Kertokaa millaista on 60veen elämä ja arki?
Olen 50v ja mietityttää tuleva.
Mikä yllätti teitä ja mitä tulisi ottaa huomioon matkalla kuuteenkymppiin?
Millaista on kuuskymppisen elämä ja arki?
kiinnostaatietää
43
959
Vastaukset
- 8xmummi
Muuten samanlaista paitsi lastenlapsia on enemmän ja joulupöytä pitempi :D
Kannattaa kierrellä kirpputoreja, sieltä voi löytää hyviä edullisia pöytiä. Selailepa palstan kommentteja, niin ei tarvitse turhia kysellä.
H.- justwondering
Tuleeko silloin tosi moni tylyksi, kyyniseksi ja katkeraksi nuoremmille?
justwondering kirjoitti:
Tuleeko silloin tosi moni tylyksi, kyyniseksi ja katkeraksi nuoremmille?
Lueskele ole hyvä.
H.- huomattuon
justwondering kirjoitti:
Tuleeko silloin tosi moni tylyksi, kyyniseksi ja katkeraksi nuoremmille?
Juu, vanhat äijät tulee, ne joilla ei ole muuta elämää kuin netissä vit*uilu
Minä en huomannut mitään ratkaisevaa eroa edelliseen päivään kun täytin 60. Jatkettiin matkaa niinkuin siihenkin asti. Jossain lähellä Siilijärveä tosin jouduttiin vesiliirtoon, mutta tuskin se iästäni oli kiinni, satoi vain niin kaatamalla ja ehkä auton renkaatkin alkoivat olla kuluneet vaikka eivät ne olleet 60v.
- hehehehee
Se on yhtä juhlaa 🎄🎁🎆🎇🎉🎊🎂🍰🍹
Minä olen jo huomattavasti lähempänä seitsemääkymmentä, mutta sanoisin että ero on se että yritetään elää samanlaista elämää kuin viiskytvuotiaina, mutta huonommalla menestyksellä ja huonommalla ennusteella.
Minulla alkoi uusi elämä. Menin vihille 49-vuotiaana, kaksi päivää ennen kun täytin viisikymmentävuotta. Mies oli elämäni mies. Meidät vihki laamanni maistraatissa ja olin hyvin onnellinen. Olimme olleet yhdessä moninaisine ja värikkäine vaiheineen yhteensä 11 vuotta. Avioliitto tasapainotti ja rauhoitti meidän keskinäisiä välejämme muutamaksi vuodeksi. Tulihan sitä sitten kaikenmaailman haasteita matkanvarrella. Yritin ottaa huomioon ainakin sen, että toista ei voi muuttaa, eikä muokata omannäköisekseen. Molemmilla pitää olla tietty vapaus, ettei toista saa tukahduttaa vaatimuksilla ja kielloilla. Antaa tilaa, eikä riemastu pikkuasioista. Meillä oli todella vaikeita jaksoja yhdessäollessa mutta ajan kuluessa hitsauduimme yhteen. Tästä oli suuri apu ja hyöty kun mies sai aivoverenvuodon. Pääsin aika pian sairaalassa hänen "sisimpäänsä" ja pystyin keskustelemaan hänen kanssaan silmäkontaktin avulla. Tunsimme niin hyvin toisemme.
Minulla alkoi uusi elämä. Menin vihille 49-vuotiaana, kaksi päivää ennen kun täytin viisikymmentävuotta. Mies oli elämäni mies. Meidät vihki laamanni maistraatissa ja olin hyvin onnellinen. Olimme olleet yhdessä moninaisine ja värikkäine vaiheineen yhteensä 11 vuotta. Avioliitto tasapainotti ja rauhoitti meidän keskinäisiä välejämme muutamaksi vuodeksi. Tulihan sitä sitten kaikenmaailman haasteita matkanvarrella. Yritin ottaa huomioon ainakin sen, että toista ei voi muuttaa, eikä muokata omannäköisekseen. Molemmilla pitää olla tietty vapaus, ettei toista saa tukahduttaa vaatimuksilla ja kielloilla. Antaa tilaa, eikä riemastu pikkuasioista. Meillä oli todella vaikeita jaksoja yhdessäollessa mutta ajan kuluessa hitsauduimme yhteen. Tästä oli suuri apu ja hyöty kun mies sai aivoverenvuodon. Pääsin aika pian sairaalassa hänen "sisimpäänsä" ja pystyin keskustelemaan hänen kanssaan silmäkontaktin avulla. Tunsimme niin hyvin toisemme.
