Olen ollut nyt ulkomaalaisen mieheni kanssa 14 vuotta yhdessä, ensimmäiset vuodet elimme kaukosuhteessa, mutta viimeiset kahdeksan vuotta hän on asunut kanssani Suomessa ja olemme olleet naimisissa.
Jo suhteen alkuaikoina hän joi, mutta koska hän asui turistikohteessa, jossa oli paljon baareja ja yleensä ollessani hänen luonaan hänkin oli lomalla, joten ajattelin että hän juo vain silloin. Hän itseasiassa vakuuttelikin niin.
Alkuun hänen asuessaan Suomessa, hän ei juonut niin paljoa, toki aina välillä. Pikkuhiljaa juominen on lisääntynyt. Nykyään hän juo lähes joka päivä muutaman oluen illalla töiden jälkeen. Viikonloppuisin juo reilummin, lievään humalatilaan. Hän juo kuitenkin vain iltaisin ja välillä on muutamia juomattomia päiviä. Hän hoitaa työnsä hyvin, ja tekee usein kotona ruokaa, sekä lämmittää asuntoa ja hoitaa koiraa. Alkoholi tuo kuitenkin paljon riitoja arkeemme. Tiedän hänen olevan alkoholisti, mutta hän ei sitä myönnä. Hänen isänsä oli myös alkoholisti, mutta myös minun isäni oli. Kuinka minusta sitten tuli lähes absolutisti, hänestä alkoholisti. Minä kun luulin, että hän ymmärtäisi olla juomatta, kun itsekin kokenut elämän alkoholistin kanssa. Mutta ei... Rahaakaan ei liiaksi ole, en ymmärrä miksi ne vähät pennoset pitää laittaa alkoholiin. Hän kysyy mitä pahaa juomisessaan on, koska hän kuitenkin hoitaa kaikki asiansa jne. Kuitenkin jos hänellä on vapaapäivä, niin makaa lähinnä sohvalla ja hoitaa vain pakolliset asiat. Jos minulla on vapaapäivä, niin siivoan,pyykkään, hoidan rästiin jääneitä asioita.. Hänellä ei ole paljoa kavereita täällä, vain työkaverit ja naapurit. Heidänkin kanssaan mukavin harrastus on tissuttelu ja viikonloppuisin juopottelu. Hänen juomisessaan eniten ärsyttää se, että siihen menee rahaa, hänen luonteensa muuttuu kun juo enemmän, hänen kasvonsa ja vatsansa on turvonneet, kasvot jo hieman "pöhöttyneet", välillä tuntuu(aika usein) että juominen on tärkeämpää kuin minä ja minun kanssa vietetty aika, mieluummin menee naapureiden kanssa juomaan. Hän ei enää huomioi minua samalla tavalla kuin ennen, ei useinkaan minkään laisia huomionosoituksia, en muista milloin olisi sanonut rakastavansa minua. Tosin jos huomautan asiasta, niin hän yrittää osoittaa enemmän huomiota. Jos hän juo, niin hän myös "laiskistuu". Luottamus on myös kärsinyt, koska hän esim valehtelee juomisestaan ja sen määrästä. Välillä luotto sen takia menee myös muissa asioissa. Olen usein huomauttanut juomisesta, mutta siitä tulee usein vain riita. Olen itse isässäni nähnyt mihin juominen voi johtaa, ja millaiseksi parisuhde voi mennä, en haluaisi joutua siihen samaan tilanteeseen. Välillä mietin eroa tosissaan, mutta rakastan miestäni silti kovasti, hänessä on myös paljon hyviä puolia ja hän on turvallinen. Tuntuu etten pärjäisi yksin.Oikeastaan hänessä ei ole paljoa muita huonoja puolia kuin juominen, mutta tuo on aika iso syy, josta tosiaan tulee paljon ongelmia. Yhden asian tiedän, puhuminen,valittaminen tai valistaminen juomisesta ei auta, vain jokainen itse voi tehdä asialle jotain. Jos siihen ei itsella ole halua, niin toiset ei asialle voi mitään. Haluaisin kuulla miltä muiden mielestä tämä tilanne vaikuttaa, onko tämä oikeasti vakava ja huono tilanne, vai teenkö siitä vain sellasien, kuten mieheni väittää? Onko muilla samanlaista tilannetta?
