MOT vai SSMT?
TV1 esitti MOT-ohjelmassaan tarinan käytetystä tuontiautosta. Ohjelma sisälsi yksipuolisen kuvan todellisuudesta. Kolaroidun tuontiauton sijasta kannattaisi huomiota kiinnittää lunastettujen kolariautojen muodostamaan ongelmaan. Se ei hetkauta viranomaisia lainkaan, vaikka ongelma on paljon suurempi, kuin mitä MOT havaitsi.
MOT kertoi Lahdessa asuvasta Audi Avantin ostajasta, joka oli hankkinut lahtelaisesta autoliikkeestä Saksasta tuodun käytetyn ajokin. MOT onnistui jäjittämään auton historian, vaikka se oli autoliikkeen mukaan ollut mahdotonta. Vakuutusyhtiön Saksassa lunastaman auton raato oli korjattu ilmeisesti Puolassa ja myyty moneen kertaan, ennen kuin se päätyi välittäjän avustuksella suomalaisen autoliikkeen myyntihalliin.
MOT–ohjelmassa osoitettiin, että auton matkamittaria oli peukaloitu. Autossa oli lisäksi vikoja, joiden perusteella ostaja oli perumassa kauppaa. Hän kuitenkin muutti mieltään ja kauppa tehtiin. Sen jälkeen palastui, että autossa oli kaupanpäällisinä vikoja yllin kyllin. MOTin ansioksi on laskettava se, että se onnistui saamaan saksalaisen Allianz-vakuutusyhtiön tekemän kustannuslaskelman Audi Avantin korjauksesta. Auto katsottiin tuhoutuneeksi (Totalschaden) ja korjaaminen kannattamattomaksi. Saksassa auton omistaja saa pitää raadon ja tehdä sillä mitä lystää.
MOT ei kertonut mitään siitä, kuinka kertaallen hylyksi luokiteltu auto oli korjattu. Sen sijaan kävi ilmi, että A-Katsastuksen sekä myös Autotohtori-palvelun alla ostettu kuntotarkastus oli tuloksiltaan hyvin erilainen kuin auton todellinen kunto.
Tätä ei kerrottu
MOT ei kertonut, että Suomessa vakuutusyhtiön lunastamien kolariautojen korjaus on hämärää aluetta. Vakuutusyhtiöt myyvät sekä lunastettuja autonraatoja että niiden käyttökelpoisia osia. Osien ja komponenttien myyminen on järkevää, sillä näin saadaan varaosamarkkinoille ja korjaustoimintaan lisää kilpailua. Vakuutusyhtiöiden omistama Autovahinkokeskus toteaa asiasta näin:
”Näin saadaan käyttökelpoisia, muutaman vuoden ikäisiä varaosia edullisesti uudelleen käyttöön, sekä tuetaan osaltaan myymiemme vaurioautojen edullista korjaustoimintaa. Purkuosa on lähes aina alkuperäinen osa, ja näin ollen myös laadullisesti hyvin käyttöön sopiva. … Käytetty varaosa on monesti uuden varaosan veroinen. Purettujen kolariautojen joukossa on myös vähän ajettuja toisinaan lähes uusia autoja. Mekaaniset osat saattavat olla vasta sopivasti "sisään ajettuja" ja ehjä peltiosahan on käytännöllisesti katsoen uusi.”
Lunastetut kolariautot Suomessa
Suomessa palautuu vuosittain liikenteeseen ilmeisesti satoja vakuutusyhtiöiden lunastamia kolariautoja. Ruotsissa sen sijan niitä ei enää saa palauttaa korjattunakaan liikenteeseen. Syynä on se, että korjamisen asianmukaisuuden valvominen on vaikeaa, ja se muuttuu autojen koritekniikan kehittymisen vuoksi yhä vaikeammaksi. Lisäksi autojen myöhemmät ostajat saattavat helposti joutua tilanteisiin, jossa he eivät saa tietoa käytetyn auton historiasta ja sen korjauksen asianmukaisuudesta, tai sitten annettu tieto on virheellistä.
