lihaksen kasvu naturaalilla

Periaatteessa karsasta geeneihin vetoamista mutta niillä ja liikuntataustalla on suuri merkitys.
Vanhempi veljeni oli superlahjakkuus aina vauvaiän kävelemään lähdöstä alkaen.
Monipuolinen liikuntatausta ja esimerkkinä vaikkapa joukkuevoimistelun Suomen mestaruus miesten joukkueessa 16 vuotisena. Seura oli Taininkosken Urheilijat. Porukka piti näytöksen Helsingin olympialaisten avajaisissa.

Jätkä tyri keskikoulunsa ja heti 8 luokkaisen kansakoulun jälkeen meni rakennukselle töihin. Silloin ei suojeltu mitään vaan työpaivät olivat 8h paitsi lauantait 5h.
Jätkä alkoi käymään punttitreeneissä ja parin kymmenen ikävuoden tietämissä kroppa muistutti sen aikaista Steve Reevestä. Ei ollut niin kireä kuin Steve esittelykuvissa mutta ei yhtään ylimääräistä laardia.
Koukkasivat jätkän uimarannalta Kesäyön Unelma, tai johonkin sellaisen nimiseen filmiin sivuosaan.
Vielä 50v ikäisenä punnersi suorin vartaloin käsilläseisontaan. Siis lähtö perse pystyssä ja punnerrus jalat suorina.

Mistään protskusta tai kemia-avusteesta ei ollut tietoakaan. Ruisleipää, pääasiassa perunapohjaista sapuskaa kuten keittopottuja ja läskisoosia. PALJON!

Haittapuolena se, että kun kaikki oli helppoa niin jätkällä kihahti virtsa päähän, pysyvästi. Euroopan komein, fiksuin, filmaattisin, älykkäin, etevin jne.
Vielä yli 80v ikäisenä tyyppi menee esimerkiski keilahallille ilmoittaen "täältä tulee kansainvälisen tason heittäjä". Siis ilman mainostamaansa taustaa!

Mutta fyysinen puoli rakentui erittäin hyvin mutta pilasi luonteen.

Vauvaiän kävelyn oppiminen ei kerro mitään lahjakkuudesta.
Tunnut olevan hieman katkera jätkälle?
Kyllä miehen arvonsa pitää tietää.
Monesti käy niin että joku tekee paljon työtä kuntonsa/kroppansa eteen ja sitten kun alkaa näyttämään joltain niin muut heti tulee tietämään että hyvät geenit.
Kemia apujahan voi joku käyttää ilman että siitä paljon huudeltaisiin...

Anonyymi kirjoitti:

Vauvaiän kävelyn oppiminen ei kerro mitään lahjakkuudesta.
Tunnut olevan hieman katkera jätkälle?
Kyllä miehen arvonsa pitää tietää.
Monesti käy niin että joku tekee paljon työtä kuntonsa/kroppansa eteen ja sitten kun alkaa näyttämään joltain niin muut heti tulee tietämään että hyvät geenit.
Kemia apujahan voi joku käyttää ilman että siitä paljon huudeltaisiin...

Lue lisää

Aivan 50-luvun alussa ei syrjäseudun pienessä kauppalassa tiedtty mistään hormooneista tai muustakaan mitään. Myöskään silloisissa asumisolosuhteissa ei pystynyt peittämään mitään.

Esimerkkini lahjakkuus oli ilmiselvää. Kaikki mihin ryhtyi oli helppoa ja helppoudesta johtuen ei minkään urheilulajin harjoittelu tosimielessä kiinnostanut siinä vaiheessa kun olisi pitänyt nähdä vaivaa.
Puntti kulki alkeellisella tekniikalla. 85kg jätkä punnerisi pystyssä 100kg kun superraskaan sarjan Mäkinen punnersi Helsingin olympialaisissa 102,5kg sijoittuen kuudenneksi. Mäkinen painoi hieman yli 100kg ja keulapään jenkit 130 -140kg.

Olin todella katkera koska tuon 8 vuotta vanhemman superlahjakkuuden perusteella veljeni ei tarvinnut tehdä kotona mitään. Sen aikaisen rintamamiestalon hommat kaatuivat minulle . Lumitöitä varten minulle tehtiin pienempi lumilapio koska alle 10v ei pystynyt käyttämään normaalikokoista. Puuliiterin hommia varten minulle hankittiin pienempi kirves ja pokasaha. Opin halkaisemaan kiilalla koivukalikat. Kesäälä piti vettä kantaa vajain ämpärein koska en jaksanut täysiä ämpäreitä. Kuumina kesäpäivinä pahimmoillaan 400l mansikkamaata varten. Matkaa vain n. 50m.
Heti vapaaehtoisen intin jälkeen häivyin siitä pesästä.

Ymmärrän itsevarmuuden mutta liika on liikaa. Kun keskikoulun toselta luokalta ulos heitetty heppu ryhtyy korjaamaan yliopistossa englantia opiskelvan serkkumme ääntämistä niin se on vain yksi esimerkki ainutlaatuisesta neroudesta.