Ei pääse yli pettämisestä

Kerropa se. Meillä sama, mutta toisin päin, mies petti. Ja vielä niin, että pettämisestä on aikaa jo vuosia, mutta vuosi sitten sain vasta tietää, eikä silloinkaan oma-alotteisesti kertonut.. Ei ollut mikään yksittäinen kännipano tuntemattoman kanssa, vaikka en voi olla varma, etteikö sellaisiakin olisi lisäksi. Eniten vituttaa se vuosien valehtelu.

Aluksi tuntui, että tästä voisi seurata jotain hyvääkin, uusi alku lopultakin, mutta taisi olla turha toivo. Hyvin pian oltiin samassa tilanteessa kuin ennenkin, eikä mies halua koskaan puhua mistään suhdeasioista muutenkaan. Jos vaimosi kertoi tuoreeltaan itse, niin se on varmaan hyvä merkki. Yritä vielä kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu ja että haluaisit jutella asiat kunnolla läpi. Kirjoita vaikka, jos on hankala puhua.

Kyllä vaimon velvollisuus on kertoa sinulle kaikki, mitä haluat tietää asiasta.
Jos hän oikeasti haluaa, että pääsette asiasta yli, hänellä ei ole oikeutta pimittää sinulta mitään.

"Vaimo on vielä samalla työpaikalla pettäjän kanssa."

Mistäs tiedät että on, kun et kerran tiedä kuka se pettäjä on? Mikset painosta vaimoasi vaihtamaan työpaikkaa?

Joka pettää kerran, pettää helposti toisenkin. Ja kolmannen. Kun saa siitä kiksit itselleen.
Jos tosiaan ovat samalla työpaikalla, saattavat edelleen käydä keskenään puuhailemassa.

Se on luut ny, pihvin arvostamiseksi.

Sitä voi ajatella alapäällään tai yläpäällään vanha työkaveri tapasi sanoa. Entinen vaimo ajatteli alapäällään ja petti. Saa pettää niin paljon kuin haluaa mutta ei enää minua. Osa ihmisistä vaan aattelee silleen että ei pienessä n:ssa mitään pahaa ole, eihän järvi kulu kun siinä soudetaan jne.
Kun ei ole moraalia niin ei ole moraalia. Jos tehtailee petoksia niin tehtailee. Siksihän vankiloissakin on ihmisiä, kun heistä suurin osa on syyllistynyt johonkin mitä kukaan meistä ei tekisi ja toivottavasti ei koskaan teekään.

Tiedän niin mistä puhut! Minulla sama juttu. Mies petti, melkein 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. En tiedä tatkalleen mitä kaikkea oi touhunnut. Viestittelystä sain lopulta kiinni ja tunnusti. Oli pahoillaan, halusi jatkaa. Lopulta annoin mahdollisuuden vielä. Tästä on kohta vuosi, mutta tuntuu, ettei tää tuska helpota, päinvastoin. Puoli vuotta oli säätänyt. Koskaan ei oo kaikkea kertonu. Joten miten helvetissä tästä voi koskaan päästä yli.....pakko kai luovuttaa....en tällästä elämää kyllä ajatellut#!!!

Ainahan sitä pettyy kun tulee ilmi, minä luulin kaiken olevan hyvin mutta avovaimo vaan tapaili toista miestä ja pitivät hauskaa. Ainoa mistä tajusin jonkin olevan vialla oli muuttunut pukeutuminen, halusi nainen varmaan näyttää hyvältä vieraan silmissä. Ei kyllä katunut yhtään kun kertoili, naama oli ihan pokerina ihan kuin olis ollut joku tavallinen jokapäiväinen juttu. Eihän siinä mitään miettynyt tai tajunnut alkuun, pahaan saumaan tuli, jos olisi ollut helpompi tilanne olisin jättänyt muijan miettimättä kukas sitä pettäjän kanssa huvikseen. En sitten tiedä oliko pettänyt jo entisissä suhteissaan, sen vaan tiedän että oli ollut juuri ennen miedän seurustelun alkua seksisuhteessa, mainitsi siitä itse alkuvaiheessa kun tuli vaan puhetta suhteista. Anteeksi en ole antanut eikä mitään muutaisi pitään vaan sopeutua ja elää tiedon kanssa. Ei se tuolta mielestä poistu.

