Oma Romeoni sanoi minulle viiden vuoden yhteiselon jälkeen, että hän ei halua enää jatkaa kanssani. Kysyin tietenkin miksei? Hän sanoi että vaikka hän rakastaa minua aivan täysillä, eikä minussa kuulemma ole mitään suurempaa vikaa, hän kokee ettei hän saa suhteestamme kaikkea mitä hän suhteeltaan haluaa. Hän sanoi että on pettynyt siihen kun jo pari vuotta sitten meidän intohimomme on sammunut. Olen hänelle hänen ensimmäinen pitkä suhteensa. Itselläni on ollut aiemmin yksi pitkä suhde. Hän ei ymmärrä, että sellaista parisuhdetta ei olekaan, jossa intohimo säilyisi ennallaan vuosien vieriessä. Nyt hän haluaa lähteä sinkkumarkkinoille etsimään uutta tyttöystävää, jonka kanssa hän huomata saman asian. Joku kummallinen vaisto sanoo minulle, että hän haluaa vielä minut takaisin. Ehkä se johtuu siitä, että huomaan hänen rakastavan minua aivan liikaa, ollakseen minusta täysin erossa. Hän mm. varasi meille vasta eroilmoituksen tehtyään kylpyläloman. Vaikka tiedän että hän on minulle mitä sopivin kumppani, enkä toista yhtä ihanaa ihmistä löydä, tuleeko minun muka odottaa häntä kunnes hän selvittää mistä parisuhteessa on kyse. Harmittaa niin ettei hänellä ole tarvittavaa elämänkokemusta, jotta hän tajuaisi että hänellä on jo onnen avaimet käsissään ja nyt hän aikoo heittää ne kaivoon. Miksi nykyihminen haluaa vain enemmän ja enemmän..? Miksei mikään riitä? Jos on jo jotain sellaista, jota kaikki eivät välttämättä koskaan tule löytämään, miksi haluta vielä lisää? Ja minä olen vain pelinappulana tässä typerässä ihmissuhdeleikissä. Minä joka olen ollut hyvä, rakastanut, keskustellut, ollut uskollinen, avoin. Olen oikeasti hänelle todella hyvä valinta puolisoksi ja äidiksi. Olen nätti, hoikka, fiksu, sosiaaliset taidot omaava, seksuaalinen, avulias, kultainen. En nalkuta turhasta, en rutise siitä jos hän on halunnut omaa aikaa, teen miltei kaikki kotityöt itse, siitä valittamatta. (pidän niiden tekemisestä) Laitan ruokaa, harrastan hänen kanssaan yhdessä, pidän itsestäni huolta. En käsitä miksi hänen täytyy ajatella että hän voisi saada vielä jotain lisää..! Kukaan ystävistämme tai sukulaisistamme ei ymmärrä hänen eropäätöstään. Se on ollut kaikille shokki. Ja vielä muutama päivä ennen kuin hän kertoi haluavansa erota, hän aloitti keskustelun lasten hankinnasta ja oman kodin ostamisesta. Mikä häntä vaivaa?
Raivostuttaa!!
Susa74
182114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
APUA!Aivan kuin olisin omaa tilannettani lukenut....Voin kokemuksesta kertoa (viime syksynä tapahtu...), että vaikka Sinusta ja minusta tuntuu, että olemme valintamme tehneet, niin valitettavasti toisella on oikeus onneansa etsiä muualta, jos hän tuntee että me ei sitä heille tarjota. Koskee ja kovaa, mutta itse onneksi tajusin, että elämä jatkuu ja meidänkin oikea on jossain vielä. Lue kirja Mars ja Venus uusi rakkaus, kun olet valmis käymään asioita läpi.....Asutko muuten pääkaupunkiseudulla?
Et voikaan ymmärtää, sillä te olette kaksi erillistä yksilöä.
Ei elämää voi elää toisen puolesta eikä kukaan tiedä mikä on toiselle parhaaksi, vaikka niin on joskus helppo itselleen uskotella. Jokaisen on kuljettava se oma tie ja löydettävä ne omat ahaa-elämyksensä.
Kun siis partnerisi on kerran päättänyt haluta vielä seikkailla muilla laitumilla, niin osoitat suurta rakkautta häntä kohtaan luottamalla häneen ja vapauttamalla hänet toteuttamaan omat toiveensa.
Sinä jatkat omaa elämääsi ja hän omaansa. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.
Tosta sun itsesi kuvauksesta voisi päätellä että olet aika itseriittoinen ja ehkä liian täydellinen. Miehellesi ei jää mitään haasteita kanssasi. Et oikeastaan tarvitse miestä missään vaan teet kaiken itse ja olet aina valmiina miehesi käytettäväksi. Teidän elämä ja suhde on liian täydellistä ja siksi se ahdistaa. Hän tietää toki että olisit hyvä vaimo ja äiti lapsille, mutta kun suhteesta puutuu se jokin särmä. Nyt sitten pohtii lähteäkö vai jäädäkö. Molemmissa valinnoissa on puolensa.