Tuulilasin sisarlehti Turbo käsitteli syksyllä kolaritapauksissa lunastettujen autojen arvonmääritykseen liittyviä pulmia. Saimme lehden julkaisemisen jälkeen kirjeen, jossa lukija oli pohtinut kolariautojen myymiseen liittyviä pulmia:
Turbon lukijan kirje
Tuulilasin extralehti Turbo kirjoitti tulli- ja lunastuspäätösten ristiriitaisuudesta. Tilanne on perin hankala, eikä se itsestään varmaan tule korjaantumaankaan. Yksi keino voisi olla Ajoneuvohallintokeskuksen kytkeminen tiedon keräämiseen.
Ajoneuvohallintokeskus (AKE) vastaanottaa joko suoraan, autoliikkeen tai vakuutusyhtiön kautta rekisteröinnit aina, kun auto vaihtaa omistajaa. Mikä olisikaan luontevampi paikka kerätä tulli- ja lunastuspäätösten tueksi tarvittavaa tietoa ajetuista kilometreistä, lisävarusteista ja lopullisesta kauppahinnasta?
AKEn ei sinänsä tarvitsisi olla aktiivinen toimija. Riittää, että se vastaanottaa ilmoitukset, jotka kokoaa, tilastoi ja jakelee eteenpäin yhteistyökumppani, kuten Grey-Hen Oy. Täytettyjä kyselylomakkeita saadaan syntymään lainsäädännöllä tai porkkanalla. Vaikkapa kannu lasinpesunestettä jokaiselle lomakkeentäyttäjälle.
Mikä parasta, tällainen järjestelmä olisi itse itseään valvova. Jos ajatellaan, että ajoneuvolle löytyy tilastojen perusteella "oikea hintahaarukka", voisi karrikoiden sanoa tullin edun mukaista olevan löytää verotettava hinta haarukan yläpäästä. Vakuutusyhtiön edun mukaista olisi maksaa lunastuskorvaus mieluummin haarukan alaosastosta.
Tämä vaikuttaa myös jokaiseen kuluttajaan: jos hinnat ilmoitetaan säännöllisesti liian alhaisena, myös vakuutuskorvausten määrät alkavat pienentyä. Vastaavasti vakuutuskorvausten toivossa ilmoitettava liian korkea hinta vaikuttaa jatkossa tuontiautojen hintaan ja sen seurauksena mahdollisesti vaihtoautojen ja jopa uusien autojen hintatasoon.
Väärän suuruisen hinnan ilmoittaminen saattaa siis osua jokaisen autoilijan omaan nilkkaan suunnalta tai toiselta.
Nipa
Piispanristi
Vastasimme lukijan lähettämään kirjeeseen näin:
Ajatus siitä, että lunastettujen autojen tiedot kerättäisiin virallisrekisteriin, on monestakin syystä oivallinen.
Vakuutusyhtiöillä tuskin olisi mitään sitä vastaan, että ne antaisivat kolariautojen lunastushinnat rekisterin pitäjälle. Se voisi olla vaikkapa AKE. Yhtiöiden tulisi samalla kertoa, onko hylky annettu vakuutuksenottajalle vai ei. Muutoin rekisteri antaa virheellistä tietoa ajoneuvojen lunastusarvoista. Tietojen tulisi olla julkisia ja kenen tahansa saatavissa, joskin vakuutusyhtiön ja vakuutetun nimet tulisi luonnollisesti poistaa.
Rekisterin vaikutukset olisivat kirjeen lähettäjän kuvaamia. Lisäksi lisääntyisi myös kuluttajien mahdollisuus valvontaan, kun lunastettuja autoja myydään, korjaillaan ja rekisteröidään uudelleen. Auton valmistenumero tulisi liittää rekisterin sisältämiin tietoihin.
Julkisuusmekanismi on halvimpia valvontakeinoja. Julkinen valta käyttää sitä aivan liian vähän hyödykseen. Tuntuu siltä, että mieluummin rakennetaan byrokraattisia ja kalliita mekanismeja. Kaiken kukkuraksi saatetaan jopa pyrkiä estämään kuluttajan mahdollisuus saada tietoa tällaisista rekistereistä. Yksi esteistä voi olla myös se, että tiedolle pistetään kova hinta.
