En ole ihan varma, onko tämä oikea foorumi asialleni. Juttu ei koske suoranaisesti minua, mutta läheistä ystävääni kyllä (ja koska minulta on asiassa kysytty neuvoa, koen olevani oikeutettu "tunkemaan nenäni" toisten asioihin).
Otetaan mies. Pääkaupunkiseudulta, erikoisessa&arvostetussa ammatissa, omakotitalo ja kaksi lasta (alle 5 v. kumpikin). Ja vaimo tietenkin.
Mies tapaa naisen netin kautta. Kertoo, kuinka avioliitto vetelee viimeisiään ja ero on vireillä, mutta lapsien takia pitää asua yhdessä. Suhde etenee ja mies etsii (tai sanoo etsivänsä) omaa asuntoa. Mitään vain ei tapahtu. Yhteiset suunnitelmat kariutuvat aina työesteisiin. Nainen luottaa miehen sanaan, mutta hiljalleen epäilys hiipii mieleen, kun joulu, uusi vuosi ja vappu päättyvät aina jos jonkinmoiseen esteeseen... Mies sanoo, että vaimo tietää uudesta suhteesta. Uusi suhde ei ole siitä lainkaan varma, mutta ei tiedä, miten asian selvittäisi. Mies kuitenkin tuo lapsensakin uuden naisen luo kylään, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta jne.
Mutta näin ulkopuolisena epäilyttää, tietääkö vaimo sittenkään tai onko vaimo edes samaa mieltä avioliiton tilasta? Pitkien etäisyyksien ansiosta kaksoiselämän viettäminen on helppoa.
Tämä uusi nainen ei ole mikään vamppi, vaan perinteitä arvostava nainen ja kärsii tästä tilanteesta. Jos paljastuisi, että mies on vain vedättänyt, loppuisi suhde siihen paikkaan ja soittaisi vaimolle varmasti! Mutta miten tuollaisen voi saada selville?
Otetaan mies. Pääkaupunkiseudulta, erikoisessa&arvostetussa ammatissa, omakotitalo ja kaksi lasta (alle 5 v. kumpikin). Ja vaimo tietenkin.
Mies tapaa naisen netin kautta. Kertoo, kuinka avioliitto vetelee viimeisiään ja ero on vireillä, mutta lapsien takia pitää asua yhdessä. Suhde etenee ja mies etsii (tai sanoo etsivänsä) omaa asuntoa. Mitään vain ei tapahtu. Yhteiset suunnitelmat kariutuvat aina työesteisiin. Nainen luottaa miehen sanaan, mutta hiljalleen epäilys hiipii mieleen, kun joulu, uusi vuosi ja vappu päättyvät aina jos jonkinmoiseen esteeseen... Mies sanoo, että vaimo tietää uudesta suhteesta. Uusi suhde ei ole siitä lainkaan varma, mutta ei tiedä, miten asian selvittäisi. Mies kuitenkin tuo lapsensakin uuden naisen luo kylään, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta jne.
Mutta näin ulkopuolisena epäilyttää, tietääkö vaimo sittenkään tai onko vaimo edes samaa mieltä avioliiton tilasta? Pitkien etäisyyksien ansiosta kaksoiselämän viettäminen on helppoa.
Tämä uusi nainen ei ole mikään vamppi, vaan perinteitä arvostava nainen ja kärsii tästä tilanteesta. Jos paljastuisi, että mies on vain vedättänyt, loppuisi suhde siihen paikkaan ja soittaisi vaimolle varmasti! Mutta miten tuollaisen voi saada selville?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Haluaako ystäväsi todellakin suhteeseen, joka on alkanut siitä, että ? Onko ystävä valmis siihen, että alkamassa oleva suhde voi muodostua tikapuusuhteeksi, jossa toinen osapuoli prosessoi eroaan ja tutustuu uuteen minäänsä (ero muuttaa aina ihmistä!)?
