Kalifornian (psykedeelinen) kantrirock
Itse olen kovin kolahtanut tähän tyylilajiin, jota edustavat esimerkiksi The Byrdsin levy Sweetheart of the Rodeo, The Flying Burrito Brothers sekä Gram Parsonsin ja Gene Clarkin soolotyöt. Gram Parsons ja Chris Hillman hyvin keskeisinä hahmoina tässä musiikissa, Parsonsin soololevyt toki melko rauhallista kamaa.
Pannaanpa esimerkiksi vaikka tällainen
https://www.youtube.com/watch?v=sMWCxt8ABNg
tai
https://www.youtube.com/watch?v=8itZlcUH2YA
taikka
https://www.youtube.com/watch?v=ZilyzMGvRBE
Tässä siis rokkarit veivaa kantria. En mä jostain Eaglesista saa samaa irti kuin rokkaavammasta tai muuten sielukkaammasta country rockista, jota ansiokkaasti edustavat osalta tuotannostaan esimerkiksi Jason & the Scorchers, The Band tai Allman Brothers.
Pannaanpa esimerkiksi vaikka tällainen
https://www.youtube.com/watch?v=sMWCxt8ABNg
tai
https://www.youtube.com/watch?v=8itZlcUH2YA
taikka
https://www.youtube.com/watch?v=ZilyzMGvRBE
Tässä siis rokkarit veivaa kantria. En mä jostain Eaglesista saa samaa irti kuin rokkaavammasta tai muuten sielukkaammasta country rockista, jota ansiokkaasti edustavat osalta tuotannostaan esimerkiksi Jason & the Scorchers, The Band tai Allman Brothers.
kiva (näppiksestä kuollut iso k) kun joku muukin tykkää hyvästä musasta. Psykedeeliseksi en Byrdsin Sweetheartsia tai edes siitä siennyttä Flying Burrito Brothersia kutsuisi, enemmän tai vähemmän sähköistä country rockia tietty. Tavallaan puritaanisempaa kantrikamaa jo Grateful Deadilla 70-luvun alussa, kuin sen ajan Nashville-staroilla: tsekkaa Workingman's Dead ja American Beauty sekä Garcian spin-off novelty-actin New Riders of the Purple Sagen varhaiset.
kysehän oli pitkälti hipeistä, joilla oli paljon country- folk-bluegrass-taustaa valmiiksi. Tavallaan siis palasivat psykedeliasta juurilleen.
Country rockinhan kaupallisti Linda Ronstadin taustabändistä siennyt Eagles, mutta itse arvostan eniten alkuperäis-Byrd Gene Clarkia, Gram Parsonsia, Mike Nesmithia (tää Monkee oli oikea muusikko) ja tietty Hillmanin Chrisiä, joka männä vuonna teki Tom Pettyn (RIP) avustuksella komean paluulevyn. Mummeistä Parsons-op Emmylou Harris on edelleen rautaa.
Outlaw country on lajisukulainen, mutta oma lukunsa, pysyn nyt hipeissä.
Pettystä vielä sen verran, että olihan hänelläkin ennen Heartbrakersia Mudcrutch-niminen poppoo, joka viime vuosikymmenellä kasasi rivinsinsä, tekivät 2 levyäkin, vitun mainiota country rockia, jos annat ranskani anteeksi.
Eikä koskaan pidä unohtaa Jason + the Scoechersia saati kotoista Freud Marx Engels + Jungia! (ja ainaisen aliarvostettua Tom Russellia)
kysehän oli pitkälti hipeistä, joilla oli paljon country- folk-bluegrass-taustaa valmiiksi. Tavallaan siis palasivat psykedeliasta juurilleen.
Country rockinhan kaupallisti Linda Ronstadin taustabändistä siennyt Eagles, mutta itse arvostan eniten alkuperäis-Byrd Gene Clarkia, Gram Parsonsia, Mike Nesmithia (tää Monkee oli oikea muusikko) ja tietty Hillmanin Chrisiä, joka männä vuonna teki Tom Pettyn (RIP) avustuksella komean paluulevyn. Mummeistä Parsons-op Emmylou Harris on edelleen rautaa.
Outlaw country on lajisukulainen, mutta oma lukunsa, pysyn nyt hipeissä.
Pettystä vielä sen verran, että olihan hänelläkin ennen Heartbrakersia Mudcrutch-niminen poppoo, joka viime vuosikymmenellä kasasi rivinsinsä, tekivät 2 levyäkin, vitun mainiota country rockia, jos annat ranskani anteeksi.
Eikä koskaan pidä unohtaa Jason + the Scoechersia saati kotoista Freud Marx Engels + Jungia! (ja ainaisen aliarvostettua Tom Russellia)
Parannamme palvelua
samaHippi
13.1.2018 16:06
hippieSame
13.1.2018 16:16