Onko kellään kokemuksia ns vapaasta suhteesta? Meillä on tosi hyvä suhde ollu jo 8 vuotta. nyt tosin oon alkanu tuntuun että pitäis vielä päästä vierasta maistaan. En haluais tätä nykyistä suhdetta lopettaa joten oon ajatellu ehdottaa kumppanille tällästä "vapaata suhdetta". Kertokaa kokemuksianne ja mielipiteitä.
"vapaa suhde"
sissi
244189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
...teidän "parisuhde" taitaa enteillä lopun alkua.
Vapaa suhde voi toimia joillakin ihmisillä. Useimmilla se ei toimi. Kaikkein harvimmin vapaa suhde toimii tilanteessa, jossa kiinteä suhde yritetään muuttaa vapaaksi. Näin tehtäessä suhde useinmiten päättyy, tai (harvemmin) muuttuu takaisin kiinteäksi.
meillä ollut nyt viimeiset 10 kk vapaasuhde. Mieheni seikkailuista en tiedä. Enkä ole varma haluaisinkokaan. itsellä oli vaan lähinnä smmosta flirttiä ja tanssimista baareissa. En ole semmosta tyyppiä et voisin yhden yön juttuja tosta vaa heittää. Mulle vaan kävi hassusti... ihastuin yhteen mieheen, tapasin hänet baarissa... ja olen hänen luonaan pari yötä ollut... Mieheni ei tiedä. ja ehkä parempi niin. me ei sovittu oikeen sääntöjä ja nyt jälkeenpäin on alkanut tuntua ettei suhde ainakaan meille sovi. Tai mulle. Mieheni on semmoinen kiltti ja huomaavainen, mä taas menevä ja tempperamenttinen. Ja tuntuu et olen mustis miehestäni (tiedän ettei saisi?) ja olenkin ehdottanut että voisko tän vaiheen lopettaa... menee vaan pää sekaisin ja ahdistaa.
viesti aika sekava kun kiiressä kirjoitin...
miehellesi vapaata suhdetta, yritä kartoittaa hänen ajatusmaailmaansa. Nimittäin, jos sellainen asia on ehdottomasti hänelle mahdoton, ei ehdotusta kannata edes tehdä. Ellei sitten aivan leikin varjolla.
Mikäli uskot hänen olevan henkisesti kypsä edes harkitsemaan asiaa, niin mikä ettei. Itse sanoisin, että hommaan ei kannata ryhtyä, ellei pari kykene kommunikoimaan hyvin, ja ellei suhde perustu molemminpuoliseen toisen kunnioitukseen. Niin hassulta kuin se monista ehkä kuulostaakin, suhde on sitä vapaampi mustasukkaisuudesta, mitä enemmän puolisot kunnioittavat toisiaan ihmisinä.
Itse en ole mustasukkainen naisistani, koska tiedän ettei ihmistä voi omistaa. Aito rakkaus ei omista vaan se on valmis kaikkeen mikä on hyvää rakkauden kohteelle tai mitä rakkauden kohde haluaa.
Viestisi olisi kyllä paremmin kuulunut parisuhdepalstalle. Pointtihan ei ollut tekstissäsi yhden yön jutut, vaan sinun parisuhteesi.
no pilkunnussintaa:D!!!
Kaikki ihmiset, jotka lukevat parisuhdepalstaa, eivät välttämättä lue tätä palstaa. Ja sama toisin päin. Uskon, että kirjoittaja haluaisi mahdollisimman paljon keskustelua ja palautetta tekstilleen. Mikäli hän olisi kirjoittanut tekstinsä "oikealle" palstalle, täyttyisi hänen tavoitteensa paremmin.
Mulla ja miehelläni on vapaasuhde. Olemme heilastelleet n. puoli vuotta ja meidän tarkoitus uudelleenarvioida tilannetta kesällä (ts. jatketaanko näin, jotenkin muuten tai lopetetaanko).
