijä. Lattianpesijä-vahaaja. Muuttomies.Elementtisaumaaja. Betonimies.....
Siinä ammatteja joita kaikkia olen hallinnut. Työkseni.
Ei mitään haaveita vaan olen tarttunut tilaisuuksiin tai etsinyt uutta ja opittavaa. Myös paskis eli sekatöitä on tullut puuhasteltua kuin ohimennen.
Mottoni: älä pala paikallesi, kenkien pohjat sulavat.
Vastaavasti laiskuuskin on intohimoni mutta se pitää tehdä tyylillä kaiken ohella niin, että leipä ei koe mustaa maanantaita, pörssiromahdusta. - teretule
Miksi aloittaja on lapsi???
- Kuules.sinä
Tämä on lapsellisten palsta, ensik oikeesti lapsi sitten aikuinen nytten nuorruttu kuin lapsi leikkimään..
- tsypy
Tosiaan kyselee tämän tästä kuin konsanaan alle kymmenvuotias äidiltään ja saa kaiken kukkuraksi raivokohtauksia, jos joku ei peilaa vanhemman roolia minä-sinä akselilla.
Pistin ylläpidolle viestiä. Typerän nikin tavoitteenahan on selkeästi kauttani sulkea pois kaikki viestit/vastaukset. katsotaan kuinka käy...Pahoitteluni tuon idiootin vuoksi.
- teretule
Luulen olet---hunksi!
Näin on totuus eikö niin. Hymyä pintaan....- teretule
Haraso.....
Minulla oli kaki vaihtoehtoa. Toiseen kävin tutustumassa työharjoittelun kautta ja hoksasin että ei ole mun juttu. Toisen sitten valitsin ja siinä samassa olen koko urani ollut. Tosin enää en sitä ammattia valitsisi.
- monenlaisia
Elämä on tuonut sellaisia yllätyksiä joita en lapsena osannut haaveillakaan, enkä edes kaikkia tiennyt olevan olemassakaan.
- maissiiii
Lapsena ajattelin, että haluan äidiksi. Senkin vaiheen sain kun aikani odotin.
Kouluaikana ja varsinkin kun kouluni aikoinaan lopetin, totesin, että minä en ainakaan lähde tuonne opiskelemaan mihin kaikki muut kaverini meni.
halusin, jotain ihan muuta, taideteolliseen pyrin ja pääsin. Sen jälkeen olenkin tehnyt mitä ihmeellisimpiä asioita ja kaikista tekemisistäni aina tykännyt. Aina kuvitellut olevani urani huipulla. Käsillä tekeminen on pitänyt joten kuten hengissä.
Mutta, se mitä nyt teen on ihan oma lukunsa, johon elämä ja varsinkin elämänkokemus tai oikeastaan elämäntilanne ja kaikki ympäristöolosuhteet ovat mahdollistaneet.
Hetken vielä herkuttelen näillä hommilla.Lapsiasiasta: pelkäsin, etten sydänvikani vuoksi voi koskaan turvallisesti saada lasta. Lääketiede yllätti ja sectio auttoi. Paras juttu elämässäni on kyllä oma lapsi.
Olen aina ihaillut kädentaitoja - itselläni ei niitä ole...Hienoa, että olet saanut toteuttaa kykyjäsi!
- Vanha_oli_jo
Näin kävi mulle kuten tuossa laulussa. Siis piti het pienestä leipäni tienata ja lämin kolo löytyä.
Ei ollut neuvonantajia mihin olisi pääni painanut tai....
Sä tiesit jo varhain liikaa
Sadut ei sua suojellu
Sateenkaaren päässä on multaa
Kerto pukkikin juopunu
Ja enkeli lapsien
Oli kaunis mut hiljainen
Kun edellä veljien
Kuljit kengissä aikuisten
Sun pitikin olla
Vanha jo nuorena
Loput laulusta löytyy tuosta: https://www.youtube.com/watch?v=oYHB7xDX02w - hmpff
Tiesin jo varhain että minusta tule eläinlääkäri. Olin niin haltioitunut eläimistä, että mulle jopa tilattiin kalliin Faunalehden. Jota keräsin. Jonka julisteilla tapetoin seinät.
