Olen nyt seurustellut poikaystäväni kanssa kolme kuukautta, eli suhteemme on vasta alussa. Minulle tämä on 4 suhde. (edelliset olleet pitkäaikaisia), miehelleni tämä on toinen suhde. Hän asuu 1,5h Junamatkan päässä, ja näemmä vain vloppuisin. Hän on mies joka sanoo ''rakastan sinua'' vain silloin kun hänestä siltä tuntuu, eli silloin kun se kumpuaa hänen sydämestään. Mutta nyt hänen entinen tyttöystävänsä oli ottanut häneen yhteyttä, ja mieheni meni ihan sekaisin. Hän alkoi epäillä rakkauttaan minua kohtaan, koska vanha tyttöystävä herätti hänessä ikäväntunteita. Selvitimme asian, molemmat itki,hän pelkäsi menettävänsä minut ja minä itkin kun en ymmärrä häntä. Sehän on normaalia että tulee läheistä ihmistä ikävä kun se pitkästä aikaa ottaa yhteyttä? Siitä on nyt viikko, ja hän on mennyt jo vähän parempaa suuntaan, sovimme että jätämme tämän asian taakse. Mutta hän ei ole sen jälkeen sanonut minulle että rakastaa minua. Hän on kyllä vastannut ''niin mäkin sua''. Mutta mitään kaunista ei ole kuulunut. Minulla on erittäin epävarma olo. Mieheni sanoi ettei jätä minua ja että ei halu sitä tyttöä, hän vaan pettyi itseensä niin kovin ja alkoi epäillä meitä, tjn. Nyt minä olen ihan sekaisin, tarkkailen kaikkea , enkä osaa nauttia siitä että nyt menee jo vähän paremmin. Haluiasin vain enemmän huomiota ja romanttisuutta mieheltäni, että hän kertoisi että olen tärkeä.
Miten saan tämän epävarmuuden pois ja pystyn taas nauttimaan elämästäni? Asiaa ei helpota suunntaton ikävä joka on koko ajan rinnassani.. Mahtaakohan hän ikävöidä minua? Miksi miehet ovat niin huonoja näyttämään tunteitaan ja ''lepertelemään'' naisten kanssa..
Miten saan tämän epävarmuuden pois ja pystyn taas nauttimaan elämästäni? Asiaa ei helpota suunntaton ikävä joka on koko ajan rinnassani.. Mahtaakohan hän ikävöidä minua? Miksi miehet ovat niin huonoja näyttämään tunteitaan ja ''lepertelemään'' naisten kanssa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja nauti siitä mitä sulla on, jos ukko lähtee niin eipä se sitten ollutkaan sen arvoinen. jos se ei hakkaa sua eikä elä siivellä niin suomalaiseks ukoks se on jo jotain. samoilla kriteereillä en itse kelpuuttanut suomalaista naista ja hankin siis paremmaan.
Jaa Miksi miehet ovat niin huonoja näyttämään tunteitaan ja ''lepertelemään'' naisten kanssa?
Tulehan kuuntelemaan, kun mä mussutan mun murulle. Aidosta rakkauden tulesta palava energia ja häikälemätön runoilu sulattaisi kivenkin mutta ei ketään minun nirppanokkaa prinsessaani.
Meissä on hirmu eroja, ketkä on tunteellisia, ketkä vähemmän. Sukupuoli ei ole määräävä tekijä. Toisilla vaan tunteilla on suurempi rooli ja pitää oikein ponnistella, että saa järjen juoksemaan silloin kun tunteet on vahvoja (kuulun itse näihin). Ja monesti suhteet rakennetaan juuri niin, että toinen on ensisijaisesti tunteileva ja toinen järkeilevä.
Tämä tietysti tuottaa hankaluuksia. Meillä mä sanon usein rakastavani häntä, tunteilen, liikutun helposti ja suren kun joudutaan taas viikonlopun jälkeen erillemme. Mies näyttää suoraan sanoen siltä, kuin hänelle ei olisi suurta merkitystä mun tulemisilla ja menemisillä. Juuri äsken, kun kerroin etten pääse seuraavaan kolmeen viikkoon käymään (mä olen se joka reissaa tätä väliä) hän kysyi vaan, että miksi, ja asia oli sillä selvä. Mä murehdin tuota enemmän ja olisin odottanut häneltä jotain kommenttia tyyliin, että "höh, odotin sua, mitenköhän noin pitkän ajan taas jaksaa odottaa". Mutta ei. Ellen tietäisi, että mies on järkeilijä ja järkisyyt riittää eikä niitä epäillä, olisin jo pohtimassa suhteemme laatua. Hän katsoo maailmaa niin eri perspektiivistä.
En osaa muuten sua auttaa. Mut älä tuijota vaan sitä kuinka usein mies suoraan sanoo rakastavansa sua. Mä en edes muista milloin viimeks mun mies sen mulle sanoi. Kyllä mä kaipaisin, että hän joskus "lepertelisi", muulloinkin kun kännissä :) Suomalaiset miehet vaan on tällaisia, kai niitä on ymmärrettävä. Sanat eivät ole rakkauden mittari.
Olen ollut 8 kk:n ajan "kaukosuhteessa" ihanan miehen kanssa, välillämme 600 km ja kummallakin omat siteensä paikkakunnilla (molemmat kyllä vapaita). Nyt muutaman kuukauden ajan minua häirinnyt se ettei hän osoita minulle rakkautta sanoilla eikä paljon teoillakaan, vaikka harvakseltaan tapaamme. En ymmärrä miksi hän yhtäkkiä muuttui sellaiseksi. Olen herkkä ja tunteellinen. Haluan tuntea itseni rakastetuksi ja kaipaan suunnattomasti läheisyyttä (lienenkö läheisyysriippuvainen), mutta hän ei kai enää kaipaa.. sitäkään. Seksikään ei häntä paljon kiinnosta. Kuitenkin hän haluaa että suhteemme jatkuu.. En vain itse tiedä kuinka kauan tällaista jaksan..
Ettekö voi vain unohtaa sen puheluita? Kyllä se siitä.