Mun mielestä tämä vapaasuhde toimii tosi hyvin. Ilmoitetaan tekstiviestillä toiselle etukäteen, jos aikoo harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa: muiden kanssa käytetään aina kondomia, ettei tarvitse pelätä sukupuolitauteja. Muusta toiminnasta ei tarvitse raportoida.
Tosin, tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme liukumassa ns. 'luonnollisista syistä' monogamiaan: ei vaan tee mieli naida muita kun puoliskon kanssa on niin hyvä olla. Eikä oikein ehdikään, kun kyhjötetään niin paljon keskenämme. Kuitenkin mun mielestä on kauhean helpottavaa, kun ei ole sidottu toiseen, eikä toinen pyri tukahduttamaan minun tai omaa seksuaalisuuttaan ja siksi haluan pitää vapaasuhdesopimuksesta kiinni ainakin toistaiseksi.
Mulla ja tällä mun entisellä oli n. 3 vuoden ns. vapaasuhde.. Pitkään sitä kesti ja jatkui ja oli ja olis edelleenkin äärettömän hyvä ja turvallinen olla siinä vierellä..
Mutta elämän realiteetteja taas kerran ja ehkä nykyaikaa.. -Se loppui, ehkä ite rakensin suhdetta toiveis mut tämä toinen ei halunnut samaa, pelkkää näkemistä vain, vaikkei syy hänen mukaan ollutkaan siinä, etteikö olis tai etteikö edelleen tykkäis.
Ei vaan halua sitoutua ja on aika jatkaa eteempäin elämässä.
Ehkä Se pisti poikki, koska koko suhde muuttui omistavaksi ja enemmänkin tosiaankin aidon suhteen kaltaiseksi, ei ollukkaan pelkkää tapailua ja halipusuttelua vaan tuli mustasukkaisuus..
En sitte tiedä miten Se pystyi lopettamaan koko homman tosta vaan, myönnän, mä olin ahdistava ja tapailut tihentyi kokoajan..
Ehkä niin..
Ja ehkä se oli liian pakkomielteenomaista mulle, vaikka muutakin elämää ja muitakin miehiä oli.. ainakin tarjolla..
Niinkuin se aina on, aina löytyy muita jne..
Silti, vaikka kaikki on tälläkertaa ehkä lopullisesti loppu ja tekee helvetin kipiää myöntää se itelle ja ajatella sitä ja kaikkea, niin silti mä välitän ja tykkään älyttömästi, kukaan ei voi sitä tunnetta multa ottaa pois..
Mä toivon, että edes joskus meiän tiet vielä kohtaa.. jne jne...joku mielenkiinto edes tai muuten vaan tän Miehen kaipuu..
-jos kaipaa enää..tai tunnustaa tai antaa edes ittensä kaivata ja soittaa..
Siihen asti mä jatkan todellakin elämää ja pidän sen visusti sielä missä Se jo on, sydämessä..ja muistojakaan ei kukaan voi multa pois ottaa..onneks..
Ellei sitte ne satu ja vie liikaa voimia, on pakotettava itten unohtaan ne ja löytää ja tosissaan koko sydämessää ettiä uutta joka olis samankaltanen ja jota kohtaan kokis tuntevansa yhtä voimakkaasti..
kunnon vuodatusta, juma tää käy jo terapiasta ittelle:))
Toivottavasti tuo 17 ei oo sun ikä, koska mun päähän ei ainakaan mahdu mitenkään, että miten 17 vuotias on voinut olla 3 vuotta ns. vapaassa suhteessa!
Äläkä vaan sano, että kyseessä oli joku ikäistäsi vanhempi (lue: täysi-ikäinen) mies, joka todennäköisesti halusi vain p*nna teiniä.. Sillä noitahan näyttää riittävän. Itsekin sellaisiin monasti törmänneenä tiedän mistä puhun.
