Mies petti mua tuossa muutama kk sitten. Sillä oli sellainen yhden yön juttu ja ilmeisesti myös eka luuli ihastuneensa tähän naiseen. Jäi sitten kiinni ja tunnusti kaiken.
Katuu tekoaan ilmesen tosissaan (en vaan tiedä uskoisko?). Mutta ongelma on nyt se, että mä en tahdo päästä tän asian yli ollenkaan!
Mulle iskee välillä ihan tajuton paniikki ja sit menee pasmat sekaisin töissä ja kotona. Mies suostuu kuuntelemaan mua ja mun pahan olon purkamista -ja ymmärtääkin... kai? Hän on sanonut, että haluaa olla minun kanssani ja tukee mua kaikin tavoin pääsemään täältä suosta ylös.
Mut mä en pääse! Auttakaa mua; onko jollain jotain neuvoa?
Mä haluan mun entisen kultani takaisin ja sen entisen elämäni kanssa -ajan ennen tätä onnetonta tapahtumaa.
Niin ja vinkki: Naiset ja miehet -ajatelkaa itseänne petetyn tilanteeseen ennenkuin petätte tai alatte mihinkään varatun ihmisen kanssa. TÄÄ ON KAMALAA!!!!
Katuu tekoaan ilmesen tosissaan (en vaan tiedä uskoisko?). Mutta ongelma on nyt se, että mä en tahdo päästä tän asian yli ollenkaan!
Mulle iskee välillä ihan tajuton paniikki ja sit menee pasmat sekaisin töissä ja kotona. Mies suostuu kuuntelemaan mua ja mun pahan olon purkamista -ja ymmärtääkin... kai? Hän on sanonut, että haluaa olla minun kanssani ja tukee mua kaikin tavoin pääsemään täältä suosta ylös.
Mut mä en pääse! Auttakaa mua; onko jollain jotain neuvoa?
Mä haluan mun entisen kultani takaisin ja sen entisen elämäni kanssa -ajan ennen tätä onnetonta tapahtumaa.
Niin ja vinkki: Naiset ja miehet -ajatelkaa itseänne petetyn tilanteeseen ennenkuin petätte tai alatte mihinkään varatun ihmisen kanssa. TÄÄ ON KAMALAA!!!!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itse olen jo muutaman kuukauden yrittänyt normaalinn elämään takaisin ja aika hyvin onnistunutkin. Aina välillä tulee takapakkia mutta ihan hyvillä mielin olen tällähetkellä.
Puhu ja puhu sekä kuuntele mitä miehesi sanoo. Anna aikaa itsellesi.
Tosi vahva suhde kestää uskottomuuden, vaikka siitä ikuinen jälki jääkin. Asiat ei koskaan palaa täysin entiselleen mutta ihan siedettäviksi kylläkin. Riidellessä toisen uskottomuus on oiva ase, moni vielä sen lisäksi kostaa toiselle tekemällä saman tempun (ei kovin viisasta). Nyt kysynkin sulta: Olisitko näin jälkikäteen mieluummin ollut tietämättä asiasta? Nimittäin itse olen tullut siihen tulokseen ettei kannata kertoa toiselle jos haluaa pitää kaiken kasassa, varsinkaan jos kyse on ollut yhden yön hairahduksesta. Rakastuminen ja tunnepitoinen rinnakkaissuhde on asia erikseen. Yleensä pettäjä helpottaa omaa oloaan kun saa kerrottua, ja tuhoisin seurauksin...
Jos kyse on vain yhden yön jutusta, voi olla perusteltua jättää kertomatta. Tosin yhden yön juttukaan ei ole mikään "vain", mutta kuitenkin jotain aivan muuta kuin pitempiaikainen suhde, jossa on sekä seksiä että tunnetta.
Olemme olleet naimisissa yli 25 vuotta ja n. puoli vuotta sitten minulle paljatui, että miehelläni oli ollut jo monta kuukautta kestänyt suhde toiseen naiseen. En tiedä miten tästä eteenpäin. Mies vakuuttaa rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa kanssani, mutta minä en tiedä voinko koskaan antamaan hänelle anteeksi. Koskaan en hänen uskottomuuttaan pysty unohtamaan. Välillä olo on suhteellisen normaali, mutta useimmiten ahdistaa ja olo on tosi kurja.
Tällä palstalla alkaa yleensä hirveä poru, kun ehdottaa petetylle tasoitusta. Tiedän kuitenkin omasta suhteestani, että se toimii. Sen jälkeen kun olet itse kokeillut samaa kuin miehesi, suhteenne perustuu tasa-arvolle. Mikäli miehesi ei asiaa hyväksy, niin se on voi voi. Pakko kestää kun on itse mennyt ensin pettämään.
