Vallilan sydämessä elää omaa elämäänsä pieni puliseva pesä nimeltä Pikku Vallila. Muutaman pöydän kokoinen pikkupub on lämminhenkinen ja kotoisa, puutalomainen ja narahteleva perushelsinkiläinen olohuone sadan vuoden takaa, jossa voi keskustella asiakkaiden kanssa. Mukaan ei tarvitse ottaa ketään, sillä Melleri on aina paikalla. Melleri on paikalla kaikissa olomuodoissaan, niin nuorena kuin vanhana, vastasyntyneenä, sekä selvinpäin että juovuksissa. Hän nauraa pöydissä ja remuaa pihalla, kiskoo kaksin käsin ja kirjoittaa maanisesti lattialla suoritettujen etunojapunnerrusten välissä.
Samalla kadulla on muutaman askeleen päässä muistokyltti kiinni talon seinässä. Olin niin humalassa, etten saanut sanoista selvää. En tiennyt sen olevan siinä. Minut piti taluttaa sitä katsomaan.
(Naurua)
Samalla kadulla on muutaman askeleen päässä muistokyltti kiinni talon seinässä. Olin niin humalassa, etten saanut sanoista selvää. En tiennyt sen olevan siinä. Minut piti taluttaa sitä katsomaan.
(Naurua)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olisin tavannut Arto Mellerin tämän elinaikana, hän olisi varmaan osannut sanoa jotain kaunista pienistä rinnoistani ja uudesta kampauksestani. Nyt kävi niin, että kukaan ei sanonut mitään. Ihmiset eivät koskaan kerro minulle mitään itselleni tärkeää, Ensin on kauhea vaiva, ja sitten ei ole mitään.
Boring
(hihitystä)
Melleri-keississä kiinnostavin pointti on siinä, että jos olisin ehtinyt tavata runoilijan tämän elinaikana, olisin luultavasti päätynyt jollain tasolla johonkin hänen tekstiinsä.
Ihmiset tapaavat aina päätyä teksteihin, sillä ihmiset ovat kirjoilijoille materiaalia, eli matskua, josta tekstit pääasiallisesti koostuvat.
(hihitystä)
http://hdqwalls.com/wallpapers/redhead-girl.jpg
Minusta tuntuu, että olen jonkin suuren ajatuksen äärellä. Kuulen jo sen etäistä kohinaa.
Jossain odottaa huikaisevan kaunis vesiputous ja vapaa pudotus.
(naurua)