menin sitten paljastamaan ikäni ja tästähän kommenttia tulee...
siis olen seurustellut mieheni (29) kanssa pari vuotta, kohta vuosi ollaan asuttu yhdessä ja lapsikin on. ja nyt mulla sitten on välillä näitä ajatuksia kuinka ihanaa oli kun asuin yksin...
tai jos muuttaisin vain pois tuon vauvelin kanssa... plaa plaa... eipä taida onnistua ei.
siis olen seurustellut mieheni (29) kanssa pari vuotta, kohta vuosi ollaan asuttu yhdessä ja lapsikin on. ja nyt mulla sitten on välillä näitä ajatuksia kuinka ihanaa oli kun asuin yksin...
tai jos muuttaisin vain pois tuon vauvelin kanssa... plaa plaa... eipä taida onnistua ei.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yh äidin arki ei onnea ole.(joskus tietty)
Yritä saada sitä omaa aikaa ja vanhoja juttuja takaisin nykyisessä suhteessasi.
Voin kertoa, että yksin lapsen kasvattaminen on aikamoinen juttu.
kyllähän noita häilyviä aatoksia on kaikilla.. itse myös mukaan lukien.. joskus mietin että mitä jos lemppaisin miesystäväni mäkeen.. seuraavaksi saataatan ajatella miksi ihmeessä niin tekisin jne jne.. enkä minäkään mikään vanha ole.. mutta kaipa se on tollaista (en tiedä mitä tahdon) tuntemusta..
itekkään ei pahimpina päivinä ota selvää ollakko vai ei.. (eli normaalia varmaan) jopa tuollaisetkin aatokset. pitää vaan katsoa mikä merkitsee ja mikä ei.
En näe yhtään kommenttia iästäsi, vielä.
Sinun pitää olla rehellinen itsellesi ja myöntää jos kaipaat irtosuhteita, kotibileitä, kännäämistä tai muuta jota tämän maailman kirjoittamattomat säännöt pareilta ja varsinkin lapellisilta pareilta kieltävät.
Heitä pois se koko taakka, et tarvitse muiden sääntöjä. Pidä itsesi onnellisena, kerro puolisollesi mitä kaipaat ja toivo että hän ymmärtää. Tule aina aamuisin takaisin äläkä tuo tuliaisia yöjuoksuiltasi.
Sinä olet tärkein asia itsellesi, älä anna kenenkään asettaa lasta, perhettä, miestäsi, sääntöjä tai mitään itsesi edelle. Muista kuitenkin kuka olet, mistä tulet ja mihin olet lupautunut. Petät itseäsi jos katoat yöhön palaamatta takaisin.
kun se on aina tuo ukko joka menee ja rellestää.
että näin.
no ei pidä valittaa... =)
koska itse olet valintasi tehnyt. kuitenkin myös sinä tarvitset omaa aikaa joten koita järjestää sitä. pistät siipan lastenvahdiksi ja lähdet ulkoilemaan. T: Mies
Olisikohan se vauvelin kanssa niin yksinoloa.. tietty jos tilanne ei paljoa nykyisestä muuttuisi niin mikäs sitten enää pidättelee, jos ei äijä nappaa.
Sanon vaan että jos tossa vaiheessa tuntuu tolta niin epäilen paraneeko homma siitä..
Tämän takia on vältettävä suomalaisia naisia. Ulkomaalaisissa on se hyvä puoli, että ne ei ole koskaan edes aloittaneet biletystä, niin ei tee mieli siihen elämään palatakaan.
Suurimmassa osassa tätä Tellusta työllä on merkitystä, ja ihmiset joutuvat kamppailemaan toimeentulonsa ja menestyksensä eteen. Suomessa taas epänormaali on se joka ei kännää ja hillu.
Mistä tulee rahat nuorille opiskelijoille ravata baareissa, vaikka kotona on lapset. Liian korkeasta sosiaaliturvasta on kysymys. Onneksi meillä on Raimo Sailaksen asiantunteva työryhmä.
Työttömyysturvaan leikkauksia ja opintotuki pois. Ihmiset ymmärtävät taas keskittyä taas työhön ja perheeseen, tuntematta jäävänsä mistään paitsi.
ja millä sä kuvittelet että opiskelija sitten elää?kaikki ei voi käydä iskän lompakolla...taidat olla sinäkin niitä rikkaan perheen lapsia jotka ei tajua elämästä yhtään mitään.siinä tapauksessa kannattaa pitää suu kiinni ja hakea vaikka äitiltä lämmintä maitoa ja unirätti jos todellisen elämän tietämys jää tuolle tasolle!kaikilla ei ole esim.mahdollisuutta käydä töissä opiskelujen ohella....ja kaikki ei käy ryyppäämässä pieniä tukiaan, näitäkö sitten pitää rangaista toisten virheistä?jos vierustoverisi räkisi ikkunoihin, olisiko oikeutettua läimäistä sinua siitä hyvästä?