ADD diagnoosi

Hei vaan
Näin on, että oireisto pysyy koko pojan elämän ajan, mutta huom. sitä voidaan kuntouttaa ja saada näin pojan elämä vähemmän hankalaksi.
Se että lähdimme mieheni kanssa viemään lastamme erikoissairaanhoidon puolelle tutkimuksiin, johtui siitä, ETTÄ ILMAN SITÄ HÄN EI OLISI SAANUT SITÄKÄÄN TUKEA KOULUNSA KÄYNTIIN MINKÄ NYT ON SAANUT. En jaksa alkaa kertomaan, kuinka paljon asian eteen olen tehnyt..
leimaamisesta puheen ollen: En todellakaan halua lastani leimattavan. Sen tähden en esim. anna papereita paikkakuntamme terveyskeskuksen "arkistoihin", vaan annan ne vain luettavaksi lääkärille, sekä pojan opettajalle. Mielestäni nyt, kun pojalle on diagnoosi tehty, olen helpottunut siitä, että KUKAAN EI VOI SANOA LAPSENI OLEVAN LAISKA TAI HUOLIMATON, kun asiat eivät suju, kuten toisilla. Hänen lähipiirinsä, kuten esim. opettaja osaa myös ottaa asian entistä tietoisemmin huomioon opettaessaan poikaani koulussa. jne. jne.
Varmasti ne äidit ja isät, jotka ovat käyneet saman läpi kuin me, tietävät, mistä puhun.
Nykyisin ei enää saa lapselleen ylimääräistä apua koulun käynnin tukemiseen, ellei ole selkeää näyttöä siitä, että lapsi sitä todella tarvitsee.
Oikeastaan kun ajattelen tuota sinun kommenttiasi, pidän sitä aika törkeänä. Miten kehtaat tulla esittämään motiivieni suhteen arveluitasi??? En todellakaan kaipaa tämän tasoisia vastineita.
Tähän tietenkin vastaat, että taisi kalahtaa....
Niin kalahtikin, mutta vain sen takia, miten kovaa tekstiä tämän päivän vanhemmat saavat. Tällaista asennetta olen kokenut saavani mm. ns. "ammattilaisiltakin". Suurimman tuen olen saanut poikani ihanalta opettajalta, joka on nähnyt poikani ainutlaatuisuuden ja herkkyyden läpi näiden vuosien. Hän on myös nähnyt tarpeellisena tukea meitä ratkaisussamme lähteä kerran tutkimaan poikamme tilanne. Kaiken takana on ollut - tämän kylmän ja kovan suorituskeskeisen elämäntavan keskellä - auttaa poikaamme varhaisessa vaiheessa kohti tulevaisuutta niillä taidoilla ja ymmärryksellä, jonka olemme pitkän pohdinnan jälkeen saaneet muodostettua.

Tässäkin tapauksessa voidaan sanoa, että kyseinen diagnoosi on kuten diabeteskin "Se ei parane koskaan, mutta sen kanssa on opittava elämään". Haluamme olla lastamme tukemassa tämän oppimisessa ja uskon tai oikeastaan tiedän, että siinä myöskin onnistumme.

Hei
Tässä vähän asiatekstiä aiheesta ADD. Työskentelen itse syräytyneiden ihmisten kanssa ja voin kertoa, että heissä on paljon juuri näitä ADHD/ADD - oireistosta kärsiviä. Heitä on pidetty tyhminä, ilkeinä, laiskoina häirikköinä koulussa...
En halua lapselleni samaa kohtaloa. Onneksi opettajat alkavat (ainakin osittain) jo tietämään asiasta. Myös koulutuksia järjestetään aiheen ympäriltä aika paljon. Itse kuulin tästä jälleen, kun olin koulutuksessa työni puolesta. Tällöinlastenpsykiatri puhui aiheesta. Varhainen toteaminen on parasta, mitä voi tapahtua lapsen kannalta. Silloin jää kaikki se epätietoisuus pois, jota hoitajat, opettajat ja lähipiiri kokevat tällaisen lapsen kohdtessaan...

Minun lapseni on hiljainen ja arka sekä aikaansaamaton. Ei ylivilkas - mutta siis kuitenkin hänellä on vaikeuksia keskittymisessä.



ASIATEKSTI ALKAA....