yksilesken kirjoitti:
Minulla alkoi uusi elämä. Menin vihille 49-vuotiaana, kaksi päivää ennen kun täytin viisikymmentävuotta. Mies oli elämäni mies. Meidät vihki laamanni maistraatissa ja olin hyvin onnellinen. Olimme olleet yhdessä moninaisine ja värikkäine vaiheineen yhteensä 11 vuotta. Avioliitto tasapainotti ja rauhoitti meidän keskinäisiä välejämme muutamaksi vuodeksi. Tulihan sitä sitten kaikenmaailman haasteita matkanvarrella. Yritin ottaa huomioon ainakin sen, että toista ei voi muuttaa, eikä muokata omannäköisekseen. Molemmilla pitää olla tietty vapaus, ettei toista saa tukahduttaa vaatimuksilla ja kielloilla. Antaa tilaa, eikä riemastu pikkuasioista. Meillä oli todella vaikeita jaksoja yhdessäollessa mutta ajan kuluessa hitsauduimme yhteen. Tästä oli suuri apu ja hyöty kun mies sai aivoverenvuodon. Pääsin aika pian sairaalassa hänen "sisimpäänsä" ja pystyin keskustelemaan hänen kanssaan silmäkontaktin avulla. Tunsimme niin hyvin toisemme.
Näkyi tulleen neljäkin elämää.
Ei silti yhtä monta kuin kissalla.- less-is-more
Tellukka kirjoitti:
Näkyi tulleen neljäkin elämää.
Ei silti yhtä monta kuin kissalla.juu ja se se mitä kysyttiin, eli millaista on olla 60 jäi puuttumaan ;)
Tellukka kirjoitti:
Näkyi tulleen neljäkin elämää.
Ei silti yhtä monta kuin kissalla.Tell
Innostuin painamaan liikaa lähetänappulaa. Pyysin ypltä poistoa. Sattuu sitä näin huippukirjoittajallekin vahinkoja.less-is-more kirjoitti:
juu ja se se mitä kysyttiin, eli millaista on olla 60 jäi puuttumaan ;)
less
Ap kysyi miltä tuntuu elämä matkalla 50-60 ikävuoteen. Minullahan loppui kuin seinään elämänhalu 59-vuotiaana kun miehen kuoli. Sen jälkeen vain suoritetaan ja muistellaan hamaan loppuun asti.- mahtavatyyppi
Kuulostat mielenkiintoiselta ja viisaalta, tuollaiseksi haluaisin tulla ikääntyessäni itsekin!
mahtavatyyppi kirjoitti:
Kuulostat mielenkiintoiselta ja viisaalta, tuollaiseksi haluaisin tulla ikääntyessäni itsekin!
:DDDDDDDDDD. Tolleen voi itse itselleen vastata.
Kyllä on vaikeaa, yhtä tuskaa ja valitusta ja eiköhän huonompaan suuntaan menene koko ajan.
Viime yönäkin piti kesken unien nousta särkylääke ottamaan, kun jotakin kohtaa vanhasta "ruumiista" kivisti niin kovasti.
Hampaat sentään on omat ja pureskelukunnossa.Minulla tässä alkaa mennä jo parempaan päin.
Torstaiaamuna kävin heittäytymässä oikein vauhdilla kylelleen asfalttiin. Potkaisin liukastuneella jalalla toisenkin jalan pois alta.
Aina välillä kokeiltava luittensa ja niveltensä kunto.
