On täälläkin usein väitetty ettei luterilaisuudessa opetettaisi lainkaan armolahjoista. Tämä voi pitää vain osittain paikkansa jos luterilaisuudella ymmärretään kansankirkkoa ja sen toimintaa, toki se on vain osatotuus sillä kyllä kirkossamme vielä on paikkoja joissa asioita oikeastikin opetetaan.
Se miksi usein vapaista suunnista tällainen väite heitetään, saattaa johtua siitä että sanoja itse ei ole ymmärtänyt raittiisti Raamatun kokonaisopetusta armolahjoista. Ne usein käsitetään valitettavan kapea-alaisesti, vain ns. ihmelahjoina joita ovat kielilläpuhuminen profetoiminen ja ihmeparantaminensekä Hengen manifestaatiot. Raamatun opetus armolahjoista on kuitenkin paljon laajempaa ja täydellisempää kuin tämä vapaiden suuntien köyhä käsitys armolahjoista pelkkinä ihmelahjoina jotka antavat "omistajillensa" jonkinlaisen legitimiteetin toisten edessä esilläolemiseen ja erilaisina "profeettoina" esiintymiseen ilman seurakunnan kutsumista hyvässä järjestyksessä ja kätten päällepanemisessa sekä virkaan vihkimisessä, niin ettei kuka tahansa houkka voi ruveta toisia opettamaan pelkkien näkyjensä perusteella.
Vapaissa suunnissa ei hetikään ymmärretä sitä että apostolien aika oli ainutlaatuinen historiallinen aika jota ei voi toistaa eikä ole tarkoitettukaan toistettavaksi, ikäänkuin kaiken tekeminen ja apinoiminen juuri samalla tavalla takaisi autuuden. He yrittävät mekaanisesti toistaa ihmearmolahjojen tekemistä esim. järjestämällä erilaisia "kielilläpuhumiskouluja", olen joskus lukenut myös "profetoimiskouluista" yms. Myös tunnemoivia suggerointikokouksia järjestetään paljon joissa käydään alttarilla "kaatumassa". Tämmöinen show -kristillisyys ei palvele oikeaa kristillisyyttä millään tavalla.
Apostolinen aika ihmearmolahjoineen ja Hengen manifestaatioineen oli kuitenkin ainutlaatuiseksi tarkoitettu, juuri siihen tilanteesen ja apostoleille. Raamatussa puhutaankin APOSTOLIEN merkeistä kun puhutaan näiden ihmearmolahjojen toiminnasta ensimmäisissä seurakunnissa. Se oli tärkeää siksi että evankeliumi oli tuolloin ensimmäistä kertaa vasta murtautumassa maailmaan. Jumala vahvisti SANANSA (huom.!) sitä seuraavien merkkien kautta. Silloin todellakin sairaita kiistattomasti parani, puhuttiin OIKEASTI kielillä eikä mitään itseopeteltua siansaksaa, profetioita oli jotka OIKEASTI Jumala Pyhän Henkensä välityksellä vaikutti. Tietenkin oli myös vääriä profeettoja mutta sellainen ei tullut seurakunnassa kuuloonkaan etä olisi opetettu, kuten nykyään että "voitte rohkeasti alkaa pitää omia ajatuksia ja vaikutelmieanne Jumalan ilmoituksina". Tällaistakin ole kuullut monta kertaa ihan omin korvin paikalla ollen.
Kaikki em. oli välttämätöntä tuossa apostolisessa historiallisessa tilanteessa, mutta huomatkaa että painopiste oli tuolloinkin siinä että kuulijat uskoisivat Jumalan SANAA (=Evankeliumia) eivätkä niinkään ihmettelisi ja äimistelisi merkkejä. Nykykarismaattisuudessa painopiste on siirtynyt SANASTA itse merkkeihin, samalla kun merkit ovat muuttuneet valhemerkeiksi, niistä on tullut kaiken keskiö. Ylistystilaisuuksissa suggeroidaan massoja melkein hypnoottiseen tunnetilaan ja ehdollistetaan taitavien manipuloijien toimesta kokemaan erilaisia sisällisiä "ihmeitä" joita lääkäritkin ovat tutkineet, mutta näyttöä ei ole parantumisista ollut, ei ainakaan noista karismaatikkojen tilaisuuksista.
