Trumpin poika on päivänselvä autisti/asperger!

Hyvä kun täällä on puhuttu paljon erilaisista neurologisista häiriöistä. Juuri näin! Minkä ihminen voi sille, ettei ymmärrä sosiaalisia sääntöjä kuten keskivertoihminen, jos omaa jonkun neurologisen häiriön! Silloin säännöt täytyy opetella ja niihin käyttää aikaa. Näin olen itsekin joutunut tekee naisten kanssa ja yleensäkin sosiaalisten tilanteiden ymmärtämisessä ja olen todellakin tullut empaattisemmaksi kovan harjoittelun kautta. Itse näkisin asian näin: jos joku neurologisen häiriön omaava tekee jonkun sosiaalisen "virheen", joka raivostuttaa suurta osaa ihmisiä, neuvoisin ilman muuta kuitenkin malttia. Neurologisen häiriön omaava ei välttämättä ymmärrä tekoa. Se, että raivostuu ihmiselle, joka ei ymmärrä tekoansa, voi jättää pahat traumat. Mulle on esimerkiksi lapsuudessa opettaja koulussa huutanut ja mielestäni tilanne oli jopa niin uhkaava, että en olis ihmetellyt vaikka olis lyönytkin, vaikka en silloin todellakaan ymmärtänyt, miksi. Se on jättänyt minuun elinikäisen trauman. Pohdin edelleen tämän tapahtuman syytä. Jos joutuu kokee väkivaltaa oli se sitten henkistä tai fyysistä ymmärtämättä miksi, menee luottamus ihmisiin ja saattaa alkaa ajattelee, että keskivertoihminen on läpikotaisin paha. Pahinta on se pitkään kestänyt viha tavallisia ihmisiä kohtaan. Se on todella pelottavaa, koska pelkää myös sitä, kestääkö oma itsehillintä. Itsehillintä kuitenkin aina kannattaa. Se, että itsehillintäni on pitänyt vaikeuksista huolimatta, en päivääkään kadu. Nyt haluan sanoa hyviä uutisia: näistä kaikista voi päästä yli. Sitten huonot uutiset, työtä tämä vaatii ja paljon. Vaikeuksien voittamisessa joudut kokemaan ehkä suurinta henkistä kipua. Esimerkiksi koulun pääsykokeet ovat aivan pikkujuttuja verrattuna vaikeuksien voittamiseen, jonka juuret ovat jo lapsuudessa, kiusaamiset, väärinymmärrykset, väkivalta niin fyysinen kuin henkinen jne. Minulla on ollut jo lapsesta lähtien isoja sosiaalisia vaikeuksia, impulsiivisuutta, huonoa empatiakykyä, tms.
Asia, joka mua ottaa päähän: olen ymmärtänyt, että moni ei osaa arvostaa sitä, jos joku opettelee sosiaaliset säännöt myöhemmällä iällä. Monen mielestä ihmisen pitäis osata sosiaaliset säännöt luonnostaan. Ongelma vaan on siinä, että se ei vaan kaikkien kohdalla mene niin. Ihminen voi olla esimerkiksi matematiikassa huippua, mutta sosiaaliselta kypsyydeltään aikuisena täys teini. Tällainen ihminen sitten saa jatkuvasti vaan haukkuja, hylkäämistä, tms. Ongelma on mielestäni tällaisessa tapauksessa myös yhteiskunnan rakenteissa - ei olla osattu hyvissä ajoin puuttua tällaisen ihmisen sosiaaliseen kehitykseen, nähty vain se, että hän on hyvä matematiikassa. Nythän me huomaamme, kun moni menestynyt ihminen on syyllistynyt häirintään. Menestyminen on nähty aikaisemmin liian yksipuolisesti. Pitää paikkansa - asperger henkilöillä voi olla joitain vahvuuksia, joita monilla muilla ei ole, mutta niin on myös pahoja heikkouksiakin ja näihin pitäis jo varhaiskasvatuksessa puuttua, jotta he eivät tekisi aikuisena pahoja mokia sosiaalisessa elämässä. Uskoisin, että monia aspergerhenkilöitä saatetaan pitää intuitiivisesti psykopaatteina juuri siksi, koska saattavat olla täysin normaaliälyisiä, mutta sosiaaliselta älyltään hyvinkin paljon ikäistään jäljessä ja siksi saattavat tehdä sosiaalisessa elämässä isojakin mokia.
Edelleen mun hyvät uutiset: empatiakykyä voi parantaa, impulsiivisuutta vähentää. Nämä kun ovat yleensä sosiaalisessa elämässä isoja haittatekijöitä, huono empatiakyky ja impulsiivisuus.

Hullu paska se on