Millaista on kuoleman rajan toisella puolella?
Vakavasti sairas mies oli lähdössä lääkärin vastaanotolta. Äkkiä hän pysähtyi ja kysyi: ”Tohtori, minä pelkään kuolemaa. Kertokaa minulle, millaista siellä rajan toisella puolella on?”
Lääkäri mietti hetken ja vastasi hiljaisella äänellä: ”En minä tiedä.”
”Te ette tiedä, vaikka olette uskovainen mies,” hämmästyi potilas.
Lääkärillä oli käsi viereiseen huoneeseen vievän oven kahvalla. Oven takaa kuului vikinää ja raapimisen ääniä. Kun lääkäri avasi oven, sieltä loikkasi sisään koira, joka ryhtyi häntäänsä heiluttaen iloisena kieppumaan isäntänsä jaloissa.
Potilaansa puoleen kääntyen lääkäri sanoi: ”Huomasitte varmasti, miten tuo koira käyttäytyi? Se ei ole ollut koskaan aikaisemmin tässä vastaanottohuoneessa. Niinpä se ei voinut tietää, mitä oven takaa löytyisi. Ainoa asia, minkä koira tiesi, oli se, että sen isäntä oli oven tällä puolella. Siksi, kun ovi avautui, se ei hetkeäkään epäröinyt juosta iloisena ilman pelkoa ja epäröintiä ovesta sisälle.”
”Minulla on vain hyvin vähäinen aavistus siitä, mitä kuoleman rajan toisella puolella on”, lääkäri jatkoi. ”Mutta yhdestä asiasta olen varma: sen oven takana minua on odottamassa minun Herrani. Se tieto riittää minulle. Kun tuo ovi avataan minulle, astun siksi siitä sisälle iloisin mielin ja ilman pelkoa.”
------
Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. (1.Kor.2:9) (R.Telaranta)
Vakavasti sairas mies oli lähdössä lääkärin vastaanotolta. Äkkiä hän pysähtyi ja kysyi: ”Tohtori, minä pelkään kuolemaa. Kertokaa minulle, millaista siellä rajan toisella puolella on?”
Lääkäri mietti hetken ja vastasi hiljaisella äänellä: ”En minä tiedä.”
”Te ette tiedä, vaikka olette uskovainen mies,” hämmästyi potilas.
Lääkärillä oli käsi viereiseen huoneeseen vievän oven kahvalla. Oven takaa kuului vikinää ja raapimisen ääniä. Kun lääkäri avasi oven, sieltä loikkasi sisään koira, joka ryhtyi häntäänsä heiluttaen iloisena kieppumaan isäntänsä jaloissa.
Potilaansa puoleen kääntyen lääkäri sanoi: ”Huomasitte varmasti, miten tuo koira käyttäytyi? Se ei ole ollut koskaan aikaisemmin tässä vastaanottohuoneessa. Niinpä se ei voinut tietää, mitä oven takaa löytyisi. Ainoa asia, minkä koira tiesi, oli se, että sen isäntä oli oven tällä puolella. Siksi, kun ovi avautui, se ei hetkeäkään epäröinyt juosta iloisena ilman pelkoa ja epäröintiä ovesta sisälle.”
”Minulla on vain hyvin vähäinen aavistus siitä, mitä kuoleman rajan toisella puolella on”, lääkäri jatkoi. ”Mutta yhdestä asiasta olen varma: sen oven takana minua on odottamassa minun Herrani. Se tieto riittää minulle. Kun tuo ovi avataan minulle, astun siksi siitä sisälle iloisin mielin ja ilman pelkoa.”
------
Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. (1.Kor.2:9) (R.Telaranta)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valaiseva esimerkki.
Eikö kiinnosta.
Ateismin vastaista poistettu.
On aina jotka eivät pääse valoon siis ovat kummituksia--- ihmeellisiä tapahtumia.
Sielu ei erkani heti kuoleman jälkeen, myös aivojen toiminta jatkuu ajan.
Näitä on ollut myös Suomessa kirjoissa ja tulee olemaan elämässä.
Helena Konttisen henkilöhistoriassa on pysäyttäviä tietoja rajantakaisista olotiloista, jotka ovat omien valintojemme seurausta.
Raamattu kertoo jotain.
Jes.14:9 Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaaksensa sinut vastaan, kuin tulet. Se herättää haamut sinun tähtesi......
Niinkö..
Meidän naapurin rouva kävi ajan rajan toisella puolella noin vuosi sitten. Hän kertoi, että ihmisen kielellä ja sanoilla hän ei voi kuvata mitä hän siellä näki. Vuosien kivut olivat poissa. Hän oli kokenut siellä kaikki näkemänsä ihmeelliseksi ja valo oli ollut siellä sanomattoman kirkasta. Hänelle kerrottiin taivaassa, että hänen on palattava takaisin ja kerrottava näkemästään läheisille. Rouva heräsi kuolemasta ja odotti malttamattomana ystäväänsä, joka oli tulossa katsomaan häntä. Kun ystävä näki naapurin rouvan, hän sanoi, että jotakin ihmeellistä oli tapahtunut, kun äsken kuoleman lähellä ollut sairas oli täynnä naurua ja iloa. Kun rouva oli saanut kertoa ajan rajan takana näkemät asiat, mitä pystyi kertomaan ihmisten kielellä, hän kuoli muutamien tuntien jälkeen tapaamisesta.
Olin kerran nuorempana ennen uskoontuloa nukumassa kotona. Näin yöllä unen tai näyn, jossa olin siirtynyt ajan rajan taakse. Ihmisiä oli valtavasti jonossa etenemässä valkean pellavaverhon reunaa, joka ylettyi maasta pilviin saakka. Verhon takaa hohti kirkas valo ja sieltä kuului huminaa, kuin valtavan ihmispaljouden ääntä. Lähestyin jonossa kohti suurta valkeaa porttia kohti. Ihmiset olivat vaiti ja kaikki ihmiset pysähtyivät portin eteen. Tuli minun vuoro ja näin portin edessä suuren enkelin, jolla oli valtavan suuri kirja toisessa kädessä. Toisella kädellä enkeli käänsi kirjan lehtiä. Enkeli kysyi kuka minä olen? Kerroin peloissani nimeni ja enkeli alkoi kääntää sivuja kirjastansa. Kun etsimiseen kului aikaa, sanoin, ettei siellä varmaan minun nimeä ollut! Enkeli jatkoi hetken sivujen kääntämistä ja sitten hän sanoi, että minun nimi löytyy kirjasta. Sanoin enkelille,etten ole tehnyt mitään Jumalan valtakunnn hyväksi. Enkeli kallisti suurta kirjaa minua kohti ja näin siellä sivun alalaidassa muutaman rivin tekstiä, joten en pystynyt lukemaan. Tämän jälkeen heräsin unesta tai näystä ja ajattelin, että tämä oli Jumalan kutsu minulle, että tekisin parannuksen. Seuraavana sunnuntaina menin kirkkoon ja kirkon penkissä sanoin Jumalalle, tässä minä olen, syntinen ihminen. Jos tahdot, ota minut opetslapseksesi. En tuntenut yliluonnollisia tunteita, mutta ajattelin, että olen antanut itseni Jeesukselle, se riittäköön. Nyt siitä päivästä on kulunut kauan, vuosikymmeniä. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ajattele, että siellä elämänkirjassa on edelleen ne muutama rivi tekstiä, joista en silloin kymmeniä vuosia sitten pystynyt lukemaan.