tai muualle missä pitää syödä? tää on noloa aina kun joku ehdottaa että lounaalle tms, mutta mua yleensä jännittää niin paljon ettei ruoka mee alas..se on muutenkin kummaa miksi sitä uuden ihmisen tavatessaan tavallaan "häpeää" syömistä ja muita täysin normaaleja toimintoja..
Pystyttekö menemään ravintolaan treffeille?
öööööö
117056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama homma oli itselläni treffailu uraa aloittaessa, ei pystyny lähtee syömään. Siis kysymys oli kuitenki vaan eka treffeistä. Nyttemmin oon saanu kai sen verran kokemusta (28v) ja itseluottamusta, että pystyisin kyllä. Muistan kuitenkin nuoruuden treffit ku jo ajatus kohtaamistilanteesta jännitti niin pljon, että kupposellinen kahvia tuntu ylivoimaiselta urakalta treffeillä. Mutta ajan oloon menee ohi. Kumma homma...
´Tuo tuotti mulle kans alussa vaikeuksia. Sitten on todella outoa tosiaan miksi ihminen tulee vaivaantuneeksi tietyistä jutuista, esim minun oli alussa tosi vaikea sanoa että käyn veskissä! :D
Tietenkin pystyn, harva olettaa treffikumppanin olevan vailla ruumiintoimintoja. Tai mikäli näin tekee saa sitä luuloaan tarkistaa katsoessaan minun syövän. Pakko olla jotain teini-iän patoumaa kun ei ole soveliasta olla muuta kuin kaksiulotteinen mainoskuva oikeasta ihmisestä.
jos ei treffeillä syö, kuse tai paskanna niin siinä voi käydä huonosti.
ja jos ei pysty lähtee syömään ravintolaan, niin mites sen sitte kertoo, ettei kyse ole kiinnostuksen puutteesta..
miks rakkaudesta pitää tehdä näin h*lveti* VAIKEETA!!
Poika pyysi mua ekoille treffeille syömään. No, ne oli mun ekat treffit ikinä, enkä tajunnut tätä kyseistä ilmiötä, josta puhuitte.
Ruoka ei meinannut laskea kurkusta alas millään (mua tais jännittää niin paljon) ja koska jättäminen on epäkohteliasta, yritin tunkea väkipakolla ruokaa suuhuni. Ja kuinkas kävikään... mulla tuli sellanen melkeinyökkäysefekti...ja se poika huomas sen ja sanoi, ettei sun oo pakko syödä kaikkia... Hävetti aika tosi paljon. Sen jälkeen en oo paljo ruokaensitreffeillä käynyt.ü
No tekevälle sattuu, eikä meidän treffit siihen kaatunu ja seurusteltiinkin hetki.
Mutta joo, ottakaahan tää seikka huomioon, jos ootte jännittämiseen taipuvaisia..:)
Ja kyllä sitä treffipaikasta voi avoimesti keskustella. Jos toinen pyytää syömään, niin sanoo rohkeesti, että mitäs jos mentäis vaan kahville sen kummemmin sitä selittämättä. Tulee pojallekin halvemmaksi sellanen...
ja muista hengittää rauhallisesti. Loppu sujuukin sitten ihan hyvin.
Jos alkaa jännittää, pysähdy rauhassa hetkeksi kuuntelemaan ja keskustelemaan. Kun otat pienen palan kerrallaan, vältät monenlaisia "vaaratilanteita".
Eteesi voi tulla vielä paljon sellaisia tilanteita, joissa joudut syömään vieraiden ihmisten kanssa vaikkapa esim. työelämän kuvioissa. Silloin hyvien tapojen hallinnasta on apua. Niitä voi opiskella kirjoistakin.
Ihmisillä on monenlaisia pelkoja ja useimmat niistä ovat voitettavissa harjoitusten avulla. Ainakin jos vielä vähemmän onnistuneen kokeilun jälkeen uskaltaa yrittää uudestaan. Siitäkin voi olla apua, kun etukäteen miettii, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua ko. tilanteessa.
Iän myötä asiat yleensä helpottuvat, sanoo tämä täti-ihminen. Valitettavasti niitä jänniä tilanteitakin on sitten harvemmassa. - Toivottavasti sinä opit myös iloitsemaan niistä.
Haittaako jos syön vain haarukalla oikeaa kättä käyttämällä hienossa ravintolassa treffeillä? En vain pysty nostamaan ruokaa vasemmalla kädellä suuhun ilman että 4/5 ei tippuisi matkalla lautaselle.
En pystyisi, jo pelkästään sisätiloihin meneminen aiheuttaisi luultavasti oksennuksen ja tarkoitan mitä tahansa rakennusta.
Arvatenkin, minulla on ollut vain yhdet treffit elämäni aikana. Baarissa en ole koskaan ollut.
En pysty menemään treffeille ravintolaan enkä kahvilaan. Mutta oluelle/drinkille pystyn. Mikäköhän siinä on.. Varmaan se on jotenkin rennompi tilanne käydä "parilla". Tämähän sitten tietenkin karsii deittiehdokkaita, kun harvat haluavat baariin treffeillä mennä.. Tai ainakin pitävät dokuna :)
Mä ainakin kerroin jo ennen treffejä kuinka paniikissa olen ja ihan paskana ja jännityksestä sekaisin. Mikäs sen hauskempaa kuin kahvilla sanoa että kato nyt tota mun kättä miten se voikin täristä noin paljon :D