Siinä myssy silmillä kiroilin kyljellään hetken aikaa ja sitten hyvin varovasti aloin tunnustelemaan pylly pystyssä ylös nousten, että pitääkö vielä jalat alla, menikö lonkka, olkapää, polvet ... Ei käynyt pahemmin kuin mitä nyt läskit kipeentyi käsivarresta ja käsiselkä ja ranne on vaihtanut väriä. Laihemmalla ihmisellä olisi varmaan mennyt luita rikki, oli se sellainen tömähdys. Onneksi on näitä pehmusteita kertynyt ympärille ja hyvään tarpeeseen ne taas olikin.Tellukka kirjoitti:
Minulla tässä alkaa mennä jo parempaan päin.
Torstaiaamuna kävin heittäytymässä oikein vauhdilla kylelleen asfalttiin. Potkaisin liukastuneella jalalla toisenkin jalan pois alta.
Aina välillä kokeiltava luittensa ja niveltensä kunto.
Siinä myssy silmillä kiroilin kyljellään hetken aikaa ja sitten hyvin varovasti aloin tunnustelemaan pylly pystyssä ylös nousten, että pitääkö vielä jalat alla, menikö lonkka, olkapää, polvet ... Ei käynyt pahemmin kuin mitä nyt läskit kipeentyi käsivarresta ja käsiselkä ja ranne on vaihtanut väriä. Laihemmalla ihmisellä olisi varmaan mennyt luita rikki, oli se sellainen tömähdys. Onneksi on näitä pehmusteita kertynyt ympärille ja hyvään tarpeeseen ne taas olikin.Onneksi selvisit noinkin vähillä vammoilla, meidän vanhat luumme ovat kaatuessa vaarassa.
Viikko sitten metsäretkellä kumpparini jäivät parin kepakon taakse jumiin ja vauhdilla tömähdin vatsalleni rinteeseen.
Mihinkään ei sattunut, kuin vasta parin päivän kuluttua, kyljet ja selkä olivat melkoisen kipeät.
Samalla reissulla nytkähdin polvilleni, mies sanoi että "taas nurin, nosta jalkojasi vähän ylemmäs", eihän tällaisia pätkiä nyt voi kovin ylös nostaa.- kaatoja
Ancelina kirjoitti:
Onneksi selvisit noinkin vähillä vammoilla, meidän vanhat luumme ovat kaatuessa vaarassa.
Viikko sitten metsäretkellä kumpparini jäivät parin kepakon taakse jumiin ja vauhdilla tömähdin vatsalleni rinteeseen.
Mihinkään ei sattunut, kuin vasta parin päivän kuluttua, kyljet ja selkä olivat melkoisen kipeät.
Samalla reissulla nytkähdin polvilleni, mies sanoi että "taas nurin, nosta jalkojasi vähän ylemmäs", eihän tällaisia pätkiä nyt voi kovin ylös nostaa.Heh. täällähän on mummoja kaatunu kun keiloja! Eikä vielä ole jääkelit kunnolla alkaneetkaan.
Jokohan meikäläinen raaskisi tänä talvena ostaa nastakengät. Tulevat sittenkin halvemmiksi kuin lonkkaleikkaus. kaatoja kirjoitti:
Heh. täällähän on mummoja kaatunu kun keiloja! Eikä vielä ole jääkelit kunnolla alkaneetkaan.
Jokohan meikäläinen raaskisi tänä talvena ostaa nastakengät. Tulevat sittenkin halvemmiksi kuin lonkkaleikkaus.Joo joskus nakkaa sulallakin nurin, mutta nyt en ole viikkoon kellahtanut kertaakaan.
Minulla on nastakengät, jäisiä kelejä odottelemassa.kaatoja kirjoitti:
Heh. täällähän on mummoja kaatunu kun keiloja! Eikä vielä ole jääkelit kunnolla alkaneetkaan.
Jokohan meikäläinen raaskisi tänä talvena ostaa nastakengät. Tulevat sittenkin halvemmiksi kuin lonkkaleikkaus.Meillä on hyvin hiekoitetut jalkakäytävät ja oli ihan sula ja lumeton keli, plusasteita ja pientä tihkusadetta samaan aikaan, kun paistoi aurinko.
