Naisten kanssa puhelimessa lörpöttely on vielä ihan siedettävää, mutta minulla sattuu olemaan eräs miestuttu, jolla on jatkuvasti asiaa allekirjoittaneelle. Puhelut tämän henkilön kanssa kestävät keskimäärin n. tunnin. Tämä johtuu osaksi siitä että hänellä on aivan oikeaakin asiaa, mutta lauseenrakentamisen hitaus tässä on päätähuimaavaa. Saatan toisinaan jopa nukahtaa kesken puhelun.
Jos lauseessa on sana että, tai ja, niin näitä sanoja voidaan toistaa minuutin tai kaksi, jotta loppuosa lauseesta selkiytyisi ilmaistavaan muotoon. Tätä ennen keskustelukumppani joutuu kuuntelemaan jotain tällaista.
- Niin kuin että...
että...
että..
ja...
ja...
että...
että...
Aika kivaa, vai mitä?
(hirn)
Jos lauseessa on sana että, tai ja, niin näitä sanoja voidaan toistaa minuutin tai kaksi, jotta loppuosa lauseesta selkiytyisi ilmaistavaan muotoon. Tätä ennen keskustelukumppani joutuu kuuntelemaan jotain tällaista.
- Niin kuin että...
että...
että..
ja...
ja...
että...
että...
Aika kivaa, vai mitä?
(hirn)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oikeastaan tämä kyseinen henkilö on itseni täydellinen vastakohta. Pointin löytäminen henkilökohtaisesta informatiikasta ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma. Pointti löytyy heti. Siinä ei ehditä kissaa ottaa edes käteen, kun pöytä on jo puhdas. Se tulee sieltä parin sanan jälkeen, eikä mitään jaaritteluja tai jankutuksia tarvita. Lyhyt, kompakti lause on dynamiittia viestinnässä. Asiat eivät jää odottelemaan kantapaillään keikkuen, vaan spurttaavat kohti finaalia, elleivät jo ole siellä lausetta aloitettaessa.
Mutta mikä minua kiehtoo tällaisessa kiireettömässä ja ajasta vapaassa viestinnässä, on se että oikeastaan kaverilla ei ole mikään kiire saada mitään aikaiseksi. Ja tässä kohtaa huomaan joutuvani hieman outoon valoon, sillä olen täysin samanlainen tyyppi kuin tämä heebo. Ei minullakaan ole mikään kiire mihinkään. Osaan vain tehdä sen tehokkaammin ja tuottoisemmin ilman odottelua jostain oleellisesta. Juuri tämän vuoksi ehkä jaksan kuunnella näitä älyttömiä jaaritteluja. jotka saattavat rönsyillä yhdessä hetkessä arvonlisäveron kautta vammaisurheiluun.
Ei ole todellista.
(naurua)
Entä jos valokiilan kääntää kirjoitustapaani.
Minähän olen maailman pointitoin kirjoittaja. Tämän vuoksi herää kysymys, että miksi niin monet ihmiset pitävät tavastani kirjoittaa, vaikka se on yhtä pointitonta ja harhailevaa kuin unettava tuttavani?
(reps)
.. Jaa.. Vai niin.. Että näinkö.. Vai.. Miten.. Eikäkö joo.. Eiku niin.. Eiku ei sittenkään.. Vaan niin että.. ;D
Autenttinen muistikopio keskustelusta
- Siis tyyliin, että, että, että... niin kuin olisi, tai voisi olla, että olisi niin kuin ei olisikaan. Ja että voisi kuitenkin olla olematta ollenkaan (tässä kohtaa tuli muistaakseni naurua). Ja kuitenkin ehkä... siis tyyliin näin, että voisi ehkä jotain kuitenkin ... ilman että se olisi jotenkin... ei niin kuin niin, vaan ehkä siten.
Tämähän on aivan tähtikirkasta minua.
Miksi itse sitten naputtelen komppeja otsaani kesken todellisen ajan herran haasteen.
Ei voi tajuta.
(hirn)
"minulla sattuu olemaan eräs miestuttu, jolla on jatkuvasti asiaa allekirjoittaneelle. Puhelut tämän henkilön kanssa kestävät keskimäärin n. tunnin. Tämä johtuu osaksi siitä että hänellä on aivan oikeaakin asiaa, mutta lauseenrakentamisen hitaus tässä on päätähuimaavaa. Saatan toisinaan jopa nukahtaa kesken puhelun."
Kovin tuttua, yksi kaverini on juuri tuollainen paitsi että ei niinkään lauseenrakentaminen vaan se v..un jaarittelu joka v..un asiassa. Jaarin jaarin....jaarin jaarin....jarin jaarin...jaarin jaarin......... Sitten kun jaarittelemalla aletaan täsmentämään ja kertomaan mulle muka uutena mulle asioita jotka itse olen kertonut sille jo aiemmin että näin se tulee menemään niinvoi v..u. Esim. politiikkaan sen kanssa ei jaksa yhtään, aika monessa muussa aiheessa sama juttu.