Miten ystäväsi käyttäytyisi "vaimona" tässä tilanteessa? Hyväksyisikö selkeän rinnakkaissuhteen ja sen, että lapset näkevät sekä isän ja äidin että isän ja toisen naisen yhteistä elämää? Tässä kohden monella viimeistään alkaa hälytyskellot soimaan päässä.
Lapset ovat sen verran pieniä, että eivät todenäköisesti ymärrä tilannetta, mutta hämmentävää se varmasti on. Korrektimpaa on ja useimmat fiksut aikuiset käyttäytyvät niin, että lapset pidetään ulkopuolella niin eroon liittyvistä asioista kuin rinnakkaissuhteista, kunnes selkeästi vanhemmat asuvat erillään.
Ero vireillä..? Millä tasolla? Jos eroa on haettu, on siitä olemassa asiakirja, joka on helppo näyttää, eikö? Se, että asuntoa ei ole vielä saanut - on kuitenkin ilmeisen pitkään jo etsinyt? - on usein käytetty teksyy; joskus voi olla totta, jos esim. kustannukset ylittävät maksukyvyn.
Henkilökohtainen mielipide: lasten syntyminen perheeseen muuttaa aina parisuhdetta. Äidiksi tullaan, mutta vanhemmiksi kasvetaan. Vie aina oman aikansa, kunnes muuttuneessa tilanteessa parisuhteen elementit asettuvat kohdalleen; aviomies on myös isä, vaimo on myös äiti. Ei ole tuulesta temmattua ajatus, että niin odotettuja kuin lapset yleensä ovatkin, on se samalla suhdetta koetteleva tapahtuma, johon sopeutuminen vaatii aikaa. Hyvin yleistä on se, että vanhemmuuteen panostetaan ensin ja aikuisten keskinäinen suhde jää "odottamaan". Monet parisuhteen pulmat saattavat sitten myöhemmin kulminoitua tuohon "odottamiseen".
Jokaisella on mielestäni oikeus onnelliseen elämään ja jokaisella on oikeus niin halutessaan onnelliseen parisuhteeseen. Epätyydyttävästä liitosta, mikäli ongelmia ei pystytä korjaamaan, kannattaa aina lähteä pois. Ihmiset, jotka perustelevat parisuhteen jatkamista esim. lapsilla, käyttävät hyväkseen ihmisten luontaista halua ja tarvetta suojella lapsia. Mutta onko se suojelua, jos lapset elävät emotionaalisesti vammauttavassa suhteessa? Eikö paras "koti" lapselle ole aina vanhempien keskinäinen suhde?
Ystäväsi on tilanteessa, jossa hänen on punnittava omia periaatteitaan melkeinpä epäreilusta asetelmasta käsin. Hän on ilmeisesti kiintynyt mieheen, mutta samalla joutuu luopumaan omista periaatteistaan. Kuulostaa todella raskaalta. Vielä pahmepaa on se, että ystäväsi joutuisi jossain vaiheessa toteamaan olleensa vain hyväksi käytetty.
Jotain kertonee myös se, kuinka kauan tämä suhde on jo ollut olemassa. Harkinta-aika avioerossa on puoli vuotta. Sen jälkeen sivilisäädyn voi trkistaa väestörekisterikeskuksesta.
Voin vastata ainoastaan sen mukaan, mitä ystäväni on minulle kertonut (ja mitä mies puolestaan on ystävälleni kertonut):
Ystäväni harkitsi todella pitkään suhteeseen ryhtymistä (ei ole mikään kaikista luottavaisin). Kuitenkin heillä synkkasi niin hyvin henkisellä tasolla, että päätti uskoa miestä ja toki uskottavia hänen puheensa ovatkin... Asetelma heidän suhteelleen oli se, että mies oli jo vuosia elänyt avioliitossa, jossa ei kuitenkaan ole mukana tunteita. Epävarmuuttaan ja vaimon painostuksesta avioeron lopullinen virallistaminen oli jäänyt, kunnes mies tapasi tämän ystäväni. Paperit olivat lisäksi juuttuneet byrokratian hampaisiin, minkä vuoksi harkinta-aika venyi (avioeron pitäsi olla kevään aikana lopullinen).
