Seison läntisessä Helsingissä liikennevaloissa. Paikalle valuu letka keltaliivisiä lastentarhalaisia ohjaajineen (tai miksi näitä nykyään kutsutaan)
Noin 20, 5-6 vuotiasta lasta ja 4 ohjaajaa.
Joukon etunenässä ohjaaja jolla on puhelin huivin sisään kiinnitettynä. Hän puhui kiivaasti puhelimeensa.
Liikennevalot oli punaiset, mutta silti ajatuksissaan tämä etummainen ohjaaja oli kävelemässä autotielle. Juuri kun olin huomauttamassa tätä ohjaajaa punaisista valoista otti yksi lapsista häntä kädestä ja huomautti että "ei punaisia päin saa mennä".
Olin hämmästynyt.
Suurimmaksi osaksi siitä että lapsi oli näin tarkkailevainen ja fiksu että puuttui tuon ohjaajan aikeeseen ilmeisesti vahingossa tehdä virhe ja kävellä auton alle. Toisaalta olin myös hämmästynyt siitä että eikö tuollaisen tehtävän ollessa kyseessä pitäisi jättää puhelimessa puhuminen pois ja keskittyä lasten turvallisuuteen.
Tarkemmin katsottuna huomasin että ohjaajia oli mielestäni liian vähän tuollaisen suuren lapsijoukon valvomiseen.
Odotin näkeväni joukossa myös edes yhden kantasuomalaisen ohjaajan mutta en sellaista nähnyt.
Joukon puolivälissä yksi ohjaajista puhutteli letkassa kulkenutta lasta joka kuunteli tarkasti mitä ohjaajalla oli sanottavaa, ohjaajan lopetettua puhumisen kääntyi hän vierustoverinsa puoleen ja kysyi häneltä "mitä toi sanoi" lapsi ei ollut ymmärtänyt ilmeisen huonoa Suomea puhuvaa ohjaajaa.
Tosin en ymmärtänyt minäkään.
Voiko joku kertoa kuinka yleistä tämä on?
Noin 20, 5-6 vuotiasta lasta ja 4 ohjaajaa.
Joukon etunenässä ohjaaja jolla on puhelin huivin sisään kiinnitettynä. Hän puhui kiivaasti puhelimeensa.
Liikennevalot oli punaiset, mutta silti ajatuksissaan tämä etummainen ohjaaja oli kävelemässä autotielle. Juuri kun olin huomauttamassa tätä ohjaajaa punaisista valoista otti yksi lapsista häntä kädestä ja huomautti että "ei punaisia päin saa mennä".
Olin hämmästynyt.
Suurimmaksi osaksi siitä että lapsi oli näin tarkkailevainen ja fiksu että puuttui tuon ohjaajan aikeeseen ilmeisesti vahingossa tehdä virhe ja kävellä auton alle. Toisaalta olin myös hämmästynyt siitä että eikö tuollaisen tehtävän ollessa kyseessä pitäisi jättää puhelimessa puhuminen pois ja keskittyä lasten turvallisuuteen.
Tarkemmin katsottuna huomasin että ohjaajia oli mielestäni liian vähän tuollaisen suuren lapsijoukon valvomiseen.
Odotin näkeväni joukossa myös edes yhden kantasuomalaisen ohjaajan mutta en sellaista nähnyt.
Joukon puolivälissä yksi ohjaajista puhutteli letkassa kulkenutta lasta joka kuunteli tarkasti mitä ohjaajalla oli sanottavaa, ohjaajan lopetettua puhumisen kääntyi hän vierustoverinsa puoleen ja kysyi häneltä "mitä toi sanoi" lapsi ei ollut ymmärtänyt ilmeisen huonoa Suomea puhuvaa ohjaajaa.
Tosin en ymmärtänyt minäkään.
Voiko joku kertoa kuinka yleistä tämä on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanhempana en antaisi lapsiani lasten tarhaan, opettaisin lasta kotona.
Pieni lapsi ei kuuluu vieraiden kesken, koska mitään harmonia juttua ei koskaan löydy.
Valtio piilotti lapsia minulta ja kaikki pyyntöni on jätetty huomioimatta.
Kuulun eroaviin sukupolviin ja yksinhuoltajaäiti aikaan.
Mies ei tiedä missä hänen lapsensa ovat ja voivatko he hyvin.
Kun lapselle tapahtuisi jotakin, niin kukaan koskaan vastaisi mistään.
Kannatan järjestelmän muuttamista.
Ihmisillä on kommunikaatiovälineet oppimiseen.
Miksi raahautua joka pimeä aamu jonnekin?
Koko elämä menee vain raahautumiseen.
Lapsi ei koskaan tahtoisi lastentarhaan ellei vanhempi pakottaisi.
Tässä tapauksessa lapsen äiti.
Lapset vahingoittuvat jo nyt pakkoerossa, koska ovat ilman isää.
Lännen kasvatuksessa on munausta.
Lasten tarha on perheen loppu.
Petos alkaa lasten tarhassa, joka jatkuu aviorikkomisena aikuisuudessa.
Tulevat sairaudet alkavat lasten tarhassa.
Netistä luen, että 13 v poika oli koulukiusattu.
Kaupungistuminen alkoi 1800 luvulla. Keskitetty laitoshoito samassa.
On olemassa ihmisiä jotka toisinpäin hyötyivät uudesta yhteiskuntamallista, joka on vaille juuria, mikä taas antaa vapauden toimia itse.
Mutta on olemassa ihmisiä jotka eivät sopeudu kodittomana olemiseen.
Kodittomuus tarkoittaa, että kasvataan vieraassa ympäristössä alkaen erittäin pienestä iästä lähtien.
Jokainen perhe on yksilö. Se on suhde miehen ja naisen.
Kuitenkin kaikki suhteet on kirjattu ylös, mitä voi muodostaa.
Humaaniset lait löytyvät horoskoopista, johon Länsi ei usko täysillä.
On olemassa ihmisiä, jotka eivät sopeudu.
"Kaikkia ei voi laittaa samaan muottiin."
Henkilökohtaisesti uskon naisiin, koska naiset sallivat valinnan vapauden.
Niin kun ei ole olemassa sadan prosentin kiintiöitä, niin opitaan tekemään poikkeuksia.
Oppiprosessi on mielestäni pitkästyttävän hidas.
Yksi sääntö, huomasin, mitä ihmiset eivät ymmärrä, on kun pyydetään, niin pitää antaa.
Näitä löntysteleviä kaapuakkoja/ korskeita matuherroja näkyy päiväkodeissa yhä enemmän "duunissa".
Niin ja veroeuroilla maksettuihin huiviin piilotettuihin kännykköihin kälättäjiä löytyy huolimatta "duunistaan".