Kuinkas sitten kävikään. Hukkasin innon. Löysin itsessäni kala- ja hyönteis-pelkääjän, ja koska en päässyt noista eroon, päätin että ehkä en pärjää eläinlääkärinä. Noh, ei Faunan lukeminen hukkaankaan mennyt, myöhemmässä vaiheessa elämää minusta tuli Leijonan ja ja kahden pikku-Tikrun kesyttäjä. Vaihtelevin menestyksin.
Lukion jälkeen olin täysin hukassa. Mutta yhdestä olin varma - minusta ei ikinä tule paperien pyörittäjää! Ja erinäisten mutkin kautta menin ammattikouluun, ryhdyin asentaja/koneistajaksi. Se olikin aivan ihanaa, rakastin sitä miten niin kova aine kuin metalli työstyy vaikka miksi. Sitä tein muutaman vuoden, kunnes tuli lama enkä niitä duuneja enää saanut. Kukaan ei halunnut naista siihen hommaan.
Hanttihommia tein vähän ja sitten napsahti yrittäjyys niskoille. En sitä kauan jaksanut, mutta se poiki uuden ammatin - arvaa minkä - paperinpyörittäjän!
Mitä tästä opimme. Älä koskaan sano ei koskaan.- Klihvoo-hommoo
Sä sit teet paperilennokkeja muiden kirjanpitoaineistosta ja heittelet niitä pitkin pihoja, laskutat täydet tunnit.
- hmpff
Klihvoo-hommoo kirjoitti:
Sä sit teet paperilennokkeja muiden kirjanpitoaineistosta ja heittelet niitä pitkin pihoja, laskutat täydet tunnit.
Niin, että sinänsä vähän niinku asentajan hommissa :))
Allekirjoitan juuri tuon "älä koskaan sano ei koskaan". Kohdallani kolmessa isossa asiassa tullut vastaan. Hyvin lopputuloksin, onneksi :)
- pirremiinapa
Olisin halunnut lapsena opettajaksi, ja koulun jälkeen harkitsin seminaariin hakua, mutta se jäi haaveeksi.
Ja mihinkö päädyin, monenlaiseen, lapsia hoidin omieni ohessa, lehmiäkin anoppilassa, olin kasaamassa huonelalujakin jossain vaiheessa, sitten sos.toimistossa Rinnekodilla, kasalaisopiston toimistossa, teknisen toimistossa, ja viimeisin perhehoitajana keh.vammaisille, ja ihan viimeisin omaishoitajana miehelleni, nyt olen kokoaikainen joutonoomi.
Kartan piirtäjä kartoittaja olen koulutukseltani.pirremiina kirjoitti:
Ja mihinkö päädyin, monenlaiseen, lapsia hoidin omieni ohessa, lehmiäkin anoppilassa, olin kasaamassa huonelalujakin jossain vaiheessa, sitten sos.toimistossa Rinnekodilla, kasalaisopiston toimistossa, teknisen toimistossa, ja viimeisin perhehoitajana keh.vammaisille, ja ihan viimeisin omaishoitajana miehelleni, nyt olen kokoaikainen joutonoomi.
Kartan piirtäjä kartoittaja olen koulutukseltani.Joopa-joo, joutonomi! Hän kunnostaa uuden, reilun kokoisen, komean kotinsa ja sen ympäristön, tuosta noin vaan ohimennen, joutonomina jouten ollessaan. Välillä tietysti avustaa läheisiä ja tuttuja, jotka tarvitsevat apua omissa kivioissaan... ja ties mitä muuta.
Kerropa meille, miten joutonomi viettää aikansa?
