Olen siis huono pärjäämään ihmisten kanssa. työpaikoilla tuun helposti kiusatuksi, samoin korkeakoulussa. Ryhmätyöstä mut suljetaan ulos ja ollaan vain kaveria, jos heidän pirtaansa se sopii. Olenkin katkaissut välini näihin "kavereihin".
Ongelma on myös oikeat kaverit, he eivät kunnioita mua. Esim. parinkin kaverin kanssa ollaan tutustuttu porukalla, mutta monesti nämä muut kamut näkevät keskenään, eivätkä pyydä mukaan. SItten kun mua nähdään, niin silloin vain kuin heille sopii. Silloinkin tullaan myöhässä. Tämähän on selkeä merkki itsekkyydestä. Millä ihmeen ilveellä saisin ihmiset kunnioittamaan mua. Yhdellekin ystävälle, joka myöhästelee olen sanonut, että voisi ilmoitellakin joskus jotain. Vastauksena vain: Ei tullut mieleen. Mitä tämä nyt on?
Ongelma on myös oikeat kaverit, he eivät kunnioita mua. Esim. parinkin kaverin kanssa ollaan tutustuttu porukalla, mutta monesti nämä muut kamut näkevät keskenään, eivätkä pyydä mukaan. SItten kun mua nähdään, niin silloin vain kuin heille sopii. Silloinkin tullaan myöhässä. Tämähän on selkeä merkki itsekkyydestä. Millä ihmeen ilveellä saisin ihmiset kunnioittamaan mua. Yhdellekin ystävälle, joka myöhästelee olen sanonut, että voisi ilmoitellakin joskus jotain. Vastauksena vain: Ei tullut mieleen. Mitä tämä nyt on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei daadaaaaaa
Kirjoitat itsestäsi tuomitsevaan ja syyttävään sävyyn, syytät itseäsi huonoksi ihmisten kanssa pärjääjäksi. Samalla kuitenkin kerrot asioista, joissa muut ovatkin toimineet huonosti. Mietit, miten tilannetta voisi muuttaa.
Vuorovaikutustaidot ovat lähes kaikille aika vaikeita. On haasteellista ottaa ihmissuhteissa esille vaikeita asioita, kuten rajojen laittamista, ein sanomista yms. Ihminen luonnostaan pyrkii helppoon ja mukavaan vuorovaikutukseen. Mutta se vaan ei elämässä riitä. Jos on koko ajan muille vain miellyttävä eikä laita rajoja ikävään käytökseen, tulee polkeneeksi omia oikeuksiaan. Siksi vuorovaikutustaitoja kannattaa tietoisesti koko elämän ajan harjoitella. Sinun on viime kädessä opittava puolustamaan itseäsi, ilman, että poljet toisia. Aikamoista tasapainottelua, vai mitä? Toisaalta asia on aika yksinkertaista: Sano mitä tarkoitat ja tarkoita, mitä sanot. Puhu omista tunteistasi ja ajatuksistasi.
Jos kaveri vaikka myöhästyy toistuvasti ilman mitään erityistä syytä, sinun kannattaa opetella sanomaan, että se ei tunnu sinusta yhtään kivalta, vaan loukkaa sinua, etkä halua sitä enää kokea. Tällaisen sanominen ei ole helppoa, koska toinen luultavastikin puolustautuu tai jopa hyökkää. Mutta se on kuitenkin ainoa mahdollisuus, eikö? Jos et sano mitään, tilannehan saaa jatkua. Jos toinen osapuoli ei kunnioita sinun rajojasi ja sinun toiveitasi lainkaan, kannattaako sellaista ystävyyttä sitten jatkaa? Useimmat ihmiset kuitenkin haluavat olla reiluja toisilleen, mutta eivät vain oikein aina tule ajatelleeksi toisen kannalta, miltä oma käytös tuntuu. Siksi on tärkeää puhua siitä.
Mitä ajattelet tästä?
Merja, diakoni
Jos pitää aika moisesti tasapainotella se ei oo ystävyyt
En usko sua nyt enää, enkä loukkaannu rnää sun jutuista
Jos on pahaolo on myös muilla sama
Vaikka tekstaisit sille sun mielikuvitusystävälle ja tziigaat facebookin päivänpanot ja oot joku kansarakastama hemmo