No... Olen chatin kautta tuntenut yhden miehen joulukuusta asti. Minusta hänen luonne on aivan ihana! Ja hänkin pitää minun luonteesta. No, olin vain onnesta sekaisin viimiset kaksi kuukautta, olin vain niin ihastunut! Hän sanoo, että rakastaa mua. Minäkin sanoin että rakastan häntä. Nyt meillä on tarkoitus tavata ensi viikon lauantaina.
Mutta kumminkin, viime viikolla mulle tuli joku ihme tunne. Kun hän puhelee usein: oot mun ainoa kulta. on hienoa kun on ihana ikioma rakas. Ennen tämä tuntui todella hyvältä. Mutta nyt,minulle tulee vähän "huono omatunto" kun hän sanoo näin. Tykkään hänestä kyllä tosi paljon! Mutta ajattelen silti nykyään koko ajan miten sanon hänelle, että jos en haluakkaan hänen kanssa suhteeseen jota hän odottaa. toisaalta haluaisin, toisaalta en.
Yleensä tämä epäilyksen tunne tulee päivällä ja illalla se taas melkein häviää. En enää oikein ymmärrä itseänikään. Toisaalta, en tahtoisi häntä elämästänikään kokonaan pois. Jotenkin, "pelkään" sitä, että kun hänet nään, en olekkaan hänestä kiinostunut. Ja stressaan sitä..:/ En tiedä,mutta musta tä vaan tuntuu todella epämielyttävältä, mitä tämä oikeen nyt on?
Mutta kumminkin, viime viikolla mulle tuli joku ihme tunne. Kun hän puhelee usein: oot mun ainoa kulta. on hienoa kun on ihana ikioma rakas. Ennen tämä tuntui todella hyvältä. Mutta nyt,minulle tulee vähän "huono omatunto" kun hän sanoo näin. Tykkään hänestä kyllä tosi paljon! Mutta ajattelen silti nykyään koko ajan miten sanon hänelle, että jos en haluakkaan hänen kanssa suhteeseen jota hän odottaa. toisaalta haluaisin, toisaalta en.
Yleensä tämä epäilyksen tunne tulee päivällä ja illalla se taas melkein häviää. En enää oikein ymmärrä itseänikään. Toisaalta, en tahtoisi häntä elämästänikään kokonaan pois. Jotenkin, "pelkään" sitä, että kun hänet nään, en olekkaan hänestä kiinostunut. Ja stressaan sitä..:/ En tiedä,mutta musta tä vaan tuntuu todella epämielyttävältä, mitä tämä oikeen nyt on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jollette oo nähny ni älä herranjestas maalaile pilviä..hyvin usein pettymys on suuri. pohdi vasta tapaaamisen jälkeen fiilinkejä.
Kun ihminen ihastuu näkemättä edes toista, kyse ei ole oikeasta ihastumisesta vaan ihastumisesta omiin mielikuviin. No siinä ei ole mitään vaarallista.
Voit asennoitua siihen ensimmäiseen tapaamiseen niin, että se tulee olemaan järkytys joka tapauksessa ja että mahdollisesti tulee halu juosta karkuun. Puhu siitä jo etukäteen ääneen ystäväsi kanssa. Että tämä vaihtoehto pelottaa. Jos sitten todella käy niin, niin älä lähde heti karkuun ellei kyseessä ole täysi huijari. Jää makustelemaan ja ihmettelemään ja tutkimaan tilannetta. Sinun ei tarvitse tehdä mitään ratkaisuja jatkosta edes nopeasti.
Minä olen löytänyt elämäni hienoimmat miehet tällä tekniikalla. Ensin olen kirjoitellut pitkään ja ihastunut vahvasti ennen ensímmäistä tapaamista. Ja järkytys on ollut massiivinen. Kun sen tunteen yli on päässyt, edessä on ollut taivas. Miehet ovat olleet sellaisia, joita en todellakaan olisi edes noteerannut missään baaritiskillä. Mutta mitä aarteita olenkaan löytänyt, kun olen malttanut. No, nyt on järki jo kasvanut eikä ihastumisia pääse tapahtumaan.
Säikähdyksessä ei ole kyse siitä, että toinen olisi huijannut tai että hän olisi kauhea ja minulle sopimaton. Useimmiten kyse on siitä, että on itse luonut omat mielikuvitusjuttunsa, jotka vaan romahtavat. Tämä tilanne siis silloin, kun on päässyt ihastumaan pelkän kirjoittamisen kautta.
