Kiusatun kokemuksia!

Olen siis 21v nuori mies jota on koko peruskoulun ajan kiusattu ja kokenut perheväkivallat ja kaikki mukavuudet. Koulukiusaaminen alkoi siis jo peruskoulun ykkösellä ja jatkui aina 9 luokan viimeisiin kuukausiin, kunnes sitten lopulta opettajakin "viitti" ottaa asian käsittelyyn ja saatiin asia loppumaan.

Tähän mennessä kuitenkin olen joutunut kokemaan aika HELVETIN pitkän ja rankan tien! En tajua mikä siinä kiusaamisessa on niin hauskaa? Ja OPETTAJAT! Luulis että ois kiusatun puolella, mutta EI kun mennään ns "väliin" ja ruvetaan laukomaan kaiken maailman sanktioita jne asiaan sen enemmän tutustumatta!

Kerron nyt kokemuksia... Olin peruskoulun kolmannella, meillä oli liikkatunti ja meille oli laitettu pomppulinna liikkasaliin. Mun silloinen pää kiusaaja alkoi jtn haukkuu ja tais töniäkin. Se jätkä jatkoi kiusaamista ainakin 15 min, kunnes suutuin ja tönäsin sitä, jatkoin tönimistä niin kauan kunnes tunti loppui sillä se jatkoi haukkumista ja jahtas. Jossain välissä taisin tönäistä niin että se tippui pomppulinnasta alas, en muista tippuiko suoraan lattiaan. No lähti perään, mut ei saanu kiinni. Ihmeellistä, mutta tämän jälkeen se jätkä ei paljon enää mua kiusannut. Hyvä myös oli että opettajatkin ymmärsi mua ja jopa rehtori, sillä en saanut liikuntatunnin tapahtumista mitään.

Sit seuraava oli se kun toises koulus, oisko ollut 4-5 luokalla oli sellainen tilanne kun olin välkällä ja yks jätkä tuli hakee mun luota palloa joka oli niillä, se jätkä joka tuli hakemaan palloa niin oli heti tyyliin silleen "älä koske siihen palloon" Potkasin sen pallon kauas pois ja se jätkä alko kaikkee uhittelee ja haukkuu, kunnes lopulta annoin sil bitchslapin korvaa niin täysillä että se ei kuulemma kuullut vähään aikaa sillä korvalla.

No sen seurauksena MINÄ sain ongelmia, vaikka se jätkä kyllä oli ite aika usein se maanvaiva... Perustehan oli se että "no mutta sä löit!"... Tämä siis on se yleisin että jonnet alkaa kauheest "toi sitä ja toi tätä" kun eka ärsytetään ja sit lopulta toinen suuttuu ja pamauttaa kunnolla. Sit opettaja tulee väliin ja luulee niin jo ennalta tietävänsä asiasta, että mennään jo pelkästään toisen osapuolen sanojen perusteella luomaan mielikuvaa kysymättä itse kiusaamisen kohteelta.

Viimeisin peruskoulun kiusaamis-tilanne oli seuraavanlainen: Taisin olla jo peruskoulun viimeisellä luokalla, kun yhden kaverin kaa pelleilin käytävillä liikkatunnilla. Mitä sit tapahtui, niin yks aika pitkäaikainen kiusaaja yritti blokata mun kulkureittini tulemalla eteen ja esti ohi menoni. Sitä sen ei ois kannattanut tehdä, koska olin juoksu vauhdissa ja taklasin sen täysillä seinään (varmaan mun paras payback XD). Tämän jälkeen se kiusaaja tuli uhittelee jtn et "hakkaan sut maahan tuon takia mitä teit mul", joka ei kyllä koskaan toteutunut... Tämän jälkeen alkoi kiusaaminen melko pitkälti lopumaan.

9 luokalla siis kiusaaminen saatiin myös jotenkin loppumaan, koska VIHDOIN opettaja "uskalsi" puuttua, nämä lukkalaiset siis olivat kans kiusanneet mua, paitsi 2 muuta. Yksi niistä jotka on mun kavereita, oli kyllä mukana kiusaamisessa kans ja sen lasken kiusaamiseksi että se vaan kattoi vierestä kun mua kiusattiin. No... Nyt sit VASTA peruskoulun viimeisellä luokalla kävi ilmi että tä kaveri on vapaa-ajalla mun kaveri, kun opettaja toi asian esille... Tähän mennessä siis opettajat eivät ole saaneet asian eteen mitään aikaiseksi.

Voisi tästä syystä miettiä että onko ehkä opettajilla jokin syy kattoa peiliin... Tai yleisesti koulujen, kun annetaan tälleen asioiden mennä näin pitkälle!

Niin voisin sanoa suoraan joillekin opettajille ja kiusaajille SCREW YOU!! Ne jotka tuntevat piston sydämessä, niin saavat todellakin mennä itteensä ja toistaa mielessään "oonko elämänkoululainen?"

Juu myönnetään, olen joskus itekin kiusannut parii tyyppiä (joista yksi on mun hyvä kaveri nykyään!) Se kyllä saanut mut huomaamaan että se oikeest on tosi perseest ja että sillä ei todellakaan saa respectii, vaan vihaajii!

Voin sanoo että nämä kaikki mun paskat kokemukset ovat vain vahvistaneet mua ja tehneet musta sen "kovan äijän!" Nykyään kun kävelen kadulla niin saan kyllä aika paljon katseita kadulla, mutta myös huomaan että saan kiusaamisen sijaan respectiä ja saan olla rauhassa (joka varmasti ärsyttää kiusaajia, jotka aikuis iällä istuvat jossain pummi jengis istuskelee portailla ja vetelee kaksin käsin viinaa, kunnes maksa poksahtaa :D).

Vielä tähän sanon, että jos kiusaa jotain niin sillä ei todellakaan saa respectiä vaan aika paljon varmemmin tuut jossain vaiheessa "urasi aikana" saamaan turpaan ja kovaa! Niin älkääpäs kiusaajat ihmetelkö jos jossain vaiheessa teidät pannaan seinää vasten!
Ilmoita


Toivon että tämä teksti avaa edes joidenkin silmiä!
1 VASTAUS:
Hyvä on myös jos tämä auttaa joitakin kiusattuja nostamaan päätä ja ajattelee että "noi ei tiiä must mitään, niin voivat kattoo peiliin!" Ja että kiusatut ei oo niit nössöi, vaan toisinpäin!
+Lisää kommentti
mäki jouduin kiusatuks seiskaluokalla ja se oli yks tyttö mikä mua kiusasmut sitten mä vaihdoin kouluu mut onneks mua ei siellä enää olla kiusattu
2 VASTAUSTA:
sori :/
Ite joutunut useeseen otteeseen vaihtaa kouluu just tuosta syystä, nykyään kuitenkin oon amikses ja saan olla siel aika rauhassa jos ei lasketa parii pikku rääpälettä jotka erehtyi huutelee... Btw, tuollaista ei tarvitse sietää eikä pitää sisällään koska kiusaajat on ite niin tyhmii että niillä ei oo itel muuta pointtii kuin kaivaa pieninkin virhe ja kiusata sen perusteel! :)
+Lisää kommentti
"- - yks jätkä tuli hakee mun luota palloa JOKA OLI NIILLÄ, se jätkä joka tuli hakemaan palloa niin oli heti tyyliin silleen "älä koske siihen palloon" Potkasin sen pallon kauas pois - -"

Jos tällaisia tilanteita oli useampiakin, niin syy kiusaamiseesi saattoi olla siinä. Kiusaaminen on aina väärin, mutta joskus laukaiseva tekijä on se kiusatun oma käytös.