Ite oon aloittanut tämän ns. seksielämäni melkein 16 vuotiaana, mutta kyllä siihen aikaan pitäisi kuulua, että se mahdollinen seksi harrastetaan mieluiten niiden oman ikäisten poikien kanssa. Eikä ainakaan täysi-ikäisten.
Tosin nyt tämä minun kirjoittama juttu lähti ihan väärälle suunnalle, koska en edes tiedä minkä ikäinen kumppanisi oli. Elikkä pahoitteluni siitä. Mutta nythän sun on hyvä sanoa, että olin väärässä ja olit ikäisesi kanssa.
Joo me päätettiin alkaa miehen kans TÄYSIN vapaa suhde. Pantiin siis poikki ja molemmat on nyt todella vapaita. Saa aivan VAPAASTI nyt SUHTEILLA, ymmärrätkö. Toimii hyvin.
jooh, no 17 on kyllä ikä, ja tämä mies täysikänen.
Mutta..olihan siinä siis pitkiäki aikoja ja välillä tosi lyhyitä välejä kun nähtiin..Mutta koko 3 vuotta tää tai se rasitti aika paljon..ja esti rakentamasta muita kunnollisia suhteita tai haluamasta sen kummempaa niistä, joilla olis ollu "antaa" enemmän.
Mutta toi paneminen ei ollu se keskeinen asia, oltiin kyllä oltu ihan oikeessaki suhteessa aiemmin..oli vaan vaikiaa päästä lopullisesti irti..
Ja enemmän se olin MINÄ, joka enemmän halus nähdä jne..
Puhuttiin kyllä aika paljon tästä tai siitä meidän jutusta että mitä s on ja miks..lopputulokseen ei varsinaisesti koskaan tultu mutta vaan että ikävä on..ite olisin ollu siis valmis seurustelemaan..
Parempi vaan että loppuis lopullisesti, mutta ehken siihen pysty, siihen jäi riippuvaiseks..
Toivottavasti jossain vaiheessa tuntuu siltä, että elämään voisi tulla joku muu tai ainakin joku sellainen jolla on antaa enemmän sinulle ja sinä olet valmis ottamaan vastaan (ja toisinpäin). Itse olen sellaisen kultakimpaleen löytänyt :)
Keskity nyt elämään ja kyllä noista riippuvaisuuksista pääsee irti *been there done that*.. ennen kuin huomaakaan ;)
No kyllä mulla kuitenki pääs on se tieto ettei elämä tähän lopu..
Ja se ihminen oli/on mulle justiin jonkullainen riippuvuus..Josta yli vaikee päästä irti!
Mutta ei vaan onneks oo pokkaakaan soitella sille tai mitään..Se on varmaan niin täynnä jo mua ja mun tunteita ja oli varmaan sitä koko juttua täynnä muutenki..
Mutta kun ei ihastu kehenkään, joka ihastuis muhun ja tavallaan mä ajattelin et mä halun antaa jollekki takas sitä pahaa oloa joka itellä on ku se jonka niin lujaa olis ja haluis omaks, torjuu, ja hyväksyy suhdetta vaan tapailun ja sen yhden asian osalta, siihen piti koko kolme vuotta tyytyä..
Toisaalta siitä sai voimia ylipaljo aina ku sielä oli, mut sen jälkeen oli kauheeta ku tunnusti itelleen sen tosiasian, etten mä siitä miestä itelleni saa.
No mut oliko sulla sit tämmönen joku suhde vai?kerros vähä..Ja jos ei nii onnee sulle kultahipun johdosta;)!!!
Minäkin olin joskus aikoinaan aivan totaalisen riippuvainen yhdestä miehekkeen tekeleestä. Meinasi lähtä järki, kun ei saanut tunteilleen haluamaansa vastakaikua.
Seurustella yritettiin ties kuinka monta kertaa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kummallekin tuli aina vain paha mieli. Taisin olla 16 vuotta, kun tapasin tämän ihmisen ja ensimmäinen 1.5 vuotta meni siihen, kun tunteet olivat tyystin yksipuoleisia lukuunottamatta tällaisia "kaverillisia" tunteita... Jossain vaiheessa se meni sitten siihen, että olimme keskenämme fuck buddyjä keskenämme tyyliin "autetaan kaveria hädässä"..