Tietenkään ystäväni ei osaa/ei halua ajatella uutta suhdettaan toisen "tikapuusuhteena". Tosin ystäväni hyppäsi myöskin melko nopeasti edellisestä pitkästä (8 vuotta) suhteestaan tähän uuteen. Vähän niinkuin kaksi petettyä, elämän kolhimaa löysivät toisensa...
Lapset on esitelty puolin ja toisin siksi, että ystäväni on kuitenkin iso osa miehen elämää ja päinvastoin. Minä en pidä hämmentävänä sitä, että lapsi tapaa isän uuden kumppanin, mikäli lapselle ei tule sellaista oloa, että uusi kumppani on viemässä äidin paikkaa tai että uusi suhde on jotenkin salainen. Tämä isä haluaa kuitenkin olla lapsiaan lähellä ja hänelle nämä lapset ovat kaikki kaikessa. Siksi oli luontevaa tuoda ne mukaan myös uuteen suhteeseen, etenkin kun molemmat tuntuvat olevan asian kanssa tosissaan. En tiedä, miksi isän näkeminen äidin kanssa (mikä suhde siis perustuu pelkästään yhteisiin lapsiin ja kaveruuteen) ja uuden naisystävän kanssa olisi hämmentävää... Etenkin jos isä on silmin nähden onnellinen ja tyytyväinen? Eikö lapselle ole parasta tasapainoinen vanhempi, jolla on myös oma onnellinen elämänsä?
Miehen puheiden mukaan tämän vaimo on tietenkin kylmä ja rakkaudeton, jonka vuoksi suhde kuihtui kasaan ja hän haki eroa. Samoin mies kertoo nukkuvansa kotonaan työhuoneessaan. Miehen kertomus on kyllä vedenpitävän looginen, mutta niin on mieskin.
Ystävälläni ovat epäilykset heränneet voimakkaasti (ihan tervettä kai). Ehdotin, että hän menisi miehen kanssa tapaamaan tätä vaimoa, jos kerta mies ja vaimo ovat vain kavereita. Kyllä minua eroavana vaimona ja lasten äitinä kiinnostaisi tavata ex-mieheni uusi kumppani, jotta tietäisin, millaista naisenmallia lapseni oppivat isänsä kanssa ollessaan. Tällä järjestelyllä myös kaikki epävarmuus ratkeaisi ja pelin nimi olisi selvä. Vielä tuo tapaaminen ei ole järjestynyt pitkistä välimatkoista johtuen, mutta edessä se on ennemmin tai myöhemmin: joko se tai sitten ero.
Lapset alle 5 vuotiaita, mutta . Eli kotona pari kykenee harrastamaan tunteetonta seksiä?
Ero . Ja mihinhän osaan byrokratiaa??!! Nyt tälle tarinalle nauraa jo moni! Avioerohakemus käsitellään käräjäoikeudessa. Haaste miehen toimittamssa avioerohakemuksessa on kyllä kohta, jossa kysytään, vastustaako toinen osapuoli eroa. Samaisessa kaavakkeessa todetaan kuitenkin, että asia voidaan käsitellä huolimatta siitä, vastustaako toinen eroa, tai vastaako ylipäätäsä ollenkaan haasteeseen.
Ihmeen ymmärtäväisinä ja analyyttisinä pidät alle 5 vuotiaita lapsia! Uskotko todella, että lapset tuossa iässä ymmärtävät vanhempien suhteen perustuvan yhteisiin lapsiin ja kaveruuteen??!!