Tarkoitus ei ole syyllistää vaan saada ajattelemaan.
11 VASTAUSTA:
Se sama tyyppi oli kiusannut mua ennenkin ja joka tilanteessa mollannu jokaista tekemistäni, tossa tilanteessa vaan tuli se "nyt riitti!" momentti. Se siis kiusas mua siitä lähtien kun aloitin sen kaa samalla luokalla, tilanne siis helpottuu vasta kun vaihdoin koulua.
Itseasiassa monelle on jäänyt sellainen kuva että olisin se kiusaaja, mut tyypithän ei voi tietää millainen tausta on ja että OIKEEST on kiusattu, onhan se oikeestaan totta että kiusatusta voi tulla kiusaaja. Itel ainakin käyny niin siin mieles että oon alkanu kiusaamaan sellaisii jotka kiusaa mua tai jotain toista. Okei siis joskus paljon nuorempana kiusasin ilman syytä mutta nyt oon se joka puolustaa heikompia, esim kerran haukuin ja uhkasin turpaanvedol sellast tyyppii joka jakeli alaikäisestä kuvia ja muutenkin kiusas melkein koko ajan! No aika pian sit tein siit jätkäst ilmoituksen lastensuojeluun ja joka paikkaan.

No mitä tästä kaikest sit sain, tyypit alkoi kutsumaan mua kaikil nimityksil, mm pedo ja kaikkee muuta "mukavaa".
doublescrewdicks kirjoitti:
Itseasiassa monelle on jäänyt sellainen kuva että olisin se kiusaaja, mut tyypithän ei voi tietää millainen tausta on ja että OIKEEST on kiusattu, onhan se oikeestaan totta että kiusatusta voi tulla kiusaaja. Itel ainakin käyny niin siin mieles että oon alkanu kiusaamaan sellaisii jotka kiusaa mua tai jotain toista. Okei siis joskus paljon nuorempana kiusasin ilman syytä mutta nyt oon se joka puolustaa heikompia, esim kerran haukuin ja uhkasin turpaanvedol sellast tyyppii joka jakeli alaikäisestä kuvia ja muutenkin kiusas melkein koko ajan! No aika pian sit tein siit jätkäst ilmoituksen lastensuojeluun ja joka paikkaan.

No mitä tästä kaikest sit sain, tyypit alkoi kutsumaan mua kaikil nimityksil, mm pedo ja kaikkee muuta "mukavaa".
Niin, "tyypit" ei voi tietää niitä taustoja, joten siihen omaan tapaan toimia ja käyttäytyä tulee kiinnittää huomiota.

Ei suurinta osaa kiinnosta, vaikka ihminen olisikin tullut kusipääksi (en viittaa nyt kehenkään erityisesti, vaan yleisesti) jouduttuaan itse kiusaamisen kohteeksi. Jokainen vastaa itse toimintatavoistaan ja jos kiusaamisen uhri tekee omalla käytöksellään muiden elämää hankalaksi, ei sitä juuri viitsitä katsella.

Kiusaamisen lopettaminen kiusaamalla on niinku worst plan ever. Joo väkivalta lopettaa joskus vittuilun, mutta se ei ole sama asia kuin "vastakiusaaminen".

Jos ihmiseltä varastetaan, ei se oikeuta varastamaan. Sama juttu kiusaamisen kanssa. Kiusaaminen on aina tuomittavaa, olipa sen motiivi ja alkusyy mikä tahansa.

Kokonaan toinen juttu on se, että kaikki se, mistä kohkataan nykyään kiusaamisena, ei välttämättä ole edes kiusaamista, vaan normaalia elämää. Osa ihmisistä on kusipäitä ja kaikki ihmiset eivät pidä toisistaan ja sillä siisti. Asiasta pitäisi tulla ongelma vasta sitten, jos homma käy fyysiseksi tai sitten pitkäaikaiseksi. Muutoin se on vaan länkytystä, jonka ei pitäisi kenenkään sielua rikkoa.
Olin siis kokenut kiusaamista niinkun KOKO peruskoulun ajan ja sen takia annan takaisin samal mitalla. Nykyään saatan kiusata takaisin koska en vaan enään suostu kattelemaan sellaista koska sitä on saanut jo elämän aikana katella liikaa. Tähän pätee se "jonain päivänä hakattu koira iskee takaisin" eikä siinä vaiheessa koira kato kuinka kovaa iskee vaikka "ei saisi" ja ainahan se on niin että kun antaa takaisin niin sitten aina tulee se "jeesustelu", joka on mullekin niin tuttua.

Tietenkin takaisin antaminen on eri asia kuin kiusaaminen enkä siis tykkää kiusaamisesta ollenkaan, mutta juttu siis on näin: Jos kiusaat jotain, niin et voi täysin varautua siihen millä mitalla sieltä tulee!

Ja lisäksi sun viimeinen kappaleesi kertoo paljonkin että et taida oikein tietää että ihmiset voi olla aika erilaisia ja kokea eri asioita kiusaamisena ja on täten niiden oma henkoht juttu miten tietyt asiat ottaa! Tähänkin pätee se että jos esim koiraa ollaan pahoinpidelty kepillä koko ikänsä, niin se tietenkin saattaa reagoida jo KEPIN NÄKEMISEEN ja menee sekaisin, vaikka siis et olisi aikeissakaan lyödä!
Alan ymmärtämään tätä nyky-yhteiskuntaa siin mieles kun ajatellaan että pitäisi ottaa huomioon vaikka PIENIMMÄNKIN asian kokis kiusaamisena koska ite oon kiusattu ja suutun oikeest aika pienestä, mutta se ei oo itestä kiinni vaan siitä kun on kiusattu! Yleensähän se on niin että ehkä kuitenkin ihminen itse tuntee itsensä parhaiten, jolloin muiden rutinat "ei tuosta voi suuttua" ovat aika mitättömiä! :)
näintämänkoen kirjoitti:
Olin siis kokenut kiusaamista niinkun KOKO peruskoulun ajan ja sen takia annan takaisin samal mitalla. Nykyään saatan kiusata takaisin koska en vaan enään suostu kattelemaan sellaista koska sitä on saanut jo elämän aikana katella liikaa. Tähän pätee se "jonain päivänä hakattu koira iskee takaisin" eikä siinä vaiheessa koira kato kuinka kovaa iskee vaikka "ei saisi" ja ainahan se on niin että kun antaa takaisin niin sitten aina tulee se "jeesustelu", joka on mullekin niin tuttua.