Kundi on kriisissä oman elämänsä suhteen. Ympäristökin tuntuu odottavan jo lapsia ja omakotitaloa ym, mutta sisimmässään hän kaipais vielä kirmata vapauteen, ennen lupautumista mihinkään lopulliseen kuten esim. isyys ja avioliittokin.
Ei se mitään, olen Tallan kanssa samaa mieltä siitä, että sanasta miestä. Kun on kerran PÄÄTTÄNYT haluta eroa niin sen saakoon. Erolla ei aikuiset leikittele.
Ehkä se vapaudenkaipuu lopahtaa siihen kun todellakin muuttaa YKSIN asumaan ja yrittää aikansa metsästää sitä ikuista rakkautta tuolta kuppiloista...mutta se on kuitenkin elettävä läpi, ei kaikki opi sitä toisen varoituksista.
Pahinta mitä voit tehdä itselles ja miehelles on syyllistää hänet "kaikkitietävänä" ja vaatia jäämään suhteeseenne TAI antaa hänen mennä ja ottaa sitten ylimielisenä takaisin tyyliin "mitäs mä sanoin".
Siitä kaikesta kärsisitte vaan molemmat.
puhuit asiaa. Miehellä on aivan varmasti kriisi ja nyt sinun pitää vaan ottaa vastaan mitä elämä tuo. MUTTA jos oikeasti olet valmis jatkamaan, mikäli miehen päätös osoittautuu vääräksi, niin osoita "ylemmyyttä ja kasvamista", että mahdollistat palaamisen. Muuten mistään ei ole ollut mitään hyötyä.
Kerro hänelle että miten suhteissa useimmiten käy, ei olla enää kokoajan niin ihastuneita kuin alussa.
Jos mies ei sitä tajua, niin anna mennä ja jatka elämääsi. Jos tahdot vielä jatkaa hänen kanssaan niin ilmoita, että mies voisi halutessaan kertoa sinulle jos tahtoo palata yhteen, mutta mainitse myös, että hänen ei pidä olettaa että sinä olet jäänyt odottelemaan häntä.
että jos muuttaa mielensä, niin lupaahan kertoa . Lupasi tehdä niin (MUTTA SANOI;ETTÄ TUSKIN TULEE TAPAHTUMAAN!). Minä sanoin loppuun, että en minäkään mitään lupaa, odottamaan en jää. Kuvottaa vaan, kun on varmaan jo hakenut lohtua sieltä sun täältä.En ole sen takia yhtään varma, että pystyisinkö ottamaan takaisin, jos jostain syystä muuttaisi mieltänsä Yhteiset kaverit on siitä jo huolissaan.Niin sitä saa selville, että prinssi onkin sammakko monen vuoden jälkeen. Kannattiko?
katotaan vaan niin viimeistään puolen vuoden kuluttua se raapii jo sun oven takana ja haluaa takas!
että ikävä toisi oman takaisin :). Vielä odotan...vaikka onhan se ihanaa huomata, että oma elämä kantaa eteenpäin.Mutta kai sitä tämä oma "tosirakkaus" on kaiken voittavaa, vaikka toinen ei sitä heti olisi halunnutkaan myöntää...
löydät kyllä sen ihan oikean jos tuo nykyinen lähtee. Hyvä nainen tai mies ei kauaa sinkkumarkkinoita kierrä.
Älä väkisin yritä pitää toista, vaan anna hänen mennä jos niin haluaa. Ehkä hän on kasvanut eroon sinusta? Sinä olet kasvanut "perheeseen" ja hän on kasvanut siitä eroon ja haluaa jotain muuta mistä ei tiedä mitään.
Älä ainakaan itke. Jos olet puoliksikaan niin ihana mitä viestissäsi oli, niin minä olen valmis ottamaan sinut ;)
(enkä varmasti ole ainoa)
missä tällainen juuri sinkkuuntunut "hyvä" saalis törmää sinunlaisiisi ottajiin...on iskutaidot ruosteessa :)
Olen itse täsmälleen samassa tilanteessa,vaimoni kertoi minulle eräänä päivänä olevansa tyytymätön elämäänsä.Ero sinun tilanteeseesi on siinä että hän ei tiedä mitä elämältään haluaa,tähän asti tärkeintä olivat lapset,koti ja minä.Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena ovat enää lapset,hän haluaa uusia kokemuksia ja niin edelleen...Olen omassa kodissani lähinnä vain vieras,koska meillä ei voi olla mitään yhteistä johtuen hänen kiinnostuksestaan muihin,UUSIIN asioihin.Tarkkailen tilannetta vielä jonkin aikaa ja jos muutosta ei tapahdu,niin lähden pois.Nainen on saanut minut raivoihini juuri tällä asioiden ja yhteisen elämämme tarkoituksen mitätöimisellä,että haluankin hänen näkevän ja tuntevan millaista on elää ilman sitä ihmistä joka täydentää häntä ja tekee hänestä paremman ihmisen(vaimoni sanoja). Anna hänen mennä äläkä ota takaisin,maailma on täynnä haihattelijoita ja ihmissuhteiden myöhäisherännäisiä eli ei ole pakko hakea aina uusia elämyksiä tai uutta tarkoitustta elämäänsä,koska useimmiten sitä ei löydy.JÄTÄ SE ÄÄLIÖ.
