Jälleen kerran fb:ssa velloo väittely uskonnonvapauden puolesta ja -vastaan. Tarkastelemmeko tätä ”iankaikkisuuskysymystä” lihallisin mielipitein vai Hengen antamalla viisaudella, se ratkaisee viime kädessä, löydämmekö itsemme heiluttamasta banderolleja ns. vapaa-ajattelijoiden vai uudestisyntyneiden uskovien joukoista.
Tarkoitan vapaa-ajattelijoilla heitä, jotka kaikki mikä viehättää heidän lihallista mieltään (sielua) on sallittua ja jopa hyve, varsinkin jos se koristaa heidän itsestään antamaansa kuvaa julkisuuteen. Suomeksi sanottuna: On täysin maailmallista jakaa ihmiset heidän (tässä tapauksessa) uskontonsa varjolla kahteen leiriin; niihin jotka hyväksymme ja joiden asioista kannamme huolta ja toisaalta niihin, joiden ajatuksia sekä asenteita emme sulata, koska emme ymmärrä heidän vaikutteitaan.
Uskonnollisuus rakentaa raja-aitoja ja erottelee ihmisiä heidän näkemystensä ja asenteittensa vuoksi. Todellinen usko (Jeesuksen usko meissä) ei tee eroa ihmisten kesken. Sehän on aivan selvästi ilmaistu raamatussakin; ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 2:26-29)
Ainoa ja samalla ratkaiseva seikka on meidän uskomme tai epäuskomme. Me joko olemme saman Hengen yhdistämiä Kristuksessa tai sitten saman hengen yhdistämiä Perkeleessä. EI OLE VÄLIMUOTOA!
Raamattu aivan ristiriidattomasti todistaa ihmisten iankaikkisuuden perustan ja lopputuloksen. Me joko olemme Jeesuksen seuraajia, josta Henki meissä todistaa, tai sitten emme ole. Tämän tulisi olla AINOA mittari, jolla me toinen toisiamme arvioimme, ei uskonto tai sen puuttuminen. Ei myöskään mielipiteemme uskonnon vapaudesta tai sen puuttumisesta. Kahtiajako tapahtuu Hengessä, ei lihassa.
Kun puhumme esimerkiksi islaminuskosta, meidän tulee ymmärtää, mistä hengestä se nousee, eikä niin, että arvioisimme uskontoa sen harjoittajien perusteella. Monet muslimit ovat ihmisinä aivan erinomaisen arvokkaita, ainakin sen perustella kuinka he itseään tuovat esille käyttäytymisessään. Ja onkin niin, että he oikeasti ovat arvokkaita IHMISINÄ, Jumalan luomina. Sen sijaan se henki, joka heissä asuu ja vaikuttaa, on eksytyksen henki, kuten on meissä ns. kristityissäkin, jotka kantavat uskonnollisuuden ulkokuorta sen vuoksi, että ovat lapsikasteen saaneet ja kuuluvat kirkkoon. Tietysti ateistitkin luetaan samaan ”kastiin”. Mutta kaikki ja kaikessa vaikuttaa sekä ratkaisee se Henki tai henki joka heissä vaikuttaa sekä tahtomista, että tekemistä.
Uskonnot, olkoot sitten kristinusko, islam tai mikä hyvänsä, ovat alkuisin valheen hengestä Perkeleestä. Eivät muslimit ole tässä mielessä eriarvoisessa asemassa. Mutta ei meidän silti tule hyväksyä mitä joku (kuka hyvänsä) tekee uskontonsa varjolla ja pitää sitten sitä oikeutettuna. ”Tässä mielessä muslimit poikkeavat meistä kristityistä”, usein ajattelemme. Ja kuinka väärässä olemmekaan! Emme me ole sen ihmeellisempiä, parempia, pahempia tai pyhempiä kuin he, vaikka nostammekin itsemme heidän yläpuolelleen, vain voidaksemme tuntea itsemme paremmiksi kuin he.
Islam uskontona ei poikkea kuin ulkoiselta olemukseltaan kristinuskosta, jos ja kun, niin kuin nyt, tarkoitan USKONTOA. Uskonnon harjoittajat palvovat ja/tai palvelevat samaa epäjumalaa, joka ei siis ole Jumala, vaan jumaluus. Sen taustavaikuttajana on sama henki, valheen isä Perkele.
Meillä on OIKEUS uskonnonvapauteen. Meillä on oikeus palvella tai palvoa ketä tahdomme. Meillä on myös oikeus sanoutua irti kaikesta hengellisyydestä, mutta raidoistamme emme pääse eroon, kuten ei seeprakaan. Me olemme ihmisinä henkiolentoja ja AINA sekä KAIKESSA tuomme esille tavalla ja toisella henkisyyttämme. Jokaisen VASTUULLA on tehdä valintansa, kumpaa tahtoo palvella; Perkelettä iankaikkiseksi kadotukseksi vaiko Jeesusta Kristusta iankaikkiseksi elämäksi. Timo Pauni.