Sitten jossain vaiheessa pakotin itseni olemaan välittämättä hänestä. Eikä muuten varmaan mennyt kuin puolisen vuotta hiljaiseloa (tällä tarkoitan nyt sitä, että olimme vain hänen kanssaan kavereita ilman mitään sen kummempia eli seksiä/suuria tunteita;)) tämän kaverin kanssa niin hän sitten rupesi vaahtoamaan siitä kuinka tärkeä hänelle olin ja mitkä hänen tunteensa ovat minua kohtaan. Sanoin hänelle, että olet puolivuotta myöhässä..
Olin saanut tuossa puolessa vuodessa saanut täysin tapettua tunteeni häntä kohtaan (eikä muuten ollut niin helposti tehty kuin sanottu tässä) ja olenkin todella kiitollinen etten saanut häneltä silloin aikanaan riittävän ajoissa vastakaikua. Varmaan koitimme olla kavereita vielä reilun vuoden siitä, kun tämä ihminen tajusi tunteensa minua kohtaan. Sitten oikeastaan erosimme niin, ettemme ole edes koittaneet olla enää ystäviä keskenämme. Tuo ystävyyden jatkuminen olisi ollut ihan mahdottomuus, koska hän koitti vaatia minulta aktiivista yhteydenpitoa ja muutenkin enemmän mielenkiintoa häneen kuin muihin kavereihini.
no tekee hyvää kuulla että pystyit pääsemään siitä yli..
Ite oon miettiny että miten se suhde sitte loppuu vai loppuuko kokonaan koskaan..mutta pakkohan sen ny vaan on loppua, ennenku siitä tulee enää isompaa murhetta ja vihaa sitte taas..
Eikai kukaan kuitenkaan halua panna ketään ihan jos olis ihanihan varma ettei siinä oo tunteita tai että se on vaan seksiä??voi olla että mun romanttista ajattelua ja paskapuhetta..
Niinkun moni asia, mitä on oppinu ettei ookkaan niin ruususta mitä oon halunnu ajatella..
Ihmiset on aika kylmiä ja tunteettomia ja niinedespäin..
Yksinkertasesti tämä mies, johon olin rakastunut ja tavallaan vaan enää riippuvainen, ja ikävä oikestaan sitä tunnetta, muttei enää samallalailla, ku se sanoi sen lopun aika selkeesti, ettei yksinkertasesti oo vaihtoehtoja, enkä saa sen päätä käännettyä.
tavallaan sitä mä siinä kunnioitanki, en haluiskaan olla mikään ei-toivottu vieras jne..
Mutta saa parempaaki, on sellasia, jotka on valmiita kunnon suhteeseen, koska tunteet vaan ei aina riitä, tai suhteessa ei varmaan oikeen ikinä..??
itse olen kanssa 17-vuotias ja ns. poikakaverini 21. oltiin tapailtu jotain 3 viikkoa kun hän yllättäen kertoi ettei halua seurustella. siitä tuli aika pitkä keskustelu, muttei kuitenkaan loppupeleissä johtanut mihinkään.. hän sanoi että voidaan jatkaa kuten ennenkin, vietetään aikaa yhdessä, rakastellaan, mikään ei muutu. ei vain suunnitella tulevaisuutta eikä puututa toistemme asioihin. sinänsä hyvä idea, kun itekkin olen nuori vielä, ja haluan kokeilla uuttakin välillä.. ja kuitenkin on aina olemassa joku. se vain mietityttää että voiko tällainen suhde jatkua kovin kauaa? varmasti hänkin joskus haluaa sitoutuaa pysyvään suhteeseen, jos ei minun kanssani niin jonkun toisen sitten. tämä kai vain on jokin huoleton välivaihe hänen elämässään..
hänen mahdollisista "toisista" naisista en tiedä, enkä haluakkaan, eikä hänkään tiedä minun olleen sängyssä toisen kanssa. tilannetta mutkistaa vielä sekin, että tämä "rakastajani" on kihloissa ja asuu avovaimonsa kanssa. silti hän haluaa pitää minutkin, sitä mitä meillä on voisi kutsua kaveriseksiksi..