Onko joutilaana useampiakin tunteja? Mitä silloin tekee?
;). ;D- O-Orvokki
optimisti-orvokki kirjoitti:
Joopa-joo, joutonomi! Hän kunnostaa uuden, reilun kokoisen, komean kotinsa ja sen ympäristön, tuosta noin vaan ohimennen, joutonomina jouten ollessaan. Välillä tietysti avustaa läheisiä ja tuttuja, jotka tarvitsevat apua omissa kivioissaan... ja ties mitä muuta.
Kerropa meille, miten joutonomi viettää aikansa?
Onko joutilaana useampiakin tunteja? Mitä silloin tekee?
;). ;DKorjaus: ”omissa kuvioissaan”
- Joutonoomi
pirremiina kirjoitti:
Ja mihinkö päädyin, monenlaiseen, lapsia hoidin omieni ohessa, lehmiäkin anoppilassa, olin kasaamassa huonelalujakin jossain vaiheessa, sitten sos.toimistossa Rinnekodilla, kasalaisopiston toimistossa, teknisen toimistossa, ja viimeisin perhehoitajana keh.vammaisille, ja ihan viimeisin omaishoitajana miehelleni, nyt olen kokoaikainen joutonoomi.
Kartan piirtäjä kartoittaja olen koulutukseltani.Katso, katso täällähän on peräti Iisalmen tyttö ja nyt jo joutonoomi ;)
Onhan täällä vielä O-O kin ei olisi uskonut kun joskus olimme vielä nuoria ja 50 palstalla.
Pianhan sitä saa taas siirytyä seuraavalle palstalle, vai kuinkas on ?
Kyllähän tuo ammattinimike Joutonoomi minullekin käy, tässä vaihessa elämä. - O-Orvokki
Joutonoomi kirjoitti:
Katso, katso täällähän on peräti Iisalmen tyttö ja nyt jo joutonoomi ;)
Onhan täällä vielä O-O kin ei olisi uskonut kun joskus olimme vielä nuoria ja 50 palstalla.
Pianhan sitä saa taas siirytyä seuraavalle palstalle, vai kuinkas on ?
Kyllähän tuo ammattinimike Joutonoomi minullekin käy, tässä vaihessa elämä.Voisitko antaa vinkkiä siitä, kuka sinä olet?
- pirremiinapa
optimisti-orvokki kirjoitti:
Joopa-joo, joutonomi! Hän kunnostaa uuden, reilun kokoisen, komean kotinsa ja sen ympäristön, tuosta noin vaan ohimennen, joutonomina jouten ollessaan. Välillä tietysti avustaa läheisiä ja tuttuja, jotka tarvitsevat apua omissa kivioissaan... ja ties mitä muuta.
Kerropa meille, miten joutonomi viettää aikansa?
Onko joutilaana useampiakin tunteja? Mitä silloin tekee?
;). ;DHe..aika vävissä nuo joutonoomin arpeetit viime päivinä ollu, talon ympäryksen sadevesijärjestelmän urkko on valmis, nyt saa tulla vettä taivaalta vaikka kuin, ei tule talon vieruknseen enää.utta.siitä urakasta ei kunn i a kuulu joutonoomille yhtään, firma teki sovitulla urakkahinnalla, ei passannu mennä jalkoihin sotkemaan toisten työtä, oisivat mummon käskeny pois 😕.
Nyt ihan tänään vain joutonoomin työnkuvaankin kuuluvaa eli lähinnä jouten oloa, minkä nyt puita kävin takkaan.
Sunnuntaina oli isänpäivä ruokailu koko jällkipolvelle, isäkin tuotiin hoitokodista invataksillla kotiin syömään ja lasten seurasta ja suklaista nauttimaa..
Kevättalvella alkaauuta remonttia ja sitt kesällä lisää, niissä kai riittää joku rooli joutonoomillekin, tai jos ei niin biitsille makkoommaan joutessaan, ei kymlä oikkeestaan naurata, kun ei tiedä paljonko remppa tulee maksamaan, pitänee pyytää taas tarjous.