Ravintoloista en seuraa etsi. Törmäät minuun kirjastossa tai ruokakaupassa. Uimahalli tai töölönlahtikaan ei ole mahdoton paikka kohdata.. :) Normaalisti sanoisin, että hymystä tunnet minut, mutta nyt voi olla hymyt piilossa jonkun aikaa.. :(
Kirjoitellaan ja tutustutaan..
Kiitos ensiksi kaikille jotka olette kommentoineet viestiäni. Vielä asutaan toistaiseksi saman katon alla. Pääsen muuttamaan vasta viikon kuluttua viikonloppuna uuteen asuntoon. En olisi kestänyt jäädä meidän yhteiseen kotiimme, jossa on niin paljon muistoja. Nyt jo kun pakkasin illalla laatikoita, alkoi mies itkeä ja kertoi kuinka häntä pelottaa että menettää minut??!! No, siinä sitten tietty juteltiin ja sanoin ettei varmasti olisi ikinä menettänyt jos ei haikailisi muiden naisten perään. Olen ehdottomasti yhden miehen nainen ja haluan myös miehelleni olla ainoa. Jotenkin tuntuu että muutaman kuukauden päästä, kun on paneskellut ties ketä, tulee ovelleni. Jos näin tapahtuu, eli pelkoni osuu oikeaa, ei ole vaikeaa heittää lopullisia hyvästejä. Nyt vain pelottaa kuinka pystyn enää koskaan luottamaan rakkauteen. Kuinka uskallan rakastaa niin ehdoitta kuin rakastin häntä. Pelottaa että kyynistyn ja muutun kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi, joka pelkää heittäytyä suhteeseen ja antautua rakkaudelle.
Susa, sinun tapauksesi todella herätti minussa tunteita..
Miehen itku kertoo paljon. Jos mies ei usein itke, niin se kai kertoo epätoivosta, itkun sekaisista tunteista, pelosta tulevaa kohtaan jne. Oletko keskustellut että tunteeko miehesi jonkinsorttista kipinää kun vaikkapa kosketat häntä silittäen iltaisin? Tai minkälaatunen ikävä mieheesi iskee kun ette tapaa?
Mitä jos pyytäisit jonkun yhteisen ystävän keskustelemaan teille asiasta sekä sinun että miehesi kanssa, erikseen ja yhdessä? Aina ei yhden ihmisen (eli sinun) järkipuheet auta. Ennen kaikkea miehen pitäisi ymmärtää että elämä on mitä on, voi olettaa että rakkaus jatkuisi ainiaan, mutta harvoin sitä tapaa intohimoisia pariskuntia vuosien seurustelun jälkeen.
Ehkäpä karu vinkki, mutta mitä jos mies lähtisi omille teilleen vaikkapa viikonlopuksi? Saisitte molemmat happea suhteesta ja sen viikonlopun tapahtumista ei tarvitsisi sitten koskaan keskustella. Joko mies palaisi takaisin kotiin ja katuisi heti tekoaan tai lähtisi pois ja katuisi vasta vähän ajan kuluttua.
Kyllä sitä esim. yksin baarissa sekoillessa tulee lämmintä rakkaan syliä ikävä. Enkä siis tarkoita että mies mitenkään pettäisi sinua, mutta saisi "rilluttelu-reissun" ja näkisi maailaa ja voisi todeta että ei, "ei tänne sinkkumarkkinoille enää lihatiskille hetkumaan".
Kerroppa ihmeessä miten hommat sitten lopulta menivät..
kuulostaa tosiaan siltä että miehesi onkin poika, kriisi on hänellä, jokin mättää sisällä ja tietenkin sun on jo nyt vaikea luottaa häneen juuri itse mainitsemistasi syistä.
kun hän tulee takaisin, eli koittaa ottaa sinuun yhteyttä kun olet päässyt uuteen asuntoosi, anna pojan yrittää hetken turhaan. kun hän tulee käymään ja jos on tulossa takaisin, pyydä lääkärintodiste ettei ole tauteja. jos hän sanoo ettei ole tarvis sellaiselle, tiedät että hän tarvitsi aikalisän itselleen eikä toisia naisia.
Juttelin yhden ystävän kanssa asiasta tänään, hänelle on siis käynyt samoin.
Tuli keskustellessa esille, että tällaiset tapaukset ovat ihan normaaleja kriisejä parisuhteessa ja yksilön elämässä, ei toki mitenkään toivottavia.
Hänen suhteessaan erottiin miehen halusta. Nainen ei luvannut odottaa. Mies palasi useamman kuukauden jälkeen. Nainen sanoi että rakastaa edelleen, mutta että on todella vaikeaa "antaa anteeksi" niin pitkän ajan jälkeen. Jos olisi ollut viikko, pari eroa, niin olisi voinut vielä harkita. Nainen vain tunsi itsensä TODELLA petetyksi.