yhteepaluu eron jälkeen?Onko kokemuksia, kiitos VAIN asiallisia vastauksia!!??Toinen tällä hetkellä jyrkällä EI kannalla, mutta voiko maailmassa tapahtua ihmeitä....Still loving....
Miten
onnistuu
101143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tottakai voi...mutta itsellä takana 20 vuotta avioliittoa...mies löysi toisen....alussa ajattelin että ottaisin takaisin jos olisi mahdollisuus..mutta,mutta....en enää..olen analysoinut mielessäni tilannetta...anteeksi voi antaa...mutta unohtaa en voi koskaan loukkauksia..jossakin vaiheessa kumminkin...entiset jutut tulisivat esiin...nyt onnellinen 1 lapsi..yhteishuoltajuus....kun katson ex:ni en tunne enää kuin ystävyyttä.Katkeruutta ja vihaa alussa...mutta niistä olen jo päässyt...miksi tuhlata elämää sellaiseen...elämäniloa ja aurinkoa on jo keväässä....kaikkea hyvää sinulle...............
Itselläni olisi sama jyrkkä ei pettämisen jälkeen. Sen vuoksi olenkin vielä toiveikas, kun tuollaisia ongelmia ei ollut. Mutta liian vähän aikaa toiselle ja sen mukana ongelmia....
Hei, mä mietin samaa kuin keskustelun aloittaja. Kahden vuoden aikana pettäminen, kaltoinkohdelluksi joutuminen on haalistunut. Pärjään ite aika mukavastikin, harrastuksia, uusia ihmissuhteita. Yhteishuoltajuus pelaa. Mutta sisällä syvällä urhaan joka päivä monta hetkeä miettiäkseni sitä, että avioero tavallaan kaduttaa. Varsinkin jos lapsilla on jotain propleemaa niin heti syyllistän itseäni kun lasten koti rikottu. Exäkin paljastanut ajattelevansa samoin. Voi hyvä ihme. Toisaalta tuntuu aikamoiselta ottaa riskiä yhteenpalusta kun tää elämä sujuu näinkin aika kivasti. Ja onhan meillä yx asumusero takana, en pystynyt sit olemaan yhdessä kuitenkaan. Mutta kun historiasta löytyy 15v ihan tosi mukavaa avioliittoa, sit tuli alamäki pettämisineen, 2v meni sekamelskassa sit erottiin.....tästä ny meinaa romaani tulla
kuten sanotaan elämä kasvattaa. Itselläni pettäminen on kyllä luottamuksen viemistä. Petetyn tulee olla 100% varma, ettei sitten jankkaa asiaa joka riidassa, muuten ei ole tulevaisuutta. Mutta jos molemmat sitoutuvat ja toinen tuntuu oikealta, niin en enä syytä miksi ei kannattaisi vaikka kokeilla asua eri osoitteisa, mutta tapailla säännöllisesti.
Hei.
Olen samasta aiheesta itsekin pariin otteeseen kysellyt. Saanut kaikenlaisia vastauksia, myös niitä, että "sain mitä ansaitsin", koska minä halusin erota (yhdessä 20 v). Erossa ollaan oltu yli vuosi, josta puolet ajasta olen kaivannut takaisin...joskus niin, että ihan fyysisestikin koskee. Välillä tuntuu paremmalle, mutta säännöllisesti tulevat tuntemukset "elämäni virheestä". En näe minkäänlaista tulevaisuutta, pitkässä juoksussa. On minulla miessuhteita ollut, mutta kuin jossain syvällä sisällä, en löydä sitä kipinää, joka minulla oli mieheeni. Ex-puolisoni ei minua ainakaan nyt takaisin halua.
