Että minä inhoan maanataita, varsinkin edellisen perusteella. Miten minä sen nyt sanoisin.. No minut jätettiin.. En ole sen jälkeen saanut nukuttua enkä sen puoleen syötyäkään.. Olimme seurustelleet vasta reilun vuoden.. Minä RAKASTAN tyttöystävääni todella paljon ja olen ollut hyvä ja huomaavainen ja tietysti ne kaikki kliseet.. En ihan päästäni ole keksinyt näitä sanoja vaan ne on kaikki tyttöystäväni sanomia.. Tyttöystäväni on sanonut kyllä nauttivansa
seurastani, välittävänsä minusta ja nauttivansa seksistä.. Mutta ei tiedä rakastaako todella minua.. Tiedän ei tässä ole kulunut kuin reilu vuorokausi tapahtumasta onhan minulla aikaa toeta.. Mutta pointtini onkin se, että millä ihmeen konstilla minä saan käännettyä vielä hänen päänsä..? Vai onko siinä ylipäätään mitään järkeä..? En rupea roikkumaan jos asia on miten on, mutta puhuimme eroamisen jälkeen hyvin pitkään itkettiin ja sovittiin pysyvämme ystävinä jne.. Keskustelussa huomasin sen saman epävarmuuden, joka oli ollut silloin tällöin puheenaiheena jo parin kuukauden ajan, näistä oltiin selvitty aina puhumalla.. Suhteestamme voin sen verran mainita että puhuimme kaikesta, rehellisyydessä eikä missään ollut ongelmia.. Periaatteessa täydellinen suhde, mutta ei.. Mitä voin tehdä ilman että säikäytän hänet vielä kauemmaksi.. Pelkään että menetän hänet lopullisesti, ehkä niin on päässyt jo käymään.. Kertokaa ihmiset jos teille on käynyt vastaavaa yms.? Niin ja jos joku olisi vielä kirjoittanut ohjekirjan naiseen niin maailma pelastuisi..
seurastani, välittävänsä minusta ja nauttivansa seksistä.. Mutta ei tiedä rakastaako todella minua.. Tiedän ei tässä ole kulunut kuin reilu vuorokausi tapahtumasta onhan minulla aikaa toeta.. Mutta pointtini onkin se, että millä ihmeen konstilla minä saan käännettyä vielä hänen päänsä..? Vai onko siinä ylipäätään mitään järkeä..? En rupea roikkumaan jos asia on miten on, mutta puhuimme eroamisen jälkeen hyvin pitkään itkettiin ja sovittiin pysyvämme ystävinä jne.. Keskustelussa huomasin sen saman epävarmuuden, joka oli ollut silloin tällöin puheenaiheena jo parin kuukauden ajan, näistä oltiin selvitty aina puhumalla.. Suhteestamme voin sen verran mainita että puhuimme kaikesta, rehellisyydessä eikä missään ollut ongelmia.. Periaatteessa täydellinen suhde, mutta ei.. Mitä voin tehdä ilman että säikäytän hänet vielä kauemmaksi.. Pelkään että menetän hänet lopullisesti, ehkä niin on päässyt jo käymään.. Kertokaa ihmiset jos teille on käynyt vastaavaa yms.? Niin ja jos joku olisi vielä kirjoittanut ohjekirjan naiseen niin maailma pelastuisi..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia sulle, kyllä se siitä.
ja miksi haluat takaisin naisen, joka ei välttämättä rakasta sinua?Minä en ainakaan haluaisi sellaista ihmistä, hyvä kun hän teki siitä lopun.
Älä vielä luovuta,voihan se vielä muuttaa mieltä(naiset ailahtelevaisia)Mulla sama juttu: Tulin jätetyksi muutaman kuukauden jälkeen,Tulimme harvinaisen hyvin juttuun ja seksi oli erittäin antoisaa,Nainen sanoi rakastavansa,uhkasi jopa kosia,halusi yhteistä tulevaisuutta,asuntoa,ulkomaanmatkoja ym.eli sain sen käsityksen että hän todellakin haluaa minut rinnalleen kulkemaan,mutta kuinka ollakkaan kaikki loppui kertaheitolla,Hän ilmoitti että haluaa antaa enemmän aikaa ystävilleen,ja jätti mut lehdelle soitteleen,viimeinen tieto hänestä:Hänellä uus tuttavuus josta sanoo pitävänsä!! En ollu uskoa korviani kun olimme olleet niin läheisiä jo kuukausia,niin kaikki loppui kertaheitolla hänen puoleltaan??!! Hän kieltää ottamasta enää yhteyttä ja en sitä enää teekkään,...MIKÄ TEITÄ NAISIA VAIVAA KUN ENSIN HALUATTE KAIKEN YHTEISEN TULEVAISUUDEN,mutta seuraavassa hetkessä olette jo toisen kainalossa??!!! NAISIA EI VOI EIKÄ EDES KANNATA YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ...kantapään kautta meni oppi itsellenikin perille ja nyt vaan kärsin kaipuusta häneen..T.Jätetty myös
teiltä miehiltä. Ensin puhuu silmät ja korvat täyteen yhteisestä tulevaisuudesta ja kohta onkin jo uusi kainalossa.... Vielä monen vuoden seurustelun jälkeen... Että joo...
