ja koko ajan fiksua, filantrooppista ja filmaattista. ei mitään tankkeja (vaan tantteja) ei hakkiksen örvellystä. ei ei ei. vaan sivistynyttä sanailua, kihelmöivää kilpailua, lystikästä loruilua ja niiiin ystävällisessä ”mitäs me siskokset-hengessä.” ei vali vali-juttuja, ei riidan hakua tai kylvöä, vaan empaattista, sympaattista lirkutusta rakentaen iihanaa yhteisöä.
on niiiiin vapaauuttaavaa käyttää monia nikkejä, kysyä ja vastata itselleen, kehua ja kinastella, kalistella sanan säilää. maahtavaakin maahtavanpaa on tarjoilla omaa ainoaa oikeaa mitä moninaisemmilla nimmareilla, ja kertoa jokaisella niistä minä aksenttia painottaen, kuin minä ja minä tiedän , tiedän mitä pitää, miten pitää ja mitä saa kafeella kirjoittaa. eikä missään nimessä niin kuin hakkiksella örvelletään. eikä missään tapauksessa saa tehdä niin kuin rossu, joka kyselee ja vastailee itselleen ja vääntää varpuaan samoin kuin kafeen omakehut, mutta sehän on tietysti aivan eri asia.
ja on niin intresanttia vastata jonkun onnettoman pässinpään avaukseen: ”Eiks täällä tapahdu mitään, kun on näin hiljaista?”. ” Kirjoita itte, jos osaat senkin puskasta huutelija.” ja sitten tekemään pari avausta parilla nimmarilla. toinen niistä on joku patakakkosen arvoinen runo, ja toinen kilpailu, jossa kilpaillaan kenellä on kielen alla hikisin sukka. ja koko kuppikunta kaikkine nikkeineen kehuskelemaan runoa ja osallistumaan kilpailuun ja on ruutu pullollaan hyvyyttä.
ja jos joku hyppää reestä saatuaan tarpeeksi suosiota tai epäsellaista, niin johan lirkutellaan, lärkytellään, anellaan ja pyydellään anteeksi, että enhän minä, mutta tytöt.
varsinaisen mukavaa onkin pitää kauhansa joka sopassa ja sormensa kaikilla pullalautasilla poimimassa sattumat ja rusinat. sitten vähän sekoitusta ja uutena avauksena (uudella nikillä?) omana loistavana ideana markkinoille.
ja pikanttina sivumakuna teiniprinssit ja –prinsessat, plus muut käypäläiset, jotka käyvät viisastelemassa ja kolistelemassa häiritsevästi kuppilan ovia.
ja minä kun olen atavistinen hölmö, niin minun on kerrottava yllä oleva törinä täytenä totuutena, vaikka tarina ravistelisikin jonkin yksilön oikeutta pitää itseään ylivertaisena suunnan näyttäjänä täällä ja varmaan myös taivasten valtakunnassa.
mikäpä siinä. kyllä maailmaan mahtuu. mikä mahtuu, sitä luetaan. minä myös.
on niiiiin vapaauuttaavaa käyttää monia nikkejä, kysyä ja vastata itselleen, kehua ja kinastella, kalistella sanan säilää. maahtavaakin maahtavanpaa on tarjoilla omaa ainoaa oikeaa mitä moninaisemmilla nimmareilla, ja kertoa jokaisella niistä minä aksenttia painottaen, kuin minä ja minä tiedän , tiedän mitä pitää, miten pitää ja mitä saa kafeella kirjoittaa. eikä missään nimessä niin kuin hakkiksella örvelletään. eikä missään tapauksessa saa tehdä niin kuin rossu, joka kyselee ja vastailee itselleen ja vääntää varpuaan samoin kuin kafeen omakehut, mutta sehän on tietysti aivan eri asia.
ja on niin intresanttia vastata jonkun onnettoman pässinpään avaukseen: ”Eiks täällä tapahdu mitään, kun on näin hiljaista?”. ” Kirjoita itte, jos osaat senkin puskasta huutelija.” ja sitten tekemään pari avausta parilla nimmarilla. toinen niistä on joku patakakkosen arvoinen runo, ja toinen kilpailu, jossa kilpaillaan kenellä on kielen alla hikisin sukka. ja koko kuppikunta kaikkine nikkeineen kehuskelemaan runoa ja osallistumaan kilpailuun ja on ruutu pullollaan hyvyyttä.
ja jos joku hyppää reestä saatuaan tarpeeksi suosiota tai epäsellaista, niin johan lirkutellaan, lärkytellään, anellaan ja pyydellään anteeksi, että enhän minä, mutta tytöt.
varsinaisen mukavaa onkin pitää kauhansa joka sopassa ja sormensa kaikilla pullalautasilla poimimassa sattumat ja rusinat. sitten vähän sekoitusta ja uutena avauksena (uudella nikillä?) omana loistavana ideana markkinoille.
ja pikanttina sivumakuna teiniprinssit ja –prinsessat, plus muut käypäläiset, jotka käyvät viisastelemassa ja kolistelemassa häiritsevästi kuppilan ovia.
ja minä kun olen atavistinen hölmö, niin minun on kerrottava yllä oleva törinä täytenä totuutena, vaikka tarina ravistelisikin jonkin yksilön oikeutta pitää itseään ylivertaisena suunnan näyttäjänä täällä ja varmaan myös taivasten valtakunnassa.
mikäpä siinä. kyllä maailmaan mahtuu. mikä mahtuu, sitä luetaan. minä myös.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sinä olet, hauska tutustua..vai miten se pitäisi sanoa?