15 onnelista avioliitto vuotta ja kolme lasta, sitten vaimo sai pestin jossa matkustelua sekä huommiota yllikyllin. Minä häntä jopa kannustin tehtävässään, niin kuin kaiketi hyvän puolison kuuluukin. Pukeutuminen muuttui kuin myös suhtautumisensa minuun. Ja sitten putosi se pommi, josta keräilen itseäni vielä puolentoista vuodenkin jälkeen, eli eipä tuosta taida koskaan päästä yli.. En vaan oikeudenmukaisena ihmisenä pysty millään nielemään paskaa, vaikka sitä kuinka parfymoisi, vaan se kelluu kuin untuva. Nyt oli pakko viheltää peli poikkin, kun pettäjä on terapeuttinsa kanssa päättänyt, että syy pettämiseen minussa, kun en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Viiittu mitä paskaa! Nyt kun ostin eukon ulos talostani, hintaa tälle touhulle on tullu velkavankeuden muodossa 5-10v lisää lusittavaa, eli akka käy naimassa toista ukkoa ja minä maksan viulut, eli ei ihme että lähi-idässä petturit kivitetään. Tsemppiä kaikille muillekkin asian kanssa painiville!

Vika on teissä molemmissa. Sadisti muijasi kiduttaa sinua - pikku idioottia. Pitää ikäänkuin hullua jänityksessä, kun ei heti kerro kene kanssa on paneskellut. Saattaa toki kertoa huomenna? Ehkä, todennäköisesti ei.

Sinä saatanan munapää taas puolestasi et ymmärrä lähteä elämään omaa elämääsi, vaikka liittonne on jo vuosia ollut platoninen ja sukupuolitautien ryydittämää paskaa ja muijasi on antanut sinulle painavan syyn keräillä kamasi ja häipyä.

Ei siitä pääsekkään mutta petä takaisin, se auttoi mun kohdalla.

Luottamus on kertakäyttötarvike. Kun se katoaa niin sitä et saman ihmisen kanssa enää ehjäksi tee vaikka halua olisikin. Pettäjä ei välttämättä petä uudestaan, mutta leima otsasta ei lähde edes kulumalla. Muutaman vuoden asian koetti painaa takaviistoon ja rouvakin, ainakin näennäisesti, koetti pitää polvilumpioita yhdessä omilla retkillään. Lopulta oli helpotus puhaltaa peli poikki ja antaa luottamuksen avaimet uudelle tuttavuudelle.

Samoin minunkin kumppani petti. Ja ulkopuolisen Käräyttämänä. Kaikki kuviot olivat täyttä totta. Pahinta oli että jatkoivat yhteyksiään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun nekin löysin ja totta rikoin kaikkia lakeja mutta enhän olisi saanut muutoin tietää. Laittoi tuon toisen syyksi. Niinpä tietysti ja kun viimein yhteyttä otin ei suostunut vastaamaan oli kai se pakko uskoa sen olevan todella niin sairas kun kertoi. No toisaalta eihän sillä se edellinenkään mennyt hyvin. Nyt kun aikaa kulunut ja mies rauhoittunut eikä estä katsomasta puhelinta niin helpottanut. Se mikä oli miehen osuus en tiedä. Mutta ei se hyvältä tunnu vieläkään. Toki seuraamme ystäväni kanssa kyseistä jotta jos uutta ilmi tulee tuohoamme sen yhdessä. Itse se päätti näin. Toivotaan että älyää jättävän varatun rauhaan eikä erottuu ole. Enkä luota varmaan ikinä kun kyse tulee luottamuksesta. Toki isoja muutoksia se toi. Yhteinen tili puhelimen tarkistus vapaasti samoin kuitit voin katsoa. Toki se voi ne poistaa ennen kotiin tuloa toki senkin tiedän. Mutta kyllä tuo toinen tietää että tiedän. Ja jos jatkossa tulee jotain tietää mihin se johtaa. Kova on tie meille kaikille. Kumpa ihmiset osaisivat puhua. Olisi tilanne ollut helpompi hoitaa. No onneksi jo takana eikä uutta eteen tullut. Tiedän että on tainnut vedättää mennentullen toista ja tuskin kertonut syytä miten kiinni jäi. Kun ymmärsin että oli vaatinut kertomista ja eron pyyntö tehdä. Ei sitä joko kerennyt tehdä ennen kiinni jää mistään tai keksi todella sairaan tarinan siitä. Oli miten oli ilmoitin tuossa ovi ala mennä ei halunnut. Ka kun ne yhteydenpidon syyt olivat minun suojelu kun uhkailee minulle tekevänsä jotain. On tämä raskasta yritä luottaa pettäjä sanaan.