Aiheellista pohdittavaa
MOT halusi ilmeisesti yksitäistapauksen avulla kiinnittää huomiota kolariautojen ja käytettyjen tuontiautojen muodostaman pulmaan. MOT-ohjelma rakensi aiheen yhdestä tuontiautosta, Saksasta tuotavista käytetyistä autoista ja Rintajouppi-nimisestä autoliikkeestä käytetyn tuontiauton myyjänä. Huomio kohdistui osin sivuraiteelle.
Kolariautot ovat käytettyjen autojen kauppaa koskeva ilmiö riippumatta siitä, mistä ne tuodaan uutena tai käytettynä. Käytettynä myytävien autojen matkamittareita osataan virittää myös Suomessa, eivätkä Suomen käytettyjen autojen markkinat eroa suuremmin muun EU-alueen käytettyjen autojen markkinoista. Suomeen, kuten muihinkin EU-maihin, on helppo tuoda autonraatoja, jotka olisi pitänyt pysyvästi saada pois liikenteestä.
Suomeen on tuotu kymmeniä tuhansia käytettyjä autoja. Niiden kunto on keskimäärin ollut parempi kuin vastaavien Suomessa ajettujen samanikäisten autojen kunto. Jopa valtuutetut merkkiliikket ovat itse kertoneet tästä havainnosta. Tietysti autojen kunto vaihtelee, kuten käytettyjen autojen markkinoilla on tavallista.
Käytetyt tuontiautot ovat lisänneet käytettyjen markkinoilla ilmenevää kilpailua. Ostajien valinnanvaihtoehdot ovat lisääntyneet ja hinnat laskeneet.
Käytettyjen tuonnilla valtio on kerännyt huomattavan summan autoveroa ja arvonlisäveroa. Lyhytnäköinen verotulojen saalistaminen on ollut valtiolle tärkeämpää kuin lunastettujen kolariautojen poistaminen liikenteestä.
Rintajouppi esiintyy kahden eri autoliikeketjun nimessä. Niistä molemmat ovat tuoneet käytettyjä autoja Suomeen, mutta vain toinen niistä esiintyi ohjelmassa.
Kirjainlyhenteen MOT lisäksi olisi syytä pitää mielessä lyhenne SSMT - sitä saa, mitä tilaa.
Mitä olemme tilanneet viranomaisilta, jotka suojaavat kuluttajaa, valvovat liikenneturvallisuutta tai päätävät asetuksia ja lakeja?
Aiheeseen liityvää asiaa löydät oikean reunan linkeistä. Kannattaa vilkaista.
Kirjoitettu: 9. 2.2005
Kirjoittaja: Jorma Viitanen
TV1 esitti MOT-ohjelmassaan tarinan käytetystä tuontiautosta. Ohjelma sisälsi yksipuolisen kuvan todellisuudesta. Kolaroidun tuontiauton sijasta kannattaisi huomiota kiinnittää lunastettujen kolariautojen muodostamaan ongelmaan. Se ei hetkauta viranomaisia lainkaan, vaikka ongelma on paljon suurempi, kuin mitä MOT havaitsi.
MOT kertoi Lahdessa asuvasta Audi Avantin ostajasta, joka oli hankkinut lahtelaisesta autoliikkeestä Saksasta tuodun käytetyn ajokin. MOT onnistui jäjittämään auton historian, vaikka se oli autoliikkeen mukaan ollut mahdotonta. Vakuutusyhtiön Saksassa lunastaman auton raato oli korjattu ilmeisesti Puolassa ja myyty moneen kertaan, ennen kuin se päätyi välittäjän avustuksella suomalaisen autoliikkeen myyntihalliin.
MOT–ohjelmassa osoitettiin, että auton matkamittaria oli peukaloitu. Autossa oli lisäksi vikoja, joiden perusteella ostaja oli perumassa kauppaa. Hän kuitenkin muutti mieltään ja kauppa tehtiin. Sen jälkeen palastui, että autossa oli kaupanpäällisinä vikoja yllin kyllin. MOTin ansioksi on laskettava se, että se onnistui saamaan saksalaisen Allianz-vakuutusyhtiön tekemän kustannuslaskelman Audi Avantin korjauksesta. Auto katsottiin tuhoutuneeksi (Totalschaden) ja korjaaminen kannattamattomaksi. Saksassa auton omistaja saa pitää raadon ja tehdä sillä mitä lystää.
