Kunnioitan Rob Halfordia / Judas Priest

Eikös me kaikki olla jäähyväiskiertueella...

Nyt juuri soi itsellä "Touch of Evil", ja samaa mieltä Robista, mutta en oikein ymmärrä tuollaista dissausta Ozzya ym. kohtaan.

No, nyt päästään asiaan =) Tosin itse en lyttää Ozzya, vaikka pidän ehkä enemmän Ronnie James Dion aikaisesta Sabbathista (Heaven and Hell tosi hyvä kappale) ja AC/DC:tä (tämä kans yks mun lempibändeistä, varsinkin Bon Scottin aikainen AC/DC), mutta kyllä Priest on yksi parhaimmista, jos multa kysytään.

Jep, Priestiltä ei löydy paljon huonoja kappaleita, jos yhtään. Sellaisia kyllä on, joita en jaksa ihan yhtä paljon kuunnella kuin mun suosikkeja. Mun Priest-suosikkeja kappaleista on mm. Beyond the realms of death, Before the dawn, Heading out to the highway, Desert Plains, Prisoner of your eyes, Out in the cold, Parental guidance, Rock you all around the world, Rock hard ride free, The Sentinel, Blood red skies, Ram it down, Touch of evil, Alone, Lost love, The four horsmen/war. Toki myös Painkiller on hienosti tehty ja esitetty kappale, mutta en kauheasti kuuntele sitä.

Rob Halford saa myös mun kunnioituksen, ei pelkästään laulajana (hänen lauluäänensä menee aina mun sieluun ja sydämeen, eilen kuuntelin levyä "Nostradamus", joka on mielestäni mestariteos), mutta myös siksi koska on päässyt päihteistä eroon ja pysynyt kuivilla yli 30 vuotta mikä on aika suoritus. Nyt odottelen miehen omaelämänkertaa/muistelmia "Tunnustan", pitäisi kohta olla markkinoilla ja kirjastoissa (varasin sen jo etukäteen kirjastosta, mutta mietin vielä ostanko myös omaksi, ehkä lainaan ensin kirjastosta ja luen ja jos kolahtaa tarpeeks niin ehkä saatan ostaa).

Nyt mulla soi Priestin Glen Tiptonin vuonna 1997 ilmestynyt soololevy "Baptizm of fire", joka on mielestäni tosi hyvä. Sen lisäksi, että Glen osaa soittaa kitaraa hän osaa laulaa hyvin. Hän olisi ihan hyvin voinut perustaa omankin bändin ja soittaa siinä kitaraa ja samalla laulaa, vähän kuin Dave Mustaine Megadeathissa on tehnyt.

Priest forever! =)

Aikaisemmin loppukesällä tuli kuunneltua kaikki Priestin levyt vuosilta 1974-1990 ja voin todeta, että harvassa on ne bändit, jotka ovat tehneet yhtä monipuolista musiikkia, varsinkin rock-ja heavypuolella. Queenilla on vähän kaikenlaista musiikkia ja myös Zepillä ja Beatlesilla, mutta kovin paljon tuollaisia noinkin laajalla skaalalla liikkuvia bändejä ei lyödy. Rob Halford myös käytti koko äänialaansa hyödyksi ja näytti koko äänellisen osaamisensa. Hyvä lyyrikkokin on.

Priestin levyistä suosikkejani ovat "British steel", "Screaming for vengeance", "Defenders of the faith" ja "Ram it down", mutta jo ensilevystä "Rocka rolla" (1974) lähtien kaikilla levyillä on mielestäni yksi tai useampi hyvä kappale.

Äänellisesti parhaimmillaan Rob Halford oli ehkä vuosien 1974-1990 välillä, mutta erityisessä terässä hän oli etenkin vuoden 1986 Fuel for life -kiertueen aikoihin, kun oli jättänyt päihteet pois elämästään, mutta vielä 2000-luvullakin hän on laulanut hienosti, ainakin välillä jos ei ihan aina (Nostradamus-levyllä laulaa upeasti ja vuoden 2011-2012 Epitaph-kiertueen version kappaleesta "Blood red skies" hän laulaa kuin viimeistä päivää).

Kyllähän jokainen palkkaa nauttiva "artisti" tekee rahaa faneillaan. Mitä tulee Priestiin ja Brittiläiseen musiikkiin yleensäkin, olen aina ollut sitä mieltä että Britti musasta puuttuu jotain ja tämä pätee lähes joka genreen klassisesta metalliin. Ei ihme että Tatcher vastusti Saksojen yhdistymistä, tekevät parempaa musaa ja autoja kuin britit. Nyt sitten vetävät itkupotkuraivariaan ja luukuttavat jotain "United" skeidaa josta skotitkin ovat saaneet tarpeekseen.

Nyt tällä hetkellä pidän myös levyistä "Stained class" ja "Killing machine". Mun suosikkikappaleita noilta levyiltä on "Stained class" ja Exciter" ja viimeksi mainitulta "Delivering the goods", "Hellbent for leather", "Burnin up", "Before the dawn", "Rock forever". Ja jostain syytä pidän myös kappaleesta "Evil fantasies".