Kyllä ainoa oikea tapa on ystäväsi yhdessä tämän miehen kanssa mennä vaimon juttusille. Tämä koko tarina on niin naurettava, että ainoa oikea vastaus löytynee siitä hetkestä, kun triangeli on koossa.
Aivan samaa mieltä, vakava vedätys. Byrokratia ei venytä mitään, seuraava selitys on, että lopullinen erokin venyi paperien hukkuessa virastossa. Asunto löytyy kyllä vaikka mistä puolen vuoden hakemisen jälkeen. Kaikki ne nukkuu sohvalla. Lapsien esittely antanut taas lisäaikaa, nainenhan uskoo, että tämähän on vakavaa. Seuraavat selitykset on vielä tulossa: vaimo/lapsi/anoppi/appi vakavasti sairas, yhdet häät/hautajaiset/ristiäiset pitää vielä hoitaa, ositus/lasten huoltajuus pitää hoitaa riitelemättä, jne loputtomiin, kunnes keinot loppuu ja kakkonen ei enää usko.
sitten viimeiseksi odotetaan sitä, että lapset muuttaa kotoa. Sen jälkeen nämä toiset naiset sitten vasta hoksaa että haa eihän se eronnut vieläkään. Sen jälkeen vaimo on jo niin vanha ja sairas, että ei siitä voi erota. Noh sitten odotetaan että vaimo kuolee... ja sitten sillä papalla saattaakin olla jo uusi vedätettävä kierroksessa.
Sano sille ystävälle joka oletettavasti olet sinä itse, että ei pilaa lasten elämää vaan vetäytyy hiljaa taka-alalle.
Miksi se ei muuten mene sen sun ystävän sohvalle nukkumaan se mies?
Ihan selvästi mies käyttää ystävääsi vain tietyllä tavalla hyväkseen. Keksii kaikennäköisiä pikkuvalheita vaimostaan ja suhteestaan häneen, vaikka todellisuus on aivan toinen. Kuulostaa niin hirveän tutulta - olen kokenus sen aivan hiljattain ja hyvin kipeästi. Niinhän se minunkin ihana miesystäväni sanoi vaimostaan kaikenlaista ja esitti vaikka minkälaisia juttuja, kuinka mustasukkainen vaimo on ja minun piti aina tyytyä niihin tapaamisiin, mitkä hänelle kelpasivat - minun tahtoani hän ei kuunnellut. Kunnes sitten hän monen peruuntuneen tapaamisemme jälkeen sanoa paukautti, että voisin välillä olla jonkun toisen kanssa, kun hänellä oli kiireitä. Se oli minulle viimeinen pisara ja törkeää, sydämetöntä ja täysin tunteetonta. Tunsin olevani hänelle vain esine - pelkkää hyväksikäyttöä varten. Siitä suuttuneena soitin hänen vaimolleen vihjaisten, että pitäisi parempaa huolta miehestään - hän ehkä seikkailee toisten kanssa reissuillaan. En esittänyt itseäni, mutta esiinnyin erittäin ystävällisesti ja myötätuntoisesti, jota sydämeni pohjasta häntä kohtaan olinkin. Kun mies sitten sai tietää tekoseni, haukkui tietysti minut maan rakoon ja yhä kipeämmin sain tietää olevani täysin arvoton hänen vaimonsa rinnalla. Eli niin se ääni muuttui kellossa, vaikka vähän aikaisemmin olin ollut hänen "ihana nainen" ja luullut olevani hänelle hyvinkin tärkeä. Ja kaikenpäälle hänen oli pakko tunnustaa salasuhteemme vaimollensa, mutta luuletteko, että hän kertoi koko totuutta omista menettelyistään - kyllä siinä on todennäköisesti selitetty tosi paljon minun syykseni, koskapa mies kielsi ehdottomasti ottamasta yhteyttä vaimoonsa ja olipa vielä muuttanut puhelimenkin salaiseksi. No enpä ole enää vaivautunut soittamaan vaimolle, vaikka numero siitä huolimatta onkin tiedossani. Toki ymmärrän häntä ja häpeän omalta osaltani.