Jos ja kun olet jäänyt kiinni ahdistaviin ajatuksiin ja tunteisiin, joista et omin neuvoin pääse irti, niin sinun PITÄÄ hankkia itsesi ulkopuolelta sellaiset ajatukselliset, eli henkiset työkalut, joilla vapaudut ahdistavista ajatuksista.

Paras on hyvä terapeutti. Mutta viisas luottoystävä, hyvä kirja asiasta, jne. usein auttavat alkuun. Ole terveesti itsekäs, ja heitä hetkeksi pettävä puolisosi mielestäsi, sillä hänestä tuskin on apua ensialkuun. Ajattele ensisijassa omaa hyvinvointiasi. Suhde puolisoon tulee aikanaan kuntoon, jos tulee. Ja jos ei tulekaan, olet henkisesti vahvempana paljonpaljon vapaampi valitsemaan haluatko ylipäätään enää yrittääkään jatkaa suhdetta hänen kanssaan.

Kumpa minunkin petturi olisi toiminut samoin eikö kertonut kuka se oli. Olisi kuule paljon helpompaa. Kun löysin sen viestit vielä senkin jälkeen kun päätös piti ollut kertonut sille niin miksi se vielä yhteyttä pitää siihen? On se parempi ettet tiedä kuka se oli ettet joudu samaan kuin minä. Salaa käyn lukemassa viestit ym. Ja ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun kysyn oletko kuullut siitä en jne. Siis kuvitteleeko nuo kaksi että jotenkin hyväksyisin niiden minkäänlaisen yhteydenpidon. En ja olen sen kertonut mutta tämän tästä niitä vain löytyy. Kun viimein kerroin oli sota valmiina. Taisi kuitenkin viestini mennä perille kun nyt viestejä ei löydy. Osaan palauttaa poistetut viestit ym. Aika typeriä luulivat olevansa ja kun on jättänyt rauhaan on käytöskin muuttunut täysin. Se pääsenkö yli en taida koska tulen edelleen tutkimaan sen puhelimen ym. Toki se vaihtaa salasanoja mutta onneksi on sen verran yksinkertainen tässä ja huono muistinen laittaa helppoja tunnuksia. Ikävä todellisuus meillä. Mutta vain täten pystyn seuraamaan puhuuko totta. Kun sen sanominen ei ole milläänlailla luotettava kuten tullut todettua. No katsotaan jos se korjaa asian ja ei todellakaan anna perheen hajota koska en yh ala.

En suosittele edes että kysyt kuka se on koska jos käy kuten minulla ei vastaa eikä halua aikuismaisesti hoitaa asiaa pois jää se kaikille katkeruus ja epäilys mikä oli totuus ja tulee vaikuttamaan pitkään. Olen mielestäni antanut ymmärtää etten ole sairas enkä ole häirinnyt tai edes muutoinkaan asiaa kuin kerran yhteyttä ottanut. Oli petturille sanonut kylmästi ettei halua jutella. Se ok mutta olisi voinut minulle suoraan sanoa. Koska petturin sana on se mihin minun tulee nyt yksistään uskoa. Ja juuri taidan arvata miksi ei suostu minun kanssani edes keskustelemaan on se miten sen sain tietää niistä. Olisin kertonut senkin ja nyt epäilen että on tainnut vedättää tässäkin asiassa sitä. Joten parempi ettet edes tiedä. Näin olisin minäkin sen halunnut kuulla sen itseltään. Enkä olisi koskaan saanut tietää kuka oli. Mutta näillä mennään. Joten paremmin unohdat jutun kun et edes tiedä ja kumppanisi tahtoo myös sen unohtaa joten anna olla.

Ei taida elinaikasi riittää että pääsisit yli.

Yksi tapa on että hommaa sinkin vakipano jsotain naisesta niin helpottaa huomaatavasti eikä vituta enää niin paljon. Pidät vaimoasi vain panona ja käyt muuallakin niin sitten kun lapset aikuisia niin vo ierota jos huvittaa.

Hei Petetty45.

Kerrot, että koettu uskottomuus vaivaa sinua paljon, etkä voi lakata ajattelemasta sitä. Minulle tulee olo, että uskottomuuden tultua ilmi asia on ohitettu suht koht nopeasti, kerroitkin, että alussa ei yhtä suuria tunnekuohuja ehkä ollutkaan. Uskottomuus ja valehtelu kuitenkin rapauttavat suuresti parisuhteen luottamusta. Jotkut parit pystyvät rakentamaan luottamuksen uudelleen. Se ei kuitenkaan onnistu vain vetämällä luottamukse halkeamien päälle uusi maalikerros, vaan usein täytyy kohdata suurempi ja perustavampi muutos parisuhteessa, jotta uusi, hiljalleen rakentuva luottamus kestää. Olitteko asian ilmettyä pariterapiassa? Mielestäni voisitte edelleen hyötyä pariterapiasta. Mitä ajattelet asiasta nyt?