Kuinka voittaisin/valloittaisin hänet uudelleen? Onko "konsteja" vai onko parempi vain katsoa, mitä tulevaisuus tuo?
kerro vähän miten vuoden aikana on tapahtunut..Itselläni vasta lyhyt aika erosta, mutta vaikea löytää oikea tapaa. Toinen ei halua kuulla mitään:
Aika tavallinen tarina. Melkein 20v yhdessä, lapsiakin. Hyvä tiimi, mutta minä kaipasin jotain, romatiikkaa, sitä että sytyttäisin. Kaikki varsinkin nyt kauempaa katsottuna, oli oikein hyvin, seksikin. Ruokin itsetuntoani käymällä ulkona ja niinpä ihastuin..ja halusin erota. Ensimmäiset puoli vuotta meni jotenkin sumussa, epäuskossa, mitä olin tehnyt. En päästänyt tunteitani pintaan, kunnes loppukesästä kaikki "kaatui päälle", enkä millään jaksaisi jatkaa.
Näemme lähes päivittäin, lapset ovat yhteinen projektimme. Laittelemme viestejä, nykyisin jopa jotai kepeääkin. Tuntuu, että suhteemme paranee kaiken aikaa. Joskus kerron omia tunteitanikin, ikävääni ja useimmiten hän vastaa hyvin nätisti ja rehellisesti, mutta ei minkäänlaisin sanoin, että haluaisi (uskaltaisi) yrittää vielä..
Ei kai auta kuin antaa ajan kulua ja uskoa, että joko palaamme yhteen (hän rakastuisi minuun uudelleen) tai sitten tämä vain helpottaa.
Kuinka te takaisin yhteenpäätyneet pääsitte yhteen, jos oli se tilanne että aluksi vain toinen sitä halusi?
että kukaan ei ole konkreettisesti palannut eron jälkeen yhteen?Kaikki vaan haaveilee siitä tai sitten ilmoittaa että no way???
Itse eroon on olemassa jo monia syitä minkä vuoksi ei yleensä yhteenpalaaminen onnistu. Eron jälkeen on kummankin elämässä tapahtunut myös monenlaista, joista usea kokemus on lähinnä entisiä puolisoita erkaannuttavia kuin lähentäviä. Aika suurella todennäköisyydellä yhteenpaluu eron jälkeen ei onnistu, uraudutaan samoihin ongelmiin tai aletaankin kaivata sitä elämää joka oli eron jälkeen yksinään. On hyvin pieni prosentti jotka onnistuvat, mutta todennäköisyys ei tue teoriaa yhteenpaluun onnistumisesta vaikka sitä kummatkin haluaisivat.
Yhteenpalaamista täytyy myöskin kummankin haluta ja näinhän se harvoin on, usein kuulee vain toisen haluavan sitä. Ja kuulostelehan itseäsi, onko sinun vain ikävä puolisoasi vai onko tunne todellista halua yhteiseloon. Rakastaa voi toista vaikka ei haluakkaan enää olla yhdessä. Ja vanhaan ei kannata koskaan palata, vaan sen täytyisi olla uusi --- riittääkö sinulla puhtia ja voimia siihen, sillä pelkällä rakkaudella siihen ei kykene.
Vanhaan ei kannata palata,vaan pitää olla uusi,mitä mahdoit tuolla tarkoittaa?
Ilman muuta kannattaa ja lähes kaikilla tuntemillani on mennyt sen jälkeen tosi hyvin
kun ovat palanneet yhteen.
Kaikki ei vaan uskalla,ajatellaan onko se sopivaa ja pelätään muiden suhtautumista.
Ei muuta kun yhteen ja elämä alkaa taas kukoistaa.
Erolla et kyllä voita mitään.
Molempien halua tarvitaan,ketäänhän ei voi pakottaa yhteen.
Suomi on pullollaan ihmisiä,jotka ovat eron jälkeisessä suhteessa onnettomia ja kaipailevat entistä elämää.
Ainakaan minun tuttavapiirissä en tunne ketään,joka
olisi sitä mieltä,etä ero olisi ollut hyvä ratkaisu,vaikka satoja ihmisiä tunnenkin.