..tuota ja paljon.
Mutta jotenkaan en halua (ainakaan vielä) alentua samalle tasolle. Voinpahan ainakin "ylpeänä" ja pystyssä päin olla sinut itseni kanssa ja toisaalta nautin kun mies joutuu himen nöyristelemään tämän asian kanssa. Odottelen; toivon, että kostonhalu menee ohi, mutta jos ei niin sitten kai on tasattava saldot! Tiedän, että tuo ei ehkä ole oikea asenne tai ajatusmalli, mutta jos olo on näin paska, niin teen ehkä mitä vain helpottaakseni tätä!
Olen samaa mieltä, tasoitus toimii. Tasoitusta varten pitää vain pokata oikea ihminen. Tasoitukseen pitää vaan olla tarpeeksi pokkaa: pettäjää ei kuitenkaan tarvitse sääliä.
Jos suhteessa tapahtuu pettämistä niin se on merkki muusta. Itseni kohdalle ei ole sattunu vielä pettävää akkaa, mutta uskon että pistäsin samantien kiertoon tollasen. Joo.. onhan se hankalaa luopua siitä omasta kullasta joka ilmeni pettäväksi siaksi. Et sinä suhdetta lopeta vaan se joka petti sua. On nähty niitäkin jotka on yhdessä vielä tämmösen episodin jälkeen. En suosittele, koska silloin on yksi parisuhteen peruspilari kaatunut, toisen kunnioitus, luottamuksen ohella. Riidat kovenee ja jatkuvaa epäilyä onko toinen taas pettämässä.
Ja jos tasottavaa mietit niin eikö ole jo sama pistää juttu poikki. Tietty voit odottaa eka että saat sitä vierasta. Tosi surkea tollanen pettäjä tyyppi, koska ne tunnustaa aina, ei siksi kun tekevät "oikein" vaan siksi että lievittävät omaa pahaa oloaan. SURKEATA.
Uskottomuus näköjään tekee ihmisistä sian, koiran tai rotan. Se on aikamoista ihmisarvon laskua. Olet oikeassa siinä, että tunnustaja usein lievittää pahaa oloaan, mutta puoliso usein myös vaatii tunnustamista tällaisissa tapauksissa. Toisaalta melkein jokaisessa avioliitossa voisi epäillä puolisoa, jos sille linjalle lähtee ja epäillä haluaa: kumpikin on silloin tällöin poissa. Suhteeseen vaikuttaa aina kaksi osapuolta.
Onneksi en ole kuitenkaan kanssasi naimisissa. Olen ehkä hieman enemmän vapautta arvostava ihminen. Vapaus ei tee ihmisestä koiraa, sikaa tai rottaa, mutta voi olla sinulle silti vielä suurempi uhkatekijä kuin uskottomuus.
Voisi vaan kysyä, miksi seksi on toisaalta niin tärkeää ja toisaalta ei (seksilehdet, -elokuvat, stripparibaarit jne. tekevät seksistä halpatavaraa)? Toiset jäävät ajatuksissaan seksiin kiinni täysin. Kumppanin seksi jonkun muun kuin itsen kanssa tuntuu särkevän kaiken, mutta jos itsellä on ollut vastaava tilanne, niin sitä on helpompi ymmärtää. Kuitenkin ihmisellä on kyky nauttia seksistä periaatteessa useamman kuin yhden pertnerin kanssa. Jos ei ole itsellistä elämänotetta: tekee asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, on omia harrastuksia jne. on liian paljon kiinni aina päällä olevassa elämäntilanteessa. Asiat riippuvat myös jokaisen ihanteista. Myöskin siitä riippuu aika paljon, tekeekö asioista pysyvän olotilan vai tilapäisen, satunnaisen tapahtuman. Seksuaalisella tarpeella ja seksin harrastamisella on ajallinen alku ja loppu.Ei voi ajatella niin, että koko elämä menee vain seksuaalisessa orgasmissa. Pitää siitäkin nautinnosta osata välillä irottautua.
...Seksi ja seksuaalisuus on meilestäni kärsinyt pahemman inflaation. Sehän on vallan mahtava aisa kahden ihmisen välillä ja tärkeääkin, mutta kun sitä tuupataan ulos joka tuutista, ei ehkä se "oma kulta" enää riitä (luulo!), vaan kuvitellaan että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Kielletty hedelmä houkuttaa, mutta en voi muuta kuin halveksia ihmisiä, jotka eivät pysty pidättäytymään sen vertaa seksistä, että haluavat sitä jokaisen kauniin ihmisen kanssa. Sairasta...