Ihmeiden alkuperäinen tarkoitus oli siis ainoastaan vahvistaa SANA. Ei enempää eikä vähempää. Kirkkohistporia kertoo että laajemmassa mittakaavassa ihmeet lakkasivat esiintymästä kristillisyydessä n. 400 ensimmäisen vuoden jälkeen. Kristillinen kirkko on aina ymmärtänyt että mikäli tarpeellista, Jumala on voimallinen vieläkin niitä tekemään, mutta myös sen että aika on nyt toinen: meillä on Jumalan sana ja sakramentit, eli Pyhä Raamattu jota meidän tulee kuulla niinkuin Kristuskin opetti aikansa ihmeidenpyytäjille: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä!"
Varsinkin täällä vanhastaan kristillisessä pohjolassa kristillisyys on ollut jo niin kauan läsnä ettei sellaisia ihme-ihmeitä enää tarvita, vaan meillä on sana ja sakramentit jotka jo itsessään ovat paljon suurempia ihmeitä kuin nuo köyhät ja heikot "ihmeet" kuten sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen, sillä köyhiä ja huonoja ihmeitä ne ovat evankeliumin sanan rinnalla. Eivät ne ole mikään itse tarkoitus, vaan ainoastaan SANA! Mikä ihme voi esim. vetää vertoja sille todelliselle ihmeelle että Jumala armossaan yhä tänä päivänäkin kutsuu kasteen kautta ihmiset uskoon ja lapsikseen, pesee kastevedellä synnit pois, uudestisynnyttää ja pukee Jesuksen vanhurskaudella? Tä,män armoihmeen rinnalla kaikki muut "ihmeet" kalpenevat ja häpeävät olemassaoloaan.
Se miksi usein vapaista suunnista tällainen väite heitetään, saattaa johtua siitä että sanoja itse ei ole ymmärtänyt raittiisti Raamatun kokonaisopetusta armolahjoista. Ne usein käsitetään valitettavan kapea-alaisesti, vain ns. ihmelahjoina joita ovat kielilläpuhuminen profetoiminen ja ihmeparantaminensekä Hengen manifestaatiot. Raamatun opetus armolahjoista on kuitenkin paljon laajempaa ja täydellisempää kuin tämä vapaiden suuntien köyhä käsitys armolahjoista pelkkinä ihmelahjoina jotka antavat "omistajillensa" jonkinlaisen legitimiteetin toisten edessä esilläolemiseen ja erilaisina "profeettoina" esiintymiseen ilman seurakunnan kutsumista hyvässä järjestyksessä ja kätten päällepanemisessa sekä virkaan vihkimisessä, niin ettei kuka tahansa houkka voi ruveta toisia opettamaan pelkkien näkyjensä perusteella.
Vapaissa suunnissa ei hetikään ymmärretä sitä että apostolien aika oli ainutlaatuinen historiallinen aika jota ei voi toistaa eikä ole tarkoitettukaan toistettavaksi, ikäänkuin kaiken tekeminen ja apinoiminen juuri samalla tavalla takaisi autuuden. He yrittävät mekaanisesti toistaa ihmearmolahjojen tekemistä esim. järjestämällä erilaisia "kielilläpuhumiskouluja", olen joskus lukenut myös "profetoimiskouluista" yms. Myös tunnemoivia suggerointikokouksia järjestetään paljon joissa käydään alttarilla "kaatumassa". Tämmöinen show -kristillisyys ei palvele oikeaa kristillisyyttä millään tavalla.
Apostolinen aika ihmearmolahjoineen ja Hengen manifestaatioineen oli kuitenkin ainutlaatuiseksi tarkoitettu, juuri siihen tilanteesen ja apostoleille. Raamatussa puhutaankin APOSTOLIEN merkeistä kun puhutaan näiden ihmearmolahjojen toiminnasta ensimmäisissä seurakunnissa. Se oli tärkeää siksi että evankeliumi oli tuolloin ensimmäistä kertaa vasta murtautumassa maailmaan. Jumala vahvisti SANANSA (huom.!) sitä seuraavien merkkien kautta. Silloin todellakin sairaita kiistattomasti parani, puhuttiin OIKEASTI kielillä eikä mitään itseopeteltua siansaksaa, profetioita oli jotka OIKEASTI Jumala Pyhän Henkensä välityksellä vaikutti. Tietenkin oli myös vääriä profeettoja mutta sellainen ei tullut seurakunnassa kuuloonkaan etä olisi opetettu, kuten nykyään että "voitte rohkeasti alkaa pitää omia ajatuksia ja vaikutelmieanne Jumalan ilmoituksina". Tällaistakin ole kuullut monta kertaa ihan omin korvin paikalla ollen.
