Eroaminen suhteesta

Pahoittelen mahdollisia itseääntoistamisia, mutta kirjoitin tämän pitkälti epätoivoisena.

Hei!

Sinulla on hankala tilanne edessäsi ja syyrät jo itseäsi tulevasta. Syy ei ole sinun, eroja tulee ja menee. Ja teidän tapauksessa kyse on inhimillisestä tekijästä, luonteenne eivät sovi toisillenne. Mukana ei ole kolmatta pyörää, väkivaltaa tai muutakaan noin raskasta taakkaa.

Itse tapailin vastaavassa tilanteessa ollutta miestä. Olisin itse voinut paljon paremmin henkisesti, jos hän olisi heti sanonut, ettei tästä mitään tule. Sen sijaan hän piti sen sisällään puoli vuotta, kunnes pakotin sen hänestä ulos. Hän ei ollut halunnut asiaa ottaa esille, koska pelkäsi minun reaktiotani. Tuon puoli vuotta minä taad voin pahoin miettien, mistä etäisyys johtuu.

Suosittelen, että otat siis asian puheeksi heti kun tapaatte. Mitä enemmän asiaa pitkität, sitä hankalammaksi tuo muuttuu.

Kaiken lisäksi vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä eli ei jatkoon!!!

Kuten tänne kirjoitat, niin yhtä järkevällä tavalla voit sen kumppanillesi kertoa. Jokaisessa parisuhteessa on oikeus siihen omaan tilaan ja aikaan ja ehkä olet vaan niin introvertti luonne, että saat ne omat akkusi ladattua paremmin yksinololla kuin sillä, että joku on jatkuvasti siinä vieressä liki. Kun tuon kerrot, niin kumppanisi ymmärtää sinua paremmin ja tekee omalta osaltaan ratkaisunsa. Ehkä kumppanillasikin on jotain ongelmaa yksinolonsa suhteen, jos hänen mielestään pitää olla jatkuvasti yhdessä, koska sekään ei vaan ole normaalia. Sellainen on vähän merkki siitä, että ko. henkilö pelkää hylätyksi tulemista eikä ole edes opetellut ikinä olemaan yksin ja nauttimaan yksinolosta oikealla tavalla vai eikö hänellä ole mitään muuta sisältöä omassa elämässä kuin sinä. Itsellä on myös kokemusta ikävämmästä ilmiöstä suhteessa, kuten äärimmäinen mustasukkaisuus, joka saa vetäytymään loitommas suhteessa, koska sellainen ihminen pyrkii kontrolloimaan ja rajoittamaan sitä omaa elämää sairaalla tavalla niin paljon, että lopulta meinaat tukahtua koko suhteessa täysin ja myös tuosta edellä mainitsemastani hylätyksi tulemisen pelosta, ja hakeutumisesta rinnakkaissuhteeseen, kun ei ole sinut itsensä eikä yksinolonsa kanssa. Yksinolokin on osa itsenäistymisprosessia omassa elämässä, että voi täpösti ja oikealla tavalla sitoutua olemaan kumppaninsa kanssa eikä suhteesta muodostu riippuvuutta.