"poikakaverini" kyllä sanoo ettei tähän liity ketään kolmatta, hänellä siis ei kuulemma ole ketään muuta. mutta miksi hän sitten ei halua sitoutua? mikä häntä ahdistaa?
Häntä varmaan ahdistaa se, että kummatkin olette tuollaisia sitoutumiskelvottomia. Miksi itse vaatisit häntä seurustelemaan, kun itsekin tuusaat ties missä.
jos seurustelisimme oikeasti, en _tietenkään_ pettäisi häntä. mutta kun säännöt on sovittu ja saa tehdä mitä lystää niin miksi ei? haluaisin kyllä ns. oikean suhteen hänen kanssaan mutta kun hän itse ei ole valmis (ainakaan vielä?) niin otan ilon irti elämästä tämän toisenkin kanssa. niin kauan kuin se on mahdollista.
hyvänen aika.. kyllä esim. 19-vuotias POIKA voi olla aivan yhtä teini kuten 17-vuotias tyttö. Saanen vielä huomauttaa että useimmat tytöt kehittyy sekä henkisesti että fyysisesti nopeammin kuin pojat? ja mitä tuohon "teinin panemiseen" tulee niin ohimennen tässä sanon että meillä se on pikemminkin päinvastoin.. siis yleensä se olen minä joka tekee aloitteen seksiin, ja minä olen myöskin se joka sitä useammin haluaa/tarvitsee. että jos tässä hyväksikäytöstä puhuttaisiin niin otsikot kuuluisivat: "teini käytti hyväkseen aikuista miestä!" ;D että näin meillä päin. ja hienosti menee.
Voi voi. Kannattaisi olla rehellinen ja pyytää kumppania lähtemään joskus jumppaan tai lenkille sekä panostamaan jälleen pukeutumiseen. Kyllä se on ehdottomasti paras tapa elvyttää suhdetta.
joo, kokemusta löytyy...kyllähän se oli ihan kivaa aikaa, mutta kauheasti se työnsi mua ja tyttöystävää eroon toisistamme. siihen se sitten loppui, ku tyttöystävällä ei pää enään kestänyt. toisin sanoen se tuli niin mustasukkaiseksi meikäläisestä, että ei ollut järkeä jatkaa yhdessä. se mitä sovittiin, ei kyllä kauhean hyvin toiminut, koska se nainen piti mun seuralaisia kilpailijoina itselleen. vaikka just oltiin sovittu, että jos alkaa tuntua pahalta lopetetaan koko juttu, eli tollainenkin vaihtoehto on olemassa. kovaa kanttia se vaatii ja luottamusta kumppaniin....jos et ole varma miten kumppanisi tähän suhtautuu, älä tee sitä. useimmat ottaa sen täytenä epäluottamuksena...voi päättyä siihen että
oot kota sinkku. en tiedä onko sen arvoista...vaikea sanoa, tosin kokeilemalla tietää.
Joo kyl mä huomaisn että vähän väärälle palstalle tuo viesti tuli. Mut kumminkin kiitos kaikille vastanneille. Oli hyviä vastauksia. Sen verran vielä asiasta kuitenkin että meistä kumoikaan ei ole mustasukkaista sorttia ja molemmat halutaan olla yhdessä ja silti molemmilla on välillä haiku vieraisiin. Voihan se olla että sen kerran kun kokeilee voi todeta että kyllä on parempi pysyä keskenään. Saa nähdä ny. Tänään mä aion ehdottaa. Kiitos vielä kerran vastauksista.
sitten, miten kävi!