Jo suhteen alkuaikoina hän joi, mutta koska hän asui turistikohteessa, jossa oli paljon baareja ja yleensä ollessani hänen luonaan hänkin oli lomalla, joten ajattelin että hän juo vain silloin. Hän itseasiassa vakuuttelikin niin.
Alkuun hänen asuessaan Suomessa, hän ei juonut niin paljoa, toki aina välillä. Pikkuhiljaa juominen on lisääntynyt. Nykyään hän juo lähes joka päivä muutaman oluen illalla töiden jälkeen. Viikonloppuisin juo reilummin, lievään humalatilaan. Hän juo kuitenkin vain iltaisin ja välillä on muutamia juomattomia päiviä. Hän hoitaa työnsä hyvin, ja tekee usein kotona ruokaa, sekä lämmittää asuntoa ja hoitaa koiraa. Alkoholi tuo kuitenkin paljon riitoja arkeemme. Tiedän hänen olevan alkoholisti, mutta hän ei sitä myönnä. Hänen isänsä oli myös alkoholisti, mutta myös minun isäni oli. Kuinka minusta sitten tuli lähes absolutisti, hänestä alkoholisti. Minä kun luulin, että hän ymmärtäisi olla juomatta, kun itsekin kokenut elämän alkoholistin kanssa. Mutta ei... Rahaakaan ei liiaksi ole, en ymmärrä miksi ne vähät pennoset pitää laittaa alkoholiin. Hän kysyy mitä pahaa juomisessaan on, koska hän kuitenkin hoitaa kaikki asiansa jne. Kuitenkin jos hänellä on vapaapäivä, niin makaa lähinnä sohvalla ja hoitaa vain pakolliset asiat. Jos minulla on vapaapäivä, niin siivoan,pyykkään, hoidan rästiin jääneitä asioita.. Hänellä ei ole paljoa kavereita täällä, vain työkaverit ja naapurit. Heidänkin kanssaan mukavin harrastus on tissuttelu ja viikonloppuisin juopottelu. Hänen juomisessaan eniten ärsyttää se, että siihen menee rahaa, hänen luonteensa muuttuu kun juo enemmän, hänen kasvonsa ja vatsansa on turvonneet, kasvot jo hieman "pöhöttyneet", välillä tuntuu(aika usein) että juominen on tärkeämpää kuin minä ja minun kanssa vietetty aika, mieluummin menee naapureiden kanssa juomaan. Hän ei enää huomioi minua samalla tavalla kuin ennen, ei useinkaan minkään laisia huomionosoituksia, en muista milloin olisi sanonut rakastavansa minua. Tosin jos huomautan asiasta, niin hän yrittää osoittaa enemmän huomiota. Jos hän juo, niin hän myös "laiskistuu". Luottamus on myös kärsinyt, koska hän esim valehtelee juomisestaan ja sen määrästä. Välillä luotto sen takia menee myös muissa asioissa. Olen usein huomauttanut juomisesta, mutta siitä tulee usein vain riita. Olen itse isässäni nähnyt mihin juominen voi johtaa, ja millaiseksi parisuhde voi mennä, en haluaisi joutua siihen samaan tilanteeseen. Välillä mietin eroa tosissaan, mutta rakastan miestäni silti kovasti, hänessä on myös paljon hyviä puolia ja hän on turvallinen. Tuntuu etten pärjäisi yksin.Oikeastaan hänessä ei ole paljoa muita huonoja puolia kuin juominen, mutta tuo on aika iso syy, josta tosiaan tulee paljon ongelmia. Yhden asian tiedän, puhuminen,valittaminen tai valistaminen juomisesta ei auta, vain jokainen itse voi tehdä asialle jotain. Jos siihen ei itsella ole halua, niin toiset ei asialle voi mitään. Haluaisin kuulla miltä muiden mielestä tämä tilanne vaikuttaa, onko tämä oikeasti vakava ja huono tilanne, vai teenkö siitä vain sellasien, kuten mieheni väittää? Onko muilla samanlaista tilannetta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos et halua erota, eikä miehesi halua lopettaa juomista, niin mikäs siinä sitten. Olet tuleva omaishoitaja. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Elämässä voi tehdä omia valintoja. Joko olet alkoholistin kanssa tai et ole alkoholistin kanssa. Vain sinä päätät, ei kukaan voi antaa sulle neuvoja miten sun pitää elää. Ilmeisesti päätit että alkoholistin kanssa elämä on mukavaa , muuten olisit jo eronnut. Minulla oli alkoholisti nainen ja otin heti eron koska se ei halunnut muuttua. En minä halua elää sellaisen kanssa joka juo usein ja joka viikko. Haluatko sinä?