Kaikki em. oli välttämätöntä tuossa apostolisessa historiallisessa tilanteessa, mutta huomatkaa että painopiste oli tuolloinkin siinä että kuulijat uskoisivat Jumalan SANAA (=Evankeliumia) eivätkä niinkään ihmettelisi ja äimistelisi merkkejä. Nykykarismaattisuudessa painopiste on siirtynyt SANASTA itse merkkeihin, samalla kun merkit ovat muuttuneet valhemerkeiksi, niistä on tullut kaiken keskiö. Ylistystilaisuuksissa suggeroidaan massoja melkein hypnoottiseen tunnetilaan ja ehdollistetaan taitavien manipuloijien toimesta kokemaan erilaisia sisällisiä "ihmeitä" joita lääkäritkin ovat tutkineet, mutta näyttöä ei ole parantumisista ollut, ei ainakaan noista karismaatikkojen tilaisuuksista.
Ihmeiden alkuperäinen tarkoitus oli siis ainoastaan vahvistaa SANA. Ei enempää eikä vähempää. Kirkkohistporia kertoo että laajemmassa mittakaavassa ihmeet lakkasivat esiintymästä kristillisyydessä n. 400 ensimmäisen vuoden jälkeen. Kristillinen kirkko on aina ymmärtänyt että mikäli tarpeellista, Jumala on voimallinen vieläkin niitä tekemään, mutta myös sen että aika on nyt toinen: meillä on Jumalan sana ja sakramentit, eli Pyhä Raamattu jota meidän tulee kuulla niinkuin Kristuskin opetti aikansa ihmeidenpyytäjille: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä!"
Varsinkin täällä vanhastaan kristillisessä pohjolassa kristillisyys on ollut jo niin kauan läsnä ettei sellaisia ihme-ihmeitä enää tarvita, vaan meillä on sana ja sakramentit jotka jo itsessään ovat paljon suurempia ihmeitä kuin nuo köyhät ja heikot "ihmeet" kuten sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen, sillä köyhiä ja huonoja ihmeitä ne ovat evankeliumin sanan rinnalla. Eivät ne ole mikään itse tarkoitus, vaan ainoastaan SANA! Mikä ihme voi esim. vetää vertoja sille todelliselle ihmeelle että Jumala armossaan yhä tänä päivänäkin kutsuu kasteen kautta ihmiset uskoon ja lapsikseen, pesee kastevedellä synnit pois, uudestisynnyttää ja pukee Jesuksen vanhurskaudella? Tä,män armoihmeen rinnalla kaikki muut "ihmeet" kalpenevat ja häpeävät olemassaoloaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuolleista herättäminen on yksi armolahjoista. Kun ei vaan onnistu niin ei onnistu. Parantaminen on toinen armolahja. Myöskään parantaminen kun ei onnistu niin ei onnistu. Turha väittää että onnistuu. Lääkärille uskovatkin menee. Lääkäri toteaa myös kuoleman.
Teen tämä kerran poikeuksen ja vastaan sinulle vaikka yleensä kaikki kirjoituksesi ovatkin pelkkää rienaamista ja Jumalan pilkkaamista. Tuo kysymys on kuitenkin niin tärkeä että se ansaitsee vastauksen:
Varmaa on ettei meille kuolleista herättäminen onnistu iekä sairaiden parantaminenkaan, mutta Jumalalle toki on kaikki mahdollista. Onhan Hän sanallaan luonut kaiken tyhjästäkin, jopa kuudessa luomisen päivässä.
Ei meillä ihmisillä, edes uskovaisille ole mitään "valtakirjoja" herättää ketää kuolleista, vaan jos joku sellaista väittää, hän on uskon kannalta eksyttäjä. Sama koskee parantumista: Jumala on antanut meille armossaan lääkärit, käyttäkäämme niitä ja lääkkeitä jotka myös ovat Jumalan lahjoja.
Sellainen on hurmahenkisyyttä jossa kieltäydytään lääkäristä tai lääkkeistä ja yritetään ihmeparantumista. Ensin tulee käyttää Jumalan suomia lahjoja ja sitten jos ne eivät auta, on sopivaa rukoilla yliluonnollista ihmparantumista, jos Jumala suo.
Aivan yhtä lailla olisi syntiä jättää rotkon yli käyvää siltaa käyttämättä ja hurmahenkisyydessään kuvitella että voi astua rotkoon, kyullä Jumala varmaan klähettää enkelinsäö kantamaan rotkon yli.