MOT ei kertonut mitään siitä, kuinka kertaallen hylyksi luokiteltu auto oli korjattu. Sen sijaan kävi ilmi, että A-Katsastuksen sekä myös Autotohtori-palvelun alla ostettu kuntotarkastus oli tuloksiltaan hyvin erilainen kuin auton todellinen kunto.
Tätä ei kerrottu
MOT ei kertonut, että Suomessa vakuutusyhtiön lunastamien kolariautojen korjaus on hämärää aluetta. Vakuutusyhtiöt myyvät sekä lunastettuja autonraatoja että niiden käyttökelpoisia osia. Osien ja komponenttien myyminen on järkevää, sillä näin saadaan varaosamarkkinoille ja korjaustoimintaan lisää kilpailua. Vakuutusyhtiöiden omistama Autovahinkokeskus toteaa asiasta näin:
”Näin saadaan käyttökelpoisia, muutaman vuoden ikäisiä varaosia edullisesti uudelleen käyttöön, sekä tuetaan osaltaan myymiemme vaurioautojen edullista korjaustoimintaa. Purkuosa on lähes aina alkuperäinen osa, ja näin ollen myös laadullisesti hyvin käyttöön sopiva. … Käytetty varaosa on monesti uuden varaosan veroinen. Purettujen kolariautojen joukossa on myös vähän ajettuja toisinaan lähes uusia autoja. Mekaaniset osat saattavat olla vasta sopivasti "sisään ajettuja" ja ehjä peltiosahan on käytännöllisesti katsoen uusi.”
Lunastetut kolariautot Suomessa
Suomessa palautuu vuosittain liikenteeseen ilmeisesti satoja vakuutusyhtiöiden lunastamia kolariautoja. Ruotsissa sen sijan niitä ei enää saa palauttaa korjattunakaan liikenteeseen. Syynä on se, että korjamisen asianmukaisuuden valvominen on vaikeaa, ja se muuttuu autojen koritekniikan kehittymisen vuoksi yhä vaikeammaksi. Lisäksi autojen myöhemmät ostajat saattavat helposti joutua tilanteisiin, jossa he eivät saa tietoa käytetyn auton historiasta ja sen korjauksen asianmukaisuudesta, tai sitten annettu tieto on virheellistä.
Tuulilasin sisarlehti Turbo käsitteli syksyllä kolaritapauksissa lunastettujen autojen arvonmääritykseen liittyviä pulmia. Saimme lehden julkaisemisen jälkeen kirjeen, jossa lukija oli pohtinut kolariautojen myymiseen liittyviä pulmia:
Turbon lukijan kirje
Tuulilasin extralehti Turbo kirjoitti tulli- ja lunastuspäätösten ristiriitaisuudesta. Tilanne on perin hankala, eikä se itsestään varmaan tule korjaantumaankaan. Yksi keino voisi olla Ajoneuvohallintokeskuksen kytkeminen tiedon keräämiseen.
Ajoneuvohallintokeskus (AKE) vastaanottaa joko suoraan, autoliikkeen tai vakuutusyhtiön kautta rekisteröinnit aina, kun auto vaihtaa omistajaa. Mikä olisikaan luontevampi paikka kerätä tulli- ja lunastuspäätösten tueksi tarvittavaa tietoa ajetuista kilometreistä, lisävarusteista ja lopullisesta kauppahinnasta?
AKEn ei sinänsä tarvitsisi olla aktiivinen toimija. Riittää, että se vastaanottaa ilmoitukset, jotka kokoaa, tilastoi ja jakelee eteenpäin yhteistyökumppani, kuten Grey-Hen Oy. Täytettyjä kyselylomakkeita saadaan syntymään lainsäädännöllä tai porkkanalla. Vaikkapa kannu lasinpesunestettä jokaiselle lomakkeentäyttäjälle.
Mikä parasta, tällainen järjestelmä olisi itse itseään valvova. Jos ajatellaan, että ajoneuvolle löytyy tilastojen perusteella "oikea hintahaarukka", voisi karrikoiden sanoa tullin edun mukaista olevan löytää verotettava hinta haarukan yläpäästä. Vakuutusyhtiön edun mukaista olisi maksaa lunastuskorvaus mieluummin haarukan alaosastosta.