Ei sen miehen nyt vielä kannata rakennella pilvilinnoja... Vaikka itse olen kyllä aika samanlainen. Mutta en kyllä ihan rakkaasta tuossa vaiheessa puhuisin. Ja suomalaisten kanssa täytyy muutenkin olla varovainen, koska muutenhan nainen pelästyy jos tunteita aletaan heti näyttämään. Suomalaisnaisia nyt on muutenkin vaikea miellyttää, oli sitten miehen ulkonäkö kohtuullinen tai jopa hyvä, ja fiksukin vielä. Mulle on käynyt lukuisia kertoja niin, että jos vähäänkään näyttää liian innostuneelta, niin se on sitten loppu... Mutta eihän tunnekylmille suomalalaisille mikään muutenkaan tunnu kelpaavan! Mieluummin otetaan vaikka se ruma jörrikkä kuin komeaksikin sanottu tunnemies...
no, itse olenkin jo monesti ajatellut, että kyseinen mies nyt voi näyttää kamalalta ja voin suuresti pettyä, mutta kun tuntuu, että mies on vaan niin totaalisen varma siitä, että alamme heti seurustelemaan. Itse haluaisin taas aloittaa hitaasti, ensin kaveri pohjalta, mutta tämänkin sanominen tuntuu jo vaikealta, kun mies näyttää olevan niin kiintynyt. Toistelee kuinka paljon musta tykkää, kirjottaa kortteihin: enemmän kuin ystävä olen minä hänelle, suunittelee kesäsuunitelmia jne. Onhan tämä oikein herttasta, että pystyy tunteistaan kertomaan, mutta minä en ehkä ole ihan noin varma kaikesta, ja tää tunne painaa mun mieltä ja aiheuttaa ahdinkoa!
kertoa hänelle, että haluaisit edetä rauhassa ja että tunnet olosi tukalaksi liian läheisestä tyylistä. Jos mies on tosissaan ja terveellä itsetunnolla varustettu niin hän ymmärtää himmata. Mutta saattaahan kyseessä olla joku aikamiespoika joka ensimmäisen kerran rakastuu ja ei meinaa pysyä housuissaan.
Itsellä kävi niin että nainen ehdotti seuraavat tapaamiset ja oli vielä tosi innoissaan. Sitten se loppui ykskaks eikä hänestä kuulunut enää mitään... Oliko hän vain sellainen joka etsii heikot kohdat ja iskee puukolla sydämmeen, eli tunteeton psykopaatti..? Kait se on vaan huonoa tuuria, sanotaan. Mut kait jo pitäis se oppia että nainen on nainen yleensä vasta 25-vuotiaana. Alle tuon iän on kyse vielä pikku-tytöistä...
Mulle on käynyt lukuisia kertoja niin, että jos vähäänkään näyttää liian innostuneelta, niin se on sitten loppu... Mutta eihän tunnekylmille suomalalaisille mikään muutenkaan tunnu kelpaavan! Mieluummin otetaan vaikka se ruma jörrikkä kuin komeaksikin sanottu tunnemies...
Höpö höpö!! Mikäs kommentti tuo nyt on? Saattaa johtua ulkomailla vietetystä ajasta, mutta itse tuskastun kun miehet ei saa sanottua mitään! Ujous on söpöä, joo, mutta ehdottais nyt edes vielä yhtä juomaa, leffaa, kävelyä mitä vaan. Edes kaveripohjalta ensin. Raivostuttavaa miehet, jotka ei edes yritä vähän tsempata.
Taidan olla vanhanaikainen, mutta niikuin eräs espanjalainenkin sanoi Hesarin haastattelussa, että suomalainen mies ei osaa valloittaa naista, kun hänen ei koskaan tarvitse!!!!
Kuulostaa huolestuttavalta jos mies jo vajaan parin kuukauden kirjoittelemisen pohjalta sanoo kullaksi ja rakkaaksi - silloin itse olen oppinut olemaan hyvin, hyvin varovainen. Ei ns. normaali ihminen näkemättä ja kokematta toista voi sanoa tuolla tavalla. Ota jäitä hattuun ja kippaa niitä asiallisesti kommunikoimalla myös hänen lätsäänsä. Kaikki voi mennä hyvin tai olet tavannut yhden näitä "kierto-romeoita". Kirjoitelkaa ja soittakaa ja jutelkaa tapaamisesta ettei ole liikaa odotuksia ja paineita. Kerro ihan samat asiat kuin kirjoitit tänne. Olet ehkä löytänyt jotain tai sitten et.
Sain kerrottua kyseiselle miehelle, että en voi aluksi tarjota/luvata enempää kuin ystävyyttä. Että mun täytyy eka saada tutustuakkin siihen ihmiseen oikeasti. Sanoin myös, että näkee myöhemmin, jos tästä tulee seurustelua. Kyllä hän ainakin näytti tajuavan ja käyttäytyi ihan tavallisesti.