Saatana käski Jeesuksen erämaassa sammuttaa nälkänsä muuttamalla kivet leiväksi. Jeesus oli ollut syömättä 40 päivää, -siis näkäkuoleman partaalla inhimillisesti.
Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi, vastasi Vapahtaja!
Hurmahenkisyys onkin Jumalan kiusaamista ja kiittämättömyyttä. Jättämällä käyttämättä sen avun joka luonnollisesti on saatavilla ja jonka Jumala on suonut, on Jumalan kiusaamista ja syntiä.
Totta puhun mutta sinä et.
Mistä sinä tiedät, että nuo armolahjat eivät toimi? Tunnetko jonkun jolla nuo armolahjat on? 😳
Eikö totuus ja todellisuuden tunnustaminen ole kristillinen hyve? Jos Jumala on olemassa eikö hän olekaan uskoville totuus?
Totuudellisuus on hyve.
Itse pienen ikäni seurakunnissa olleena en ole havainnut missään kenelläkään armolahjojen käyttöä. Parasta mitä voi havaita on iloinen kristitty.
Hyveet eivät ole kaikilla uskovilla hallinnassa.
Hyveet? Eikös nyt puhuttu armolahjoista. Tunnetko sinä ihnisiä joilla on kuolleista herättämisen tai parantamisen armolahja?
Kirkkouskovaisten sellaisia aika arkisia armonlahjoja on esimerkiksi oman kyläyhteisön heikompien auttaminen, siis ihan konkreettisesti. Tuota ei kuitenkaan karismaattisssa suunnissa pidetä yhtään minään ja ymmärrän toisaalta sen. Useinkin kyse ihmisistä jotka "myöhäsyntyisesti" osittain elämänongelmien kautta hurahtavat uskoon ja sitten vaan tavotellaan vaikkapa kielillä puhumista (jota nyt ei todellisuudessa tapahdu) mutta kuitenkin.
Juurikin me ihahn tavalliset kirkkouskovaiset, haemme naapurin mummonkin kirkkokyytiin ja siellä istutaan ihan sulassa sovussa. Kenenkään ei tarvitse olla synnitön mutta meistä ei myöskään löydy täydellisiä ;)
"Kirkkouskovaisten sellaisia aika arkisia armonlahjoja on esimerkiksi oman kyläyhteisön heikompien auttaminen, siis ihan konkreettisesti. Tuota ei kuitenkaan karismaattisssa suunnissa pidetä yhtään minään ja ymmärrän toisaalta sen" (nähty.on)
>>> Kyllä! Samaa mieltä olen. Luther opetti että jokainen ihminen arkisessa aherruksessaan toteuttaa mitä otollisinta jumalanpalvelusta sillä peltomies on kyntämässä Jumalan kutsumana, perheenisä-. tai äiti on mitä kallisarvoisimmassa hengellisessä säädyssä sillä neljäs käskys käskee kunnioittamaan isää ja äitiä. Tämä tarkoittaa laajemminkin katekismuksessa selitettynä sitä kaikkea kuuliaisuutta vanhemmilleen, huolenpitoa heistä kun he vanhenevat, samoin vanhempiensa osoittamaa huolenpitoa lapsilleen jne. 4. käsky siis laajasti ymmärtäen pitää sisällään kaiken työnteon, kuuliaisuuden esivallalle ja lain edessä yms.
Näistä vastoin munkkiuden kiiltävää ulkokuorta ja "parempaa hengellistä säätyä" Luther opetti että ne ovat JUmalan käskemiä ja Hänelle otollisia, jaloja töitä ja oikeaa jumalanpalvelusta, tuhat kertaa parempaa kuin olla estraadeilla säihkymässä ja kaatmassa ihmisiä.
Sitä kutsutaan luterilaisuudessa "yhteiskunnalliseksi vanhursklaudeksi" mutta ei siinä ole vielä kyllin kristityksi että vain yhteiskunnallista vanhurskautta toteuttamalla tullaan otolliseksi Jumalalle, vaan ennen kaikkea vaaditaan uskoa evankeliumiin ja artmosta me synsiet tulemme autuaaksi, emme tekojen kautta ettei kukaan kuvittelisi että yhteiskunnallisen vanhurskauden kautta Jumalan edesä kelvataan.
Mutta se on otollista ja Jumalalle mieluista jumalanpalvelusta kaikki tyynni, jaloa ja korkeaa hengellistä työtä. Käydä esim. kauppa-asioilla vanhalle äidilleen, mikä olisikaan jalompaa ja enemmän Jumalankin mieleen? Körttiläiset puhuvat joskus "kätten evankeliumista" -oikein ymmärrettynä tämä on hyvä ja viisas sana! Ei kuitenkaan niin että autuaaksi tullaan töitä tekemällä vaan armosta, uskon kautta.