Hieman alempana on pitkä tuore ketju samasta aiheesta otsikolla ”Juomisongelma”. Siinä on vastauksia samanlaiseen tilanteeseen, mitäpä niitä toistamaan, kannustan sua lukemaan ketjun ajatuksella.
Kysyt kauanko jaksaa. Olet jo 14 vuotta miehesi elämäntapaa katsellut eikä muutosta ole odotettavissa, joten tietyllä tavalla olet juomisen hyväksynyt osana miestä ja parisuhdettanne. Edelleen jopa epäilet, onko juominen sittenkin ok. Se on ok jos sinä sen hyväksyt, ja se ei ole ok jos et enää jaksa elää alkoholiriippuvaisen kanssa. Se on lopulta näin yksinkertaista.
Hei.
Olen pahoillani elämäsi tilanteesta. Olet saanut hyviä kommentteja. Sinä itse päätät millaista elämää tahdot elää, tässä asiassa. On asioita, joihin voimme vaikuttaa ja niitä mihin emme voi. Siihen kenen kanssa elämme arkea ja juhlaa, voimme vaikuttaa. Miehesi juominen on lisääntynyt. Hän ei itse koe sitä ongelmaksi, joten hän ei näe syytä vähentää sitä. Kun aika kuluu ja juominen jatkuu, ongelmakin kasvaa. Millaista elämää toivot eläväsi 5 vuoden kuluttua? Mieti ja kysy vaikka mieheltäsi sama.
Rakastat miestäsi. Tahtoisit ilmeisesti jatkaa hänen kanssaan. Entäs jos kerrot tilanteesi omalta kannatasi, miten koet arkenne ja kuinka kurjalta sinusta tuntuu hänen juomisensa ja siihen liittyvät asiat. Yritä kertoa nimenomaan omasta näkökulmastasi, ilman minkäänlaista syyllistämistä. Sano, että mietit jopa eroa... Et ehkä jaksa tämankaltaista tilannetta kovin kauan. Suosittelisin menemään jonnekin perheneuvontaan yhdessä keskustelemaan. Ellei miehesi lähde mukaan, voit hyvin mennä yksinkin, hyötyä siitä on silti. Ajattelen, että 14 v yhdessäolon "vuoksi" kannattaa yrittää tehdä kaikkensa avioliiton eteen, kun kerran rakkautta on vielä.
Voimia,
Pirkko-pappi
Rakkautta vai riippuvuutta.
Tilanteesi on vakava, ja toivoton. Mieti kannattaako jaksaa enää päivääkään, koska mies ei tuosta "parane". Hän on valinnut alkoholin, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Pirkko-pappi: ”Yritä kertoa nimenomaan omasta näkökulmastasi, ilman minkäänlaista syyllistämistä”
Olen kuullut tämän sinällään hyvältä kuulostavan ajatuksen ennenkin. Kun puhutaan toisen ihmisen elämätavoissa tai käytöksessä olevista vakavista ongelmista, keskustelu on aina syyllistävä, väistämättä. Siksi tuo lause on mielestäni puutaheinää ja irti realiteeteista.
Ei aikuisia ihmisiä tarvitse suojella omilta virheiltään eikä niiden seurauksilta. Mitä selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin antaa esimerkkejä juomisen aiheuttamista tilanteista kotona, sitä tehokkaampi ja samalla myös syyllistävämpi viesti on. Ongelmia ei ole mitään syytä pehmitellä ja varoa sanojaan siksi, ettei toinen vain loukkaantuisi.
