Ero ja koirat - miten selvitä luopumisesta?

Vastaan vaik jo vanhempi aloitus..

Meillä oli tuo tilanne vuosia sitten, ei onneksi isoa koiralaumaa mutta se luopumisen tuska jo ajatuksissa oli kauhea. Jollain kumman ihmeellä päästiin sopuun ja meillä koirat ovat rotunsa puolesta hyvin mukautuvaisia, eli yhteishuoltoon päädyttiin. Alussa oli omat ongelmansa toki, varsinkin ne exän uudet kumppaniehdokkaat tuottivat välillä jopa koomisiakin "kohtauksia" (eräskin päätti tulla kerran hakemaan koirat keskellä yötä matkan takaa, exän tietämättä, vaikka oli minun ns vuoroviikot menossa! Se suhde loppui siihen heillä, tapahtumia enempää ruotimatta tässä..).
Nyt on mennyt vuosia hyvin. Kumpikin hoitaa kulut vuorollaan, valjaat ym hankinnat puokkiin kuten ell.kulutkin.
Välillä on olleet mulla sen puolisen vuottakin ja välillä kuukauden pari. Eivät vaikuta kärsivän vaan iloisia ja monessa paikassa elämään tottuneita tyyppejä ovat. Olivat nuoria kaikki aikoinaan eli sekin auttoi varmaan tilanteen kehityksessä niiden.suhteen. Ei ole hoitopaikkaongelmia jne kun kummatkin ovat koirat ottamassa aina mielellään ja työkuviot, - matkat hoituvat molemmilla mainosti tämän "kuviomme" avulla ilman ulkopuolisen hoidon tarvetta. Win-win siis kaikille.
Meillä ei varmaan kumpikaan olisi kyennyt noista täysin luopumaan.. :( Emme saaneet lapsia aikanamme joten nuo karvalapset ovat sitäkin tärkeintä elämässämme.
-> se tosin vaatii luontoa uusilta kumppaneilta.. Miehiä ei ole tuntunut (koiramiehiä vain tapaillutkin itse!!) haittaavan lainkaan, päinvastoin yllättyneet positiivisesti kuinka asiat voivat sujuakin sopuisasti mutta joillain naisilla näyttää tekevän tiukkaa, jo hetken tapailun jälkeen.. Kun ovat riehuneet eläimistä?!! Joo ne koirathan nyt luulisi olevan parempi olla "pois tieltä" huumassa mutta tuntuu vaivaavan jos exän kanssa yhteistä vaik olis satojen km päässä :P

Olisiko teillä mahdollisuutta esim jakaa laumasta joku sinulle tärkeä ja eniten kiintynyt koira vaikka? Entä helpottaisiko jos sopisitte koirien voivan olla luonasi hoidossa tms? Yhteishuolto ei ehkä ole se ratkaisu monissakaan eroissa, varsinkin jos isommin räjähtelee omistajien välillä.. Mutta jos kumpikin osaa ajatella eläinten kannalta, huolimatta keskinäisistä fiiliksistä, niin luulisi aikuisten saavan jonkun kaikille hyvän sopimuksen aikaan. :) Tai alkuun eron jälkeen mahdollisuus olla koirien kanssa tai jotain.. Miten kellekin sopisi?

Voimia kuinka käykään sitten. Sen silti sanon ettei sentään kannata eläinten vuoksi jäädä lyhyttä ihmiselämää tuhlaamaan, jos ei suhteella enää ole mitään toivoa. Ne karvakasat kuitenkin vaistoaa onnettomat ihmiset ja stressaavat meidän puolesta.
Onneliset omistajat ovat eläintenkin etu! :)

Onko koiria useampi? Voisiko niitä jakaa? Miksi et ottaisi onaa koiraa? Voisitko olla koiran hoitotätinä, silloin kun sitä tarvitaan? Onko yhteishuoltajuus poissuljettu?
No tiedän että koirasta luopuminen on ihan kanalaa, mutta oikeasti koiran elämä on aika lyhyt ja niistä on pakko luipua joskus ja uusia tulee tilalle.
Meillä oli kaksi koiraa kun minä lähdin. Jätin vanhan koiran erälle. Koirat oli yhdessä hankittu, mutta minä otin niistä aina suurimman vastuun. Mies oli erakko, eikä koskaan tullut mukaan eläinlääkäriin, näyttelyihin tai vaikka luonnetestin, vaikka koira kiinnostikin. Hän olisi mieluusti pitänyt molemmat, mutta tiedän että miehen mielenkiinto ei olisi millään riittänyt nuoren koiran vaatimuksiin. Hän kävi lenkillä vaan hyvällä ilmalla ja kun oli sopivasti ylimäätäistä aikaa ja muutoin koirat saivat luvan olla näkymättömiä.
Aluksi kävin paljon huolehtimassa vanhuskoirasta ha vein myös nuorta koiraa hoitoon viikonlopuiksi, mutta pikkuhiljaa mies sisäisti eron ja alkoi vihavaihe, mitä odotinkin. Onneksi vanhuskoira kuoli ja lopetimme kaiken yhteydenpidon. Mies oli hankkimassa uutta koiraa, mutta tiesin, ettei jän pennuista väliitä pätkääkään, eikä ole valmis tekemään töitä koiran eteen. Tiettävästi hän ei ile enää koiraa hankkinut.