Onko sinulla keskittymisvaikeuksia? Kärsitkö levottomuudesta? Jäävätkö projektisi toistuvasti kesken? Onko sinulla jatkuvia vaikeuksia niin työssä kuin ihmissuhteissakin? Onko elämäsi ollut lapsuudesta saakka kaaosta ja kommelluksia? Jos vastasit näihin kysymyksiin myöntävästi, saatat tietämättäsi sairastaa ADD:ta, tarkkaavaisuushäiriötä.

Ei muotitauti

Psykiatri Matti Wallinin mukaan ADD (Attention Deficit Disorder) on yhtä yleinen ongelma kuin paniikkihäiriö tai kahvikuppineuroosi. Suomessa ADD:ta ei Wallinin mukaan kuitenkaan tunneta eikä siihen suhtauduta todellisena sairautena edes psykiatrien keskuudessa. ADD:tä pidetään muotitautina. Wallin korostaa kuitenkin, että kyseessä ei ole mikään uusi asia, vaan ongelma, jota lääkärit ovat kuvanneet kirjallisuudessa jo ajat sitten. Wallin kertoo, että esimerkiksi lastenlääkäri-kirjailijan Hoffmanin 1840-luvulla kirjoittamassa kirjassa Jörö-Jukka on kuvattu yliaktiivinen lapsi.

Vähättelevä suhtautuminen on aiheuttanut sen, että valtaosa ADD-potilaista on edelleenkin ilman diagnoosia. ADD:n diagnosointi olisi kuitenkin tärkeää, koska ADD aiheuttaa paitsi henkilökohtaista kärsimystä myös yhteiskunnallisia ja kansanterveydellisiä ongelmia, rikollisuutta, mielenterveyshäiriöitä ja päihteiden käyttöä.

Levoton mieli ja ruumis

ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat Wallinin mukaan olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.



Tyhmä, hullu ja laiska?

Kuten masennuksessakin, myös ADD:ssa on eri vaikeusasteita. Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia. Erityislahjakkaat selviävät Wallinin mukaan yleensä parhaiten.

ADD on biologisperäinen sairaus. Se on usein perinnöllinen. ADD:ta aiheuttavat myös hapenpuute ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. ADD-diagnoosi tehdään haastattelun perusteella tiettyjä diagnostisia kriteereitä käyttäen. Yksi keskeinen kriteeri on se, että oireita on ollut läpi elämän. ADD:hen ei sairastuta nelikymppisenä. Siitä ei myöskään parannuta taianomaisesti aikuistumisen myötä, vaan jopa yli puolella oireilu jatkuu aikuisiässä.
- On käsittämätöntä, että vastaanotolla saatetaan sanoa potilaalle, ettei tällä voi olla MBD:tä tai ADD, koska tämä on yli 18-vuotias, Wallin ihmettelee.



Täsmälääkettä ja itsehoitoa

Jo ADD-diagnoosin saaminen helpottaa usein ADD:ta sairastavan oloa.
- Ihminen tajuaa, että ei olekaan tyhmä, laiska ja hullu vaan että on kyse sairaudesta, jota voidaan hoitaa. Myös ADD:ta sairastavan läheiset osaavat suhtautua diagnoosin jälkeen tähän toisella tavalla kuin ennen, Wallin sanoo.

ADD:ta hoidetaan lääkityksellä ja mm. oppimisterapialla. Suomessa on käytetty lääkkeenä Ritalinia. Ritalin on täsmälääke, joka alkaa vaikuttaa jo tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Vaikutus kestää 2-5 tuntia. Lääkettä suositellaan otettavaksi silloin, kun keskittyminen johonkin tehtävään on tarpeen. Vaikutusaikana tarkkaavaisuus ja aloitekyky paranevat. Lääkityksen ohella on tärkeää opetella myös uusia toimintamalleja. ADD-positiivinen laatii listoja tai käyttää esimerkiksi kännykän soittoääntä muistuttamaan tapaamisista ja muista menoista.
- Itsehoito on tärkeä osa ADD:ta. ADD:n kanssa on opeteltava elämään niin kuin vaikkapa diabeteksen kanssa, Wallin toteaa.