Tarkoitan vapaa-ajattelijoilla heitä, jotka kaikki mikä viehättää heidän lihallista mieltään (sielua) on sallittua ja jopa hyve, varsinkin jos se koristaa heidän itsestään antamaansa kuvaa julkisuuteen. Suomeksi sanottuna: On täysin maailmallista jakaa ihmiset heidän (tässä tapauksessa) uskontonsa varjolla kahteen leiriin; niihin jotka hyväksymme ja joiden asioista kannamme huolta ja toisaalta niihin, joiden ajatuksia sekä asenteita emme sulata, koska emme ymmärrä heidän vaikutteitaan.
Uskonnollisuus rakentaa raja-aitoja ja erottelee ihmisiä heidän näkemystensä ja asenteittensa vuoksi. Todellinen usko (Jeesuksen usko meissä) ei tee eroa ihmisten kesken. Sehän on aivan selvästi ilmaistu raamatussakin; ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan (Gal. 2:26-29)
Ainoa ja samalla ratkaiseva seikka on meidän uskomme tai epäuskomme. Me joko olemme saman Hengen yhdistämiä Kristuksessa tai sitten saman hengen yhdistämiä Perkeleessä. EI OLE VÄLIMUOTOA!
Raamattu aivan ristiriidattomasti todistaa ihmisten iankaikkisuuden perustan ja lopputuloksen. Me joko olemme Jeesuksen seuraajia, josta Henki meissä todistaa, tai sitten emme ole. Tämän tulisi olla AINOA mittari, jolla me toinen toisiamme arvioimme, ei uskonto tai sen puuttuminen. Ei myöskään mielipiteemme uskonnon vapaudesta tai sen puuttumisesta. Kahtiajako tapahtuu Hengessä, ei lihassa.
Kun puhumme esimerkiksi islaminuskosta, meidän tulee ymmärtää, mistä hengestä se nousee, eikä niin, että arvioisimme uskontoa sen harjoittajien perusteella. Monet muslimit ovat ihmisinä aivan erinomaisen arvokkaita, ainakin sen perustella kuinka he itseään tuovat esille käyttäytymisessään. Ja onkin niin, että he oikeasti ovat arvokkaita IHMISINÄ, Jumalan luomina. Sen sijaan se henki, joka heissä asuu ja vaikuttaa, on eksytyksen henki, kuten on meissä ns. kristityissäkin, jotka kantavat uskonnollisuuden ulkokuorta sen vuoksi, että ovat lapsikasteen saaneet ja kuuluvat kirkkoon. Tietysti ateistitkin luetaan samaan ”kastiin”. Mutta kaikki ja kaikessa vaikuttaa sekä ratkaisee se Henki tai henki joka heissä vaikuttaa sekä tahtomista, että tekemistä.
Uskonnot, olkoot sitten kristinusko, islam tai mikä hyvänsä, ovat alkuisin valheen hengestä Perkeleestä. Eivät muslimit ole tässä mielessä eriarvoisessa asemassa. Mutta ei meidän silti tule hyväksyä mitä joku (kuka hyvänsä) tekee uskontonsa varjolla ja pitää sitten sitä oikeutettuna. ”Tässä mielessä muslimit poikkeavat meistä kristityistä”, usein ajattelemme. Ja kuinka väärässä olemmekaan! Emme me ole sen ihmeellisempiä, parempia, pahempia tai pyhempiä kuin he, vaikka nostammekin itsemme heidän yläpuolelleen, vain voidaksemme tuntea itsemme paremmiksi kuin he.
Islam uskontona ei poikkea kuin ulkoiselta olemukseltaan kristinuskosta, jos ja kun, niin kuin nyt, tarkoitan USKONTOA. Uskonnon harjoittajat palvovat ja/tai palvelevat samaa epäjumalaa, joka ei siis ole Jumala, vaan jumaluus. Sen taustavaikuttajana on sama henki, valheen isä Perkele.
Meillä on OIKEUS uskonnonvapauteen. Meillä on oikeus palvella tai palvoa ketä tahdomme. Meillä on myös oikeus sanoutua irti kaikesta hengellisyydestä, mutta raidoistamme emme pääse eroon, kuten ei seeprakaan. Me olemme ihmisinä henkiolentoja ja AINA sekä KAIKESSA tuomme esille tavalla ja toisella henkisyyttämme. Jokaisen VASTUULLA on tehdä valintansa, kumpaa tahtoo palvella; Perkelettä iankaikkiseksi kadotukseksi vaiko Jeesusta Kristusta iankaikkiseksi elämäksi. Timo Pauni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja taas ylläpito on poistanut ateismin vastaista.