Merja, diakoni

Mielestäni sinun on syytä pistää eropaperit vetämään. Et voi elää jatkuvan epätietoisuuden kalvaessa sisintäsi. Vaimosi velvollisuus on kertoa perusteellisesti ja rehellisesti tapahtumat: mitä, milloin, miksi ja kenen kanssa.
Sitä paitsi eropaperit merkitsevät sitä, että pistät vaimosi selkä seinää vasten. Eroissa on muistaakseni 6 kuukauden harkinta-aika, joten eropaperit eivät vielä tarkoita lopullista eroa ja muuttoa pois kodista. Vaimollesi jää tilaisuus selvittää tilanne ja hälventää epätietoisuutesi, jolloin voi olla mahdollista jatkaa yhdessä. Ellei selvitä, ero on ainoa mahdollisuus.
Jos vaimosi selvittää tilanteen perusteellisesti ja ilmenee, että kyse on yhdestä hairahduksesta, ei ole periaatteessa syytä rikkoa avioliittoa, jos se on muuten kunnossa. Kyllä miehen pitää yhdestä hairahduksesta ajan kanssa selvitä, vaikka se kirpaisisi kovaa.
Vaimollasi on kuitenkin pitkä miinus tilillään puhumattomuuden vuoksi, ja asia on myös erikseen, jos kyse on pitemmästä suhteesta.
Harkinta on sinun. Älä jää toimettomaksi vaan ota langat käsiisi.

Ihan saman ongelman kanssa painin, avopuolisoni petti myös työkaverinsa kanssa ja alkoholilla osuutta asiaan, en tiedä monestiko olivat enkä haluaakkaan tietää, ymmärtäisin yhden kerran hortoilun mutta olivat useasti tavanneet jos puolisoon uskomista, jotain hajua oli mutta tulihan se kuin puun takaa, kuin metrisellä halolla olisi lyöty. Yritin samoin unohtaa asian mutta aina kun meni taas paremmin pettäminen tuli mieleeni, vittumaisinta oli kun nainen halusi seksiä kotona, siihen asti sujui kun ei oltu yhdännässä mutta kun se hetki koitti mieleen tuli että joku toinen on pannut naistani. Ei se muisto lähde, painaa ajatuksissa vuodesta toiseen, se on pilannut suhteemme vaikka avopuoliso kovasti yrittää että anna olla vanhat jatketaan puhtaalta pöydältä, kuka sitten pystyy, ehkä joku. Pirullisinta on yleisellä tasolla kun käymme kaupungilla ja nainen tervehtii jotakin miestä niin mielessä käy että olikohan toi se mies joka on painanut naistani vai kuka lie. Minä kun juttelen jonkun tuttuni kanssa joka sattuu olemaan nainen niin yllättävästi alkaa naisen mustasukkaisuus nousta pintaan. Ja ihan sama kuin aloittajalla, puoliso ei ole halunnut kertoa missä näkivät, miehen nimeä tai muutakaan yksityiskohtia. Toivon kuitemkin että tilanne loppui kun puolisoni vaihtoi työpaikkaa.

Tuntuu että naiset suhtautuu omiin pettämisiinsä pajon suopeammin kuin miestensä syrjähyppyihin. Vaimonikaan nähnyt mitään pahaa siinä että ajautui naimisissa oleva miehen kanssa salasuhteeseen, sai kai sitten jotain mitä kotona ei. Pelasi siinä pelejään ja mies tietty onnessaan kun sai nuorekasta vaimoani. Mutta joskus se naistenkin viehätysvoima loppuu kuten vaimollakin kävi, lihoi reilusti ja kun perse leviää ja maha alkaa roikkua hivenen ja yleinen olemus rupsahtaa kas kummaa ei enää miehet olekkaan perässä, silloin pitää yrittää lämmittää sitä omaa miestä joka saattaa kuitenkin torjua yritykset kuten minä tein, otti se vaimon luonnon päälle, huomasi ette ole enää kiinnostunut. Ajattelin että kosto on suloista, olin sitten itsekin pari kertaa yöjalassa, vaimo varmaa huomasi mutta piti mälyt mahassaa ja hyvä niin.

