Niin,olen siis ollut uskoton miehelleni. Menin sänkyyn hänen ns.työkaverinsa kanssa ja ihastuin. Mikä saa ihmiset tekemään tälläistä? Meillä on todella paljon ongelmia tällä hetkellä mutta eihän ne ratkea toiseen sänkyyn hyppäämällä. Syytä en omaan uskottomuuteeni löydä,vai onko yksinkertaisesti niin ettei mieheni merkitse minulle niin paljon kuin luulen?
Nyt mietinkin päivät pitkät mitä teen,eroanko miehestäni,tunnustanko tekoni vai olenko hiljaa ja jatkan niinkuin ei mitään???
Pää on ihmisen lapsella ihan pyörällä....
Nyt mietinkin päivät pitkät mitä teen,eroanko miehestäni,tunnustanko tekoni vai olenko hiljaa ja jatkan niinkuin ei mitään???
Pää on ihmisen lapsella ihan pyörällä....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ylittänyt rajan ja rikkonut jotakin neitseellistä, jonka varaan parisuhteet yleensä rakennetaan. Ei ihme, että sitten mietitytää.
Olet kuitenkin hienosti oivaltanut sen, ettei omia ja parisuhteenkaan ongelmia voi paeta, ei ainakaan kolmannen osapuolen syliin. Tulee vaan lisää syyllisyyttä ja entistäkin huonompi olo.
Kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa sua muuten kuin ehkä kuuntelemalla kun sä käyt läpi ajatuksiasi ja yrität päästä sopuun itsesi kanssa. Kun pettää toisen luottamuksen, pettää aina myös itsensä ja sellainen ei tee koskaan hyvää itsetunnolle.
Ehkä kannattais antaa tunteiden hiukan laantua ja ajatusten selkiintyä ja vasta sitten tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen.
"Meillä on todella paljon ongelmia tällä hetkellä mutta eihän ne ratkea toiseen sänkyyn hyppäämällä."
Ratkeaahan ne noinkin. Nyt vain kerrot miehellesi ja tämä potkii sinut pellolle. Ongelma ratkaistu, eikä sitä tarvi ajatella enää. Se on niin helppoa.
Olet tehnyt rikoksen miestäsi kohtaan ja tunnontuskat ovat valtaisat. Ensimmäisenä päivänä olisit valmis hyppäämään parvekkeelta vain, koska oksetus omaa itseään kohtaa on niin suuri. Seuraavana päivänä olet niin häpeissäsi, ettet pysty kohtaamaan muita ihmisiä ja kaikki onnellisuus ja arkielämä osuu silmiisi. Miten ihanalta kaikki silloin itse asiassa tuntuukaan, kun asiat ovat hyvin. Kolmas päivä saa sinut vihaamaan itseäsi.
Sydämeesi sattuu katsoa toista silmiin, nähdä hänen autuaan tietämätön katseensa. Kierrä veistä haavassa, kierrä, kierrä. Elämä opettaa, muuten et ole edes aikeissa opetella. Miksi koskaan kääntäisit puukon pois itsestäsi päin, jos et tietäisi miten se lipeää? Tilaisuus on suuri varas. Katso, missä voit liikkua turvallisesti. Ei uimaankaan kannata lähteä yli voimiensa, merien tuolle puolen.
Tunne jatkuu koko loppuelämäsi, seuraa perässäsi. Se olkoon opetuksena itse kullekin, toivottavasti aikaisena herätyksenä, jotta tulevaisuudessa voit tehdä oikeat ratkaisut. Älä päästä itseäsi helpolla, muutoin et välttämättä koskaan opi.
Kukaan ei ole täydellinen, kuten ei myöskään suhteenne. Mutta onko siinä kenties jotain niin perusteellista vikaa, ettet syvällä itsessäsi välittäisi sen edes rikkoontuvan? Et ollutkaan ajatellut kaikkea, en minäkään...
ratkaisu: et kerro mihellesi mitään, ja asia vaivatkoon sinua loppuelämän, sen uskoton ansaitsee. Kuitenkin, pelastat parisuhteesi panostamalla siihen nyt ja jatkossa täysillä ja VANNOT ITSELLESI, ETTET ENÄÄ IKINÄ TEE NIIN. SE ON NIIN VÄÄRIN!!!!!
Näin tein itse.