Mm. heidän epäillään sairastaneen ADD:tä:

Albert Einstein
Winston Churchill
Benjamin Franklin

Suomenkielinen sivusto:
http://groups.msn.com/ADHDaikuiset/
home.htm

onni kirjoitti:

Hei
Tässä vähän asiatekstiä aiheesta ADD. Työskentelen itse syräytyneiden ihmisten kanssa ja voin kertoa, että heissä on paljon juuri näitä ADHD/ADD - oireistosta kärsiviä. Heitä on pidetty tyhminä, ilkeinä, laiskoina häirikköinä koulussa...
En halua lapselleni samaa kohtaloa. Onneksi opettajat alkavat (ainakin osittain) jo tietämään asiasta. Myös koulutuksia järjestetään aiheen ympäriltä aika paljon. Itse kuulin tästä jälleen, kun olin koulutuksessa työni puolesta. Tällöinlastenpsykiatri puhui aiheesta. Varhainen toteaminen on parasta, mitä voi tapahtua lapsen kannalta. Silloin jää kaikki se epätietoisuus pois, jota hoitajat, opettajat ja lähipiiri kokevat tällaisen lapsen kohdtessaan...

Minun lapseni on hiljainen ja arka sekä aikaansaamaton. Ei ylivilkas - mutta siis kuitenkin hänellä on vaikeuksia keskittymisessä.



ASIATEKSTI ALKAA....


Onko sinulla keskittymisvaikeuksia? Kärsitkö levottomuudesta? Jäävätkö projektisi toistuvasti kesken? Onko sinulla jatkuvia vaikeuksia niin työssä kuin ihmissuhteissakin? Onko elämäsi ollut lapsuudesta saakka kaaosta ja kommelluksia? Jos vastasit näihin kysymyksiin myöntävästi, saatat tietämättäsi sairastaa ADD:ta, tarkkaavaisuushäiriötä.

Ei muotitauti

Psykiatri Matti Wallinin mukaan ADD (Attention Deficit Disorder) on yhtä yleinen ongelma kuin paniikkihäiriö tai kahvikuppineuroosi. Suomessa ADD:ta ei Wallinin mukaan kuitenkaan tunneta eikä siihen suhtauduta todellisena sairautena edes psykiatrien keskuudessa. ADD:tä pidetään muotitautina. Wallin korostaa kuitenkin, että kyseessä ei ole mikään uusi asia, vaan ongelma, jota lääkärit ovat kuvanneet kirjallisuudessa jo ajat sitten. Wallin kertoo, että esimerkiksi lastenlääkäri-kirjailijan Hoffmanin 1840-luvulla kirjoittamassa kirjassa Jörö-Jukka on kuvattu yliaktiivinen lapsi.

Vähättelevä suhtautuminen on aiheuttanut sen, että valtaosa ADD-potilaista on edelleenkin ilman diagnoosia. ADD:n diagnosointi olisi kuitenkin tärkeää, koska ADD aiheuttaa paitsi henkilökohtaista kärsimystä myös yhteiskunnallisia ja kansanterveydellisiä ongelmia, rikollisuutta, mielenterveyshäiriöitä ja päihteiden käyttöä.

Levoton mieli ja ruumis

ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat Wallinin mukaan olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.



Tyhmä, hullu ja laiska?

Kuten masennuksessakin, myös ADD:ssa on eri vaikeusasteita. Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia. Erityislahjakkaat selviävät Wallinin mukaan yleensä parhaiten.

ADD on biologisperäinen sairaus. Se on usein perinnöllinen. ADD:ta aiheuttavat myös hapenpuute ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. ADD-diagnoosi tehdään haastattelun perusteella tiettyjä diagnostisia kriteereitä käyttäen. Yksi keskeinen kriteeri on se, että oireita on ollut läpi elämän. ADD:hen ei sairastuta nelikymppisenä. Siitä ei myöskään parannuta taianomaisesti aikuistumisen myötä, vaan jopa yli puolella oireilu jatkuu aikuisiässä.
- On käsittämätöntä, että vastaanotolla saatetaan sanoa potilaalle, ettei tällä voi olla MBD:tä tai ADD, koska tämä on yli 18-vuotias, Wallin ihmettelee.



Täsmälääkettä ja itsehoitoa

Jo ADD-diagnoosin saaminen helpottaa usein ADD:ta sairastavan oloa.
- Ihminen tajuaa, että ei olekaan tyhmä, laiska ja hullu vaan että on kyse sairaudesta, jota voidaan hoitaa. Myös ADD:ta sairastavan läheiset osaavat suhtautua diagnoosin jälkeen tähän toisella tavalla kuin ennen, Wallin sanoo.

