Talvisodan jälkeen teki armeija kriittisen tutkimuksen kantahenkilökuntaan kuuluneiden upseereiden toiminnasta. Tuloksena se että 1/4 upseereista floppasi eli he eivät täyttäneet heihin asetettuja odotuksia. Hyvin moni upseeri ei päässyt enää myöhemmin rintamakomentajan tietäviin vaan sullottiin kotirintamalla pois pilaamasta asioita.
Toisaalta - kyllä niitä tyrijöitä riitti jatkosodassakin eikä joku pataljoonan komentaja Bäckman ollut ainoa negatiivinen tapaus. Jatkosodassa alkoholismi pehmensi yhä useamman komentajan aivot.
Toisaalta - kyllä niitä tyrijöitä riitti jatkosodassakin eikä joku pataljoonan komentaja Bäckman ollut ainoa negatiivinen tapaus. Jatkosodassa alkoholismi pehmensi yhä useamman komentajan aivot.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varusmieskokemukseni+perusteella+voin+todeta,+että+tuo+25%+pätee+yhä+edelleen.
Ainoastaan+teillä+Tiltuilla+pysyy+rivit+100+%;n+kunnossa+vaikka+on+"talon+puolesta"+ilmaiset+vodkat!
Onneksi tuolloin olivat vielä Saksassa koulutetut jääkärit armeijan selkärankana. Mitenhän nykyaikana kävisi...
Huomasin armeijan aikana kovien kasarmisimputtajien olevan metsäkeikalla heikkoja, epävarmoja ja jotenkin aloitekyvyttömiä. Korvasivat heikkoutensa tuolle ärjymisellään. Jonkinlainen vaisto sanoi ketkä olisivat olleet tositilanteessa luontaisia johtajia.
Kyllä mäkin olisin tanssinut takalinjoilla tikkuviinan voimalla
Aliupseerikoulun ajoilta jäi mieleen koulun vääpelin turvetuliaispuhe. Seisoimme käytävällä nelirivissä, kun vääpeli saapui puhumaan. Jo naamasta näkyi, että alkoholia oli tullut vuosien mittaan ainakin haisteltua.
Hyvät oppilaat, kun teidät on tänne valittu, valittu, niin muistakaa, että tämä on sellainen paikka, paikka, että täällä ei mitään asioita, toisteta, toisteta.
Totisena täytyi seisoa, nauraa ei kukaan uskaltanut.
Sarkasmi on taitolaji, jota ei olisi kannattanut edes yrittää asevelvollisuusikäisille tyrkyttää.
Eihän se ammattinimike mitään kerro. Upseereista osa sopi komentajiksi osa esikuntaan, huoltoon kouluttajiksi. Näin muissakin ammateissa.
Viina on vienyt monta hyvää miestä eikä pelkästään armeijassa vaan muissakin. Mitä vähemmän esimiehen valvontaa sitä suuremmat mahdollisuudet juoda.
Monikohan viihdetaiteilija on flopannut uransa?
Toisaalta kun vastassa on samanlaisia ääliöitä niin ei paljoa vaadita pärjäämiseen. Suomalaisilla vaan oli vähemmän miehiä tapatettavaksi.
Kapiaiset kuittailivat täysiä tilejä koko sodan aikana, kun muut miehet taistelivat vain tupakkirahalla.
Olosuhteisiin nähten kapiaiset oppivat tavoille talvisotan jatko-osassa. Viimeistään silloin.
Tavanomainen lukema melkein missä tahansa sodassa. Rauhan aikaisessa toimessaan pätevä upseeri voi olla sodassa kelvoton tai sijoitettu väärään tehtävään. Lukaisepa sotahistoriasta millaiset komentajanvaihtokarkelot käynnistyivät vaikkapa ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa sekä Saksassa, Ranskassa, Venäjällä että Itävallassa.
Kun kantaupseerit joutuivat talvisodassa yleisesti komentamaan paljonkin suurempia yksiköitä kuin rauhan aikana ja sellaiset harjoitukset olivat jääneet vähiin, siinä oli käsillä vakava vaara. Onneksi suomalaiset upseerit selvisivät kuitenkin kohtuullisesti alkuvaiheen yli ja työ tekijäänsä neuvoi. Lisäksi vihollisellakin oli sama ongelma puhdistusten jälkeen.
Joissakin komentajavaihdoksissa päämaja piti turhankin kiirettä. Esimerkiksi IV AK:n Heiskasen erottaminen jo muutaman päivän jälkeen vaikuttaa paniikkireaktiolta Suojärven menettämiseen. Tosin siinä vaiheessa lienee paniikki ollutkin Mikkelissä lähellä, kun mikään ei onnistu...
Entäpä tämä Talvisota-aikainen Korsu-Kustaa, josta Wolf H Halstikin mainitsee muistelmissaan tähän tapaan:
Erään kerran nähtiin korkea-arvoisen upseerin kinastelevan ja viittelöivän, sekä luultavasti vielä käyttävän äänenlahjojaan kuuluvaan sorttiin. Tuon episodin kauempaa nähtyään eräs totesi että "Onko Korsu-Kustaa" nyt tullut hulluksi nähtyään ensi kertaa kuukausiin päivänvalon.
