Appivanhemmat eivät kuulu perheeseen

Teillä - joillakin näiden miniäkommentoijien Aviomiehillä/Isillä - joista puhutaan näissä ketjuissa ja vanhemmillanne on todella sairas suhde, joka on perua lapsuudestanne asti. Samaa mallia jatkatte nyt aviopuolisoina kuin hemmoteltuna lapsena vuosikymmeniä sitten.

Te aviomiehet haluatte viettää aikanne vanhempienne kanssa, koska saatte heiltä vain kehuja, elätte turvallista elämää, jonne eivät kuulu vaipanvaihdot ja harkkoihin meno.

Te ette vaan halua olla mukana arjessa omien lastenne ja vaimonne kanssa, vieden lapsianne jääkiekko-otteluihin, tai balettinäytöksiin, tai kirjastoon lukemaan, tai kävelylle yhdessä vaimonne kanssa.

Te miehet ette kykene perhe-elämään ja katsomaan lapsianne kasvoihin. Te ette edes tunne lapsianne.

Ette pysty olemaan isiä, koska teidän oma isänne, nykyiset "appivanhemmat,", "isovanhemmat" ovat samanlaisia omaan napaansa tuijottavia, huonoja vanhempia kuin te nyt olette.

Te isät/puolisot, kaikki ajattelette vain itseänne, haluatte - aikuisina oman perheenne isinä - paeta valitsemanne isä/puolisoelämän velvollisuuksia ja vain viettää hauskaa aikaa, omien vanhempienne kanssa.

Mutta kun vanhempanne kuolevat, teille ei jää yhtään mitään. Ei enää turvapaikkaa minne paeta velvollisuuksia, ei leikkielämää, ei enää kuvitelmia. Todellisuus iskee vastoin kasvoja kun seisotte vanhempienne kylmän haudan äärellä ja tajuatte että lapsenne, vaimonne ovat vieraantuneita teistä. Ja ihan omaa syytänne.

Teillä ei koskaan ollut läheisiä suhteita omiin lapsiin ja on vain ero, tai odotus avioerosta.

Minun mieheni on luopunut vuosia sitten omista vanhemmistaan, emmekä ole enää tekemisissä heidän kanssaan millään tavalla. Töitä kyllä riittäisi jos menisimme takaisin. Meillä on oma perhe nyt, ja vietämme aikaa yhdessä. Ei enää ongelmia aiheuttavia isovanhempia, jotka juovat lastemme, lastenlapsensa nähden.