Tietenkin takaisin antaminen on eri asia kuin kiusaaminen enkä siis tykkää kiusaamisesta ollenkaan, mutta juttu siis on näin: Jos kiusaat jotain, niin et voi täysin varautua siihen millä mitalla sieltä tulee!

Ja lisäksi sun viimeinen kappaleesi kertoo paljonkin että et taida oikein tietää että ihmiset voi olla aika erilaisia ja kokea eri asioita kiusaamisena ja on täten niiden oma henkoht juttu miten tietyt asiat ottaa! Tähänkin pätee se että jos esim koiraa ollaan pahoinpidelty kepillä koko ikänsä, niin se tietenkin saattaa reagoida jo KEPIN NÄKEMISEEN ja menee sekaisin, vaikka siis et olisi aikeissakaan lyödä!
Kyllä minä tasan tarkkaan tiedän, miten erilaisia ihmiset voivat olla ja miten eri tavoin he asioita kokevat.

Tiedän tasan tarkkaan myös sen, että miten järjettömiä reaktioita ihmisistä saattaa irrota asioissa, jotka 99% ihmisistä kuittaa olankohautuksella.

Itsensä puolustaminen on täysin eri asia, kuin kosto. Lähtemällä jälkikäteen kostoretkelle antaa niiden kiusaajien mieleen vaan vahvistuksen siitä, että olivat valinneet kiusaamisen kohteeksi oikean tyypin. "Hei sehän oliki kunnon kusipää, hyvä että kiusattiin."

Eihän ihminen tunteilleen mitään voi, mutta tunteet eivät juuri koskaan ole hyvä pohja rationaalisille reaktioille.

Jos joku yksilö kokee kiusaamisena sellaisen asian, jota lähes kaikki muut pitävät normaaliin elämään kuuluvana, niin tarkoittaako se todellakin sitä, että niiden kaikkien muiden on muututtava? Minun mielestäni ei tarkoita.

En kiistä kokemuksianne kiusatuksi joutumisesta. En kuitenkaan läheskään aina ymmärrä, miksi ihmiset ovat joskus niin herkkänahkaisia.

Kiusattu! Ole kiusaajaasi parempi ja katkaise kierre.
Niin... Jos joku reagoi väärällä tavalla johonkin asiaan niin ei anna oikeutta pilata sen ihmisen elämää, siinä vaiheessa kun alat kiusaamaan tuollaisesta väärästä reaktiosta, niin voisit alkaa miettimään että onko itelläs kaikki muumit laaksossa, mennä peilin eteen ja hakea apua...

Ja niille jotka reagoivat asioihin jotenkin "väärällä" tavalla, niin vaatii vaan sen että sais sentään olla rauhassa ja pohtia esim että miksi reagoin näin, koska kyllä ihminen ite tajuu jos ylireagoi tms. Joo ymmärrän sen että ihmiset voivat suuttuu siitä että joku ylireagoi, jolloin he sanovat siitä. Mutta ne jotka jäävät siihen kaivelee että "sä sanoit noin ja noin" ja jatkaa sillä perusteella kiusaamista... Ja sit kiusatuille sanotaan joka tilantees "ole sä viisaampi!" Voi sen näinkin ajatella, mutta sit taas kiusaajien annetaan olla tyhmiä eikä niiltä vaadita mitään!

Täysin "normaalia" ihmistähän ei ole olemassakaan, vaan jokaisella ihmisellä on omat virheensä ja yleensähän kiusaajilla on se pointti kaivaa ne pienimmätkin virheet esille ja alkaa pätee tyylii "mä oon parempi kun sä kun mulla ei satu olee noita virheitä" Vaikka oikeastaan kenelläkään ei oo oikeasti varaa kaivella kenenkään ongelmia.

Ja vielä sellainenkin huomio että jotkut tulee siihen viereen hyväksymään kun jotain rökitetään/kiusataan eikä sano mtn, joo ymmärretään että niillä itellä on varmaan vaikeaa elämässä eikä uskalla aina sanoa, mutta sitten kun ei kukaan sano mtn siihen niin se on just se josta tulee se että ajattelee ettei ole minkään arvoinen, jonka takia jotkut päätyvät hirteen/viiltelemään.

Joo kiusaajillakin on vaikeaa, mutta ei niil oo oikeutta pilata elämiä! Tässä momentis voisi ne "normaalit" alkaa miettimään että "oonko ite minkään arvoinen kun oon jo yhden ihmisen elämänkin päässy pilaamaan?" Ja miettiä myös "ehkä tollakin on vaikeaa"
screwubullies kirjoitti:
Niin... Jos joku reagoi väärällä tavalla johonkin asiaan niin ei anna oikeutta pilata sen ihmisen elämää, siinä vaiheessa kun alat kiusaamaan tuollaisesta väärästä reaktiosta, niin voisit alkaa miettimään että onko itelläs kaikki muumit laaksossa, mennä peilin eteen ja hakea apua...

Ja niille jotka reagoivat asioihin jotenkin "väärällä" tavalla, niin vaatii vaan sen että sais sentään olla rauhassa ja pohtia esim että miksi reagoin näin, koska kyllä ihminen ite tajuu jos ylireagoi tms. Joo ymmärrän sen että ihmiset voivat suuttuu siitä että joku ylireagoi, jolloin he sanovat siitä. Mutta ne jotka jäävät siihen kaivelee että "sä sanoit noin ja noin" ja jatkaa sillä perusteella kiusaamista... Ja sit kiusatuille sanotaan joka tilantees "ole sä viisaampi!" Voi sen näinkin ajatella, mutta sit taas kiusaajien annetaan olla tyhmiä eikä niiltä vaadita mitään!

Täysin "normaalia" ihmistähän ei ole olemassakaan, vaan jokaisella ihmisellä on omat virheensä ja yleensähän kiusaajilla on se pointti kaivaa ne pienimmätkin virheet esille ja alkaa pätee tyylii "mä oon parempi kun sä kun mulla ei satu olee noita virheitä" Vaikka oikeastaan kenelläkään ei oo oikeasti varaa kaivella kenenkään ongelmia.

Ja vielä sellainenkin huomio että jotkut tulee siihen viereen hyväksymään kun jotain rökitetään/kiusataan eikä sano mtn, joo ymmärretään että niillä itellä on varmaan vaikeaa elämässä eikä uskalla aina sanoa, mutta sitten kun ei kukaan sano mtn siihen niin se on just se josta tulee se että ajattelee ettei ole minkään arvoinen, jonka takia jotkut päätyvät hirteen/viiltelemään.

Joo kiusaajillakin on vaikeaa, mutta ei niil oo oikeutta pilata elämiä! Tässä momentis voisi ne "normaalit" alkaa miettimään että "oonko ite minkään arvoinen kun oon jo yhden ihmisen elämänkin päässy pilaamaan?" Ja miettiä myös "ehkä tollakin on vaikeaa"
Olen pahoillani siitä, että en pysty näyttämään riittävää määrää empatiaa tässä(kään) tapauksessa.

Minäkin olin koulukiusattu. Tosin tajusin sen vasta paljon myöhemmin. Olin ylipainoinen ja tottakai siitä sai kuulla. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta elämääni ja joskus sen varjolla sai vähän kurmuuttaa näitä niinsanottuja kiusaajiakin - kun vain sattui kiinni saamaan.

Kyllä, kiusaaminen on väärin. Kyllä, kiusaajat ovat niitä, jotka tekevät väärin. Se on kuitenkin valitettava tosiasia, että väärintekijöitä tulee aina riittämään. Kiusaamisessa on kyse valtapelistä. Se on hyvin pitkälti itsestä kiinni, haluaako siihen valtapeliin alistua.

Koeta päästää irti menneisyydestäsi. Hae siihen tarvittaessa ulkopuolista apua. Märehdi nuo asiat läpi jonkun ammattilaisen kanssa, niin ehkä pääset niiden otteesta. Sen jälkeen voit keskittyä vaikka muiden kiusattujen tukemiseen ja auttamiseen.
Käyn kyllä terapiassa säännöllisesti ja puhun siellä ihan asioista kaunistelematta, joka kyllä auttanut asioissa paljon eteenpäin, mutta päätin vaan julkaista tännekin. Joo siis en itekään oo oikeastaan sitä mieltä että mennään vasta kauan jälkeenpäin kiusaajille kostamaan, mut mitä nyt tarkoitin niin oli se että jos kiusaa jotakuta, niin ei voi olettaa että et tuu saamaan takaisin koska vaikka kiusattaiskin pelkästään henkisesti, niin sekin jo tuntuu yhtä pahalta kuin fyysisesti. Myöskään jos kiusaa, niin ei voi kuinka kovaa tulee saamaan takaisin.

En siis oo sitä mieltä että ihan ensiksi käydään lättäsemässä turpaan, vaan tietenkin pitää mahdollisimman pitkälle koittaa puhuen selvitä. Sitten vasta kun ei meinaa edes puhuminen auttaa ja tilanne jopa pahenee, niin sitten on kyllä ymmärrettävää että antaa takaisin. Kuitenkin nykyään ymmärtänyt sen että kiusaamisen voi saada hallintaan myös ihan puhumalla. Jouduin paria kiusaajaa kyllä uhkailemaan, mutta aika lailla sit siihen hiljeni, paitsi yksi oli niin tyhmä että silti jatkoi jonka johdosta sit päädyin estämään sen yhteystiedotkin.
"Kyllä, kiusaaminen on väärin. Kyllä, kiusaajat ovat niitä, jotka tekevät väärin. Se on kuitenkin valitettava tosiasia, että väärintekijöitä tulee aina riittämään. Kiusaamisessa on kyse valtapelistä. Se on hyvin pitkälti itsestä kiinni, haluaako siihen valtapeliin alistua."

Tämä on totta kyllä, koskaan ei kiusaajat lopu maailmasta jonka takia on turhaa siihen tasolle itse mennä. Mutta kokenu vaan sen vaikeamman kautta, eli kiusaajat ei lopeta ilman että pitää ite käydä fyysiseksi.
screwubullies kirjoitti:
Käyn kyllä terapiassa säännöllisesti ja puhun siellä ihan asioista kaunistelematta, joka kyllä auttanut asioissa paljon eteenpäin, mutta päätin vaan julkaista tännekin. Joo siis en itekään oo oikeastaan sitä mieltä että mennään vasta kauan jälkeenpäin kiusaajille kostamaan, mut mitä nyt tarkoitin niin oli se että jos kiusaa jotakuta, niin ei voi olettaa että et tuu saamaan takaisin koska vaikka kiusattaiskin pelkästään henkisesti, niin sekin jo tuntuu yhtä pahalta kuin fyysisesti. Myöskään jos kiusaa, niin ei voi kuinka kovaa tulee saamaan takaisin.

En siis oo sitä mieltä että ihan ensiksi käydään lättäsemässä turpaan, vaan tietenkin pitää mahdollisimman pitkälle koittaa puhuen selvitä. Sitten vasta kun ei meinaa edes puhuminen auttaa ja tilanne jopa pahenee, niin sitten on kyllä ymmärrettävää että antaa takaisin. Kuitenkin nykyään ymmärtänyt sen että kiusaamisen voi saada hallintaan myös ihan puhumalla. Jouduin paria kiusaajaa kyllä uhkailemaan, mutta aika lailla sit siihen hiljeni, paitsi yksi oli niin tyhmä että silti jatkoi jonka johdosta sit päädyin estämään sen yhteystiedotkin.
No niin, jospa se kiusaajavapaa elämä lähtee siitä sujumaan.
+Lisää kommentti
Oikeastaan mua ollaan kiusattu ainakin jonkin verran joka koulus mis oon ollu jo ihan ekaluokalta (olen joutunut vaihtamaan usein koulua). Eikä se rajoittunut vaan kouluun, vaan myös vapaa-ajallakin ollaan kiusattu.
Mua kiusattiin melkein aina kun olin ulkona, eli aina kun joku kiusaajista sattui paikalle niin sit soitettiin muut paikal ja sit kaikki tuli kiusaamaan. Kerran olin vaan yksinkertaisesti niin kyllästynyt että nappasin linkkarin käteen, menin ulos ja uhkasin sillä mun kiusaajia ja jahtasin ympäri pihaa. Lopulta ne lähti karkuun eikä niitä naamoja näkynyt paljonkaan. No en saanut tapahtuneesta muuta kun tosi pitkän kotiarestin kun olin silloin tyyliin ekalla tms.

Kaiken alku oli perheväkivalta kun isä hakkasi jo ihan vauvana, eka ja toka luokkalaisenakin. Jouduin katsomaan vierestä kun isä hakkas mun äitiäkin ja oikeastaan koko perhettä.
4 VASTAUSTA:
Tietenkään siis en oo sitä mieltä että teräaseella uhkailu olisi hyväksyttävää, mutta sitkun on kiusattu tosi pienestä niin sit on aika vaikee joskus hillitä tunteitaan... joka siis ei tarkoita että oikeest haluis tehä sellaista tms... Siinä vaiheessa tulee se (pimahtaminen).
screwubullies kirjoitti:
Tietenkään siis en oo sitä mieltä että teräaseella uhkailu olisi hyväksyttävää, mutta sitkun on kiusattu tosi pienestä niin sit on aika vaikee joskus hillitä tunteitaan... joka siis ei tarkoita että oikeest haluis tehä sellaista tms... Siinä vaiheessa tulee se (pimahtaminen).
Onhan uhkailu tahi jopa väkivalta hyväksyttävää, mikäli sillä suojelee jotakuta.
Tä on totta siin mieles että brutaalisti sanottuna jossain afrikassa sais kirjaimellisesti viidakkoveitsestä kylkeen jos kiusaa vähänkään jotain/jotakuta, mutta täällä ihmisten maailmassa sais muuten aika helkutilliset sanktiot (esim vankila, nuorisovankila tai lastis yms.)

Eläimille ei selvästikään aina auta muu kuin sikamaiset seuraamukset (eläimellisesti sanottuna) ennen kuin tajuu ees suurinpiirtein "how to be normal"
Eli juu joskus on ainoo vaihtoehto on vaan se että puhutaan eläinten kieltä! (Enkä siis tarkoita että mitään viidakkoveitsii tms tarvitsis välien ratkaisuun)
+Lisää kommentti
Tulkaa myös omia kokemuksianne kertomaan! :)
Ilmoita
Pikkuveljeäni kiusattiin koko peruskoulun ajan,mutta sitten myöhemmin poikaystäväni kohtasi tämän kiusaajaporukan ja otti puhutteluun pääkiusaajan.Siinä otettiin sitten matsia kolme yhtä vastaan niin että hiekka vaan pöllysi pihalla.Veljeni ja minä seurasimme kauhistuneina miten tässä käy.Poikaystäväni käski kiusaajaa pyytämään anteeksi veljeltä ja niin myös lopulta tapahtui.En kyllä ikinä unohda sitä näkyä ,kiusaaja polvillaan rukoilemassa anteeksiantoa ja katui.Tästä on jo monta vuotta aikaa.
1 VASTAUS:
Just tää! Kiusaajat esittää eka kovaa ja sitten ollaan nii hiljaista kun joku isompi jätkä tulee vähän "juttelemaan". Oisk mul tyyliin itel 2-3 vuot sitten ollu silleen ku olin kaverin kaa kuvaa niin sitten jotkut tuli jtn partsil huutelee nii mä vaa siihen: "tuu tänne sanoo" tms. Nii kyllä sit olivat NIIN hiljaista poikaa :d

Tos paljon nuorempana perheenjäsenet pisti kiusaajilt luun kurkkuun koska silloin olin aika hiljainen. Nyt ku ikääki tullu mulki nii ne turhat huutelia jonnet mielummin vaa pitää suut pienemmäl kuin joutuu mun kaa face to face.
+Lisää kommentti
On hyvä asia kun kiusaamisesta tänä päivänä puhutaan ja kokemuksia jaetaan joten ajattelin tässä jakaa myös oman kokemukseni kouluajoilta joista on vierähtänyt tovi. Tarinassani mennään 1980-luvulle jolloin minä kävin kouluni. Minua myös kiusattiin läpi koko koulun ala-asteelta ylä-asteelle. Kiusaaminen ei jäänyt pelkästään koulun alueen sisäpuolelle vaan jatkui myös koulun ulkopuolella. Kiusaaminen jota kohtasin oli rajua ja aina kyseessä oli useampi kiusaaja kerralla eli silloin yksin pieni hintelä poika ei voinut asialle mitään, monta kertaa pääsin kyllä jouksemalla pakoon tilannetta mutta, useammin olin tilanteessa avuton. Minua hakattiin useana päivänä viikossa ja usein kiusaamiseen myös sisältyi nöyryyttämistä henkisellä tasolla mm. vaatteita revittiin niin että, olin julkisella paikalla alastomana, päälleni virtsattiin ja koirien ulostetta tungettiin väkisin suuhun. Koulussa ja yleisesti ottaen siihen aikaan kiusaaminen oli aika lailla tabu aihe eikä siitä juurikaan puhuttu. Itse pelkäsin käydä koulussa ja siitä johtuen minulla oli paljon poissaoloja joista minua sitten myös syyteltiin koulussa. Yritin kouluaikoina puhua siellä opettajille kuin myös kävin asioita selvittelemässä koulupsykologin kanssa. Silloin tapana oli miettiä asioita siltä kantilta että, mikä kiusaamisen uhrissa on vikana et häntä kiusataan. Asiat koulussa lakaistiin maton alle niin sanotusti. Koin itseni silloin turhaksi ja eikä kukaan välitä. Kiusaaminen sai aikaan minussa myöhemmin häiriökäyttäytymistä joka ajoi minut tekemään rikoksia sekä käyttämään päihdeaineita. Kaikki se käytös johtui siitä kun sain vääriä kuvitelmia. Sain sillä huomiota ja kuvittelin että, nyt minut hyväksytään ja tämä on oikein. No ei ollut tietenkään oikein ja siitä ajasta selvittyäni ja täyttäessäni 20 vuotta olin siinä pisteessä ajettuna yksinäisyyden ja kiusaamisen takia että, käytin hyvin runsaasti alkholia hukuttaakseni huonon olon ja mietin silloin itsemurhaa. Vuosi tästä eteen päin sain jostain voimaa tehdä ratkaisun joka käänsi elämäni. Lopetin alkoholin käytön ja ajatus maailmani muuttui, ryhdyin pitkän mietinnän jälkeen ajattelemaan että, perhana minä näytän muille ettekä te voita minua henkisesti. Tästä on nyt kulunut 22 vuotta sinä aikana olen pysynyt raittiina, saavuttanut kolmen eri ammatin koulutusta, päjään omillani ja minulla on kaksi ihanaa lasta. Eheytyminen on vienyt vuosia mutta, minä selvisin ja voitin kiusaajani. Tänä päivänä onneksi on paljon keskustelua kiusaamisesta ja paljon tahoja joista saa tukea minä jouduin taistelemaan tieni tähän pisteeseen yksin ominvoimin. Kaikille jotka olette joutuneet jossain elämän vaiheessa kiusatuksi toivotan tsemppiä ja voimia jaksaa, älkää antako kiusaajien voittaa joten älkää luovuttako vaan muistakaa kyllä hyviä ihmisiä löytyy.
Ilmoita
Todella hyviä, ymmärrettäviä kommentteja kiusaamisilmiöistä. Pohdin myöskin niitä yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka johtavat kiusaamisilmiöihin nykyään ja järkyttäväksi ilmiöksi koen nuo ikäloput miehet, joista tulee isejä yli 50 vuotiaina. Kuvastaa ilmiötä, jossa faarit eivät kykene kunnioittamaan biologista ja fyysistä ihmiskunnan mallia.
Omalla luokallani aikanaan erään pojan isä oli vanhempi kuin muiden lasten vaarit ja hänelle naurettiin, joten poika ei koskaan tuonut isäänsä koulun juhliin. Huumeet tulivat pojan elämään jo nuoressa vaiheessa ja hän kuoli alle kolmikymppisenä. Muistan aina hänen pohdintansa, kun hän mietti, miksi Jumala on antanut sellaisen, ikäloppu isähahmon juuri hänelle, mitä pahaa hän oli kohtalonsa eteen tehnyt. Kaikki tuki yhteiskunnalta pyrittiin pojalle antamaan, mutta loppu oli karmea. Syyhän ei ollut pojassa missään vaiheessa.
Ilmoita
Todella hyviä, ymmärrettäviä kommentteja kiusaamisilmiöistä. Pohdin myöskin niitä yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka johtavat kiusaamisilmiöihin nykyään ja järkyttäväksi ilmiöksi koen nuo ikäloput miehet, joista tulee isejä yli 50 vuotiaina. Kuvastaa ilmiötä, jossa faarit eivät kykene kunnioittamaan biologista ja fyysistä ihmiskunnan mallia.
Omalla luokallani aikanaan erään pojan isä oli vanhempi kuin muiden lasten vaarit ja hänelle naurettiin, joten poika ei koskaan tuonut isäänsä koulun juhliin. Huumeet tulivat pojan elämään jo nuoressa vaiheessa ja hän kuoli alle kolmikymppisenä. Muistan aina hänen pohdintansa, kun hän mietti, miksi Jumala on antanut sellaisen, ikäloppu isähahmon juuri hänelle, mitä pahaa hän oli kohtalonsa eteen tehnyt. Kaikki tuki yhteiskunnalta pyrittiin pojalle antamaan, mutta loppu oli karmea. Syyhän ei ollut pojassa missään vaiheessa.
Ilmoita
Lukemani perusteella ei ollut kyse kovin vakavasta "kiusaamisesta".
2 VASTAUSTA:
Juu... Tämä on se yleisin että vähätellään toisten kokemuksia ja sanotaan että "ei oo vakavaa" just perus vanhat jätkät sanoo noin kun ennen saatiin karttakepeist näpeil ja kotoo vyöstä persiisee. Itekin kyllä sain puupalikast aina kun olin isäl mutta en koe että mulla ois syytä muiden kokemuksii vähätellä koska samantien sano että "mä asuin sun pään sisäl".
wanhalaifbasic kirjoitti:
Juu... Tämä on se yleisin että vähätellään toisten kokemuksia ja sanotaan että "ei oo vakavaa" just perus vanhat jätkät sanoo noin kun ennen saatiin karttakepeist näpeil ja kotoo vyöstä persiisee. Itekin kyllä sain puupalikast aina kun olin isäl mutta en koe että mulla ois syytä muiden kokemuksii vähätellä koska samantien sano että "mä asuin sun pään sisäl".
"No mittee se ny tollee rupee sönköttää?"
+Lisää kommentti
Jokainen kiusaamistapaus on liikaa, mutta niistä puhuminen ainakin auttaa asiaa. Jos tulet kiusatuksi sinun on kerrottava niistä opettajalle ja vanhemmille, jos tuntuu, ettet pysty puhumaan näille, niin kuraattori ja terveydenhoitaja ovat sinua varten. Heillä kaikilla on velvollisuus auttaa kiusaamistapauksissa, ja ovat sinun tukenasi.
Muista aina, ettei kukaan ole ansainnut tulla kiusatuksi, kiusaaminen on aina väärin ja siitä pitää pyrkiä pois.
Puhukaa ja jutelkaa tilanteesta, voimia. t. Susanna ja Päivi
Ilmoita
Jokainen kiusaamistapaus on liikaa, mutta niistä puhuminen ainakin auttaa asiaa. Jos tulet kiusatuksi sinun on kerrottava niistä opettajalle ja vanhemmille, jos tuntuu, ettet pysty puhumaan näille, niin kuraattori ja terveydenhoitaja ovat sinua varten. Heillä kaikilla on velvollisuus auttaa kiusaamistapauksissa, ja ovat sinun tukenasi.
Muista aina, ettei kukaan ole ansainnut tulla kiusatuksi, kiusaaminen on aina väärin ja siitä pitää pyrkiä pois.
Puhukaa ja jutelkaa tilanteesta, voimia. t. Susanna ja Päivi
Ilmoita
entäs jos kiusaajana on opettaja
4 VASTAUSTA:
No siit vois vaikka viedä jutun eteenpäin koska opettaja tekee vastoin kaikkia sääntöjä. Ite kokenu just ton et opettaja on kiusannut, mun mielestä opettajan kuuluisi olla puolueeton eikä sais MILLÄÄN tavalla näyttää että "naama ei miellytä". Tuollaisesta opettaja voisi saada potkut ihan kerrasta jo! Kerrot vaan vanhemmille miten asia on, niin ite tein kun huomasin että opettaja hoiti hommansa huonosti.
Eipä toi palaverien pito opettajan ja vanhempien ja kiusaajien kans mitään auta. 2v on nyt pidetty palavereita ja tilanne edelleen sama.Sama kaveri kiusaa ja lyö edelleen. Koulun neuvo on että itseään ei saa puolustaa lyömällä vaan pitää ottaa iskut vastaan ja jälkeenpäin kertoa opettajalle ja sit taas pyydetään anteeksi ja sama homma jatkuu seuraavana päivänä.Mitä pitäs tehdä ? Poliisiin yhteys?Lastensuojeluilmoitus kiusaajasta ?Valitus koulusta jonnekin ?
Loppuuko se vasta kun joku niittaa kiusaajan kunnolla katuun ?
Joopajoo212 kirjoitti:
Eipä toi palaverien pito opettajan ja vanhempien ja kiusaajien kans mitään auta. 2v on nyt pidetty palavereita ja tilanne edelleen sama.Sama kaveri kiusaa ja lyö edelleen. Koulun neuvo on että itseään ei saa puolustaa lyömällä vaan pitää ottaa iskut vastaan ja jälkeenpäin kertoa opettajalle ja sit taas pyydetään anteeksi ja sama homma jatkuu seuraavana päivänä.Mitä pitäs tehdä ? Poliisiin yhteys?Lastensuojeluilmoitus kiusaajasta ?Valitus koulusta jonnekin ?
Loppuuko se vasta kun joku niittaa kiusaajan kunnolla katuun ?
Jossain tilanteessa kyllä voi sanoo että ei se lopu jos kaikki tehdään aina kukkasin, niin se yleensä loppuu kun pistää niille sen luun kurkkuun parhaaksi katsomallaan tavalla ja kunhan saa uskomaan etä "nyt loppu piste! Omal kohdala ei paljon poliisei soiteltu, vaan saatu uskomaan että täs raja menee, ehkä ei niin "laillisillakaan tavoilla... Omal kohdal se on siis joskus vähän "laillisuuden rajamailla" heilunut ne keinot. Mut mun mielest vaan joskus menee siihen että annetaanko toisen pilata oma elämä vaan koska muut lässyttää "mitä saat tehdä"? Ja sanon suoraan että jos joku kiusaa, niin saakutin kova potku kalleuksil vaa ja lähe pois tilanteest.
Tä on siis se miten mun kohdalla on kiusaajat saatu uskomaan ja edelleen oon sitä mieltä että jos puhe ei auta, niin sit kyllä on siirryttävä järeämpiin keinoihin. "eihän ne eläimet puhetta ymmärrä"
Kannattaa ne poliisitkin kyllä perään pistää...
+Lisää kommentti
Mua on myös kiusattu vaikka mun tarina alkaa jo etupihan hiekkalaatikolta ja toistaiseksi päättyi kun pääsin yläasteelle, mutta on mua potkittu pelloille ja lähetetty inhottavia viestejä ja jopa sanottu sen jälkeen yritin kutosella tutustua muihin meidän koulun kutosiin paremmin wappi ryhmän kautta sovitussa tapaamisessa että jotku kutoset menee koulun kentälle vaa pyörii, ja päätin liittyä kerra joukkoo ja seuraavana päivänä ku joku oli kysyny et ketkä pääsee kentäl ni jotku oli sanonu et ei voi enää sopii sellasii vaa sen takii et mä en tulis niiten kanssa, ne sanat sattuu vieläki yli kahen vuoden jälkee koska silloin mä tajusin että kuinka moni vihaa mua

Nykysin mua ei enää kiusata koska menin eri yläasteelle ku muut meijä koulusta iha vaa sen takii et kukaa ei enää kiusais ja onneks se on nyt ohi
Ilmoita
Sitten joskus kun ja jos tulee omia lapsia niin pakko sanoo tällä kokemuksella, että laitan heti itsepuolustus tai kamppailulajeja harrastamaan. Ikävä tosiasia on, että miesten maailmassa ei pääse väkivaltaa karkuun. Se on edessä ennemmin tai myöhemmin. Joko juokset karkuun, otat iskut vastaan tai annat takaisin samalla mitalla. Itse saa valita. Suun soittaminen ei vielä oikeuta väkivaltaan, mutta kun rikotaan fyysistä koskemattomuutta, johon kaikilla on oikeus niin asia on jo ihan toinen. Yleensä nää pelle kiusaajat liikkuu noin 3 jätkän laumassa kun eivät yksin mihinkään kykene tai sitten se on joku isokokoinen kaveri, jolla on heikko itsetunto ja ylimielinen olemus. Iso koko on aina plussaa, mutta aina löytyy isompi tai joka hevoselle löytyy kengittäjä niin sanotusti. Kiusaajia on kahdenlaisista lähtökohdista. Tosi köyhistä ja kurjista oloista tai sitten päinvastoin tosi hyvistä oloista. Tietämättömyys, kokemattomuus ja typeryys ajaa ihmisen tekemään harkitsemattomia tekoja. Musta silmä paranee nopeammin kuin henkinen arpi. Väkivalta on aina viimeinen vaihtoehto ja sitä on maailmassa ihan tarpeeksi muutenkin kuten esim. sodat. Elukat tuomitsee tasolla en tykkää jostain, mutta kun se ei vielä riitä. Pitää olla perustelut miksi ei jostain pidä. Ja siltikin voi koittaa edes tulla toimeen. Monesti ihminen on kateellinen ihan typeristä pikku jutuista. Joku ei kulje ohi menevän muodin mukaan kuten toiset lauman lampaat niin voi herrin jee. Ainakin ajattelee omilla aivoilla eikä hyppää kalliolta alas toisten perässä. Anyway, kokemusta on. Miksi ihmiset eivät tule toimeen keskenään?
5 VASTAUSTA:
Mikäli, kuten sanot, fyysinen arpi paranee henkistä paremmin, eikö henkisen väkivallan nimenomaan tulisi oikeuttaa fyysistä puolustautumista?
jokutyyppi19 kirjoitti:
Mikäli, kuten sanot, fyysinen arpi paranee henkistä paremmin, eikö henkisen väkivallan nimenomaan tulisi oikeuttaa fyysistä puolustautumista?
Ite oon saanu sellaset henkiset arvet mulkkujen takii että mulla luottamus ihmisiin aika nollassa ollu tos välil. Joka päivä kun tulee ahdistus niin vedän sellaisen maximi treenin ja samal mieles uho "Tulkaa mulkut salil ja sit katotaan kenel on varaa oikeest huudella!" Aina treenin jälkeen meen kotiin 10 cm ilmas leijuen niiden kusiaisten yläpuolel ja huomaa kyllä että tulee pikku runkuil ikävä äitii jo pelkästään siitä kun katson niitä takaisin! Se vaan on se että fyysinen voima on se mikä tuo kunnioitusta ihan tänä päivänäkin, vaikka ajatellaan että "ihmisellä se on se järki". Aivan sama mitä kukkahattutädit sanoo/ajattelee, ne on tästä elämästä aika kujalla! :)
Eli mun mielestä henkisyys ja fyysisyys kulkevat ihan käsikkäin, sanotaan että "käännä toinen poski" ei se elämä niin mee...
Elikkäsjuu kirjoitti:
Eli mun mielestä henkisyys ja fyysisyys kulkevat ihan käsikkäin, sanotaan että "käännä toinen poski" ei se elämä niin mee...
Fyysinen väkivaltahan on aina myös henkistä väkivaltaa.
likeananimal kirjoitti:
Ite oon saanu sellaset henkiset arvet mulkkujen takii että mulla luottamus ihmisiin aika nollassa ollu tos välil. Joka päivä kun tulee ahdistus niin vedän sellaisen maximi treenin ja samal mieles uho "Tulkaa mulkut salil ja sit katotaan kenel on varaa oikeest huudella!" Aina treenin jälkeen meen kotiin 10 cm ilmas leijuen niiden kusiaisten yläpuolel ja huomaa kyllä että tulee pikku runkuil ikävä äitii jo pelkästään siitä kun katson niitä takaisin! Se vaan on se että fyysinen voima on se mikä tuo kunnioitusta ihan tänä päivänäkin, vaikka ajatellaan että "ihmisellä se on se järki". Aivan sama mitä kukkahattutädit sanoo/ajattelee, ne on tästä elämästä aika kujalla! :)
Muakin kiusattiin koulussa mut en lähtenyt tuolle tielle että olisin treenannut itseäni fyysisesti vahvemmaksi kuin kiusaajat, lannistin kiusaajat henkisesti, kiusaajat eivät pystyneet murtamaan minua, kehitin sellaisen suojamuurin ympärilleni ettei haukkumiset vaikuttaneet minuun mitenkään koska tunsin olevani psyykkisesti vahvempi kuin kiusaajani.
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kiusatun kokemuksia!