Gustav Hägglund mainitsee Leijona ja Kyyhky kirjansa sivulla 17 isänsä Woldemar H:n Talvisodan aikaisia toimia kuvatessään kuinka Laatokan pohjoispuolelle tehty 1. vastahyökkäys epäonnistui:
"Isäni kertoman mukaan ensimäinen, liian syvälle kurkottanut vastahyökkäys epäonnistui osaksi myös inhimillisitä syistä. Kärkeä johti rautaisessa maineessa ollut eversti, isäni hyvä perhetuttu. Hän lähetti raportteja kärjen etenemisestä -komentokorsustaan kaukana etulinjan takana. Hän näet pelkäsi niin, ettei uskaltanut mennä edes tarpeilleen korsun ulkopuolelle, vaan lähetti sai kantaa jätökset ulos. Tämän jälkeen everstiä ei pääsetetty lähellekään rintamaa."
Montakos "kotiosumaa" saanutta onkaan käynyt linnan juhlissa? Taisi olla monella upseerilla kiire pois tulituksesta ja pelko että osuu? Aikas moni näistä on käynyt esittelemässä linnanjuhlissa mitaleitaan aikoinaan....Todella rintamaurhoja....Mannerheiminristin joutui ansaitsemaan muut mitalit sai persettä nuolemalla...Mutta osaahan suomi upseeri jotain:Juoda känniin itsensä,se ei ole muuttunut mihinkään!
Kollaan kenraali -kirja on taas melko erikoinen, suorastaan hutaisu, tunnetusta miehestä, josta tuleekin kirjan myötä "Kitilän suurmottimestari" ja paljon muutakin.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/eeva-kaisa-ahtiainen-woldemar-hagglund-kollaan-kenraali/828445
Kirjassa mainitaan sivuilla 199-200 Nihtilästä vain muutaman kerran aika väheksyvään sävyyn, mutta ei sitä miksi hän saapui sinne, kuinka kauan hän viipyi siellä ja mitä hän sai siellä aikaiseksi.
Valo Nihtilän visiitistä Woldemar Hägglundin esikuntaan Talvisodan alkupuolella eli 5.1.1940 - 23.1.1940.
Perusteellisempi juttu Nihtilän osuudesta mottien syntyyn kerrotaan Pertti Kilkin kirjassa Valo Nihtilä -Päämajan eversti, WSOY 1994. (VN:n muistelmien pohjalta kirjaksi kirjoittanut PK)
Luvussa Laatokan Karjalassa tehtiin motteja, s.44-52, kerrotaan suorasukaisesti Woldemar Hägglundista ja VN:n saamasta ensivaikutelmasta.
S.46: "Nihtilä saapui IV Armeijakunnan esikuntaan, joka nyt oli siirretty Suistamolle, 5.1.1940. Hänen asemansa oli ymmärrettävästi erittäin kiusallinen, eikä sitä helpottanut lainkaan Hägglundin ärtymyt ja runsas alkoholin käyttö. Myöhemmissä kirjallisissa tuotteissaan molemmat vaikenevatkin hienotunteisesti Nihtilän kolme viikkoa kestäneen käynnin yksityiskohdista."
Käynnin seurauksena mm. erotettiin VN:n rauhanaikainen esimies eversti Olkkonen, joka asusteli liki 10 km etulinjojen takana (Impilahden) pappilan kellarissa ja oli johtavinaan taisteluita, vaikka hänen joukkonsa eivät paikoin olleet edes kosketuksessa viholliseen. Hän oli päättänyt selvitä sodasta hengissä... Tuostakohan se W. Halsti kertoo kuinka alusastiakin oli käytössä kun komentaja ulos ei uskaltanut pitkiin aikoihin. Oliko tämä nyt se kuuluisa Korsu-Kustaa, joka kuulemma sekosi nähtyään päivänvalon pitkästä aikaa?
WH oli jo muutamaan kertaan yritellyt vastahyökkäyksiä Päämajan käskyjen mukaan, mutta ne ei olleet johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin. Nihtilän käynnin seurauksena ja hänen mukanaan tuoman JP 4:n voimien rohkaisemana oli syntynyt Kitilän suurmotti ja sen itäpuolelle useita pienempiä motteja eli syntyi ne kuuluisat Lemetinmotit ja Kenraalimotti. Mottitaisteluita käytiinkin sitten sodan loppuun asti ja Hägglundia pidettiin suurena sotasankarina.
Nihtilä, tuo monen operaation ideoija ja toteuttajakin, jäi ilman hänelle kuuluvaa kunniaa ja korkeita mitaleita sekä Talvi-, että Jatkosodassa. Miksiköhän? Taisi toisten kateus olla suurin syy.
Tämä kannattaa myöskin lukea Nihtilästä
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
Semmoinen Saksan jääkäri... sankkoon sontija...
Tämmöinen Saksan jääkäri
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hannes_Olkkonen
Tämä ei voi olla Korsu-Kustaa, koska komensi joukkoja Jatkosodassakin ja oli virassa sotien jälkeenkin.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Inkala
Kantakörreillä enää pelkkiä virkailijatehtäviä. Tuskin minkäänlaista todellista kenttäkelpoisuutta