Näinpä, ei tarvitse osata puhua kielillillä (sehän sitäpaitsi onkin syntiä ellei tunnistettavisssa ole kieli ja tulkkia paikalla) riittää kun tekee parhaansa ja yrittää olla hyvä ihminen ja lähimmäinen.
" riittää kun tekee parhaansa ja yrittää olla hyvä ihminen ja lähimmäinen." (Nähty.on)
>>> Niinpä kyllä. Mutta se riittää lähimmäisenä olemiseen ja hyvien töiden tekemiseen eli sinänsä asioita joita Jumala on käskenyt meitä tekemäänkin, mitään ansioita meille niistä ei koidu. Kristityksi ei tulla tekemällä lain käskemiä töistä, vaan tässä on jokaisen sielun henkilöön katsomatta
a) Tunnustauduttava Jumalan edessä kadotuksen ansainneeksi syntiseksi
b) Turvauduttava ainoana toivonaan Jumalan Pojassaan tarjoamaan armoon eli uskottava että Jeesus Kristus on minut kadotetun suntisen lunastanut kuolemsata ja Perkeleen vallasta, ei hopialla eikä kullalla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja vittomalla kärsimisellään.
Muute tietä ei ole taivaaseen, ikivanha vain armon tie
Totta mutta siinä sivussa ei tarvitse olla täydellinen, riittää kun parhaansa yrittää .
Nöyrä täytyy tietenkin aina olla. Varmaankin ensimmäinen sellainen konservatiivi mummoni antama uskonopetus jonka muistan . Tietenkään tuossa iässa ei sitä edes sillä tavalla ymmärtänyt mutta kuitenkin siitä se sitten lähti.
Kaiketi ihminen tai jos nyt itseäni ajattelen niin vaatii vähän kypsymistä ja pohtimista, luulisin, että tuossa noin 20 v on sitten todellisuudessa niin henkisesti kypsä , että ymmärtää mistä puhutaan.
Kyl myö siellä vapaissa suunnissakin osataan lukea ja meillekin se Pyhä Henki niitä kirjoituksia avaa, jos lukutaito olisi puutteellinen ja vaikka ei olekaan puutteellinen, Raamattu kun sanoo niin ja sillviisiin se sitten on.
No mutta eihän tämä mikään kilpailu ole :o
Vaikka osa jostakin asiasta onkin pilalla, eihän se tarkoita, että lapsi pitää kylpyveden mukana heittää pihalle :o
Ei ole kilpilu, ei.
Aloituksessa kyllä otettiin aina voimakkaasti kantaa vapaisiin suuntiin ja hiukan se pistää sylettämään ajoittain, vaikka emme me siellä vapaissa suunnissakaan täydellisiä ole. Sama Raamattu meillä käytössä on ...
No voisinhan minäkin yleistää, ihan omakohtaisen kokemuksen kautta vaikkapa kaikki helluntailaiset mutta en tee sitä. Ymmärrän, että ihmiset ovat yksilöitä ja hyvä niin.
Kaikkihan meidät sitten lopulta yksitellen "arvostellaan"
Ja tuo juuri onkin se asia miksi en siedä mitän ojentelijoita, olivatpa sitten ihan mistä tahansa "uskonpiiristä tjms."
Tyhmä kysymys, mutta olenko minä mielestäsi ojentelija?
Et. Olenko muka joskus sanonut noin ?
Ei et todellakaan ole sanonut. Halusin vain tarkentaa :)
Apostolien teot kannattaa lukea ajatuksen kanssa, koska minä en näe mitään hienoa siinä, että ihmisten piti myydä omaisuutensa ja luovuttaa viimeistä penniä myöten apostolien jalkojen juureen.
Eräs pariskunta myi omaisuutensa, mutta ei luovuttanut ihan kaikkea, vaan jätti vähän itselleenkin. Tarina kertoo, että jumala löi heidät kuoliaaksi tästä syystä.
Jumala ei lyö ketään kuoliaaksi, vaan asialla olivat apostolit itse. Ja siksi he olivat murhaajia.
"Jumala ei lyö ketään kuoliaaksi, vaan asialla olivat apostolit itse. Ja siksi he olivat murhaajia."
Tuota sanotaan teologiassa eisegeesiksi
Eisegeesi, mitä se on?