Kysyin mie jo lapsilta että paljonko haluatte velkaa perinnöksi 😁.
Tylsää tämä ei ainakaan ole 🙌 - pirremiinapa
pirremiinapa kirjoitti:
He..aika vävissä nuo joutonoomin arpeetit viime päivinä ollu, talon ympäryksen sadevesijärjestelmän urkko on valmis, nyt saa tulla vettä taivaalta vaikka kuin, ei tule talon vieruknseen enää.utta.siitä urakasta ei kunn i a kuulu joutonoomille yhtään, firma teki sovitulla urakkahinnalla, ei passannu mennä jalkoihin sotkemaan toisten työtä, oisivat mummon käskeny pois 😕.
Nyt ihan tänään vain joutonoomin työnkuvaankin kuuluvaa eli lähinnä jouten oloa, minkä nyt puita kävin takkaan.
Sunnuntaina oli isänpäivä ruokailu koko jällkipolvelle, isäkin tuotiin hoitokodista invataksillla kotiin syömään ja lasten seurasta ja suklaista nauttimaa..
Kevättalvella alkaauuta remonttia ja sitt kesällä lisää, niissä kai riittää joku rooli joutonoomillekin, tai jos ei niin biitsille makkoommaan joutessaan, ei kymlä oikkeestaan naurata, kun ei tiedä paljonko remppa tulee maksamaan, pitänee pyytää taas tarjous.
Kysyin mie jo lapsilta että paljonko haluatte velkaa perinnöksi 😁.
Tylsää tämä ei ainakaan ole 🙌On tämä kännykällä kirjoittaminen melkoista, kun ei taho sattua sormen töhelö oikeille puustaimille, mutta koettakaa ottaa selvää..sorry vaan.
pirremiinapa kirjoitti:
He..aika vävissä nuo joutonoomin arpeetit viime päivinä ollu, talon ympäryksen sadevesijärjestelmän urkko on valmis, nyt saa tulla vettä taivaalta vaikka kuin, ei tule talon vieruknseen enää.utta.siitä urakasta ei kunn i a kuulu joutonoomille yhtään, firma teki sovitulla urakkahinnalla, ei passannu mennä jalkoihin sotkemaan toisten työtä, oisivat mummon käskeny pois 😕.
Nyt ihan tänään vain joutonoomin työnkuvaankin kuuluvaa eli lähinnä jouten oloa, minkä nyt puita kävin takkaan.
Sunnuntaina oli isänpäivä ruokailu koko jällkipolvelle, isäkin tuotiin hoitokodista invataksillla kotiin syömään ja lasten seurasta ja suklaista nauttimaa..
Kevättalvella alkaauuta remonttia ja sitt kesällä lisää, niissä kai riittää joku rooli joutonoomillekin, tai jos ei niin biitsille makkoommaan joutessaan, ei kymlä oikkeestaan naurata, kun ei tiedä paljonko remppa tulee maksamaan, pitänee pyytää taas tarjous.
Kysyin mie jo lapsilta että paljonko haluatte velkaa perinnöksi 😁.
Tylsää tämä ei ainakaan ole 🙌Pirrelle.
Lupaa raportoida tänne, jos joskus kesällä käyt ihan oikeasti uimarannalle
makoilemaan!!! Kerro sitten, kuinka monta minuuttia lojuit yhtä menoa vaakasuorassa. On vaikea kuvitella, että pitempään viihtyisit sellaisessa puuhassa. ;)- Joutonoomi
O-Orvokki kirjoitti:
Voisitko antaa vinkkiä siitä, kuka sinä olet?
Olen eräs mies menneisyydestä, joka opetteli kirjoittamaan Suomea näillä palstoilla.
Olen olut useita vuosia pois näiltä palstoilta.
