Taas on riita päällä, mä melkein itku silmässä kun ukon kanssa ei tuu järkevästä keskustelusta mitään.. onko muilla sellaisesta kokemusta, että mies ei oikeesti omaa alkeellisiakaan keskustelutaitoja..? Aina kun tulee joku vaikea asia eteen ruvetaan kiihtymään ja huutamaan ja syyttelemään minua, mä olen niin kauhea kun aina nalkutan ja heittelen syytöksiä häntä vastaan vaikka yritän vaan selvittää asiat.. Tiedän hänen perhetaustansa, ja siellä on aina vaalittu mieluummin hiljenemistä ja asioiden piilottamista kaappiin kun että mitään asiaa käsiteltäisiin päivän valossa..
Mä mieluummin puhuisin asiat halki vähän kovempaankin äänensävyyn ja saisin homman alta pois, mutta toinen vaan mököttää eikä sano mitään mihinkään..!! Se on NIIN kuluttavaa, tuntuu kuin toinen ei olisi paikalla ollenkaan.. Mä en uskalla enää ees aatella mitään tulevaisuutta hänen kanssaan, kun eihän me voitais keskustella lasten kasvatuksestakaan tms normaalisti ilman, että ukko alkaisi karjumaan että kaikki on mun syytä.. Onko kellään antaa mitään rakentavia neuvoja..? Mä kyllä rakastan häntä mut en tiedä kauan jaksan katsella tätä menoa, eihän rakkauskaan aina yksinään riitä.. :/ Olen vaan niin helvetin surullinen, että ihminen jonka kuvittelin seisovan rinnalla lopun elämää paljastuukin ihan muuksi kuin mitä olen luullut.. miten voikin yli kahden vuoden jälkeen mennä asiat näin umpikujaan..? mä oon oikeesti neuvoton.. apuva..?
Mä mieluummin puhuisin asiat halki vähän kovempaankin äänensävyyn ja saisin homman alta pois, mutta toinen vaan mököttää eikä sano mitään mihinkään..!! Se on NIIN kuluttavaa, tuntuu kuin toinen ei olisi paikalla ollenkaan.. Mä en uskalla enää ees aatella mitään tulevaisuutta hänen kanssaan, kun eihän me voitais keskustella lasten kasvatuksestakaan tms normaalisti ilman, että ukko alkaisi karjumaan että kaikki on mun syytä.. Onko kellään antaa mitään rakentavia neuvoja..? Mä kyllä rakastan häntä mut en tiedä kauan jaksan katsella tätä menoa, eihän rakkauskaan aina yksinään riitä.. :/ Olen vaan niin helvetin surullinen, että ihminen jonka kuvittelin seisovan rinnalla lopun elämää paljastuukin ihan muuksi kuin mitä olen luullut.. miten voikin yli kahden vuoden jälkeen mennä asiat näin umpikujaan..? mä oon oikeesti neuvoton.. apuva..?
Vastaukset 11
Vanhimmat
peli poikki. Jouduin kierteeseen mieheni kanssa, että erokaan ei sujunut riidattomasti. Paha mieli...
Kyllähän mä viheltäisinkin pelin poikki, jos ei olis noita pirun tunteita vielä ukkoa kohtaan.. Mä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä se ei välttämättä aina parane se suhde vaihtamalla.. tosin nyt alkaa munkin usko jo rakoilemaan.. tuntuu vaan niin pahalta huomata että mä oon kattonu tätä dr jekyll&hydeä jo pari vuotta ja nyt alkaa tajuamaan mitä toi luonteenpiirre oikeesti tulevaisuutta ajatellen merkkaa.. ongelmia.. eikö oo ketään muuta jolla ois samanlainen tilanne..? :(
viheltämisellä sitä, että jäädytä riitelytilanne. Sano miehelle, että riidat loppui nyt. Istukaa alas ja hoida pahaa hyvällä. Halaukset jne. Ei ruoho ei ole vihreämpää aidan takana aina, voi kun sen tajuisi toinenkin :).
Kyl mä oon yrittänyt, kun ei vaan mun jäähdyttelyt kelpaa :( Vaikka kuin yrität halaa tms ei vastakaikua tule, toinen oikein nauttii kun saa jurottaa ja mun tekis nyt suorastaan mieli kiljua paha olo pihalle, näin kuvainnollisesti sanottuna :) En tiedä, ehkä mun täytyy sit vaan heittää rukkaset kehiin jos ei ala hommat edistymään.. se on varma, etten rupee ottamaan itelleni miehestä lasta kun tulevissakin ois tekemistä. Jos ei 26 vuotias osaa olla tarpeeks kypsä tuossa iässä ei se kypsy koskaan.. Mut kiitos sulle neuvoista, aina helpottaa hetkeks kun saa purnaa tuntojaan.. :)) thanks!