Ehkä metrin pätkä siinä oli ilman hiekkaa. Oli nähtävästi mäestä valunut vettä siihen kohtaan, huuhtonut hiekat pois ja yön aikaan jäätänyt, mikä ei ehtinyt sulaa vesisateessa. Ja just siihen minun piti astua samalla kun katseli hienoa sateenkaarta ...
Silloin sitä osaa olla varovaisempi, jos on talvi ja lunta ja tietää olevan liukasta. Silloin on talvibootsitkin jalassa, joilla ei pysty liukastumaan vaikka haluaisikin. Nyt oli niin kesäisen lämmintä, että olin lenkareissa liikkeellä.- Taikuritässä
kaatoja kirjoitti:
Heh. täällähän on mummoja kaatunu kun keiloja! Eikä vielä ole jääkelit kunnolla alkaneetkaan.
Jokohan meikäläinen raaskisi tänä talvena ostaa nastakengät. Tulevat sittenkin halvemmiksi kuin lonkkaleikkaus.Hankipa edes ne tarrapiikit. Käyvät lähes kaikkiin kenkiin. Eivät ole kauniit, mutta toimivat. Kaupoissa hipsuteltava päkiöillä tai vege jaloista ostoksilla tms.
- lacucaracha
Vaikka sinulla olisi kohtuullinen eläke, säästä hyvä pesämuna. Vanhemmiten terveydessä saattaa ilmetä yhtä ja toista, mitä ei voi etukäteen tietää, joten lääkkeisiin tms. voi mennä yllättävän paljon omaa rahaa. Jollei sinulla ole oma asuntoa ja elät vuokralla, sijoita omaan asuntoon. Tee testamentti, kuolema yllättää jokaisen ja se voi tulla aikaisemmin kuin kuvittelet. Tee hoitotestamentti edellä olevista syistä.
Hanki harrastuksia, joista voit nauttia, vaikka ikää tulisi ja kunto rappeutuisi. Jollei ystäviä ole, hanki niitä, tarvitset vertaistukea ja seuraa enemmän kuin vaikkapa sukulaisiasi. Luovu tarpeettomasta roinasta, lahjoita, anna tai myy. Mikä nyt on turhaa ei ole tarpeellista myöhemminkään. Se pätee myös niihin tuttaviin, joista ei ole iloa. Mieti, mikä saa sinut iloiseksi ja mikä kohottaa arkeasi. Mitä pitempi luettelo on, sitä parempi tulevaisuutta ajatellen.
Hoida kuntoasi. Fyysisesti hyväkuntoinen kestää myös henkiset töyssyt paremmin. Ketteryyteen uhratut hetket ja hiet maksavat itsensä takaisin moninkerroin ja liikkumisharrastuksesta tulee tapa. Jos olet pulska, laihduta. Ylipainoisena kaikki on vaikeampaa liikkumisesta lähtien ja olet myöhemmin vaarassa saada vaikkapa diabeteksen. Älä pelkää vanhenemistä, eläkeikä voi olla yllättävän kivaa. Vaikka et tekisi mitään edellä kerrotusta, luottavainen asenne siihen, että elämä kantaa riittää. Peloilla on tapana alkaa toteuttamaan itseään. No niin, eiköhän edellä kerrotusta selviä , mitkä asiat yllättivät minut (jos joku jaksaa lukea)...Lisään pitkään listaan että lopeta tupakanpoltto, jos se on paheesi. Ja tietty kaikki alkoholituotteet pois, ainakin, jos vähänkin on taipumusta kosteisiin ja pitkiin lounaisiin.
- Taikuritässä
Tuo vararahasto on hyvä muistaa. Itse eläkerahastosijoitin, kyllä juuri sitä paljon kirottua, mutta mukava lisä sekin on, jos malttaa.