Useat keskustelut olen virtuaalisesti teidän kanssa käynyt näillä palstoilla.
Täällä Suomi24ssä käynnit alkoivat jo joskus tämän vuosituhannen alussa..
Huu ompas aika kulunut ?
Niitä paljon mainostettuja kirjattuja nikkejäkin on ollut useita, kuten puska nikkejä vuosien varrella.. ;) Mut aikansa kutakin.
Olen ehtinyt tehdä ja opiskella monenlaista. Lapsena ei ollut aavistustakaan, millaisiin ammattikuvioihin haluaisin. Tiesin vain, että käsityöt ei olisi minun juttuni, kun äitini oli kaikissa käsitöissä erinomaisen tarkka ja taitava. Purki aikoinaan joitain minunkin vähemmän huolellisesti tekemiäni neuletöitä.
Oli kiva huomata, että isä oli oikeassa, kun sanoi usein, että muut tekevät mitä osaavat, mutta me teemme mitä haluamme. Totesin, että pitää paikkansa, jos oikein haluaa jotain tehdä, hankkii tietotaidot ja on riittävän huolellinen.
Viihdyin jo ensimmäisessä kesätyöpaikassa ruokakaupan tiskin takana todella hyvin. Olisin voinut valita sen ammatiksi, ellei palkka olisi ollut niin pieni, vakituisella henkilökunnallakin.
Olisin halunnut mennä kesätöihin leikkikentälle, mutta äiti ei antanut lupaa hakea koska hän halusi, että olisin pitänyt vielä lomaa ja leikkinyt pikku-sisareni kanssa. Loman alettua kiukuttelin ja temppuilin niin, että sain lopulta luvan hakea töitä. Äiti tiesi, että useimmat paikat olivat jo täytetty. Ei arvannut, että sitkeä tyttö menee kauppaketjun pääkonttoriin kyselemään työpaikkaa ja saa sellaisen kohtuullisen läheltä.
Oikeastaan olen viihtynyt jokaisessa työpaikassani ja kaikissa tehtävissä, joihin olen ryhtynyt. Alan opiskelu ja tutkinnon suorittaminen on käynnistynyt välillä ennen työpaikkakokemusta, ja välillä olen lähtenyt pätevöitymään ja hankkimaan opiskelemalla lisätietoja alalta, jonne elämä on kuljettanut.
Uskomattoman monia työpaikkoja on vuosien varrella kadota altani, mutta aina on myös uusia ovia avautunut, hyvin kiehtoviakin. Olen päässyt myös availemaan uusia ovia naisille, kun olen päässyt toimimaan useammassakin tehtävässä ensimmäisenä naisena miesten maailmassa. Välillä urakehys on ollut uskomattoman nopeata, kun olen aina yrittänyt suorittaa tehtäväni mahdollisimman hyvin ja kantanut vastuuni. Kun jokin työpaikka on vapautunut, sitä on usein tarjottu minulle.Minulla myös taitava äiti. Onneksi kässyt sai tuoda yhteen aikaan kotiin - äiti virkkasi patalappunikin muotoonsa, kun minun versioni muistutti enemmän Afrikan tähteä!
Se, että olet viihtynyt jokaisessa työpaikassasi on osoitus hyvästä asenteestasi ja kunnianhimostasi?!transpositio kirjoitti:
Minulla myös taitava äiti. Onneksi kässyt sai tuoda yhteen aikaan kotiin - äiti virkkasi patalappunikin muotoonsa, kun minun versioni muistutti enemmän Afrikan tähteä!
Se, että olet viihtynyt jokaisessa työpaikassasi on osoitus hyvästä asenteestasi ja kunnianhimostasi?!Minun äitini vaati minua neulomaan purkamansa työn uudelleen. Taisi jäädä joku villasukka ja lapanen ilman pariakin.