Tämä vaikuttaa myös jokaiseen kuluttajaan: jos hinnat ilmoitetaan säännöllisesti liian alhaisena, myös vakuutuskorvausten määrät alkavat pienentyä. Vastaavasti vakuutuskorvausten toivossa ilmoitettava liian korkea hinta vaikuttaa jatkossa tuontiautojen hintaan ja sen seurauksena mahdollisesti vaihtoautojen ja jopa uusien autojen hintatasoon.
Väärän suuruisen hinnan ilmoittaminen saattaa siis osua jokaisen autoilijan omaan nilkkaan suunnalta tai toiselta.
Nipa
Piispanristi
Vastasimme lukijan lähettämään kirjeeseen näin:
Ajatus siitä, että lunastettujen autojen tiedot kerättäisiin virallisrekisteriin, on monestakin syystä oivallinen.
Vakuutusyhtiöillä tuskin olisi mitään sitä vastaan, että ne antaisivat kolariautojen lunastushinnat rekisterin pitäjälle. Se voisi olla vaikkapa AKE. Yhtiöiden tulisi samalla kertoa, onko hylky annettu vakuutuksenottajalle vai ei. Muutoin rekisteri antaa virheellistä tietoa ajoneuvojen lunastusarvoista. Tietojen tulisi olla julkisia ja kenen tahansa saatavissa, joskin vakuutusyhtiön ja vakuutetun nimet tulisi luonnollisesti poistaa.
Rekisterin vaikutukset olisivat kirjeen lähettäjän kuvaamia. Lisäksi lisääntyisi myös kuluttajien mahdollisuus valvontaan, kun lunastettuja autoja myydään, korjaillaan ja rekisteröidään uudelleen. Auton valmistenumero tulisi liittää rekisterin sisältämiin tietoihin.
Julkisuusmekanismi on halvimpia valvontakeinoja. Julkinen valta käyttää sitä aivan liian vähän hyödykseen. Tuntuu siltä, että mieluummin rakennetaan byrokraattisia ja kalliita mekanismeja. Kaiken kukkuraksi saatetaan jopa pyrkiä estämään kuluttajan mahdollisuus saada tietoa tällaisista rekistereistä. Yksi esteistä voi olla myös se, että tiedolle pistetään kova hinta.
Aiheellista pohdittavaa
MOT halusi ilmeisesti yksitäistapauksen avulla kiinnittää huomiota kolariautojen ja käytettyjen tuontiautojen muodostaman pulmaan. MOT-ohjelma rakensi aiheen yhdestä tuontiautosta, Saksasta tuotavista käytetyistä autoista ja Rintajouppi-nimisestä autoliikkeestä käytetyn tuontiauton myyjänä. Huomio kohdistui osin sivuraiteelle.
Kolariautot ovat käytettyjen autojen kauppaa koskeva ilmiö riippumatta siitä, mistä ne tuodaan uutena tai käytettynä. Käytettynä myytävien autojen matkamittareita osataan virittää myös Suomessa, eivätkä Suomen käytettyjen autojen markkinat eroa suuremmin muun EU-alueen käytettyjen autojen markkinoista. Suomeen, kuten muihinkin EU-maihin, on helppo tuoda autonraatoja, jotka olisi pitänyt pysyvästi saada pois liikenteestä.
Suomeen on tuotu kymmeniä tuhansia käytettyjä autoja. Niiden kunto on keskimäärin ollut parempi kuin vastaavien Suomessa ajettujen samanikäisten autojen kunto. Jopa valtuutetut merkkiliikket ovat itse kertoneet tästä havainnosta. Tietysti autojen kunto vaihtelee, kuten käytettyjen autojen markkinoilla on tavallista.
Käytetyt tuontiautot ovat lisänneet käytettyjen markkinoilla ilmenevää kilpailua. Ostajien valinnanvaihtoehdot ovat lisääntyneet ja hinnat laskeneet.