- 1eero
Kynsinhampain elämässä kiinni, ajatusmaailma ei ole miksikään muuttunut vaikka pärstäkerroin näyttää muuta ole vain oma itsesi kuus-seitsenkymppisenä, hammaskipu tai kolotus ei sen pahempaa kuin viisikymppisenä
- Mikä_milloinkin
Ihmiset , niin viisi- kuin kuusikymppisetkin ovat yksilöitä, mitään mitä täällä sanotaan ei voi yleistää. Tietysti voidaan sanoa, että keskimäärin ihmiset ovat sellaisia tai sellaisia, mutta yksilölliset erot ovat suuria.
Itse aloitin ihan uudella alalla muutaman vuoden yli viisikymppisenä ja olin hyvin työsuuntautunut. Olin työelämässä niin pitkään kuin se oli siinä puljussa mahdollista ja kun jäin pois, se ei johtunut iästä, muutamat olivat 68-vuotiaiksi saakka. Minä en valitettavasti voinut olla pitempään kuin olin. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin mitä olin 10 tai 15 vuotta sitten ja ihan liian hyväkuntoinen lojumaan. Harrasteita toki on, mutta oli niitä aiemminkin. En ole koskaan ollut koti- ja perheihminen ja onneksi sellaiseen ei tarvi satsata. helpottaa ihmeesti, kun ei tule turhia paineita. Eläle toki voisi olla isompi, mutta sen siitä saa, kun ei ole luonut uraa, on ollut tyhmänsorttinen, mutta ennakkoluuloton hyppimään alalta toiselle ja opettelemaan uutta.
Fyysiset ja henkiset aktiviteetit ovat tärkeitä joka iässä. Mitä ne kelläkin ovat, niin kuka meistä mitään on neuvomaan. Siltikin, vaikka joskus olisi vaikea ymmärtää toisia. Lisäksi on aika harvoja aktiviteetteja, joita ei voisi harrastusluonteisesti aloittaa myös myöhemmällä iällä. Jos ei sitten kiinnostakaan, niin kesken vain. Ja vetelöinti on ainakin itselleni tärkeää. Mutta niin se oli myös silloin, kun olin työelämässä. Joutenoloon on jäätävä aikaa. - puheenaiheet
Onko silloin enää muuta puheenaihieta kuin sairaudet, kolotukset tai sairaalakäynnit?
puheen
Oikeastaan ei. Asun sattuneista syistä jo vanhustentalossa ja siksikin tapaan melko paljon iäkkäitä ihmisiä. Rolli ja potkupyörä ovat heillä kulkupeleinä. Heillä on paljon sairauksia, mutta asuvat itsenäisesti vanhustentalojen yksiöissä. Omaiset ja terveydenhoito käyvät auttamassa. Joillakin on ateriapalvelu jonka posti tuo kotiovelle asti. Minulla on käynyt flaksi, kun pystyn ulkoiluttamaan isoa hurmaavaa hoitokoiraa kilometrikaupalla. Olen 63-vee, eläkkeellä, mutta mitään sairauksia ei onneksi ole. Tai sanotaanko näin, että en mene lääkäriin kuuntelemaan käskyjä labroihin ja sitäkautta lääkemääräyksiin. Ne normi verenpaine-kolestrolilääkkeet lääkäri kuitenkin kirjoittaisi, ehkä aiheesta.
- näinsennä
Riippuu sukupuolesta, kumpaan satut kuulumaan, mutta naisihmisillä ero kuin yöllä ja päivällä sanoisin, valonpilkahduksia vähemmän.
- savontypykkä
Aivan huippua on 60-kymppisen elämä, kun ei työt ole rasitteena, voi tehdä mitä haluaa ja harrastaa kaikkea kivaa. Kyllä se on niin. että elämä alkaa eläkkeellä 😀😆👍
- vuosialis
Mun mielstä nykypäivänä 60vee ei ole enää mikään "vanhus" kuten ennen vanhaan kun piti tehdä ruumiillista (fyysisesti raskasta) työtä. Nyky "mummot" ja "faarit" näyttää paremmalta kun jotkut plösähtäneet kolmikymmiset ja mä itse olen plösähtäny viiskymppinen mut yritän tehdä asialle jotain....