Pienelle omalle lapselle tuli tehtyä muutamia neulejuttuja, ihan huolellisesti ja kauniita. Rakkaalle pienelle ihmiselle oli kiva tehdä, mutta yksi haasteellinen neulemekko jäi ikuisesti kesken. Kaunis ja hyvänlaatuinen lanka piti yrittää käyttää, mutta vauva ehti kasvaa ennenkuin sain haasteellisen neuletyöni valmiiksi.Äitini ehti onneksi vauvaikäiselle lapselleni kutomaan ihania vaatteita. Nivelrikko vei tuon taidon :(((
Meillä aikanaan myös äitini purki neuleita ja kerät olivat siististi piirongin laatikossa. Kerran laatikko oli jäänyt auki ja kissamme (villinluonteinen poika) oli innoissaan laskenut kiimapissat kerien päälle. Se niistä keristä...onneksi äitini nauroi kanssani hassulle kisulle, joka oli vain viettiensä vietävissä :)transpositio kirjoitti:
Minulla myös taitava äiti. Onneksi kässyt sai tuoda yhteen aikaan kotiin - äiti virkkasi patalappunikin muotoonsa, kun minun versioni muistutti enemmän Afrikan tähteä!
Se, että olet viihtynyt jokaisessa työpaikassasi on osoitus hyvästä asenteestasi ja kunnianhimostasi?!En tunnista, että olisin ollut erityisen kunnianhimoinen. Olen kyllä joskus osallistunut muutamiin kilpailuihinkin, mutta oikeaa kunnianhimoa en ole tunnistanut. Toki olen pyrkinyt suorittamaan tehtäväni niin hyvin kuin olen osannut tai kyennyt suorittamaan.
Pentuvuosina isä manasi joskus, etten venynyt kunnon loppukiriin hiihtokilpailuissa, vaan saatoin päästää jonkun loppusuoralla ohi. Oli tietysti ihan kiva saada palkintoja, muttei niillä kovin suurta merkitystä minulle ollut.
Ehkä pärjäsin joissain henkisissä kilpailuissa hyvin, kun en tuntenut suurempaa voittamisen painetta. Joissain kuvioissa taisin joskus itse olla kaikkein hämmästynein hyvästä sijoituksestani. ;)
Mielestäni on aina ollut mukava tehdä erilaisia asioita yhdessä, mutta kilpaileminen on hieman toinen juttu. Ryhmässä pelatessa on ihan kiva kilpailla ja pyrkiä yhteiseen tavoitteeseen, mutta soolona ei sillä niin ole väliä.
.transpositio kirjoitti:
Minulla myös taitava äiti. Onneksi kässyt sai tuoda yhteen aikaan kotiin - äiti virkkasi patalappunikin muotoonsa, kun minun versioni muistutti enemmän Afrikan tähteä!
Se, että olet viihtynyt jokaisessa työpaikassasi on osoitus hyvästä asenteestasi ja kunnianhimostasi?!Viestisi sai minut pohtimaan hetken vanhoja kuvioita ja totesin, että luultavasti vilpitön ja usein varsin innokas kiinnostukseni on varmaan ollut auttamassa ovien avautumista.
Isäni kanssa olin saanut jo lapsena tutustua monenlaisiin miesten toimiin. Sain olla assistenttina ja ojennella työkaluja, kun isä teki pikkutyttövuosinani välillä autoremonttejakin itse. Monenlaisia teräsjuttuja isä teki myös, väänteli messinkiputkia ja muovasi kupari- ja messinkipeltiä seinä-, lattia- ja kattovalaisimiksi ym., ym.