"parisuhteessa ja mukana on paljon taloudellisia sidoksia"

-Vain tekosyy, kun ei ole miestä antaa kenkä akalle.

Raha asiat järjestyy aina.

Koko loppuelämän miettiä kuinka eukko sai isoa munaa ja uikutti ettei mieheltään ole koskaan saanut tällaista orgasia koska sillä on niin pieni.

Nainen ei koskaan tuon jälkeen tule kunnioittamaan miestään miehenä.
Haaveilee loppu elämänsä tuosta toisesta peniksestä, unelmoi mielessään.

Ketjussa kirjoitetaan, kuin sivusuhde oli epätavallinen asia. Ei ole.

Kyselytytkimuksessa 1/3 sekä miehistä että naisista kertoo olleensa sivusuhteessa. Koska vastaajien sekä elämä että suhde on vasta keskimäärin puolessa välissä, elämänkaaren mittainen luku tulee olemaan noin 50 %, siis joka toinen. Kun sivusuhteet eivät suinkaan mene päällekkäin puolison sivusuhteitten kanssa, vain noin 25 % liitoista on sellaisia, joissa kummallakaan ei ole ollut sivusuhdetta.

Oikea tieto on välttämätön, jos pyrkii suhteuttamaan asian merkityksen. Haaveilulla, miten asian tulisi olla, lyö vain päätään seinään.

Kysymys on kahdesta tosiasiasta: ihmisen, sekä naisen että miehen, taipumuksesta moniavioisuuteen että myös mustasukkaisuuteen. Molemmat taipumukset ovat evoluution mukana syntyneitä ja geeniperäisiä. Niitä ei voi muuttaa. Taipumukset ovat keskenään sovittamattomat, mutta niiden kanssa on PAKKO elää.

Taipumus mustasukkaisuuteen noudattaa yksilöillä Gaußin käyrää, vähän mustasukkaisia on vähän, lievästi mustasukkaisia paljon, erittäin mustasukkaisia vähän. Perinnöllensä ei mitään voi, mutta voi suhteuttaa asian painoarvoa. Onnellisinta tietysti olisi, jos ei tuntisi mustasukkaisuutta ollenkaan.

Seksiasiat tulisi mustasukkaisuustaipumuksesta huolimatta voida ottaa rennosti. Pitää ymmärtää, että rajaa ei saa vetää liian kireäksi. Ei saa vaatia itseltään, mutta ei varsinkaan toiselta mahdottomia.

Vaimoni kanssa pidämme luonnollisena, että hän voi ilahduttaa miellyttäviä miehiä levittämällä käsillään suloista vittuaan, ja minä puolestani voin nauttia toisten naisten ihanan vitun katselemisesta ilman syyllisyyttä, toteuttaen luonnollista tarvettamme. Eikä sekään ole kiveen kirjoitettu. Mutta tasapuolisuutta luonnollisesti pyrimme toteuttamaan.

Minusta tuohon on ratkaisu jos kännisekoilua ainoastaan ollut kuten kertoo on se ettei osallistu enään työssä järjestettäviin pippaloihin mitenkään. Tuskin kesken työpäivän toisiaan jne. Koska siinä riski työn irtisanomiseen. Joten nyt kännäilyt yksin pois ja yhdessä kuljette. Muuta ratkaisua en näe. Ja jos ei suostu moiseen lähtee sitten sinkkuilemaan ja kännäilemään.

Ottamalla ero

Ymmärrän sinua hyvin. Minulla samanlainen kokemus, yli 20 vuotta avioliittoa takana, 3 yhteistä lasta. Puoliso kertoi minulle noin vuosi sitten useita vuosia jatkuneesta seksisuhteestaan työkaveriinsa. Suhde oli alkanut työpaikkaflirttinä ja johtanut noin vuoden kestäneeseen seksisuhteeseen työpaikalla silloin kun muut eivät olleet paikalla. Mieheni mukaan kyse ei ollut rakkaudesta vaan jännityksen hakemisesta, stressin lievittämisestä, ehkä myös imarrelluksi ja hyväksytyksi tulemisesta. Mutta ei syvemmästä rakkaudesta tai yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Vastapuolen tunteet eivät ole minulle ihan selvillä, oliko hänkin (naimisissa olevana hänkin) vain jännitystä hakemassa vai haaveiliko hän jostain pysyvämmästä. Yhtä kaikki, maailmani murtui tuona hetkenä ja palasia on keräilty kasaan siitä lähtien. Välilllä tuntuu, että kyllä tämä tästä. Välillä taas epäusko iskee, miten minun elämästäni tuli tällaista? Kuinka olen antanut kohdella itseäni näin? Kuinka ihmeessä pystyn anteeksiantoon?

Hyvää asiassa mielestäni on se, että puolisoni kertoi asiasta minulle oma-aloitteisesti ja on halunnut olla avoin edelleenkin- vastata kysymyksiini ja käydä asiaa läpi kanssani niin pitkään ja perusteellisesti kuin se minun toipumiselleni on tarpeen. Hän on myös suostunut pariterapiaan ja pyrimme terapiaan myös omilla tahoillamme. Tarpeen terapia on ollutkin. En usko että olisin voinut sitoutua tähän liittoon jos hän ei aidosti haluaisi muuttua ja luopua tuosta kaikesta vanhasta. Niinpä hän myös katkaisi pyynnöstäni kaikki suhteet tuohon työtoveriin pyytämällä esimieheltään uusia työjärjestelyitä. Osittain tämä on onnistunut, osittain kolmas osapuoli vielä kummittelee työtehtävien risteytyessä. Katsotaan mitä tästä tulee. Kun luottamuksen on kerran menettänyt, ottaa todella paljon aikaa että sen saa takaisin. Tekisi mieli seurata miehen puhelinta, sähköpostia, kaikkea tekemistä että voin tuntea olevani turvassa. Surullista. En koskaan olisi toivonut päätyväni pitkän avioliiton myötä tällaiseen tilanteeseen. Meillä on vielä iso työ että saamme välit korjaantumaan…

Puhuessani ihmisten kanssa aiheesta kuulen usein, että ”sellainen on miehen luonto” ja ”sitähän kaikki tekevät”. Onko niin todella? Ohjaako miehiä niin erilaiset asiat kuin naisia? Olenko ollut täysin naiivi pitäessäni uskollista avioliittoa mahdollisena? Olisko minun pitänyt toimia toisin, mitä meiltä on puuttunut että tämän on pitänyt tapahtua? Monia kysymyksiä pyörii mielessä, ja pitkä matka toipumiseen.

Tsemppiä kaikille saman kokeneille. Minulle puolison avoimuus asiassa on ollut edellytyksenä että olen voinut jatkaa. Ei tietenkään voi eikä kannata jäädä menneeseen, mutta asian avoin läpikäynti uudellen ja uudelleen on ollut minulle tärkeää. Ja se että puolisoni on vakuuttanut ettei hänellä ole asian suhteen enää ajankohtaisia tunteita tai suunnitelmia, ja että olen hänelle tärkein ja rakkain. Kun tämä järkyttävä tapahtuma on saanut avoimen käsittelyn, on minulla ainakin kyselytarve harventunut. Tsemppiä!

Jos mieltäsi vaivaavalle asialle ei saa pistettä (totuutta) se vaivaa sinua paljon pidempään, kuin totuus. Minun mies petti minua noin 7 vuotta sitten ja se valehtelun määrä ja salapoliisityö, jota jouduin tekemään saadakseni totuudenpalasia, oli jotain järkyttävää. Ennen tätä tilannetta olin joskus miettinyt, että en tiedä mitä tekisin, jos minua petettäisiin. Mutta empä tiennyt että kumppani ei sitä välttämättä ikinä tunnustakaan vaan roikun vuositolkulla löysässä hirressä. Jotenkin olin vain ajatellut, että jos niin käy niin se kerrotaan ja sitten itketään ja katsotaan kuinka käy. Mutta tällainen vaihehto ei käynyt mielessäkään, että en tiedä enää onko mikään mitä toisen suustaan kuulee, totta vai tarua. Hän tekee kyllä viimeiseen pisteeseen kaikkensa, etten saisi totuutta. Ja se epätietoisuus on todella raskasta. Pettämisestä on nyt kulunut melkein 7 vuotta niin, ettei siihen ole paljastunut uusia juonen käänteitä, mutta mieleni arvioi jokaisen toisen lauseen totuudenperäisyyttä ja ihmissuhteen laatua. Näen edelleen painajaisia tuosta kesästä, kun valheet paljastuivat. Enkä jaksa enää yrittää edes unohtaa. Olen taistellut vastaan niin kauan.

Tähän auttaa aina, että hankit itselle miellyttävän seuralaisen, hankit romantiikkaa ja seksiä. Sillä siitä yli pääsee..