Kaipaatko tankkeja? Täällä on van fiiniä kulturellia hyminää, toisilla se luistaa hyvin, toisilla on pitovoiteet koko pituudelta ja viisaus hukassa =(
sano muuta mitä haluat, mutta älä positiivista.
joku voisi käsittää sen väärin.
ps. miksi ihmeessä kaikki nämä evk:t, sun muut ränttätäntät nimmarin perässä. jos ei viitsi kirjautua, niin miksi käyttää rekattua jotain abc:tä?
se ottaa herralla pattiin.
Mä olen positiivisuskursseilla täällä, ettäs tiedät.
herraa ottaa pattiin.
Olen täällä positiivisuuskurssilla, ettäs tiedät.
No, yritin kyllä jo hätäpäissäni laittaa rekatulla nikilläni viestini, mutta mihin lie tuuleen tuuleen lentänyt.
eipä kyllä annakaan. vaan on inhaa jos kutsuit minua herraksi. parasta mitä posetiivikurssilla oppiipiip on se, että posetiivin kampea pitää kääntää myötäpäivään, muutoin se jää käteen.
ei meinaa saada viestejä perille, katotaanpas auttaisko kun uudella pukkaa eteenpäin. No niin hops
pitää sitten yrittä muistella mitä tuli jo sanottua. Ensikisikin,jos herraa inhottaa mun herrottelu, niin se on sitten vvoi vvoi.
Joku näkee siinä pehmustetun piikin, joku ei.
Toisekseen, mitäs sillä kammella tekee jos ei ole paikkaa mihin sitä laittaa, vai pitäiskö se vääntää irti ja alkaa sohimaan ympäriinsä, kypärä päässä...?
Eikös tuolla toisaalla ole jo niitä sinne tänne sohijoita harhaisissa minäkuvissaan =)
*nauraa hieman suupieleen tai ainakin sinnepäin*
---hyvin kummallinen on tuo aloituskin ja minä en saanut oikein sanutuksikkaan mitää...mutta tässä sinun vastineessasi Sukuhutkijalle ..olikin se tärkein:-))))
se on silloin kirjoittaa kun on omimmalla alueellaan, silloin siitä nauttii. En usko että tukkisutija nokkiinsa ottaa, hänhän heitti avauksen saadakseen aikaan edes pientä riidanpoikasta... Aloitus oli vallan mainio, ja todella osuva, tosihan se on, että tämä on mennyt vähän niinkuin kirjailijakahvilaksi. KAIKKI MEISTÄ EIVÄT perusta niin hirvittävästi tuosta kulturellista höpinästä, täytyy myöntää että kenties minäkin tuntisin oloni kotoisemmaksi maastopuvussa kuin jakkupuvussa =))
Tässä huomataan, kuinka ihmiset ovat erilaisia, mekin olemmejo muutaman kerran törmänneet siihen, sinä ja minä :D Noiden näkemyserojemme kanssa. Se ettei ajattele samalla tavalla, ei kuitenkaan mielestäni voi olla este kekinäiselle kommunikoinnille. Jos erilaiset mielipiteet antavat toisilleen tilaa, niin hyvinhän se silloin menee.
miksi ottaisin? jutun ymmärsi tai sitten ei.
kuulumisiin.
Niin, kumpikohan on pahempaa: liiallinen sopu vai liiallinen kina? Veikkaan, että oltiin sitten kummassa tahansa, niin tulee tarve siirtyä toiseen suuntaan.
Ja poikkeuksetta rojautetaan hiukka liian pitkälle ja taas pyritään toiseen suuntaan ja poikkeuksetta rojautetaan hiukka liian pitkälle ja taas pyritään toiseen suuntaan ja poikkeuksetta rojautetaan hiukka liian pitkälle ja taas......... =)
Yrittää pysytellä keskitiellä, *kieli keskeskellä suuta*. Sauvoo menemään takalisto kireenä ja polvilummpiot hellinä.
Koirapartio ja miinaharavat kartoittavat sanasohjuista tietä.
* kompuroi ja konttailee* käsillä haparoiden ,kuin eksynyt ja orpo ja lopulta pyllähtää toppapöksyillään sohjoon. Huutaa ääni väristen:
APUA!!! hakekaa minut täältä miinakentiltä!!!
------odottaa epätoivoisesti pelastusta--------
siellä miinakentällä....tulin hakemaan tankilla pois :o))))))))))) hyppää kyytiin....
...kiipeää rauhoittuneena tankkiin.
Tuota ,,,tuota,,,entä jos tää tankkikin räjähtää???