Neuvoisin ystävääsi "nostamaan kissan pöydälle" ja istuttamaan miehen suoraan ja avoimeen keskusteluun. Parempi, ettei suhde jatku kovin pitkälle - siitä saa vain sisäänsä hyvin kipeitä haavoja, sen sain itse kokea. Parempi on, ettei harrastele mitään salasuhteita - on ihanaa olla suhteessa, jossa voi kaiken maailman nähden käydä ulkona, liikkua vapaasti ja ei tarvi elää pelon alla, että joku näkee. Ja on hyvä omatunto.
Kiitos vastauksistanne. Sain hieman tukea omille epäilyksilleni, joita on ollut vaikea tuoda esiin ystäväni "onnea" seuratessa.
Vaikka joku epäilikin, kyseessä en ole minä itse. Ystäväni on vain minulle niin läheinen ja tärkeä, että hänen surunsa on minun suruani. Olen useasti harkinnut "puhuttelun" pitämistä tälle miehelle, mutta mitäpä minun sanani siinä hyödyttäisi...
Aion todellakin kannustaa ystävääni, jotta hän osaisi tarpeeksi tiukasti vaatia tätä vaiimon tapaamista. Onnekseni kuulin, että jahkaamisesta väsyneenä hän oli asettanut miehelle deadlinet; joko virallinen ero ja erilleen muutto tai sitten suhde on ohi. Ystäväni tuntien tämä pitää myös paikkansa. Hän kun ei ole nainen, joka perääntyisi näin vakavassa asiassa.
Suhteeni ex-mieheeni (3 yhteistä lasta) oli jo pitkään kuralla. Vuosien aikana hänellä oli epäselvyyksiä talousasioissa, vilpillisyyttä ja esimerkiksi viikon mittaisia humureissuja, joilla ryypättiin ja mitä muuta - en tiedä. Viime vuonna ilmoitin, että muutan kesällä kuopuksen kanssa pois ja että olen kyllästynyt tulevaisuudenkuvaan hänen kanssaan. Hän oli mustasukkainen ja väkivaltainenkin joskus (avokämmenellä turpaan, puolinelsoni lattialle, tukasta repimistä, tönimistä, haukkumista ym.). Mutta rakkauttaan minuun hän vannoi alinomaa.
Hän aloitti netin käytön niiden 6 kk:n aikana, jolloin vielä asuimme yhdessä. Ensimmäiseksi hän opetteli sähköpostin käytön ja sitten deittipalstat. Olin ovela (häpeän), laadin ilmoituksen itsestäni eri nimellä ja mieheni vastasi siihen. Oli helpottavaa lukea, kuinka hän kertoili nykyisen suhteensa olevan katkolla, ehdotteli tapaamisia, lupasi kustantaa Lapin lomat, tanssireissut ja lähetteli rakkaat halit ja pusipusit joka viestissään. Ehdotin hänelle tapaamista, ja mieheni todellakin häipyi sovittuna aikana kotoa. Kumpi meistä oli ketkumpi?
Parisuhteessa on niin monta leveliä, joiden pitää toimia. Yhteiset arvot, yhteen hiileen puhaltaminen, vastuun kantaminen eri asioista yhdessä, möykkyjen selvittäminen, seksi jne. Meillä asiat lähtivät vikasuuntaan jo kauan sitten, kun mm. maksoin jumalattoman kalliita puhelinlaskuja. Hän syytteli niistä lapsia, ja lopulta sain selville, että ne olivat hänen soittojaan seksilinjoille. Mm. tästä asiasta ei koskaan saanut puhua, se oli tabu ja häpeä hänelle. Minun vaan piti antaa se anteeksi ilman selityksiä. Kun perusta murenee, ei sen päälle kannata rakentaa yksinään.