Kun isä ei onnistunut poikaa saamaan, otti hän mielellään kiinnostuneen tyttären mukaan hommiinsa. Sillä on varmaankin ollut melkoinen merkitys myös omien polkujeni valinnassa ja ovien avautumisessa. Kun on pientäkin aavistusta alan jutuista, on helpompi esittää kysymyksiä, varsinkin kun on aidosti kiinnostunut. Kiinnostunut ja asioista edes jotain tietävä asiakas on varmaan mukavampi kuin sanattomana ja puolipakollisesti - ehkä jopa hieman ylimielisenä - tuotantokuvioita silmäilevä vieras tehtaan esittelykierroksella.optimisti-orvokki kirjoitti:
En tunnista, että olisin ollut erityisen kunnianhimoinen. Olen kyllä joskus osallistunut muutamiin kilpailuihinkin, mutta oikeaa kunnianhimoa en ole tunnistanut. Toki olen pyrkinyt suorittamaan tehtäväni niin hyvin kuin olen osannut tai kyennyt suorittamaan.
Pentuvuosina isä manasi joskus, etten venynyt kunnon loppukiriin hiihtokilpailuissa, vaan saatoin päästää jonkun loppusuoralla ohi. Oli tietysti ihan kiva saada palkintoja, muttei niillä kovin suurta merkitystä minulle ollut.
Ehkä pärjäsin joissain henkisissä kilpailuissa hyvin, kun en tuntenut suurempaa voittamisen painetta. Joissain kuvioissa taisin joskus itse olla kaikkein hämmästynein hyvästä sijoituksestani. ;)
Mielestäni on aina ollut mukava tehdä erilaisia asioita yhdessä, mutta kilpaileminen on hieman toinen juttu. Ryhmässä pelatessa on ihan kiva kilpailla ja pyrkiä yhteiseen tavoitteeseen, mutta soolona ei sillä niin ole väliä.
.Kunnianhimo on vähän ikävältäkin kalskahtava sana. Luulen sinun kilpailevan itsesi kanssa - puhtainta kunnian"himoa"?
- pirremiinapa
optimisti-orvokki kirjoitti:
Minun äitini vaati minua neulomaan purkamansa työn uudelleen. Taisi jäädä joku villasukka ja lapanen ilman pariakin.
Pienelle omalle lapselle tuli tehtyä muutamia neulejuttuja, ihan huolellisesti ja kauniita. Rakkaalle pienelle ihmiselle oli kiva tehdä, mutta yksi haasteellinen neulemekko jäi ikuisesti kesken. Kaunis ja hyvänlaatuinen lanka piti yrittää käyttää, mutta vauva ehti kasvaa ennenkuin sain haasteellisen neuletyöni valmiiksi.Minä sain tehä tai oikammin toteuttaa vapaasti luovia kykyjäni, ja tulihan patalapusta vinoneliö ja lapasista yksi isälle sopiva ja toinen pikkusiskolle ...
Se mi.ua ärsyttikouluaikana, kun en erikoisemmin tynänny käsitöistä ja silti mie.sain aina siitä yhdeksikön todistukseeni.
Meillä oli alaluokillaa käsityön opettajana sellainen vanha käpy opettaja, ja hän ei edes osannut neuvoa. Kun olisi, - olikohan se.neljännellä luokalla, pitänyt tehdä oma vapaa työ ja mie huima otin mallin jostain lehdestä, että teen pikkuveljelle villapaidan, ja mallissa oli palmikko kuvio etupuolelle. Ja b kun opettaja ei osannu sitä neuvoa, että minua harmitti,mutta mie sitkeesti sitä kahtelin ja luin ja kuinka ollakaan, mie tajusin viimein sen ja villapaita siitä pi kkuveljelle syntyi. Olin mie ollakseen ☺.
- flegmaatti
Isäni tiesi. Olin alle kouluikäinen kun kulmakunnan pikkujouluissa naapuruston ukot kysyivät mikä pojasta tulee isona. Isäni antoi vastauksen. Tuskin se ohjasi ammatin valintaani vaan pikemminkin ympäristön olosuhteet. Oli tehtävä sitä palkkatyötä mitä onnistui saamaan.
Isäni opetti minulle, että teen sitten mitä työtä tahansa on se tehtävä pathaalla taidollaan ja tunnollisesti. Se neuvo meni perille ja oli itsestään selvä ja asioita helpottava asenne työtä kohtaan myöhemmin.