Oma mieheni jäi kiinni 12 vuotta sitten, siitä on pitkä aika mutta tapahtunutta ei unohda. Aina se vaan pilkistää päätään ja mielessä käy vaikka mitä. Yhdessä ollaan jatkettu mutta luottamus ei palaa koskaan 100%.
..että siinä käy niin, että arvet on ja pysyy ja vanhat haavat aukeaa aika ajoin. Enkä ole pystynyt edes anteeksi antamaan. Yritän päivän kerrallaan. Joskus on parempia päiviä, joskus taas mistään ei todellakaan tule mitään vaan ajatukset risteilee murhanhimosta johonkin hieman lievempään...
Niinpä anteeksi annoin mutta unohda en koskaan!
..jos et enää koskaan kykene luottamaan..?
Luottamuksen voi menettää vain kerran. Ja ilman luottamusta suhde on turha.
Jos haluat olla itsellesi kiltti, etsit miehen, joka arvostaa sinua riittävästi jättääkseen pettämiset väliin. Minä tein niin. Ja kannatti.
se vaihtaminen kannattaa. Kun yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta niin helpommalla pääsee kun ei tarvitse uuden miehen tapoja opetella. Ja rakkaus toiseen yhdessä pitää. Mitä vanhemmaksi tulee sitä helpommalla pääsee myös suhteessa.
... ylitsepääseminen.
Ei kannata huijata itseään sillä luulolla että ajan kanssa asiat palaavat entiselleen.
Suhteessa kumpikin osapuoli muuttuu ja kasvaa koko ajan - olet nyt juuri oppinut jotain uutta miesystävästäsi. Sellaista jota et ehkä olisi halunnut oppia.
Kysy itseltäsi, onko tämä "uusi asia" sellainen, jonka pystytte yhdessä purkamaan. Pystytkö sinä elämään tapahtuneen kanssa, kun et sitä kuitenkaan tekemättömäksi saa? Entäpä jos sinä olisit pettänyt - mitä olisit odottanut mieheltäsi silloin?
Kaikenkaikkiaan kyse onkin siitä, onko suhteenne ja HALUNNE OLLA YHDESSÄ niin vahva että se kestää syrjähypyn tuoman surun.
Jos tahtonne on riittävän vahva, uskon että ajan kanssa saatte suhteenne toimimaan - uudelta pohjalta, ei entisellä. Se uusi voi olla jopa parempi.
Voimia teille!
...että mikä tarkoitus tällä on? (Tuskin mitään, en ole mikään fatalisti). Olen yrittänyt kääntää ajoittain asian positiiviseksi(?), ajattelemalla, että nyt on "uusi alku" ja mahdollisuus aloittaa uusi suhde saman miehen kanssa, jonka kanssa on jo useamman vuoden ollut.
kenties oli tarkoituskin herätä siitä turvallisesta itsestään selvyyden tunteesta! Mutta se luottamus --MILLÄ SEN VOIN RAKENTAA??
kokeilkaa pariterapiaa.
uskottomuus on usein se jäävuorne huippu.
jotain muutakin on tapahtunut sitä ennen.
kumpikaan ei ole ollut liittoon tyytyväinen.
nyt sitten puretaan juttuja jotka jäi lastenhoidon kiireen ja väsymyksen jalkoihin muutaman vuoden sisään.
raskasta mutta helpottaa.
Suosittelen parisuhdeterapiaa. Yleensä uskottomuuden taustalla on jotain muita ongelmia ja syitä. Niistä voi olla helpottava puhua ammattiauttajan kanssa. Jos miehesi rakastaa sinua ja haluaa jatkaa kanssasi, hän suostunee myös lähtemään terapiaa. Jos saatte asian selvitettyä ja puhuttua rehellisesti läpi, voi suhteenne saada uuden ja mahdollisesti jopa paremman alun. Parisuhdeterapiaa tarjoaa ainakin Kirkon perheasiainkeskus ja tietysi kunnalliset tahot. Tsemppiä! Voitte saada kultaisen suhteenne molemminpuolisella ja kovalla yrittämisellä sekä sitoutumisella takaisin!
..mutta ei mies ole halukas. Pelkää kai jonkin asteista syyllistämistä ulkopuolisten taholta.
Mielestäni ihminen joka pettää saa kyllä ihan rauhassa tunteakin jonkin sortin syyllisyyttä ja häpeää!!!