On eri asia silloin kun puhutaan pikkuasioista, kuten vaikka roskien viennistä. Sen sijaan että sanoo ”mua ärsyttää kun sä et koskaan vie roskia”, voi sanoa ”musta ois kiva jos veisit roskat useammin, kulta”. Syytöshän se on tuokin kotihommiin osallistumattomuudesta, mutta se verhottua ja jättää edelleen toiselle valinnanvapauden.
Ajatus, että päihderiippuvaiselle pitäisi puhua ilman minkäänlaista syyllistämistä, on mielestäni ihan huttujuttua.
olen menossa etsimään apua tänään. Alkoholisti mieheni kielsi aikuisia poikiamme käymästä luonani. Olen sairas ja tarvisin apua ja poikamme ovat auttaneet. Mies ei auta. Nyt saan ahdistuskohtauksia. Syynä on se kun pyysin pojaltani apua mieheni kaaduttua humalassa sisällä ja pelästyin kun hän satutti päänsä.
Voi taivas. Jos mieheni kieltäisi lapsiani käymästä luonani, hän lentäisi kuin leppäkeihäs. Ja kieltäisin häntä käymästä luonani. Miten paljon saa ihmistä pompottaa.
En jaksanut lukea "mössötekstiäsi" kuin hieman alusta ja loppua pitkin loikin mutta väistämättä tuli mieleeni, että aiheuttaako alkoholi mainitsemiasi ilmiöitö vai tulevatko ne esiin vain juoppeessa ja alkoholiin viehättyneen henkilön ärtyneessä mielentilassa selvinkin päin?
Jos mies ''on muuten hyvä'', niin mikäs siinä. Varsinkin jos itselläsi on tunne että kyllä tämä tässä menee näinkin.
Mutta sinun tulee olla valppaana erään asian suhteen : Tarkkaile omaa käytöstäsi! Jos alat yhä enemmän hoivata ja huoltaa miestäsi, siivoat oksennosta lattioilta, varjelet etti hän humalapäissään loukkaa itseään, oiot hänen aiheuttamiaan kämmejä, vahdit ettei hän lähde humalapäissään auton rattiin jne...
Niin silloin olette jo menossa yhdessä alaspäin.
Ennen pitkää olet väsynyt ja ahdistunut koska sinusta on tullut hänelle äiti.
Mutta jos hän ottaa viinaa vain sen verran että hän on pikku tuiterissa ja se ei suuremmin häiritse sinua eikä sinun tarvitse vahtia häntä, niin mikäs siinä. Pikku huppelissa olo on ehkä hänen tapansa rentoutua. Monissakin maissa tuo on tapana. Monet ottaa heti paukun tullessaan väsyneenä töistä tai tehdessään ruokaa.
onko seudullanne AA kokouksia? Jos on, houkuttele, uhkaa, pakota, vaadi, tee mitä tahaansa tarvitsee että saat miehesi osallistumaan kokouksiin vähintäin kolme kertaa viikossa.
Tuo on auttanut satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailman, se auttaa myös miestäsi pääsemään viinasta eroon.
Kerrot miten miellyttävä miehesi on selvänä. Jos yhä suunnittelet jakaa elämäsi viinattoman selvän miehen kanssa, sinun on saatava mies kokouksiin.
Muuten saat valittaa, jankuttaa, surra ja itkeä kunnes muutut siniseksi, viinapöhöinen miehesi ei sittenkään omin avuin jätä viinaansa.
Tuossa sinulle on kaksi valintaa: joko katsoa vieressä miehesi lisääntyvää sekoamista ja pöhöttymistä tai laskea hänet omilleen elämämää niinkuin hän itse haluaa, sinua rakkaamman viinansa kanssa.
Ottaisin nyt melko rauhassa tämänkaltaisten tilanteiden kanssa, sillä muuten joku voi vetää rasistikortin esiin.
EIköhän sen kaikki tiedä, että suomalaisissa löytyy samanlaisia yhtä lailla ja enemmänkin. Itse katselin viitisen vuotta suomalaista bilenaista, sitten loppui hermot. Olen tapaillut ulkomaalaisia naisia sen jälkeen, eivät juo niin paljon eivätkä koskaan humalaan.
Mies hoitoon tai ero. Mitään muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole.