Meillä on hieman epämiellyttävä tilanne.. Ero harkinnassa minun puoleltani, väsynyt olemaan se ketä vain käytetään hyväksi.
Ollaan 3kymppisiä kumpikin, mieheni hieman vanhempi. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta, olemme olleet yhdessä yli 6vuotta. Alkuaikoina mies tuntui juuri oikealta ja osasi esittää niin hyvää, että täytyi miettiä että onko tämä edes totta..Pikkuhiljaa kuvitelmat alkoivat murentua, ilmeni väkivaltaa ja pettämistä. Aina mies kuitenkin lupasi muuttua. Ja naiset niin helposti rakkauden huumassa uskovat näihin.. Tuli lapset ja välillä oli parempia aikoja ja välillä huonompia. Ongelmana on se että minua on ruvennut niin kuvottamaan miehen jatkuvat kännäämiset ja naisseikkailut, että ero olisi ajankohtainen. En vain tiedä pärjääkö mies yksin. Mitään rinnakkaissuhteita miehellä ei siis ole, ryyppyseuralaisia jotka sitten päätyvät petiin saakka. Yäk.. Mutta hän ei tunnu välittävän minun mielipiteistäni tuon taivaallista. Tajuan ettei mies kunnioita minua eikä perhettään piirun vertaa, mutta jos hänet laitetaan eroon perheestään, jo alkaa ruikutus..Tätäkin kokeiltu. Säälistä otetaan takaisin. Vaikka väärin sekä itseä että kolmea poikaa kohtaan.. Ja taas on mies hetken enkeli ja hetken päästä sama jatkuu. Kotitöihin mies ei koske.
Pitäisikö vain tuollainen pässinpää jättää oman onnensa nojaan välittämättä seurauksista..?
En kaipaa asiattomia kommentteja.
Ollaan 3kymppisiä kumpikin, mieheni hieman vanhempi. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta, olemme olleet yhdessä yli 6vuotta. Alkuaikoina mies tuntui juuri oikealta ja osasi esittää niin hyvää, että täytyi miettiä että onko tämä edes totta..Pikkuhiljaa kuvitelmat alkoivat murentua, ilmeni väkivaltaa ja pettämistä. Aina mies kuitenkin lupasi muuttua. Ja naiset niin helposti rakkauden huumassa uskovat näihin.. Tuli lapset ja välillä oli parempia aikoja ja välillä huonompia. Ongelmana on se että minua on ruvennut niin kuvottamaan miehen jatkuvat kännäämiset ja naisseikkailut, että ero olisi ajankohtainen. En vain tiedä pärjääkö mies yksin. Mitään rinnakkaissuhteita miehellä ei siis ole, ryyppyseuralaisia jotka sitten päätyvät petiin saakka. Yäk.. Mutta hän ei tunnu välittävän minun mielipiteistäni tuon taivaallista. Tajuan ettei mies kunnioita minua eikä perhettään piirun vertaa, mutta jos hänet laitetaan eroon perheestään, jo alkaa ruikutus..Tätäkin kokeiltu. Säälistä otetaan takaisin. Vaikka väärin sekä itseä että kolmea poikaa kohtaan.. Ja taas on mies hetken enkeli ja hetken päästä sama jatkuu. Kotitöihin mies ei koske.
Pitäisikö vain tuollainen pässinpää jättää oman onnensa nojaan välittämättä seurauksista..?
En kaipaa asiattomia kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vastasit jo itse omaan kysymykseesi. Heitän vastakysymyksiä:
Miksi ihmeessä vetkuttelet asiaa? Miksi ihmeessä otat miehen joka kerta takaisin, vaikka tiedät että siitä ei hyvää seuraa?
Sinua vaivaa läheisriippuvuus ja päättämättömyys. Nuo oireet pitää potkia sinusta irti ripeästi.
"En vain tiedä pärjääkö mies yksin."
Mitä se sinua liikuttaa? Eihän miestäsikään liikuta sinun tai yhteisten lapsiesi kohtalo!
