Uskottomuustesti testattu ja toimii

Rakkauden haudalla

Olen 40v nainen, 2 jo yläkouluikäisen äiti ja vaimo. Olen pitkään ollut yksinäinen avioliitossa. Seksi ei ole tuntunut miltään vuosiin, koen olevani arjesta täysin yksin vastuussa, mieheni on kuin kolmas lapsi. Asioista on keskusteltu usein. Mies myöntää ettei osallistu arkeen, ei tee edes ehdotuksia kuinka asiaa parannettaisiin. Hänen mielestään koti on vastuullani, koska näin on ollut aina. En vain jaksa enää. Meillä iso okt, 2 autoa, piha. Kaikki minun vastuulla, laskujen maksusta lähtien. Hoidan lumityöt, rännienputsaukset, tyhjennän viemärit, siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Kaiken tämän lisäksi kuskaan harrastuksiin ja käyn itse töissä. Vähäisen vapaa-aikani urheilen. Olen ikäisekseni hyvässä kunnossa, kaunis ja aina huoliteltu. Erosta on puhuttu muutamia kertoja. Mies kokee olevansa tarpeeton. Irrallinen osa perhettä. En ole tuntenut halua vuosiin. Haluaisin haluta, mutta tunne ei tule vaikka kuinka yritän ja ajattelen puolisoni hyviä puolia. Yritän mennä lähelle, halata, suudella. Se ei vaan tunnu miltään. Yritän keksiä yhteistä tekemistä, mies ei innostu. Hänen mielestään voisimme vain harrastaa seksiä useasti päivässä, minä kaipaan henkistä yhteyttä. Aktiivista ihmistä kenen kanssa harrastaa, käydä ystävillä, ihmistä jonka viereen haluan nukahtaa ja kenen vierestä herätä onnellisena. Ihmistä joka kantaa arjen vastuun kanssani. Mieheni on tuntunut taakalta jo vuosia. Minä puolestani osittain marttyyrina en edes anna mahdollisuuta osallistua. Viikonloput minä urheilen, käyn tapahtumissa, olen lasten harrastuksissa. Mies juo pe, la viinapullon ja muutaman oluen, syö epäterveellisesti ja tahtoo seksiä. Näin kärjistetysti. Ei innostu meidän muiden menoista, vaikka teinitkin usein pyytävät isää mukaan. Nyt muutama kk sitten tapasin lapseni harrastuksissa miehen. Hän on täysin oman mieheni vastakohta. Ulkonäöllisesti ei mitenkään omaa miesihannettani vastaava, mutta joku hänessä sytytti heti. Kun tapasimme tunne oli hyvin voimakas molemmilla. Hän otti yhteyttä, halusi tavata vaikka tiesi minun olevan naimisissa. Tapasimme muutamia kertoja liikunnan parissa, ikään kuin kaveripohjalta vain aikaa yhdessä viettäen. Olen taistellut tunteitani vastaan, Yrittänyt löytää yhteyttä mieheni kanssa mutta se tuntuu sitä turhemmalta mitä enemmän yritän. Kerroin tunteeni, että olen haluton koska koen olevani arvoton, mieheni loukkaantui syvästi. Hänen mielestään olen täydellinen ja haluttava, minä en vain koe hänestä samoin. Nyt en enää pysty pidättämään tunteitani. Myönsin itselleni että olen rakastunut. Olemmme muutamia kertoja suudelleet, emme menneet pidemmälle vaikka molemmat tahtoisivat. Mahdollisuuksia on ollut mutta joku järjen ääni on aina tullut väliin. Olen aina ollut uskollinen miehelleni. Tämä pohjaton kaikesta yksin huolehtiminen on saattanut mut tilaan, jossa en näe muuta keinoa kuin erota. Olen tyytymätön, en halua puolisoltani enää seuraa, en läheisyyttä, en seksiä. Tunne jota tunnen tämän toisen miehen kanssa on huumaava. Aivan kuin kyseessä olisi ensirakkaus. Teen ajatuksissani asioita, joita en koskaan voisi kuvitella tekeväni mieheni kanssa. Tiedän että jos haluan pelastaa liittoni, minun pitäisi kertoa miehelleni että olen ihastunut, oikeasti miettinyt eroa. Mutta kun en tiedä haluanko pelastusta. Vapaana oleminen tuntuu niin paljon houkuttelevammalta. En tiennyt että voisin tuntea tätä kiihkoa, himoa, kipinää ja halua. Luulin olevani vain kykenemätön seksiin. Nyt tuntuu että haluan eroon ihmisestä jonka piti olla elämäni rakkaus. Haluan olla yksin jotta voin tehdä mitä haluan, kenen kanssa haluan. En halua pettää tai olla uskoton. Tämä uusi ystävänikään ei halua. On tunteistaan yhtä hämillään kuin minä. Sovimme ettemme enää tarkoituksella tapaa, tai viestittele. Lasten harrastuksessa näemme kuitenkin viikoittain ja ne suudelmat polttavat jo katseissa. Kaikki se mitä olemme viestein toisillemme tehneet ilman fyysistä kontaktia, tuntuu iholla kun vain ajattelemmekin saati katsomme toisiamme. Tämän seurauksena etäännyn aviomiehestäni koko ajan enemmän, eikä se edes tunnu pahalta. Ainoa mikä tuntuu pahalta on kaipuu toisen ihmisen luo, toisen miehen syliin ja suudelmiin. Tunne tuntuu siltä että hukun. Olen täysin hukassa. Kerronko miehelleni ja tukahdutan tunteeni, vai lähdenkö ja katson olisiko elämällä tarjota vielä jotakin muuta? Kuinka olette selvinneet toiseen rakastumisesta? Itselleni tämä tuntuu herätykseltä, että suhde on epäterve. En tiedä olisiko tulevaisuuteni tämän toisen miehen kanssa, lähinnä tuntuu siltä että haluan elämän jossa voin kokea eläväni.

Kuvittelenkohan ihan omiani?

Mieheni on pyytänyt kaveriltaan kuvaa jossa makaa kissan kanssa sohvalla.. laita jos kehtaat. Pyytääkö siis tosiaan jotain kissakuvaa vai kuvittelenkohan vaan että kyse on jostain muusta kun lemmikkieläimestä? Ei varmaankaan ollut tarkoitus tulla silmiini koko viesti. Mielipiteitä.

should I stay or should I go

Selvisi juuri että miehelläni on profiili useammassa eri nettisaitilla joissa hän sekä jakaa itsestään alastonkuvia että hakee seksiseuraa. En tiedä onko tavannut ketään mutta mitä mieltä olette tästä? Kaksi lasta ja takana yhteisiä vuosia 20...kiva pikku ylläri. Eli mitä oikeasti mietin on että jäädä vaiko lähteä.