BED (binge eating disorder = ahmijalihavuus)
BED:ssa potilaalla on uusiutuvia ahmimiskohtauksia, joissa syödään lyhyessä ajassa tai pitkin päivää suuria määriä ruokaa.
Bulimian ja BED:n ero on se, että bulimikko pyrkii saamaan ruuan pois ruumiistaan oksentamalla, ottamalla ulostuslääkeitä tai kuntoilemalla hullun lailla. Ahmijalihavat taas laihduttavat ahmimiskohtaustensa välillä. Heillä siis ahmimisjaksot ja laihduttamisjaksot seuraavat toisiaan.
Eli toivoisin kokemuksia BED:stä. Itse olen kärsinyt tästä jo pitemmän aikaa. Itse asiassa vuosia. Voin syödä yhdessä päivässä kammottavat määrät ruokaa, sitten taas voin olla viikon vesikuurilla.
BED:ssa potilaalla on uusiutuvia ahmimiskohtauksia, joissa syödään lyhyessä ajassa tai pitkin päivää suuria määriä ruokaa.
Bulimian ja BED:n ero on se, että bulimikko pyrkii saamaan ruuan pois ruumiistaan oksentamalla, ottamalla ulostuslääkeitä tai kuntoilemalla hullun lailla. Ahmijalihavat taas laihduttavat ahmimiskohtaustensa välillä. Heillä siis ahmimisjaksot ja laihduttamisjaksot seuraavat toisiaan.
Eli toivoisin kokemuksia BED:stä. Itse olen kärsinyt tästä jo pitemmän aikaa. Itse asiassa vuosia. Voin syödä yhdessä päivässä kammottavat määrät ruokaa, sitten taas voin olla viikon vesikuurilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on ollut tuollaisia oireita masennuksen aikana - ahdistukseen syöpöttelyä. Oikeastaan masentuneena mikään ei edes tunnu miltään, ruuasta ei todella nauti ja sitä mättää vain tehdäkseen jotain. Tyytyväinen kylläisyydentunnekin on monesti kadoksissa. Kärsin masennuksesta vuosia edes kunnolla tajuamatta mitä oli tapahtunut, en tajunnut oireitani, koska olin turtunut elämään sillä lailla. Olin enemmän kuoleman rajalla, en vain kerran yrittämisen jälkeen uskaltanut viedä sitä ajatusta loppuun, koska huomasin etten kestänyt kipua siinäkään.
En tiedä, ovatko oireeni olleet BED:tä, mutta sairasta kuitenkin. Laihduttamaan en pysty vieläkään, muistissa liian hyvin ne pelkällä pienellä jugurttipurkilla ja näkkileivänsiivulla vietetyt päivät. Kaikki kun tuppasi menemään "överiksi" siinäkin suhteessa. Samoin painontarkkailu.
Lihoin noiden vuosien aikana normaali-hoikasta (painoindeksi 21-22 alimmillaan) reilusti, nykyisin painoindeksi 32, mutta on käynyt myös 34:ssä. Nurinkurista on se, että tässä "uudessa olomuodossani" olen oppinut pitämään itsestäni ja vartalostani. Nykyisin tilanne on hyvä noin henkisellä puolella, olen opetellut syömään normaalisti ja masennuksestakin olen voiton puolella kiitos elämäni ihanien ihmisten. Mutta normaaliin syömiseenkään en pystyisi ellei masennus olisi hellittänyt, joten se on ainakin minulla aina kaiken a ja o.
Etkö mitenkään voi olla ostamatta ruokaa? Mikä pakottaa kauppaan? Voisiko joku muu hakea huushollin ruoat sinun puolestasi?
Arvaan, että ongelma on yhtä yksinkertainen kuin alkoholismi - jos et juo viinaa, et voi alkoholisoitua. Ja yhtä mutkikas parannettavaksi. Silti tuntuu, että jos ei ole itsekuria, niin kai muita keinoja löytyy. Älä pidä herkkuja kotona!