Maanantaita tässä inhotaan...Mut jätettiin kaks viikkoa sitte maanantaina,suhde kesti melkeen viisi vuotta. Meillä oli kaikki hyvin,varsinki viimenen vuosi oli aivan ihanaa aikaa,ku molemmat rakasti aivan täysillä ja todella löydettiin toisemme. Mutta sitte sille oli tullu valtava ahdistuneisuuden tunne,että ei ollu varma et haluaako tätä koko loppuelämänsä olevan...ku me aika nuoresta asti oltiin seurusteltu,ni kai täs se villi ja vapaa nuoruus on jääny elämättä. Ja en osaa sanoin kuvailla kuinka paljo mä sitä RAKASTAN!! Me myös puhuttiin asia selväksi sillon ku se lähti, itkettiin ja halattiin ja luvattiin pysyä ystävinä! Sanompa sullen että, jos tyttö on päätöksensä tehny niin ei sun kannata yrittää kääntää sen päätä,siitä ei oo ku haittaa. Ja vaikka onnistuisikki niin jonki ajan päästä sille tulis satavarmasti taas tunne ettei tätä halua enää! Roikkumaan ei kannata ruveta, ainakaa liiaksi!! Ystäviä teistä voi hyvinki tulla, mutta ei nyt heti aluuksi kannata pitää paljoa yhteyttä häneen, sun pitää ensi päästä hänestä irti! Tierän sen koska itte en niin oo tehny,ja nyt sitte kärsin entistä enemmän!! Eli mä koko ajan oon lähettäny jotain viestiä ja varsinki viimeset viisi-kuusi päivää jankuttanu hänelle pahaa oloani ja kyselly syitä et miks täs näin kävi! Se ei olisi kannattanu,koska se ei ainakaa oloa paranna ja toiseksi hänellä meni tänään hermot siihen...sanoi mulle et haluaa olla mun ystävä,pitää yhteyttä ja puhua normaaleista asioista,mutta ei enää jankata meirän suhteesta.Ja että kohta ei enää halua olla mun kans missään tekemisis,ku aikani ärsytän! Siinä paikassa mä sen päätin että tää pitää vain hyväksyä,vaikka tekee niin kauhean kipeää...ku en halua häntä täysin kadottaa elämästäni!! Eli hyväksy asia! Mäki jatkan yrittämistä,vaikka välillä ei jaksais enää elää, itkettää jatkuvasti, millää ei oo mitää merkitystä, ja on niin ikävä!! Se oli mulle koko elämän tärkein asia, että mahdottomalta täs tuntuu jatkaa eteenpäin!! Mutta eikähän elämä joskus voita!! :)
Näinhän se luultavasti on.. Tässä nyt ei ole muutamana yönä tullut nukuttua.. Ei se tietysti niin outoa ole.. Joillain on asiat varmasti paljon huonommin.. Mutta minä en aikonut luovuttaa.. Teen tasan yhden asian. Kun aika on kypsä kohdata hänet uudestaan aion saada mahdollisuuden yrittää uudelleen.. Kuten sanoin aiemmassa viestissä hän on ollut epävarma.. Eli siis kai minulla on edes hieman toivoa.. Odotan viikon, korkeintaan kaksi.. Sitten yritän.. Jollei jotain ihmettä tapahdu esim mielenmuuttumista toisella osapuolella.. Se sitten onnistuu tai ei onnistu..Jos en tee tätä niin en tule saamaan mielenrauhaa.. Tiedän ainakin yrittäneeni..! Kun te ihmiset luette tätä niin toivottavasti ette saa minusta minkään psykopaatin
kuvaa, koska en ole.. Rakastan vain niin paljon tyttöani.. En olisi uskonut että elämä voi potkia näin paljon.. Ei tämä ensimmäinen ero ole, mutta vaikein tästä tuntuisi tulevan.. Todennäköisesti en tule saamaan häntä takaisin, elättelen vain turhaa toivoa.. Silti, jäärä kun olen niin kokeilen kerran vain kerran sen jälkeen minun pitää niellä tosiasiat..
Minä voisin kirjoittaa tästä vaikka kirjan mutta ihan yleisen viihtyvyyden takia lopetan.. kiitoksia kaikille..