Äijäs on vielä keskenkasvuinen kakara. Laita kiertoon.
Siis älä näytä sille että olet menossa hulluksi, älä korota ääntä vaan sano, että meidän pitää puhua asiasta tai sitten emme voi jatkaa. Ja jos mies mököttää, sano että olet aina hänen tukena ja jätät hänet rauhaan koska näyttää siltä että hän sitä kaipaa. Sano samalla että saa tulla kun hänellä on parempi olo tai hän haluaa/voi puhua. Ja sitten meet toiseen huoneseen lukemaan hyvää kirjaa etkä sure yhtään: olet tehnyt parhaasi. Jos hän loppujen lopuksi tulee, olet ystävällinen ja iloinen.
Jos se ei riitä ihan rauhallisesti vaan sanot ettei näin voi jatkaa. Ukko sitten saa miettiä mitä nyt tapahtuu. Mitä muuta voit tehdä?...
Itse olin joskus hirveän rakastunut samalaiseen tyyppiin, onneksi en ole enää...
Jättäisin ja etsisi parempaa.
Ei taida olla vaivan arvoista.
En tiedä auttaako, mutta olin samanlainen. Kotona huonoja asioita ei ollutkaan, koskaan ei saanut riidellä. Ja ne vähäiset riidat olivat juuri yksi lause loukkaantunutta huutoa ja sitten vaikeneminen. Asioista ei todella keskusteltu.
Omassa suhteessa tulin siihen tulokseen, että en osaa riidellä ja vaikeata oli keskustelukin hankalista asioista. Karkeasti sanoen asioista eri mieltä oleminen, oli heti tuo ei enää rakasta minua. Oli pitkä tie oivaltaa, luottaa riidankin sattuessa toiseen ja siihen ei ole mahdollisuutta, jos itse ei huomaa asiaa.
Teiltä oon saanut hyviä näkökulmia asioiden tulkitsemista varten, tosin en oo ihan valmis vielä luovuttamaan tämän ihmisen kanssa kun sitä toisen pärstää on tultu kateltua jo parisen vuotta.. En tiedä vaan ymmärtääkö kukaan, miten pahalta oikeesti tuntuu kun toinen ei kuuntele ja vaan haukkuu rumilla nimillä kun asiat pitäis selvittää. Joskus oon saanut itkee yksin tunninkin vessassa, toinen ei oo leppynyt piirun vertaa kun on itse "aina oikeassa".. Oon siinä vaiheessa lähtenyt evakkoon ja sanonut että nyt alkoi kunnon tauko, joka onkin sit taas auttanut parin kuukauden verran..
Mua vaan vituttaa aatella, että täytyis taas vaihtaa kumppania ja kattoo sitä semmoset parisen vuotta, jos siitä uudestakin sit paljastuisi samanlainen "luonnevika".. Sehän tässä mättääkin, että en tiedä mistä näitä normaaleja keskustelutaitoisia ja ennenkaikkea vapaita miehiä löytyy.. :) En tiedä, ehkä mä otan asiat liian raskaasti.. mutta, kiitos teille kaikille, kirjoitelkaa ihmeessä vaan omia kokemuksia niin siitä saan ainakin vähän vertaistukea :D
meillä on samanlainen tilanne. Mies ei osaa/halua puhua vaikeista asioita, jos nyt asioista yleensäkään koski ne huonoja tai hyviä asioita.
Viimeinen pisara sattui viime viikolla. Mies petti lupauksen (taas kerran) ja ei osaa kunnolla pyytää anteeksi. Syytti minua, että olin ajanut hänet siihen tilanteeseen. Kesken riidan sanoin, että hän ei tunnu olevan edes pahoillaan. Sanoi olevansa, mutta syytti samantien taas minua.
Tänään ilmoitin, että joko hän puhuu viimeviikkoisesta ja pyytää reilusti anteeksi. Toinen vaihtoehto on, että minä lähden. En aio taas vaan lakaista asioita maton alle ja yritä unohtaa. Niin monet riidat on läpi käyty, koska yhteisiä vuosia on monta takana. Ainoastaan yhden riidan jälkeen mies ymmärsi pyytää anteeksi ja olla syyttämättä minua. Muiden riitojen jälkeen olen aina joutunut nöyrtymään, vaikka tietäisin syyn olevan miehessä. Syyttelin itseäni, että taas olin ollut veemäinen...
Nyt tosiaan saa riittää. Miehellä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko kantaa vastuunsa niinkuin mies tai opettelee mieheksi kasvua jonkun muun kanssa.
akat on perseestä!