ADD:ta hoidetaan lääkityksellä ja mm. oppimisterapialla. Suomessa on käytetty lääkkeenä Ritalinia. Ritalin on täsmälääke, joka alkaa vaikuttaa jo tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Vaikutus kestää 2-5 tuntia. Lääkettä suositellaan otettavaksi silloin, kun keskittyminen johonkin tehtävään on tarpeen. Vaikutusaikana tarkkaavaisuus ja aloitekyky paranevat. Lääkityksen ohella on tärkeää opetella myös uusia toimintamalleja. ADD-positiivinen laatii listoja tai käyttää esimerkiksi kännykän soittoääntä muistuttamaan tapaamisista ja muista menoista.
- Itsehoito on tärkeä osa ADD:ta. ADD:n kanssa on opeteltava elämään niin kuin vaikkapa diabeteksen kanssa, Wallin toteaa.



Mm. heidän epäillään sairastaneen ADD:tä:

Albert Einstein
Winston Churchill
Benjamin Franklin

Suomenkielinen sivusto:
http://groups.msn.com/ADHDaikuiset/
home.htm

Lue lisää

mitä lapselle voi sattua, ei ole se, että asia tiedostetaan, vaan se että lapsi hoidetaan kuntoon. Vaikka kiivas väittely asiasta jatkuu, selvää on kuitenkin, että myrkyllisten metallien poistaminen päästä on ainut keino saada todellista tervehtymistä aikaan. Ajan kuluessa pitoisuudet voivat laskea, mutta paras lopputulos saadan kelaatiohoidolla.
Normaali annoksilla täysin turvallinen karnosiini on tähän erittäin tehokas. Voi tietysti odottaa, kunnes tänne rantautuu Saksassa käytössä oleva "suoraan suoneen" annettava lääketehtaan valmistama rankka kelaatiohoito.
Oireet häipyvät, kun syy poistetaan.
Voi aloittaa heti, koska karnosiini on täysin turvallinen, ei sitä muuten saisi myydä kuin apteekeissa reseptillä. Tai voi odottaa, odottaa ja odottaa, että lääketeollisuus ehtii mukaan ja lääkärit saavat asiaan kuuluvan koulutuksen eli vähintään kymmenen vuotta.
Silloin toimitaan lääketeollisuuden edun mukaan, ei lapsen. Pari vinkeää linkkiä:
http://www.ethosplan.com/l-carnosine-information.asp
http://acta.uta.fi/teos.phtml?10127

Elohopeaa päässä kirjoitti:

mitä lapselle voi sattua, ei ole se, että asia tiedostetaan, vaan se että lapsi hoidetaan kuntoon. Vaikka kiivas väittely asiasta jatkuu, selvää on kuitenkin, että myrkyllisten metallien poistaminen päästä on ainut keino saada todellista tervehtymistä aikaan. Ajan kuluessa pitoisuudet voivat laskea, mutta paras lopputulos saadan kelaatiohoidolla.
Normaali annoksilla täysin turvallinen karnosiini on tähän erittäin tehokas. Voi tietysti odottaa, kunnes tänne rantautuu Saksassa käytössä oleva "suoraan suoneen" annettava lääketehtaan valmistama rankka kelaatiohoito.
Oireet häipyvät, kun syy poistetaan.
Voi aloittaa heti, koska karnosiini on täysin turvallinen, ei sitä muuten saisi myydä kuin apteekeissa reseptillä. Tai voi odottaa, odottaa ja odottaa, että lääketeollisuus ehtii mukaan ja lääkärit saavat asiaan kuuluvan koulutuksen eli vähintään kymmenen vuotta.
Silloin toimitaan lääketeollisuuden edun mukaan, ei lapsen. Pari vinkeää linkkiä:
http://www.ethosplan.com/l-carnosine-information.asp
http://acta.uta.fi/teos.phtml?10127

Lue lisää

Hei
Kiinnostava ajatus että lapseni päässä olisi elohopeaa.
En hallitse englannin kieltä niin hyvin että antamasi linkki minulle aukeasi muuten kuin sanakirjan avulla. Onko olemassa muita, suomen -tai ruotsinkielisiä sivuja, joissa asiasta kerrotaan?
Kiinnostaa kaikki mahdollinen apu ja tieto, mitä asiasta on saatavilla.
Olemme käyttäneet gla:ta ja kalaöljyä. En vain ole huomannut vielä mitään vaikutusta....

onni kirjoitti:

Hei
Kiinnostava ajatus että lapseni päässä olisi elohopeaa.
En hallitse englannin kieltä niin hyvin että antamasi linkki minulle aukeasi muuten kuin sanakirjan avulla. Onko olemassa muita, suomen -tai ruotsinkielisiä sivuja, joissa asiasta kerrotaan?
Kiinnostaa kaikki mahdollinen apu ja tieto, mitä asiasta on saatavilla.
Olemme käyttäneet gla:ta ja kalaöljyä. En vain ole huomannut vielä mitään vaikutusta....