Olen siis 21v nuori mies jota on koko peruskoulun ajan kiusattu ja kokenut perheväkivallat ja kaikki mukavuudet. Koulukiusaaminen alkoi siis jo peruskoulun ykkösellä ja jatkui aina 9 luokan viimeisiin kuukausiin, kunnes sitten lopulta opettajakin "viitti" ottaa asian käsittelyyn ja saatiin asia loppumaan.

Tähän mennessä kuitenkin olen joutunut kokemaan aika HELVETIN pitkän ja rankan tien! En tajua mikä siinä kiusaamisessa on niin hauskaa? Ja OPETTAJAT! Luulis että ois kiusatun puolella, mutta EI kun mennään ns "väliin" ja ruvetaan laukomaan kaiken maailman sanktioita jne asiaan sen enemmän tutustumatta!

Kerron nyt kokemuksia... Olin peruskoulun kolmannella, meillä oli liikkatunti ja meille oli laitettu pomppulinna liikkasaliin. Mun silloinen pää kiusaaja alkoi jtn haukkuu ja tais töniäkin. Se jätkä jatkoi kiusaamista ainakin 15 min, kunnes suutuin ja tönäsin sitä, jatkoin tönimistä niin kauan kunnes tunti loppui sillä se jatkoi haukkumista ja jahtas. Jossain välissä taisin tönäistä niin että se tippui pomppulinnasta alas, en muista tippuiko suoraan lattiaan. No lähti perään, mut ei saanu kiinni. Ihmeellistä, mutta tämän jälkeen se jätkä ei paljon enää mua kiusannut. Hyvä myös oli että opettajatkin ymmärsi mua ja jopa rehtori, sillä en saanut liikuntatunnin tapahtumista mitään.

Sit seuraava oli se kun toises koulus, oisko ollut 4-5 luokalla oli sellainen tilanne kun olin välkällä ja yks jätkä tuli hakee mun luota palloa joka oli niillä, se jätkä joka tuli hakemaan palloa niin oli heti tyyliin silleen "älä koske siihen palloon" Potkasin sen pallon kauas pois ja se jätkä alko kaikkee uhittelee ja haukkuu, kunnes lopulta annoin sil bitchslapin korvaa niin täysillä että se ei kuulemma kuullut vähään aikaa sillä korvalla.

No sen seurauksena MINÄ sain ongelmia, vaikka se jätkä kyllä oli ite aika usein se maanvaiva... Perustehan oli se että "no mutta sä löit!"... Tämä siis on se yleisin että jonnet alkaa kauheest "toi sitä ja toi tätä" kun eka ärsytetään ja sit lopulta toinen suuttuu ja pamauttaa kunnolla. Sit opettaja tulee väliin ja luulee niin jo ennalta tietävänsä asiasta, että mennään jo pelkästään toisen osapuolen sanojen perusteella luomaan mielikuvaa kysymättä itse kiusaamisen kohteelta.

Viimeisin peruskoulun kiusaamis-tilanne oli seuraavanlainen: Taisin olla jo peruskoulun viimeisellä luokalla, kun yhden kaverin kaa pelleilin käytävillä liikkatunnilla. Mitä sit tapahtui, niin yks aika pitkäaikainen kiusaaja yritti blokata mun kulkureittini tulemalla eteen ja esti ohi menoni. Sitä sen ei ois kannattanut tehdä, koska olin juoksu vauhdissa ja taklasin sen täysillä seinään (varmaan mun paras payback XD). Tämän jälkeen se kiusaaja tuli uhittelee jtn et "hakkaan sut maahan tuon takia mitä teit mul", joka ei kyllä koskaan toteutunut... Tämän jälkeen alkoi kiusaaminen melko pitkälti lopumaan.

9 luokalla siis kiusaaminen saatiin myös jotenkin loppumaan, koska VIHDOIN opettaja "uskalsi" puuttua, nämä lukkalaiset siis olivat kans kiusanneet mua, paitsi 2 muuta. Yksi niistä jotka on mun kavereita, oli kyllä mukana kiusaamisessa kans ja sen lasken kiusaamiseksi että se vaan kattoi vierestä kun mua kiusattiin. No... Nyt sit VASTA peruskoulun viimeisellä luokalla kävi ilmi että tä kaveri on vapaa-ajalla mun kaveri, kun opettaja toi asian esille... Tähän mennessä siis opettajat eivät ole saaneet asian eteen mitään aikaiseksi.

Voisi tästä syystä miettiä että onko ehkä opettajilla jokin syy kattoa peiliin... Tai yleisesti koulujen, kun annetaan tälleen asioiden mennä näin pitkälle!

Niin voisin sanoa suoraan joillekin opettajille ja kiusaajille SCREW YOU!! Ne jotka tuntevat piston sydämessä, niin saavat todellakin mennä itteensä ja toistaa mielessään "oonko elämänkoululainen?"

Juu myönnetään, olen joskus itekin kiusannut parii tyyppiä (joista yksi on mun hyvä kaveri nykyään!) Se kyllä saanut mut huomaamaan että se oikeest on tosi perseest ja että sillä ei todellakaan saa respectii, vaan vihaajii!

Voin sanoo että nämä kaikki mun paskat kokemukset ovat vain vahvistaneet mua ja tehneet musta sen "kovan äijän!" Nykyään kun kävelen kadulla niin saan kyllä aika paljon katseita kadulla, mutta myös huomaan että saan kiusaamisen sijaan respectiä ja saan olla rauhassa (joka varmasti ärsyttää kiusaajia, jotka aikuis iällä istuvat jossain pummi jengis istuskelee portailla ja vetelee kaksin käsin viinaa, kunnes maksa poksahtaa :D).

Vielä tähän sanon, että jos kiusaa jotain niin sillä ei todellakaan saa respectiä vaan aika paljon varmemmin tuut jossain vaiheessa "urasi aikana" saamaan turpaan ja kovaa! Niin älkääpäs kiusaajat ihmetelkö jos jossain vaiheessa teidät pannaan seinää vasten!

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta