Ihastuin, rakastuin juroon töissä

En vieläkään tajua mitä on tapahtunut.. Enkä voi käsittää miksi kirjoitan siitä tänne. Pakko kai vaan purkaa asiaa johonkin. Ehkä on muitakin saman asian kanssa painivia.

Tämä outo tunne on muuttunut ihan pysyväksi, enkä saa sitä karistetuksi, vaikka kuinka yritän. Odotan joka päivä sitä milloin hän tulee ovesta ja saa taas tunteeni pintaan. Näillä kierroksilla jaksan, koska saa enää nukutuksi kun mies tunkee uniin saakka.

Olen kokenut outoa yhteyttä häneen ihan alusta asti. Läheiseni eivät varmasti voisi uskoa tunteideni kohdetta, niin poikkeava hän on miesmaustani. Muiden silmissä hän on juro, raavas, töksäyttelevä, pelottavakin.. mutta olen jostain syystä nähnyt hänet koko ajan toisin kuin muut, ja joutunut puolustelemaan näkemystäni.

Olen jo niin syvällä, että mikään mitä hän sanoo, ei voi muuttaa käsitystäni hänestä. Minulle hän on sydämmellisin, hauskin ja koskettavin ihminen mitä olen tavannut. Olen myös huomannut että arvomaailmamme on samanlainen. Kunnioitan hänen näkemyksiään ja ammattitaitoaan, ja kerron niin herkästi muillekin.

Ongelmallisen asiasta tekee se, että olemme työkavereita. Enkä voi olla varma hänen tunteistaan, koska hän käsittelee tällä hetkellä rankkoja asioita elämässään. Pelkään etten mahdu tähän yhtälöön, tai olen vaan auttamattomasti väärä. Surullisinta on se, että luulen hänen taistelevan samojen itsetunto-kysymysten parissa kuin minäkin.

Vaikutan hänen seurassaan varmasti huolettomalta ja iloiselta, mutta joka hetki haluaisin vain mennä ihan viereen, ottaa syliin ja kertoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja kuinka sinusta välitänkään.

Miten tästä voi tai uskaltaa edes edetä....
71062
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Etsi vapaa mies! Janne on varattu naiselle, jolle et pärjää millään tavalla.

Äänestä

Tekee hyvää katsoa kaikkea kauempaa, nähdä paljon muutakin. Maailmalla on paljon ihmeteltävää, joka panee ajattelemaan. Lopulta tärkeää on vain aito kohtaaminen ihmisen kanssa.

Äänestä

Onko ihastuksesi itse ilmaissut itseään sanomalla sanan juro vai mistä niin päättelet? Jossain työtilassa?

Äänestä
  • Tämä on siis muiden kommentti hänestä. Ja kyllä, voi sanoa että työskentelemme osin yhteisessä työtilassa. Erillisissä työtehtävissä, mutta välillä myös yhteistyössä toistemme kanssa.

    Ja hyvä pointti jollain kysyä "vaimolta". Olen luullut koko ajan että on vapaa, kun on luonteeltaan millisti erakkomainen, mutta toisaalta...miksi olisi vapaa. Tiedän, ettei ole vaimoa, mutta saattaahan seurustella. Kaikki oikeat miehet kun on usein jo varattuja...

    Äänestä

Tervetuloa katsomaan arkea juuri tuollaisen miehen kanssa!

Äänestä

Voit edetä niin että otat yhteyttä vaikkapa hänän vaimoonsa ja kyselet häneltä lisää.

Äänestä

Häivyn täältä horolasta. Kirjoita kirje ja selvitä mitä helvettiä tapahtui Laakson voimalassa, kun niin pääsi käymään? Osoitteen ja nimen tiedät.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


FlamingHead kirjoitti:

En vieläkään tajua mitä on tapahtunut.. Enkä voi käsittää miksi kirjoitan siitä tänne. Pakko kai vaan purkaa asiaa johonkin. Ehkä on muitakin saman asian kanssa painivia.

Tämä outo tunne on muuttunut ihan pysyväksi, enkä saa sitä karistetuksi, vaikka kuinka yritän. Odotan joka päivä sitä milloin hän tulee ovesta ja saa taas tunteeni pintaan. Näillä kierroksilla jaksan, koska saa enää nukutuksi kun mies tunkee uniin saakka.

Olen kokenut outoa yhteyttä häneen ihan alusta asti. Läheiseni eivät varmasti voisi uskoa tunteideni kohdetta, niin poikkeava hän on miesmaustani. Muiden silmissä hän on juro, raavas, töksäyttelevä, pelottavakin.. mutta olen jostain syystä nähnyt hänet koko ajan toisin kuin muut, ja joutunut puolustelemaan näkemystäni.

Olen jo niin syvällä, että mikään mitä hän sanoo, ei voi muuttaa käsitystäni hänestä. Minulle hän on sydämmellisin, hauskin ja koskettavin ihminen mitä olen tavannut. Olen myös huomannut että arvomaailmamme on samanlainen. Kunnioitan hänen näkemyksiään ja ammattitaitoaan, ja kerron niin herkästi muillekin.

Ongelmallisen asiasta tekee se, että olemme työkavereita. Enkä voi olla varma hänen tunteistaan, koska hän käsittelee tällä hetkellä rankkoja asioita elämässään. Pelkään etten mahdu tähän yhtälöön, tai olen vaan auttamattomasti väärä. Surullisinta on se, että luulen hänen taistelevan samojen itsetunto-kysymysten parissa kuin minäkin.

Vaikutan hänen seurassaan varmasti huolettomalta ja iloiselta, mutta joka hetki haluaisin vain mennä ihan viereen, ottaa syliin ja kertoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja kuinka sinusta välitänkään.

Miten tästä voi tai uskaltaa edes edetä....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu