Mielijohteesta lorautin kermaa aamukahviini, ja yllätyksekseni tulos ei ollut yhtään hullumpi. Huulet tuntuivat rasvaisilta ja suussa oli outo lapsellinen maku. Olo oli vasikkamainen ja kylläinen ollen kuitenkin hontelo. Lisäksi makuelämystä lisäsi kermakakkumaisuus ja sellaisen yllä yhä silmissä lepattavat ohuet kierrekynttilöiden liekit, kuin Lucian hennot valot tai lasten hymyt.
Netissä ollaan käyty välittömästi sen jälkeen erilaisia identiteettikeskusteluita, kun lyttäsin tietoisuuspalstan annin nolliin. Sukupuoleni on myös ollut tapetilla. Näin omituista unta, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Olin nukahtanut kuulokkeet päässä, ja musiikki oli päättymätöntä tajunnanvirtaa, joka nosti kämmenellään minua ylös vuorille kaikkien maisemien ylle.
Ensimmäistä kertaa katselin itseäni ulkopuolelta. Se oli unen tasolla henkeäsalpaavaa, sillä tällaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Kokija oli ollut aina läsnä samassa pisteessä. Poikkeuksetta. Näin en myöskään ollut edes tiennyt, että sellainen olisi edes mahdollista, olla itsensä ulkopuolella. Näky oli kerrassaan outo, vieras ja ainutkertaisuudessaan lähes uskomaton, pohjattomalla tavalla kaunis.
Siinä kuljin minä tiellä oudossa asussa kasvoillani yhtä outo ilme. Maisemat ympärilläni olivat henkeäsalpaavan kauniita, loputtomattomiin asti kurottavia näkyjä laaksoista ja huipuista kirkkaassa kevätsäässä. Ilma oli raikasta kuin viileä hiilihappo pirskahtelemassa yössä lämmenneissä kanavissamme. Polku oli kivinen, kuljettu ja samalla kulkematon, tasainen ja hioutunut kiviltään kauniiksi. Olin avojaloin. Olin vapaa. Silmissäni loisti sinitaivas ja sen kirkkaus, tähdet ja näiden sydänten sammumattomat äänet.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=eNrOs67zd2w&t=4853s
Netissä ollaan käyty välittömästi sen jälkeen erilaisia identiteettikeskusteluita, kun lyttäsin tietoisuuspalstan annin nolliin. Sukupuoleni on myös ollut tapetilla. Näin omituista unta, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Olin nukahtanut kuulokkeet päässä, ja musiikki oli päättymätöntä tajunnanvirtaa, joka nosti kämmenellään minua ylös vuorille kaikkien maisemien ylle.
Ensimmäistä kertaa katselin itseäni ulkopuolelta. Se oli unen tasolla henkeäsalpaavaa, sillä tällaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Kokija oli ollut aina läsnä samassa pisteessä. Poikkeuksetta. Näin en myöskään ollut edes tiennyt, että sellainen olisi edes mahdollista, olla itsensä ulkopuolella. Näky oli kerrassaan outo, vieras ja ainutkertaisuudessaan lähes uskomaton, pohjattomalla tavalla kaunis.
Siinä kuljin minä tiellä oudossa asussa kasvoillani yhtä outo ilme. Maisemat ympärilläni olivat henkeäsalpaavan kauniita, loputtomattomiin asti kurottavia näkyjä laaksoista ja huipuista kirkkaassa kevätsäässä. Ilma oli raikasta kuin viileä hiilihappo pirskahtelemassa yössä lämmenneissä kanavissamme. Polku oli kivinen, kuljettu ja samalla kulkematon, tasainen ja hioutunut kiviltään kauniiksi. Olin avojaloin. Olin vapaa. Silmissäni loisti sinitaivas ja sen kirkkaus, tähdet ja näiden sydänten sammumattomat äänet.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=eNrOs67zd2w&t=4853s
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuva ois kiva
Kivat pohkeet.
Tyttö on varmaan muutaman kerran kolauttanut kärkensä kiveen.
https://www.theworkher.com/wp-content/uploads/2014/09/Women-mountain-climbing-1024x682.jpg
Mjoo
Satoja kilometrejä yksin kulkeneena olisi varsin omituista kävellä vaihteen vuoksi itsensä perässä.
Jos tätä nyt ei katsele mistään tylsästä itseriittoisuusnäkökulmasta, vaan sielullisesta, niin olemme lähellä itsemme hyväksyntää, eli lopullista maalia.
"Hän kulki edelläni, hänen jäljessään minä."
osv
(Hirn)
Mjoo
Minusta ihmisen tulisi poikkeuksetta tarkastella itseään vastakkaisen sukupuolen nimissä. Periaatteessa vain näin toimien todentuu kokonaistilanne kaikessa karuudessaan.
Tämä oli lähes yhtä hyvä ajatus kuin tuo Dantemaisuus minussa, joka jollain oudolla tavalla on ollut aina läsnä.
(Hihitystä)
Mjas
Autoeroottiseksi itseään luonnehtiva Teknodonna viettää mielellään aikaa itsetarkasteluissa ja fantasioissa oman kehonsa kanssa. On ikään kuin tarkastelija ja tarkasteltava. Mieli hyväilee kehoa, keho mieltä.
Voin avata tätä aihetta laajemmin, jos on tarve.
Siis minulla itselläni.
(Hirn)
Olla kaikkea sitä
Tähän aikaan aamusta asunto rauhoittuu, ovet sulkeutuvat ja koneet käynnistyvät. Poissa, on miellyttävä sana. Läsnä. Kietoutua itseensä ja avautua sille. Nivoutua. Ristiä kätensä tai halata itseään. Ristiä jalkansa. Kurkistaa suuhunsa, sulkea silmänsä ja harjata hiuksensa. Koskettaa omaa ihoaan, kasvojaan, rintojaan, lantiotaan. Seisoa suorassa, vinossa tai lenkallaan. Peilimaailmassa, pyyhkiä ne. Pyyhkiä kasvonsa. Pyyhkiä virtsansa. Pyyhkiä näyttö kostealla liinalla. Koskettaa olkapäitään ja nostaa leukansa. Olla ylväs ja paikalla. Olla läsnä. Olla alaston. Olla vaatetettu. Alusvaatteisillaan. Ilman mitään. Kietoutua lakanoihin kuin sanoihin tummiin ja kaukaisiin. Siinä. Yön jouhia ympärilläsi, hiuksia. Kietoutuvat. Pitkiä mustia viiltoja kaikkialla hajallaan vuoteella. Raajoja ja näiden kaaria. Teatraalista olla paikalla. Olla läsnä. Olla hajallaan vuoteella maailman pyöriessä ympärillä.
Mjoo
Se oli varmaan tuo kerma, joka sai mut autoeroottiselle päälle. Rasvaiset huulet saattoivat laukaista jonkinlaisen patoutuneen tarpeen autoeroottisille viboille.
Voi lehmä sentään.
(Hihitystä)
Tiskikoneen ja ja pesukoneen yhteishumissa hipsinyt tumma pitkäraajainen kaunotar konttasi vuoteelle ja avasi läppärin alastoman kannen. Lakanat tuoksuivat kodilta, puhtaalta ja kotimaiselta. Tyynyt olivat pulleita kuin keskikokoiset possut.
Kaikissa saduissa on aina paha noita, jolla on maagisia voimia ja lemmikkinään korppi. Poikkeuksetta nämä pahikset ovat itsekin saman värisiä. Musta on sellainen väri, jonka saatuaan sinulle on sälytetty jotain ylimääräistä kannettavaksi.
(Naurua)
Mjoo
Valitan, Donna, mutta näin sinulle nyt kävi. Ennen muinoin naisen piti olla vain kaunis ja hänellä oli oltava kyky synnyttää. Nykyään hänen on myös oltava helvetin älykäs, tai muuten hän ei pärjää toisten älykkönaisten joukossa - varsinkaan keskustelupalstoilla, saati sitten muualla.
Katsellaanpa hetki tämän kuvajaisemme selän kaarta. Välittömästi tulee sellainen vaikutelma, että hän jos joku rakastaa puhtaiden lakanoiden tuntua iholla, niitä kaikkia pieniä kosketuksia piilossa makaavan asennon alla. Ei hullumpi peffa tuollaiseksi tantaksi. Eihän hän enää mikään nuori ole, mutta ei naista tarvitse kuin hieman hipaista, niin johan se kaikki sieltä taas pullahtaa silmille, ilo ja elämä, halu liittyä ja jakaa emotionaalisia tiloja.
Jos minä olisin käsi, niin työntäisin sen tuonne alastomien pakaroiden väliin ja kokeilisin, miltä sen oikeasti tuntuu.
Olla hyvä.
(Reps)
Mjaa
Äkkisiltään voisi luulla, että perheenäidiksi heittäytynyt Donna on väärällä alalla ja täysin väärässä paikassa, mutta ei.
Mielestäni hän on aivan tavallinen nainen, jolla on aivan tavallisia tarpeita. Nämä tarpeet eivät kuitenkaan kohtaa vallitsevan todellisuuden kanssa. Donnalla on ulottuvuuksia, jotka katoavat arjen sumusta ulos.
Donna on perheenäidin laajennusosa.
(Hihitystä)
Yep
Käännetäänpä tämä otus selälleen. Selällään kirjoittaminen ei onnistu, joten tämä täytyy kirjoittaa hieman myöhemmin.
Donna on aina marissut pienistä rinnoistaan. Ne ovat tuollaiset "jutut", kämmenen kokoiset. Ehkä hieman suuremmat, mutta sitäkin herkemmät. Kaikki Donnassa tuntuu oelvan herkkää. Vatsanseudun ihon on herkkä, samoin lantio ja reidet ovat herkkiä. Herkin paikka kuitenkin sijaitsee hänen jalkojensa välissä.
Katsokaapa mitä tapahtuu, kun vien sinne kirjallisen käteni, siis tämän sanojeni kosteuden asiaan kuuluvine liukkauksineen.
Ymmärsittekö?
(Hirn)
No?
Montako sekuntia meni?
Kun meillä oli vielä äsken liruva perheenäiti vuoteella, niin nyt meillä on vain väsynyt nainen, jolla ei ole inspiraatiota tehdä mitään. Itseinho kurkistelee vuoteenlaidalta valmiina kömpimään sänkyyn. Koneet humisevat taustalla ja taivas on harmaa. Kaikki on kuin eilen... Tai aina.
Donna siirtyy läppärinsä, koko elämänsä äärelle ja kirjoittaa jotain epätavallista ruutuun. Hänen on saatava ikkuna avattua jonnekin. Varpaat tuntuvat kylmiltä.
(Naurua)
Kosketuksia
Pari vuotta sitten kävi niin, että hän päätyi vuoteeseensa naisen kanssa. Tätä aiemmat kerrat olivat tapahtuneet teinivuosina, jolloin kaikki piti tutkia ja kokeilla.
Donna itki koko yön. Hän vain itki. Itku ei ollut parkumista tai hiusten repimistä, seinien raapimista tai ulinaa, vaan äänetöntä itkua, joka tuntui loputtomalta. Hän tyhjensi itsensä niin kuiviin, että edes ravistelemalla ei mitään enää saatu ulos. Donna koki olevansa niin epätodellisen onnellinen, että se kääntyi suruksi, joka taas kumpusi epätodellisuuden ja menetyksen tunteesta. Oikeastaan mitään ei oltu saavutettu, vaan Donna käsitti mokanneensa kaiken.
Aivan kaiken.
Tuon päivän tai yön jälkeen hän ei ole ollut oma itsensä, eli tavallinen perheenäiti Helsingin keskustasta, vaan kadonnut sielu, harhaileva tyhjiö ihmismeressä. Täyttymätön nainen, sellainen hän tunsi olevansa.
Donna murskasi käsipeilinsä pöydänkulmaan. Sanat olivat kuin sirpaleita lattialla, hujan hajan.
(Naurua)
Pikkujouluristeilykommentti
Mehän käytiin tuossa piipahtamassa joulutorilla vknloppuna. Paluumatkalla remusimme kuin kakarat yökerhossa ja laulaa loilotimme kaikenlaista paskaa, jota kukaan tervejärkinen ei taustalla kuuntele.
Siinä hoiperrellessani kohti baaritiskiä, entuudestaan täysin tuntematon mies alkoi puhua minulle venäjää.
Juuri sillä hetkellä ymmärsin monta asiaa, ja koneisto oudolla tavalla naksahti jumitilasta takaisin liikkeelle. Lähes kuulin ja näin rattaiden pyörimisen hyvässä rasvassa. Koneisto oikein kiilsi uutuuttaan ja käyttämättömyyttään.
Käskin kaverin painua vittuun, suomeksi.
(Hirn)