Tunsin tehneeni väärin ihmistä kohtaan josta pidin. Kerroin hänelle omista tunteistani ja siitä että epäiin hänenkin tuntevan samoin.
Kertomispaikka oli vain väärä. Pyysin anteeksi sillä tunsin olevani tyhmä kun tavallaan rikoin hänrn yksityisyyttään.
Hän sanoi ettei minun tarvitse pyytää mitään anteeksi.
Sainko tyhmyyteni siis anteeksi vai tarkoittiko että vaikka lähestymistapa oli täysin väätä ei hänestä ollut mitään anteeksipyydettävää itse asiassa.?
Kertomispaikka oli vain väärä. Pyysin anteeksi sillä tunsin olevani tyhmä kun tavallaan rikoin hänrn yksityisyyttään.
Hän sanoi ettei minun tarvitse pyytää mitään anteeksi.
Sainko tyhmyyteni siis anteeksi vai tarkoittiko että vaikka lähestymistapa oli täysin väätä ei hänestä ollut mitään anteeksipyydettävää itse asiassa.?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei.
Mietit saitko anteeksi vai eikö tämän ihmisen mielestä ollut anteeksi pyydettävää. Sitä on oikeastaan aika vaikea arvailla mitä tuo toinen ihminen ajattelee. Me ihmiset olemme niin kovin erilaisia. Joku loukkaantuu ja pahoittaa mielensä helposti, toinen ei samassa asiassa huomaa mitään erityistä. Ja omassa toiminnassa vastaavasti toisella on herkkä sisäinen ääni, joka kertoo että nyt tuli ajateltua, sanottua tai toimittua väärin ja tulee halu pyytää anteeksi. Onko kyseessä sellainen tuttu, jolta voit vielä ihan suoraan kysyä ja tarkistaa mitä hän ajattelee asian tiimoilta? Saisit selvyyden eikä tarvitsisi miettiä enää asiaa.
Ystävällisesti,
Pirkko-pappi
Tai sitten voit vain lakata miettimästä asiaa ja mennä eteenpäin.
Aina on parasta puhua suoraan. Itse en voisi ikinä jättää toista tarkoituksella epätietoisuuteen. En puhuisi toisen asioista pahaa muille, olisin luotettava ja selvittäisin asiat suoraan. Ei tarvitsisi pelätä mitään, voisi nukkua rauhassa. Mutta kaikki ei tietysti ole samanlaisia.
Hei
Minusta omien tunteiden kertomisessa ei oikeastaan ole mitään anteeksi pyydettävää. Eikä se ole tyhmyyttä. Mietit myös olivatko ajoitus ja tilanne huonoja. Jos hän on sanonut ettei ole mitään anteeksi pyydettävää, näkisin sen juuri niin. Toki jos asia jää sinua vaivaamaan, se kannattaa tarkistaa. Mutta minusta tuo kuulostaa ihan selvältä antamiesi tietojen perusteella.
Toinen asia kokonaan on, että jäikö sinulle jotenkin nolo tms. olo kun kerroit tunteistasi ja jos käsitin oikein, toinen ei vastannut niihin? Minusta sellaista ei tarvitse silti pyydellä anteeksi. Olet kertonut miltä sinusta tuntuu. Et ole käsittääkseni puhunut loukkaavasti tai pahoittanut muutenkaan toisen mieltä.
Näillä aatoksilla
pappi Elisabet
hei, Tollanen venkoilu ja vääntely tarkoittiko se sitä vai tätä, on tosi ärsyttävää. Jos tyyppi sanoi, ettei ollut mitään anteeksipyydeltävää, niin se tarkoittaa sitä mitä hän sanoi. Juttusi oli hänelle fine, ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Jos olisi hetkauttanut tämä ihminen olisi sanonut, että olet oikeassa, hänelläkin on tunteita sinua kohtaan. Mutta kun ei kerran sanonut, niin ei muuta kuin eteenpäin kavereina. Piste.