Olemme olleet naimisissa 34 vuotta ja nyt olen päättänyt lopullisesti, että se on ohi. On mennyt usko, toivo ja nyt rakkauskin. Mieheni on alkoholisti. Hän on "vajonnut" siihen vähitellen. Nyt on pitkiä juomaputkia, selvää aikaa välillä enää vain muutamia päiviä. Yhden juomisesta aiheutuneen kohtauksen jälkeen hän joutui ambulanssilla sairaalaan. Hän ei ole väkivaltainen, päinvastoin: nukkuu milloin nojatuolissa muka tv:tä katsoen, milloin sängyssä.Mikään ei pysäytä juomista; ei lastenlasten vierailu, ei vetoaminen terveyteen, läheisten toiveisiin jne. Olen yrittänyt listata, mitä saan tästä avioliitosta: käteen on jäänyt rakas koti omakotitalossa, ihana ympäristö tuttuinen naapureineen, ei mitään muuta.
Pelottaa ajatus yksinäisestä vanhuudesta, mutta parempi kai sekin, kuin ehkä omaishoitajana toimiminen sairaalle aviomiehelle sairaudessa, jonka hän itse aiheuttaa. Olen käynyt Al-anonin kokouksissa, noudattanut heidän oppejaan ja saanutkin jonkin verran apua. Suosittelen kaikille, jotka kärsivät läheisensä alkoholinkäytöstä. Silti yhteenvetona: en jaksa enää, olen täysin puhki. Oma terveytenikin alkaa järkkyä. Paperi käräjäoikeudelle on täytettynä, nyt kerään vain rohkeutta sen postittamiseen.
Pelottaa ajatus yksinäisestä vanhuudesta, mutta parempi kai sekin, kuin ehkä omaishoitajana toimiminen sairaalle aviomiehelle sairaudessa, jonka hän itse aiheuttaa. Olen käynyt Al-anonin kokouksissa, noudattanut heidän oppejaan ja saanutkin jonkin verran apua. Suosittelen kaikille, jotka kärsivät läheisensä alkoholinkäytöstä. Silti yhteenvetona: en jaksa enää, olen täysin puhki. Oma terveytenikin alkaa järkkyä. Paperi käräjäoikeudelle on täytettynä, nyt kerään vain rohkeutta sen postittamiseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alkoholsmin "kestämiseen" on kaksi tapaa: ero alkoholistista tai oma alkoholisoituminen.
Jos alkoholiongelmaisella ei itsellään ole tunnetta siitä, että on sairastunut alkoholismiin, et voi häntä "parantaa".
Oman elämäsi ja itsesi voit! Ehkä rakkaus kumppaniisi on kuollut, mutta toivottavasti itseesi säilynyt; ja vahvistuu, kun teet ratkaisun oman eelämäsi hyväksi.
Voimia sinulle. Ei postiin ole niin kovinkaan pitkä matka.. Eikä A4 paperi liikaa paina.. Sinä jaksat, kun tahdot ja päätät niin.
Olet tehnyt raskaan ratkaisun, hyvä niin ennen kuin itse olet todella sairastunut.
Ainut minkä menetät on nykyinen kotisi ja se on vain tavara. Naapurit säilyy ystävinä ja eihän vanhanakaan tarvitse olla yksinäinen vaikka on yksin. Kuinkahan yksin olisit alkoholistin hoitajana?
Päätös on oikea ja hyvä,toivottavasti saat itsesi kuntoon.
Erostani on nyt kohta vuosi ja edelleen ahdistaa tietyt asiat.
Päässä alkaa kohista heti kun näenkin jonkun tuttavan ottavan alkoholia,traumat jäi ikuiset.
En kestä yhtään alkoholia silmissäni.
Et sinä yksinäiseksi jää,päinvastoin saat uusia ystäviä eikä tarvitse häpeillä juovaa puolisoa eikä selitellä hänen tekemisiään.
Hei! Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä huonosta suhteesta pois. Itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja meidänkin liitto kesti melkein 30 vuotta! Eroaminen oli minulla itkun täyteistä aikaa ja vielä vuosi eronkin jälkeen yksin asuen keräsin kirjaimellisesti sirpaleista itseni kokanaiseksi taas ja vasta sitten helpotti!
Eron jälkeen en todellakaan jäänyt yksin, vaan ensimmäistä kertaa huomasin todella olevani ystävieni, auttajieni piirittämä! Omat aikuiset lapsenikaan ei jättäneet minua pulaan ja varsinkin nuorempi tyttäreni oli korvaamattomana apuna! Heidän kanssa keskustellessani usein omat murheet saivat todellisen kokonsa, en jäänyt niiden alle. Nyt minulla on omannäköiseni elämä ja itse vastaan omasta elämästäni. Olen pystynyt hoitamaan kaikki asiani kiitettävästi. Entisessä elämässä se ei ollut niinkään helppoa,toisen luistellessa vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Onneksi en sortunut juomaan ex-mieheni kanssa yhdessä! Nyt inhoan jo entistä kotiani ja ihmettelen miten saatoinkin siellä asua!
Pari vuotta tapasin todellisen herrasmiehen, joka ei juo, eikä edes polta. Tiemme yhtyivät ja nyt olemme jo naimisissa. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan millaiseksi elämäni muodostuukaan: minä olen nyt onnellinen, meillä keskustellaan paljon ja ennen kaikkea ystävämmekin viihtyvät meillä ja mekin käydään kylässä puolin ja toisin. Enää ei tarvitse piilotella eikä hävetä ex-miehen juopporetkun elkeitä ja kotimme on siisti aina. Yöni saan nukkua rauhassa, ei tarvitse pelätä missä kunnossa toinen kotiutuu yöllisiltä reissuiltaan! Listaa voisin jatkaa melkein loputtomiin.
Uskalla vain postittaa erokirjeesi! Ota joku ystävä mukaasi postitusmatkalle, jos et uskalla sitä yksin tehdä. Ja lopeta heti nykyisessä suhteessa uskomisesi parempaan huomiseen, sillä valitettavasti se ei taida olla mahdollista!
Toivotan sinulle todella onnea uuteen elämääsi, sillä se kannattaa sinua vaikeiden aikojen ylitse kun vain lujasti uskot itseesi!
täysin ulkopuoliselta ihmiseltä,mikä ei tiedä yhtään toisen tilanteesta,jos sinulla on nyt hyvä olla hyvä niin,mutta älä koskaan kehoita ketään eroamaan tai olla eroamatta.
Toisi paha tilanne kirjoittajalla kyllä on,mutta eihän toiselle voi tuollaista paskaa heittää.
En käytä alkoholia,enkä puolustele ketään juoppoa
Kuule kokemuksella sanon, että osta kaksi kossua per päivä ja anna ukollesi! Ei näe tulevaa kesää enään ja sinä olet vapaa ja saat pitää nykyisen asuntosi ja tutut ihmiset.
Olen varmasti monen mielestä tunteeton ym. ym.
mutta jokainen joka on perhehelvetin kestänyt ymmärtää!
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia kävi miten kävi!