- iskussakaikenikää
Tiedän monta hyväkroppaista kuuskymppistä jotka ei kaatuile tai kompuroi.
Vuodet vierii, minä en. - Ehkä.olen.onnekas
Vaihdoin 54-vuotiaana työpaikkaa paljon vaativampaan ja sen jälkeen fuusion myötä vielä 63-vuotiaana. Siinä meni kehittyessä 10 vuotta. Viimeiseen asti piti opetella uutta. Nyt on aika paljon osaamista ja kun olen eläkeiässä, kovasti kysytään erilaisiin tehtäviin. Kuntoani olen hoitanut aina joten energiaa on. Aktiivisuus on kai verissä, tuskin siihen voi itseään pakottaa, mutta kyllä minusta elämä on aika mukavaa ja monipuolista. Paljon tuttuja, joiden kanssa jään rupattelemaan kaupoilla ja tilaisuuksissa. Minulta puuttuu ominaisuus: en mää viitti, en taida jaksaa....
Miehelläni ei yhtä hyvin, mutta yhteiskunnan vastaantulon ja minun avustuksella parempaan pyritään. Sairaus iski ja sen myötä mennään vain niihin tapahtumiin mihin apuvälineillä pääsee. On niitä, kun panostaa kiinnostavien kohteiden etsimiseen. Tänään pikkujouluun vapaa-ajan taksilla, omavastuu 3 euroa/sivu ja viikon päästä teatteriin, avustajan tiketti vain 22 euroa.
Tiedän ettei kaikki tätä menoa jaksaisi, ainakin sisaret hengästyvät jo kun puhuvat kanssani puhelimessa. Vähempikin riittäisi löytääkseen vain kohtuullisesti maksavan, toiminnallisen elämän, kukin voimiensa mukaan.
Se yllätti, ettei elämääni hiipinytkään tylsyys ja yksinäisyys kuten yli 50nä epäilin. Tiedän ettei kaikki ole itsestä kiinni, paljoon vaikuttaa sattuma, terveydentila, taloudellinen tilanne jne.- immeiset
Varmaan geeneistäkin kiinni, kuka lapaantuu flaegmaattiseksi ja kuka senkun porskuttaa.......?
Vaikka tulisi sairauksiakin niin voi ne jo nuorellekin tulla. - Mikä_milloinkin
Todella mukava lukea viestisi, erittäin positiivinen puheenvuoro!
Ei pidä jäädä miettimään, mitä minulta puuttuu, vaan mihin minulla vielä on mahdollisuuksia. Realiteetteja toki on, itselläni myös, enkä ole niistä täällä kirjoittanut juurikaan. realiteetit rajoittavat.
Mutta tuollainen mielen virkeys uudelle kuin sinulla, on hienoa! Jatka samaan tapaan.
60 ja 10kk jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle, siitä suoraan eläkkeelle.
Elämä on lokosaa. Ainahan noita pieniä kremppoja iän myötä ilmaantuu, niiden kanssa pärjää.
Paljon on kiinni omasta luonteenlaadusta ja siitä, että miettii, mitä oikeasti haluaa.
Jos kohtuullista terveyttä riittää, siis, että pysyy toimintakykyisenä on melkeinpä se tärkein asia.- päivätperäjälkeen
Porskuta samaan malliin vaan kuin tähänkin asti. Ei tule mitään kummempaa rysäystä. Itse olen 64 v. Saa nähdä rysähtääkö elämä jotenkin toisenlaiseksi sitten 70 v. Mielenkiintoista.
- paskavanhuus
Monia nelikymppisiä eläköityminen ja ikääntyminen pelottaa.
Työttömyys on sitä luokkaa että eläke jää pieneksi ja lähinnä surullisesti naurattaa nämä 60-vuotiaat jotka on niin pihalla tästä nykymeiningissä missä me työttömät kamppaillaan, että pokkana neuvovat säästämään, sijoittamaan ta eläkerahastopuheet. Säästämään mistä? Nyt meitä laitetaan ilmaistöihin 9euroa päivä. Miettikää. Töihin ilman kunnon palkkaa mistä ei kerry eläkettä.