Käytettyjen tuonnilla valtio on kerännyt huomattavan summan autoveroa ja arvonlisäveroa. Lyhytnäköinen verotulojen saalistaminen on ollut valtiolle tärkeämpää kuin lunastettujen kolariautojen poistaminen liikenteestä.
Rintajouppi esiintyy kahden eri autoliikeketjun nimessä. Niistä molemmat ovat tuoneet käytettyjä autoja Suomeen, mutta vain toinen niistä esiintyi ohjelmassa.
Kirjainlyhenteen MOT lisäksi olisi syytä pitää mielessä lyhenne SSMT - sitä saa, mitä tilaa.
Mitä olemme tilanneet viranomaisilta, jotka suojaavat kuluttajaa, valvovat liikenneturvallisuutta tai päätävät asetuksia ja lakeja?
Aiheeseen liityvää asiaa löydät oikean reunan linkeistä. Kannattaa vilkaista.
Kirjoitettu: 9. 2.2005
Kirjoittaja: Jorma Viitanen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erittäin hieno homma, että joku osaa ajatella tätä asiaa ilman putkiaivoja, myös toiselta kantilta. MOTin tekemässä ohjelmassa käsiteltiin suurimmaksi osaksi tuontiautoja ja niiden myyntiä Saksassa. Jauhettiin 75% ohjelmasta samaa vanhaa mittareiden ruuvausta, josta on saanut lukea jo kolmisen vuotta kaikista lehdistä. Kuitenkin juttu oli rakennettu yhden ainoan autoliikkeen ympärille ja silti jauhettiin tuontiautokauppaa kuitenkin yleisellä tasolla. Maahan on tuotu niinkuin sanottiin todellakin 65 000 autoa ulkomailta parin viime vuoden aikana. Eikä varmaan R-J yksin niitä kaikkia tänne oo laivannut...
Petri Hämeenlinnasta
Mot.ille lisää tutkimusaiheita:
Mistä johtuu, että tuontiautoja on suhteessa enemmän lunastettuna autovahinkokeskuksessa kuin suomiautoja?
Esimerkkinä jokunen aika sitten lunastettuna olleesta kymmenestä BMW- merkkisestä autosta seitsämän oli tuontiautoja? Tilanne toki vaihtelee päivittäin, mutta AVK.n tiedostoista keskimääräinen suhde varmastikin on helposti kaivettavissa.
Onko syynä 'helppo' eroonpääsytapa 'pommiksi' osoittautuneesta tuontihelmestä? Vai onko v12 moottorin ensimmäinen huolto tullut eteen (ja sen hinta selvinnyt)?
Jokatapauksessa tuontiautojen vakuutukset pitäisi määritellä tuontiautoille tapahtuvien onnettomuuksien perusteella erikseen suomiautoista.
nimenomaan jotka ostivat audin r-j:lta, eivät saaneet mitä tilasivat.heitä huijattiin. on eri asia suomessa lunastukseen menneet autot niiden historia on paljon helpompi selvittää.
"on eri asia suomessa lunastukseen menneet autot niiden historia on paljon helpompi selvittää."
Kenen kuuluisi selvittää?
Pitäiskö olla "heti tieto saatavilla", esim rekisteriotteessa?
Kaksikilpisyyteen voi olla muitakin syitä kuin kolari.
Tässä jauhetaan nyt koko ajan siitä että joku ostaa Pommin. Maksaa siitä esimerkkitapauksessa 25.900 € (maksoiko, vai oliko osamaksukauppa?).
Ja kiire oli. Eikö tuossa tilanteessa kannattaisi vaikka maksaa asiantuntija-avusta, jotta tuollaisen typerän ostokäyttäytymisen saisi aisoihin ? Toli myyjälläkin on vastuunsa, ja tässä tapauksessa sitä koitettiin välttää kaikin keinoin. Ulkopuolista, puolueetonta apua ostamalla voi välttää riskejä. Jos haluaa.
A-Katsastuksen kuntotarkastus ei puutu korin vaurioihin.
myyjän pitää kertoa/selvittää onko auto kolaroitu nehän on ammattilaisia.lunastusautoissa on monelle helpompi selvittää suomenkielellä(suomiauto) vai saksaksi(saksa-auto)myös kaksikilpisyys.