Se on vielä avoinna, miksikä haluaisin sitten isona.
Melkein 70 vuotta olen sitä silloin tällöin joutessani pohdiskellut.
Mutta ei hätää, koska en enää vaikuta kasvavankaan, eikä minusta tähän mennessä ole kovin isoa koskaan tullutkaan.Meillä ei ole enää suorituspaineita. Nyt vain katsellaan " paineistettuja" vierestä ja hymyillään maailmalle :D
transpositio kirjoitti:
Meillä ei ole enää suorituspaineita. Nyt vain katsellaan " paineistettuja" vierestä ja hymyillään maailmalle :D
Vanhemmalla likallani oli jo alle kouluikäisenä selvänä, että hänestä tulee opettaja.
Mitä enemmän kukaan epäili hänen kykyjään siihen, niin sitä enemmän hän alkoi pyrkiä suunniteltua maaliaan kohti.
Hän sai kipinän siitä, kun sai joskus olla koululla kuunteluoppilaana, jos päivähoitajalla oli jonnekin meno kesken päivän. Pitkin kouluaikaansa hän seuraili opettajien touhuja sillä silmällä, että minkälainen opettaja hänestä sitten tulee; ei tuollainen vaan tuollainen ...
Arvokkain vinkki hänen korviinsa jäi soimaan yhdessä vanhempainvartissa, kun opettaja sanoi, että koulupäivästä tulee juuri sellainen minkälaiseksi hän itse sen tekee. Sitä hän on säästänyt syvällä mielessään mottona nyt toistakymmentä vuotta ja jakanut eteenpäin toisillekin opettajille.
- saviruukkunen
Lentäjäksi halusin, mutta yrttimarkinointiin ja saviruukuksi ajauduin pirivelkojen takia.
Ennen sateenkaaren päässä oli ruukulinen kultaa, nykyään sielä on vain saviruukku ja saviruukun valaja.Ilman savituukun valajia ei yhteiskunta aikoinaan olisi tullut toimeen. Tuskin vieläkään.
- tuolleen
noin kuusvuotiaana halusin hevosmieheksi meillä ukilla oli komia liinakko ja meilläkin oli savottan loppu vaiheessa ajomiehiä hevosineen kummilassa kaksi mustaa hurmuria joilla myöskin ratsastin muistan kun syksyisin oli lämmintä ja ilta hämärsi saimme viedä hevosen/ set uimaan kylläpä hevosen hiki tuoksu hyvälle noo ei tullut hevosmiestä tuli ja meni tietoliikenneasentaja jäin pois työelämästä
- tuolleen
no ihan varmasti komea eläin ja aavistaa paljon asioita
- Mikä_milloinkin
Olen toiminut useilla aloilla ja ammateissa, hyppinyt joustavasti ja opetellut uusia asioita myös yli viisikymppisenä, jolloin monien itkijänaisten mukaan kukaan ei työllisty edes ns. omalla alalla. Mikähän se on se oma ala? Ei aavistustakaan.
Hyvä, kun ei ole ollut mitään päähänpinttymiä. vain se rajoittaa, mitä ei pysty oppimaan. Kirjojen luku ei tuo ammattia. Minulta meni hukkaan en viitsi sanoa montako vuosikymmentä koulunkäynnissä, jonka tuotoksilla en tehnyt yhtään mitään.
Meidän ikäluokassa vain perinteiset ammatit on voinut tietää lapsena. Maailma oli ennen toisenlainen. Esimerkiksi tietokoneita alkoi muistini mukaan tulla Suomeen 1960-luvulla. Miten kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitä aiemmin syntynyt olisi voinut tietää toimivansa joskus ict-asioiden parissa? No comment
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2422561Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse761903Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101888Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki821338- 661264
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171228TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161088Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään901070- 71933
Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42924