Olet suoraan sanottuna todella tyhmä, jos uskot miehesi ruikutuksia. Olet todella tyhmä, jos annat miehen aina vaan uudestaan ja uudestaan terrorisoida itseäsi ja lapsiasi.
Nyt on aika toimia. Jos haluat antaa hänelle mahdollisuuden, aseta tiukat ehdot. Ei ryyppäämistä, ei naisseikkailua, ei räyhäämistä, ei väkivaltaa, ei ruikutusta. Jos mies ei suostu, potkaise ulos. Jos mies yhdenkin kerran rikkoo asetettuja rajoja, potkaise ulos.
Ja kun potkaiset, potkaise ulos lopullisesti ja täydellisesti. Mitä vielä aikailet? Perse irti penkistä ja töihin!
Ja anteeksi, en todellakaan tarkoita loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä. Mutta ihminen on usein sokea ja kuuro, eikä tajua omaa tilannettaan jos ei joku ravistele niin että tuntuu.
Tarvitsin tuota todella! Ehkä se asia todella on noin..
terapiaa...ei lapset ole syy olla yhdessä, mutta mielestäni hyvä peruste sille, miksi heti ei saa antaa periksi, mutta kieltämättä teidän ongelmat ovat melko ikäviä.
Miehesi pää ei näköjään kestä kolmen lapsen arkea ja seuraukset ovat mitä ovat. Kestääkö sinun pääsi sitä arkea ja ellei, millaisia oireita sinulla on?
Oletko vihainen, turhautunut, väsynyt ja voimaton?
Haluaisit tukea mieheltäsi mutta lamaantuneelta ihmiseltä sellaista ei tipu. Jälkiviisaus ei auta kun lapsia on jo 3 hoidettavana joten sinulle jää vaihtoehdoiksi minimoida rasitus eli lastentarhaan tai sukulaisille hoidettavaksi koko roikka aina kun mahdollista ja kotihoito katkolle.
Ota lomaa, kysy mieheltäsi ja itseltäsi oletteko uupuneita ja tunnustakaa kolmen, alle kouluikäisen lapsen hoitamisen olevan liian suuri urakka jos siltä tuntuu. Ei se ole häpeä.
Ei äidit eivätkä isät ole täydellisiä ja lasten hoitaminen on työtä jolta pitää saada lomaa ja lepohetkiä.
ota mitään mitä täällä neuvotaan absoluuttisena totuutena. Kukaan kirjottajista ei tiedä sun tilannetta eikä sen takia osaa sua neuvoa muuten kuin omien mielukuviensa ja sinun kirjoituksesi mukaan. On todella pelottavaa, että teet loppuelämääsi vaikuttavia päätöksiä näiden neuvojen mukaan. Siis kaikki kunnia vastanneille, mutta ne ovat vain kuitenkin tuntemattomien ihmisten sanoja..
Neuvosi on fiksu ilman muuta. Usein on vaan niin, että ihmiset piehtaroivat aivan selvien asioiden kanssa vuodesta toiseen, eivätkä uskalla tehdä sitä päätöstä erosta.
Terapiat, keskustelut, harkinta, kaikki ovat ihan fiksuja ehdotuksia, mutta rajansa kaikella. Kyllä alkuperäisen kirjoittajan tarina kuulostaa siltä, että mies ei opi, eikä sille näytä sovinto kelpaavan.
Loputtomiin ei kannata omaa ja lastensa elämää pilata ihmissuhdeterroristin käsissä. Jos puoliso pettää säännöllisesti, kännää ja käyttäytyy väkivaltaisesti, ei voida puhua mistään parisuhteesta. Kyseessä on hyväksikäyttösuhde, josta pitää hankkiutua eroon.
Tällaisissa suhteissa elävät ihmiset ovat yleensä ajatelleet ja puntaroineet asiat täysin selviksi, ja he ovat yrittäneet kaikkensa parisuhteen ja perheen eteen. Mutta kun mikään muu ei auta, se ero pitää vaan ottaa. Ja sitä nämä ihmiset eivät uskalla tehdä, ellei joku potki kirjaimellisesti perseelle.
Ainiin, ja olen muuten mies, enkä kiihkofeministi. (Kaikki kunnia naisille ja feministeille)