Sepramin uudelleen aloitus

Aattelin nyt alottaa kumminkin uuden keskustelun tänne, kun nuo edelliset jo monia vuosia vanhoja. Elikkäs oon käyttäny seprami mielialalääkitystä jo kerran elämässäni ja nyt oon ollu n. 3kk ilman lääkitystä. Alussa alotettiin 10mg ja nostettiin lopussa 25mg. Muistan sen, että parhaillaan lääkkeen oltua 25mg olin energinen jaksoin jälleen tehä normi asioita, mieliala nous ja tasottu ja paniikkikohtaukset jäi tosi hyvin taka alalle. Ja kyseinen lääke siis paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon ahistukseen. Sepramin alotuksessa muistan vain kainaloiden hikeentymisen, mutta en muita alotusoireita. Käytin sepramia suunnilleen vajaat puolitoista vuotta, joka sitten hiljalleen laskettiin lopetuksessa eikä tullu sen kummempia oireita ihmettelen kyllä suuresti miksi ei sen kummempia kuin ehkä vähän mielialan laskua. Siinä vähän taustatietoja, mutta tuo ei ollu se asia jota tulin tältä foorumilta hakemaan vaan kyselisin muilta sepramia käyttäneiltä, että voiko mieliala lähteä laskuun myöhemmin eikä heti lääkkeen lopetuksen jälkeen. Mulla paniikkioireet on kyllä hävinneet tosi hyvin, mutta masentuneisuus ja ahdistuneisuus tällähetkellä eniten vaivaa ja nämä oireet ovat pikkuhiljaa tulleet takaisin. Itkettää, mieli on äreä koko ajan ja on uupunut olo. Ja joitakin lieviä paniikkikohtauksia koulussa, mutta onneksi ei sen isompaa enää. Joo ja olen helposti stressaantuvaa sorttia ja ei paljoa tarvita kun joudun taas painimaan jos minkäkin sortin ahistuksen kanssa. Niin mitenkä helposti sepramin saa aloitettua uudestaan vai pitääkö taas kauheat mielialatutkimukset käydä lääkärissä tekemässä jotta saa reseptin ja luvan lääkkeeseen. Ja tiedän että olisi ollut järkevämpää nostaa lääkettä jo 10mg kohdalla kun olo tuntui laskevan huonompaan suuntaan, mutta ku mie oon jotenki tämmönen et sinnittelen viimesseen asti "jos" ne asiat muuttuisi. Jotenkin en kehtaa montaa kertaa tätäkään uudelleen aloittaa, mutta minkäs teet kun ei osaa hallita omaa mielentasapainoaan. Ja kyllä kävin myös terapiassa ja se oli maailman parhain pelastus ikinä ja 8lk olikin kulta aikaa mielenterveydeltä. Olen nyt siis 9lk ja asiat ovat menneet taas huonompaan suuntaan, paljonkin huonompaan. Ja olen huomannut sepramin lopetettua sydämmen tykytyksen tuntuvan helpommin rinnassa kuin sillon kun käytin sepramia ei sydämmentykytyksiä ollu. Tässä jo vähän joitakin askaruttavia asioita, jos kirjottaisin kaiken niin tästä tulisi raamatun pituinen. Ja haluaisin vielä kysyä, jos tänne sattuisi eksymään joku psykoterapeutti niin mitä ajattelet siitä, että asiakkaanasi on toistuvasti sama henkilö. Sillä jotenkin nolottaa tämä, että en kykene itse hoitamaan omia mielenterveysongelmia vaan tuntuu et on pakko käydä ammattiauttajalla juttelemassa. Itse saan niin helposti kasvatettua kaiken oman pääni sisällä suuremmaksi ja en voi aina olla hakemassa apua kun joku mieltä painaa, koska olisin varmaan aina psykologilla, jos en vain sinnittelisi väkisin itsekseni. Vai toistanko jotain vanhaa käytösmallia, joka purkautuu ongelmina hallita omaa ahdistusta? TOIVOISIN PIKAISIA VASTAUKSIA!