Ennenkun alkaa vakituista pettää. Et voi ees tietää että hän on jollekkin kertonut olevansa suhteessa. Yleensä ei miehet sitä tee. Sorry. Ymmärrän tuntees , mutta syyllistä vain miestäsi, älä ulkopuolisia. Koita jaksaa.
Mutta haluan silti toivottaa sinulle voimia ja kertoa, että täältä löytyy muitakin, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Tilanteeni on lähes sama, yhden yön jutusta(ei tosin seksiä ilmeisesti) on muutama kuukausi, enkä tunnu pääsevän asiasta yli, vaikka tiedän, että kyseessä oli täysin affektiivinen teko, joka oli seurausta minun julmien sanojeni aiheuttamasta katkeruudesta.
Tunnen samoin kuin sinä. Välillä on hyviä päiviä, mutta välillä iskee hirveä paniikki, ahdistaa niin paljon. Haluaisin vain saada sen entisen elämäni takaisin, mutta en tunnu onnistuvan anteeksiannossa. Välillä tunnen myös lähinnä murhanhimoa, välillä mietin tuota tasausta. Sitä en kuitenkaan tahdo tehdä, uskon että siitä olisi seurauksena vain hirveä morkkis!
Toivoisin vain voivani olla vahva ja ylpeä nainen, joka pääsee yli tällaisesta kävelemällä nenä pystyssä tuntien itsensä tärkeäksi ja upeaksi, kunnioitusta ansaitsevaksi ihmiseksi. Ehkä sinä pystyt siihen? Älä anna tuollaisten kolhujen viedä ylpeyttäsi ja onneasi, olet vahva ja pystyt selviämään kaikesta mitä elämä tuo tullessaan. Ei kai yksi yö voi elämääsi tuhota? Selviät tästä ja selviät kaikesta muusta, elämä opettaa, vaikkei aina haluaisi oppiakaan =)! Tsemppiä!
Myös minun mieheni petti minua, vieläpä työkaverinsa kanssa.Hän oli kertonut naiselle olevansa onnettomassa avioliitossa,jossa vaimo ei rakasta häntä.Asian tultua ilmi, hän vakuutti rakastavansa minua ja kuitenkin hän tunsi rakkautta myös siihen toiseen naiseen. Itse olen aina rakastanut miestäni ja nyt olemme siinä tilanteessa, että yritän antaa miehelleni anteeksi ja keskittyä tulevaan. Mutta välillä tulee masennuskausia,jolloin mietin olenko hullu kun rakastan miestä,jolla on tunteita toista naista kohtaan. He ovat yhä samassa työpaikassa ja joutuvat tekemään tiivistä yhteistyötä keskenään. Mieleen tulee kuitenkin kuinka tästä eteenpäin,vaikka kuinka yritän ajatella että heillä olisi enää vain kyse työstä, en kuitenkaan mahda ajatuksilleni mitään. Koen olevani aivan riittämätön ihmisenä ja olen todella masentunut. Vertailen itseäni kokoajan siihen toiseen naiseen,koska olen tavannut hänet jo tosin aikaisemmin kuin mieheni juttu paljastui. Mieleeni ei ole tullut erota miehestäni,koska tosiaan rakastan häntä. Mutta en osaa auttaa sinua Lost Soul, muuten kuin että yritetään päästä asiasta eteenpäin.
Se mikä on tapahtunut,sitä ei enää voi muuttaa. Tulevaisuudesta ei tiedä, joten on elettävä tätä hetkeä.
Jaksamisiin kaikki petetyksi tulleet!!
Petetyksi tuleminen herättää ihmisessä näitä asioita, että rupeaa vertailemaan itseään muihin ja punnitsemaan viehätysvoimaansa. Silloin ei voi kuitenkaan muuta, kuin yrittää parhaansa itsensä suhteen. Pitää oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään ja ehkä jotkut asiat siinä sitten muuttuvatkin. Joskus tuntuu siltä, että joku on ylivoimainen "vastustaja" erilaisine avuineen, mutta ei voi mitään. Itselläni oli monta vuotta se tilanne, että rakastin miestä, joka ei ollut kiinnostunut samalla tavalla. Seksuaalinen rakkaus on siinä mielessä itsekästä, että siihen haluaa vastakaikua. Jäin kuitenkin rannalle soittelemaan ja vähitellen luovuin odottamasta vastakaikua seksuaalisessa mielessä. Kuitenkin aina vaan tajuaa, että eri ihmisissä on viehättäviä puolia, joille ei voi mitään - itsessäkin. Pitää olla suhteellisuudentajua suhteissa ja ehkä lopulta myös oppii saamaan arvostamiltaan, ihailemiltaan ja rakastamiltaan ihmisiltä jotakin, vaikka ei aina sitä rakkaussuhdetta tai avioliittoa. Onneksi ihmisen ajatusmaailma ei ole pysyvä tila ja moni asia vaikuttaa siihen. Sanoisin, että kannattaa mennä johonkin ryhmään ja siellä yrittää tsempata niin kuin muutkin ts. ei tuoda itseään liiaksi esille. Masennusta ei kannata ruveta ruokkimaan. Se on tuhoisaa. Jos sanoo ihmisille, että on avioliitovaikeuksia itsetunnon alueella uskottomuudesta johtuen, niin moni myötätuntoinen ja asiasta perillä oleva osaa jo silloin suhtautua oikein. Ei tarvitse aina selostaa niin tarkkaan mielensä tilaa. Kun isäni kuoli, niin sanoin joillekin vain, että hän kuoli. Moni jonka isä on kuollut ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa ja osaa osoittaa myötätuntoa asian johdosta. Samoin on uskottomuudessa, joka horjuttaa itsetuntoa.
