Moi, sä et tiedä mun nimeä, mutta me ollaan tavattu monta kertaa. Sä olet kuullut mun äänen ja väännellyt naamasi kun mä puhun. Mulla on monta eri ikää, mutta mä olen aina sama.
Mä olen se mies, joka kysyy aina yleisötilaisuudessa ensimmäisen kysymyksen. Usein mä en jaksa odottaa edes siihen saakka, että on kysymysten aika.
Sä ehkä ihmettelet, mitä mä ajattelen. Mutta ensimmäiseksi puhuva mies ei ajattele, vaan toimii. Mä olen oppinut pienestä pitäen, että mulla on tärkeää asiaa, että mun täytyy tulla kuulluksi. Vaikka aiheena olisi naisten kokema seksuaalinen ahdistelu, mun mielipiteen on tärkeää tulla ensimmäisenä esiin, koska se on paras. Mä uskon siihen että aina valitaan pätevin. Mun mielipide on aina pätevin.
Mä en yleensä kuuntele muita, vaan tulen paikalle kertomaan omasta elämästäni. Tilaisuudessa voi olla vaikka mitä tutkijoita tai asiantuntijoita, mutta mulle paras asiantuntemus on mun oma elämänkokemukseni, ja siitä mä jaan muille kauhalla. Voin kertoa sulle mistä tahansa asiasta, rajoja ei ole.
Lopulta on niin, että koko maailma on mulle velkaa kuuntelun. Kun mä alan vetää pitkällistä ja kiusallista monologiani, sitä pitää kunnioittaa nyökkäillen. Mun päälle ei puhuta, vaikka mä puhun kaikkien muiden päälle. Mä käytän ääntäni samalla tavalla kuin omaa kehoani. Se ottaa tilan haltuun. Bussissa mä istun leveästi, luentosalissa mun ääni kaikuu kumeasti.
Ajatus, joka on mulle lopulta täysin käsittämätön, jota mä en tunnista enkä kuule, on että mun pitäisi joskus olla hiljaa. Mua ei ole luotu vaikenemaan, vaan selittämään. Muiden äänten kuulumisella ei ole väliä, koska mä voin hyvin puhua niiden puolesta. Mä voin kattaa kaikki näkökulmat, koska mä ymmärrän kaiken.
Mä olen aina siellä, missä on tilaisuus puhua. Mun suu on aina auki. Valmiina kertomaan, miten maailma makaa.
Mä olen se mies, joka kysyy aina yleisötilaisuudessa ensimmäisen kysymyksen. Usein mä en jaksa odottaa edes siihen saakka, että on kysymysten aika.
Sä ehkä ihmettelet, mitä mä ajattelen. Mutta ensimmäiseksi puhuva mies ei ajattele, vaan toimii. Mä olen oppinut pienestä pitäen, että mulla on tärkeää asiaa, että mun täytyy tulla kuulluksi. Vaikka aiheena olisi naisten kokema seksuaalinen ahdistelu, mun mielipiteen on tärkeää tulla ensimmäisenä esiin, koska se on paras. Mä uskon siihen että aina valitaan pätevin. Mun mielipide on aina pätevin.
Mä en yleensä kuuntele muita, vaan tulen paikalle kertomaan omasta elämästäni. Tilaisuudessa voi olla vaikka mitä tutkijoita tai asiantuntijoita, mutta mulle paras asiantuntemus on mun oma elämänkokemukseni, ja siitä mä jaan muille kauhalla. Voin kertoa sulle mistä tahansa asiasta, rajoja ei ole.
Lopulta on niin, että koko maailma on mulle velkaa kuuntelun. Kun mä alan vetää pitkällistä ja kiusallista monologiani, sitä pitää kunnioittaa nyökkäillen. Mun päälle ei puhuta, vaikka mä puhun kaikkien muiden päälle. Mä käytän ääntäni samalla tavalla kuin omaa kehoani. Se ottaa tilan haltuun. Bussissa mä istun leveästi, luentosalissa mun ääni kaikuu kumeasti.
Ajatus, joka on mulle lopulta täysin käsittämätön, jota mä en tunnista enkä kuule, on että mun pitäisi joskus olla hiljaa. Mua ei ole luotu vaikenemaan, vaan selittämään. Muiden äänten kuulumisella ei ole väliä, koska mä voin hyvin puhua niiden puolesta. Mä voin kattaa kaikki näkökulmat, koska mä ymmärrän kaiken.
Mä olen aina siellä, missä on tilaisuus puhua. Mun suu on aina auki. Valmiina kertomaan, miten maailma makaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En kuullut mitään.
Katkera tilitys vainoharhaiselta naiselta jonka pitää keksiä mieheen tollasia piirteitä, niin tai näin aina väärinpäin.