Lue lisää

löytyy välitettavan vähän aiheesta. Biovitan ja Rokotusinfon sivut taitavat olla ainoat yksittäisiä aiheeseen liittyviä pätkiä lukuunottamatta, kuten:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=16166&hakusanat= elohopea
http://www.medicina.fi/fato.php - elohopeasta asiaa Toksikologian alla.

Elohopeaa päässä kirjoitti:

löytyy välitettavan vähän aiheesta. Biovitan ja Rokotusinfon sivut taitavat olla ainoat yksittäisiä aiheeseen liittyviä pätkiä lukuunottamatta, kuten:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=16166&hakusanat= elohopea
http://www.medicina.fi/fato.php - elohopeasta asiaa Toksikologian alla.

Lue lisää

Kiitos tiedoista! Toivottavasti apua keskittymisvaikeuksiin jossain vaiheessa löytyy.
Uskon vaihtoehtohoitojen mahdollisuuksiin auttaa ja toivon, että tällaisista olisi enemmänkin tietoa saatavilla.
Otan mielelläni kokemukset mm. em. vastaan, sekä myös muista vaihtoehtohoidoista - huolimatta siitä, onko niistä ollut apua. On nimittäin niin, että kaikille eivät käy samat hoidot. Toiselle voi apu löytyä vyöhyketerapiasta ja toiselle vaikkapa hivenaineista!

Aika rajua latausta.., tosin olen onnellinen jos oleyt selvinnyt "oireistasi" jotka ilmeisesti hyvin lieviä ilman rajuja törmäyksiä. Voi sanoa aikusena joka on kärsinyt "oiresta" ajoittain hyvin paljon.
Ja olen kolmekymppinen ja voin sanoa että en olisi voinut saada suurempaa vapautusta "elinkautisesta" kuyin se että nyt tiedetään mikä on ja mitä sille voi tehdä.
Totta on ettei erilaisuutta hyväksytä ja mutta itsensä hyväksymiseen tarvitaan muutakin kuin se että joku taputtaa päähän ku vähäjärkistä ja sanoo "ei sussa mitään vikkaa oo, luulet vaan.."
On pikkasen alentuvaa käytöstä. Minun mielestäni.

Hei vaan
Lomailun merkeissä mennyt viimeinen viikko, joten enpä ole käynyt/pystynyt käymään näillä sivustoilla.
Ekaksi heti korjaan aikaisempaa kirjoitustani. Puhuin siinä psykologin luokse uudelleen menemisestä... Sain selvitettyä asiaa ja aika onkin psykologille, joka on neuropsykologi!!! Joten turhaan olen siis täälläkin "mesonnut" asiasta. Lapseni pääsee vielä tälle keväälle ko. asiantuntijan vastaanotolle.

Olen itse aikoinani jo lapsen ollessa esikoulussa puhunut hänen koulukypsyydestään ja siitä, onko hänestä kouluun normaaliin tapaan. Tällöin tuli vastaus last.t.opettajilta, että heidän mielestään mitään ongelmaa ei ole koulun aloittamisessa. (Eli suosittelen jokaista äitiä ja isää luottamaan omiin tuntemuksiinsa ja vanhemman vaistoonsa lastaan koskevissa asioissa - he ovat ASIANTUNTIJOITA )
Mutta voi niitä ongelmia. Opettajankin mukaan lapsi oli "hukassa" koulussa. Varmaan hän koki koulun kaaoksena...
Hän oli koulun jälkeen erittäin väsynyt ja läksyihin meni jo eka luokalla todella paljon aikaa. Oppimisvaikeudet ilmenivät heti alusta saakka ja niitä oli alussa niin matikassa, lukemisessa ja kirjoittamisessakin.
Onneksi nyt suomen kielen kirjoittaminen ja lukeminen sujuvat jo ihan hyvin.
Testattu on monien psykologien, terapeuttien ym. taholta ja lapsella on ollut välillä henkilökohtainen avustajakin. (ei toivottua apua - ammattitaito myös ko. henkilöltä puuttui)
Vuosien aikana, ammattitaitoisten ja lapsista välittävien opettajien tuella olen apua saanut niin koulun käynnin tukemiseen. Ennen kaikkea nykyinen opettaja on antanut paljon toivoa siitä, että lapseni tulee paikkansa elämässä löytämään.
Lapseni on normaalilla luokalla, häntä ei ole mukautettujen kirjojen takia koskaan kiusattu ja opettaja tukee lastani sekä hyväksyy hänet omana persoonanaan, joka tekee asiat omaan tahtiinsa. Eli kyseinen opettaja ei koskaan anna lapselleni sellaista kommenttia, että tämä olisi laiska, huolimaton tms.!! Se on näkynyt lapseni itsetunnon huimana kohoamisena ja luottamusta pärjäämiseen on syntynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana huimasti lisää.
Pidän ymmärtävää opettajaa lapseni kohdalla enemmän kuin kullanarvoisena.
Myös toimintaterapia on ollut suurena apuna. Lapseni odottaa näitä tapaamisia ja on kehittynyt huomattavasti mm. avaruudellisten asioiden hahmottamisessa.
Toimintaterapian jossakin vaiheessa lapsi kävi läpi kriisiä siitä, että hänen täytyy sellaisessa käydä, kun ei muutkaan kaverit käy. Hän siis tajusi erilaisuutensa.
Kävimme keskustelua paljon aiheesta, mutta hän ei sitä kuitenkaan sisäistänyt kuin pitkän ajan jälkeen - vähitellen.
Erilaisuutensa hyväksyminen oli hänelle vaikeaa.
Nyt hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Hän tietää, että vaikeuksia tulee olemaan jatkossakin ja olemme puhuneet jo siitä, että hänen enkkunsa ehkä muutetaan mukautetuksi. Hän on pitänyt sitä ihan hyvänä juttuna, koska kokee sen opiskelun niin raskaaksi. Mukautetussahan hän kykenisi oppimaan asioita paremmin.. Niin ja kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö hän lukisi. Enkun sanat hän osaa kotona, mutta koulussa hän ei niitä kykene muistamaan eikä kirjoittamaan oikein. Add-lapsen on vaikea oppia asioita, joista ei pidä.. enkkua hän inhoaa..

Lapseni on käynyt aina tavallista koulua. Jossakin vaiheessa väläytettiin erityisluokkaa toisessa koulussa, jonka tyrmäsin heti. Mielestäni lapsen ei tarvitse oppimisvaikeuksien takia muuttaa koulua ja jättää kavereitaan, vaan kyseisen kunnan tulee järjestää tukea omalle koululle. Lähikouluperiaate tulee aina muistaa ja siitä pitää kiinni viimeiseen asti jokaisen erityislapsen kohdalla. Aina ei kannata uskoa ns. asiantuntijoita vaan ajatella kokonaisuutta lapsen elämässä. Eivät ne erityisluokat juurikaan enempää pysty mielestäni antamaan lapselle, jos tämä kykenee olemaan isommassa ryhmässä. (näin siis ainakin lapseni kohdalla onnistui)

Tässä nyt jotain tietoa...en tiedä onko selkeää, kun olen antanut vain ajatuksen "pulputa".

Ruljanssi kannattaa, jotta lapsesi saa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. Sitä hän ei tule ilman tutkimuksia nimittäin saamaan.
Olen itse toiveikas, sillä kun erityispuolelta tulee lausunto, sen yli eivät voi kunnan virkamiehet kävellä, vaan euroja säästämättä on tarvittava tuki annettava lapselle!
Minusta on tullut näiden vuosien aikana aika kyyninen ja itsekäskin. Olen huomannut, että kiltteydellä ei asioita saa nykyaikana etenemään.
Toivottavasti saat apua myös itse prosessin aikana. Se nimittäin on äidille usein kriisin paikka. Syyllisyys (vaikka ei olisikaan syyllinen mihinkään!), huoli ja epätietoisuus ovat raskaita taakkoja kantaa yksin. Puoliso ei ole paras mahdollinen auttaja - molemmat kun ovat samassa liemessä....

Oppimisvaikeuksia on ollut kautta historian. Kuitenkin nykyaika on löytänyt monta keinoa auttaa näitä lapsia. Toivotaan, että resursseja käytettäisiin entistä enemmän tässä valtiossa lasten auttamiseksi.
He ovat nimittäin tulevaisuus ja toivo.