Totuus on että kusessa ollaan kun eläkeikä on ajankohtainen, kukaan ei palkkaa edes nelikymppisiä nykyään.
Vanhuus pelottaa.- Psykoterapeutitar
Tämänpäivän työelämä on niin arvaamatonta, että on paha mennä kenellekään ohjeita antamaan. Hyvä, että ehdin just ja just alta pois!
Kuvittelin itsekin olevani viralliseen eläkeikään asti duunissa, jos ei nyt kokopäiviä, niin sitten osa-aika ja olisin siitä mukavasti pikkuhiljaa leppoistanut. Mutta ei vain mene enää niin. Ei ole enää leppoista osa-aikaista, eikä nykyistä orjatyötä kestä nuoremmatkaan. Sääliksi käy niitä pientenlasten äitejä tai ikääntyviä työntekijöitä, joiden täytyy yrittää jotenkin selvitä ja jos ei selviä, niin potkitaan pellolle.
Silloin, kun itse olin viisikymppinen, niin kuvittelin systeemin kulkevan aivan erilailla. En edes ajatellut, minkäläiseksi tulevaisuus muodostui. En ajatellut, että työelämä teki minusta ramman ja työkyvyttömän ennenaikojaan ja, että ennen niin kivasta työstä tuli nykyisenlainen painajainen.
Nyt, kun olen yli kuusikymppinen ja pois työelämästä, niin en voi kuin helpotuksesta huokaista ja nauttia elämästä. Elämä on yksinkertaista ja mukavaa! Lapset ja lapsenlapset tuovat mukavasti vaihtelua ja vähäiset ystävyyssuhteet piristävät sopivasti. Olo on kuin ikuinen lapsuuden sunnuntai!
Kuusikymppisen elämä ja arki on tasaista ja rauhallista. Ei ole työhuolia jos on terveyttä niin saattaa monelle olla elämän parasta aikaa.
Ei minua yllättänyt mikään, olen aina haaveillut elämästä jossa voisi vaihteeksi elää vain itselleen, Eläke riittää hyvin menoihin, mikäpä on ollessa.- hytinäx1
Siis 60 vuotiaan elämä ja arki. Jos ei ole vielä eläkkeellä tai työttömänä niin sitä vielä paiskitaan töitä. Minäkin sain uuden kokopäivä työn 60 vuotiaana, onneksi. Mitäpä sitä terve yksinasuva ihminen kotona pähkäilisi päivät pitkät? Vielä on muutama vuosi siihen varsinaiseen kansaneläke ikään ja kyllähän tässä jaksaa jos terveyttä riittää.
Kovasti ammattiliitto pommittaa sähköpostiin eläkeneuvonta palavereihin osallisuimsta, mistään muista kursseista ne ei ílmoita enää. Katsotaan sitten jos sitä edes elää 65 vuotiaaksi voi olla että käyn 64 vuotiaana ottamassa selvää miten niitä eläkehakemuksia tehdään ja minkäkokoista eläkettä sitä todellisuudessa sitten alkaa saamaan.
Mietin tässä just omien Suomessa asuvien sisaruksien elääkkeelle jäämisiä. Kaksi heistä ei edes elänyt 60 vuotiaaksi ja kaksi olivat jo ennen 55 vuotis ikäänsä työkyvyttömyyseläkkeellä ja aivan aiheesta.
Vapaa-aikahan menee siinä harrastuksissa, teattereissa, lomilla ja ystävien sekä lasten perheiden keskuudessa aivan kuin 50 vuotiaanakin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2701700Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki141652- 1351231
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?1251124- 83807
- 164730
Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...
Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä168721Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri
Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala408638- 52582
Tajuan kyllä
että molemmilla on omat elämänsä ja kuvionsa ja rakkaansa. En odota mitään enkä ole tunkemassa mihinkään. Kai silti saa52525