Kun lähestyy toista niin hyvä miettiä keinoja miten lähestyä? Itse olen aina seurannut ympärillä tapahtuvia muutoksia, alkaako joku nainen olemaan enemmän näkyvillä tmv. Jään haaveilemaan, mitä hänen kanssaan yhdessä olo voisi olla? En anna omia kiinnostuksen merkkejä kovinkaan pian ja näkyvästi? Näin moni alku myös päättyy pian.
Muutaman kerran on ollut sinnikäämpiä kiinnostuneita, joista olen yrittänyt selvittää taustoja vähän? Voinut lähestyä mm. kirjeitse nimettömänä ym. paljastanut samalla vähän tietoa itsestäni. Eli jos kiinnostus on molemminpuolista, silloin voisi tiemme yhtyä? Kohtaamiset jääneet varovaisuuteni takia kokematta, pelkoa on ja epävarmuutta onnistumisen osalta. Luon paineita välillä turhankin takia, mut minkä itselleni voin? Pettymyksiä on ollut, välillä tuntuu, et kun olisin rohkeampi, välittämättä seurauksista niin voisi onnistumisia olla riittämiin (Carpe diem)?
Pohtia pitäisi paljon asioita, päällimmäisenä tuntuu olevan luottamuksen puute muita kohtaan. Tämä tuntuu antavan minulle avokämmenestä aina vaan ja kunnolla. Olenko liian kiltti, en halua pahaa toisille, pelkään loukkaavani toista tahtomattani, siksi otan helposti myös taka-askelia jos minut ymmärretään väärin.
Tarkoitukseni ei ole herättää mitään menetettyä kiinnostuksen kohdetta uudelleen henkiin vaan enemmänkin keskustelua aiheen ympärillä, tuskin olen ainoa, joka painii näiden harmien parissa.
Rankaiseeko liika kiltteys, meitä kiltimpiä? m > n
Muutaman kerran on ollut sinnikäämpiä kiinnostuneita, joista olen yrittänyt selvittää taustoja vähän? Voinut lähestyä mm. kirjeitse nimettömänä ym. paljastanut samalla vähän tietoa itsestäni. Eli jos kiinnostus on molemminpuolista, silloin voisi tiemme yhtyä? Kohtaamiset jääneet varovaisuuteni takia kokematta, pelkoa on ja epävarmuutta onnistumisen osalta. Luon paineita välillä turhankin takia, mut minkä itselleni voin? Pettymyksiä on ollut, välillä tuntuu, et kun olisin rohkeampi, välittämättä seurauksista niin voisi onnistumisia olla riittämiin (Carpe diem)?
Pohtia pitäisi paljon asioita, päällimmäisenä tuntuu olevan luottamuksen puute muita kohtaan. Tämä tuntuu antavan minulle avokämmenestä aina vaan ja kunnolla. Olenko liian kiltti, en halua pahaa toisille, pelkään loukkaavani toista tahtomattani, siksi otan helposti myös taka-askelia jos minut ymmärretään väärin.
Tarkoitukseni ei ole herättää mitään menetettyä kiinnostuksen kohdetta uudelleen henkiin vaan enemmänkin keskustelua aiheen ympärillä, tuskin olen ainoa, joka painii näiden harmien parissa.
Rankaiseeko liika kiltteys, meitä kiltimpiä? m > n
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samankaltainen ongelma on vaivannut minuakin. En yksinkertaisesti kykene viemään asioita eteen päin. Sitten kun kerran rohkaistun niin eteen tulee ongelmia, jotka estävät pyrkimykseni. Joskus yritän ajatella, että tätä olisi merkki siitä ettei joko toisella ole kiinnostusta tai sitten tällä asialla ei ollut mahdollisuutta. Tämäkään ei toisaalta tunnu mielekkäältä ajatukselta, koska ei oikein osaa ratkaista sitäkään, mikä sitten olisi sellainen "oikea mahdollisuus".
Toisena ajatuksena miettinyt, tämän päivän ajankulua ja vastuuttomuutta? Kun ei ajattelisi asioita etukäteen vaan antaisi mennä ja katsoo sit jälkeenpäin, mistä itsensä löytää? Ehkä tämä toimisi tänäpäivänä parhaiten? Riski loukata toista on myös suuri tällöin, viimeistään silloin kun arki koittaa?
Välillä kaipaa toisen läheisyyttä, mut ajan kanssa oppinut arvostamaan myös omaa rauhaa. Liikaa kun pohtii asioita etukäteen, niistä tulee haasteellisempia saavuttaa?