Kun se alkaa kertomaan ja perustelemaan jotain itsellene ilmeisesti kovin tärkeää niin olen huomannut että on hyvä vain nostaa luuri pois korvalta niin että sen puhe kuuluu vain vaimeana jaarinjaarina ja katsoa vaikka telkkaria, välillä voi ynähtää jotain myöntäväksi tulkittavaa. Kun se jaarittelu siellä tuntuu loppuvan voi palauttaa luurin korvalle, usein se ei huomaa ollenkaan että sen puhe kaikui kuuroille korville ja on varmaan tyyytyväinen kun sai käsityksilleen tukea :D
.. Tulee joku/jotkut mieleen palstaltakin.. ;P.. Noh.. Noh.. HyiMua taas.. ;D.. Mut minkäs sille voi, kun tulee välillä aikast FreakyCreapy olo, jos/kun joku/jotkut tuntuvat "imevän" itsestä palasia itseensä.. ;D.. Toi sun kamun touhu ei luultavasti ole ihan niin FreakyCreapyä.. ;P
.. MatkijaNärhet on varmaan just Sellassii.. ;D
Joo mut palstassa(kin) on se hyvä että antaa vaan jaarittelijan jaaritella, ei oo pakko lukee jos ei kiiinnosta :D Juu, ei pie antaa imeskellä vaan poistuu vaan sitten, sen olen kyllä huomannut että sua(kin) näyttää tulevan joskus aika vihamielistä kommenttia joiltain vaikkei ois mitään järkisyytä siihen. On ne sen hepun jutut aika freakyä toisinaan kun se ottaa niin tosissaan kaiken :D
.. Noh, Ei mua niinkään mikään Skitsoilu häiritse, mut MatkijaNärhääminen on vaan jotenkin outoa.. Siitä tulee KuNmallinen olo.. ;D
No joo, sen matkijanärhäämisen joku on huomannut tehokkaaksi tavaksi ärsyttää, ehkä toimisi jos alkaa vaan sitten matkimaan matkijaa niin silläkin menöö ehkä hermo, paras kuitenkin ehkä vaan sitten jättää kommentoimatta kun närhäämistä ilmenee.
.. Noh, En puhunut tuosta.. Eikä tuo "ärsyttämis" tarkoituksella tehty pinnallinen Närhääminen mitään ärsytä.. Lähinnä vain huvittaa.. Se mistä puhun kuulunee vain joidenkin tietyn tyyppisten yksilöiden persoonaan/luonteeseen.. Mut tämä tästä.. ;P
Minä pyydän tällaisia henkilöitä toistamaan sanomansa valehdellen että olin ajatuksissani. Toinen kierros menee niiltä yleensä puolta nopeammin.
Nämä lauseenrakentajat luulevat varmaan että lauseen ajallinen kesto lisää lauseen merkityksellisyyttä.
Joo...jepjep....niin...joo...jepjep...niin...
Mä tuumaan tylsiin puheluihin noi kun tulee hiljaista. Kaivan toista korvaa, nenää tai teen kotain muuta. Kyse on purkautumisesta.
Saatan koittaa sanoa alkuun jotain, jos täkyä ei oteta vastaan, niin....joo...jepjep...niin....joo...jepjep...niin...väliin voi laittaa ahan...sit taas jooo...jepjep...niin...
Saatana näitten liittymien kanssa...joskus sentään paukku rajat.
Aloituksesta ja kommenteista voisi melkein kuvitella, ettei jonkin nimetyn sanomisilla ole paljon merkitystä, ei kiinnosta kuunnella joten hän on ansainnut arvonalennuksenkin.
Kuulostaa jotenkin sinkkupalstan meiningille.
Sitten tuli mieleen tämä ryhmädynamiikan roolijako. Nimeltään tälläinen on saivartelija.
Ei se nyt ihan noinkaan ole, voi sieltä joskus tulla ihan asiaakin mutta joskus ärsyttää kun itsellä olis jotain muutakin tehtävää kuin kuunnella jaaritusta. Onhan se kiva että soitellaan ja kysellään kuulumisia mutta se tyyli että tehdään jostain ihan pikkujutusta isoa juttua ja jaaritellaan siitä ei välttämättä kuulijalle niin mielenkiintoista.
Kukapa ei noin toisinaan ajattelisi. Inhimillistä.
Kuitenkin se on eräänlaista itsensä nostamista. Mutta se ei ole pahinta, mitä itse tekee (haukottelee ja katselee kattoon), vaan se on, ettei todella kuunnella. Sieltä saattaa se olennainen jäädä kuulematta "jaarituksen piikkiin" laittaessa.
Eikä+ole+mutta+jos+kaveri+soittelee+hirveän+usein+ja+suurin+osa+puheluista+on+semmoisia+ettei+ole+oikeasti+mitään+asiaa+vaan+vain+on+ollu+tylsää+ja+jutut+sitten+aika+itsekeskeisiä,+pyörii+99%+sen+oman+navan+ympärillä,+mitä+hänelle+kuuluu,+mitä+hän+on+nyt+tehnyt+jne.+niin+se+ei+vaan+jaksa+kiiinnostaa+jos+ei+ole+mitään+oikeasti+uutta+edelliseen+puheluun+nähden.++Kyllä+ne+olennaisetkin+sitten+aina+esiin+tulee+mutta+paljon+tulee+sitä+jaaritustakin.
Itsekeskeisyys taitaa myydä vähiten - kaverisuhteissakin.
Keskustelussa luullaan, että päästään helpommammalla omaksumalla passiivinen rooli. Mutta itse asiassa - keskustelun kannalta (jos unohdetan ihmisuhteet) - se ei ole kovin tuottoisa tapa.
Sikäli mielenkiiintoista, että itsekeskeiset ihmset toivovat haluavat reagointia. Onko henkilö sitten itsekeskeinen, jos hänelle riittää oman ajatusten kuuntelu ja vaatimaton myöntely sivusta?