...sen kaikista ironisimman jutun koko tässä episodissa:
OLIMME JUURI KK ENNEN TÄTÄ TAPAHTUMAA MENNEET KIHLOIHIN. hääpäivä alustavasti päätetty. Suhde ei siis ollut huonossa jamassa, eikä mitenkään "väljähtynyt" vaan uutta intoa oli taas.
Mutta sitten kuitenkin tapahtui se minkä jo teidättekin -ilman suunnitelmallisuutta, ilmeisesti tilaisuus teki varkaan.
En syyllistä sitä "toista" naista. Vaikkakin tiedän, että hanellä on mun myös oma mies, jota sitten petti minun mieheni kanssa.
Tulee mieleen, että mies ei tässä tapauksessa ollenkaan käytä järkeä tunnetta samaan aikaan, josta voisi syntyä hieman herkkävaistoisempi ja tarkempi tilanteen tajuaminen. Eräs pahin mahdollinen tilanne uskottomuudelle. Toinen on mielestäni myös, kun vaimo imettää - syykö miehelle hakea seksiä muualta?Silloin on tilanne myös aika herkkä. Eikö mies pysty ollenkaan eläytymään pienen vauvan hellyttävään olemassaoloon.
Luin tai kuulin jostain aikaa sitten että seurustelukumppani saattaa pettää juuri sitoumuksen hetkellä, kun suhde muuttuu pelottavan vakavaksi. Alitajuisesti täytyy kerran vielä kokeilla "vierasta", varmistuksena siitä että oma on kuitenkin paras. Sitoutuminen pelottaa. Pettäminen saattaa olla muistutus tietystä itsenäisyydestä jonka nyt on "menettämässä".
Näin mietin nyt omalla kohdalla kun poikaystävä petti. Meillä meni tosi hyvin, tietty spesiaali yhteys meillä oli. Kuitenkin petti ja nyt minun pitäisi hänet kohdata ja päättää haluanko/haluammeko jatkaa.
Olimme tilanteessa jossa molemmilla on täysin eriävät suunnitelmat eri puolilla maailmaa, joten olisi muutettava omia tai molempien suunnitelmia jatkaaksemme yhdessä.
Pettäminen on niin väärin kun vaan joku asia väärin voi olla, olen vain yrittänyt etsiä järkisyitä koska suhteemme oli niin loistava tähän asti.
Ehkä näin on sinunkin suhteessasi, kihlautuminen ja hääpäivän suunnittelu saattaa olla pelottavan todellista, molemmille osapuolille.
Toivottavasti taas elämä pian hymyilisi, tavalla tai toisella..
Pakko sanoa, että entistä kultaasi et tule koskaan saamaan takaisin. Pettäminen muuttaa teitä molempia halusitte sitä tai ette.
Elämä ei enää koskaan tule palaamaan entiselleen. Elämä muuttuu. En sano, että elämästä tulisi huonompaa. Siitä tulee vain erilaista.
Petetyksi tulemisen jälkeen tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Minulla ainakin oli noin. Välillä olin valmis antamaan kaiken anteeksi. Nyt kun pari vuotta on mennyt omasta episodistani, niin erossa ollaan ja elämä on ihan ok. En olisi voinut jatkaa exäni kanssa, sillä luottamus oli mennyt. Miksi hän ei pettäisi uudelleenkin, jos hän on siihen kerran pystynyt.
Yritän vielä vakaasti uskoa, että maailmassa on vielä hyviä uskollisia miehiä, mutta kun ympärilleen katselee, niin kyllä tuo usko alkaa vähitellen mennä.